Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 01/2015

29.1.2015

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta


Nyt on niin, että Thich Nhat Hahnilla ei ole vieläkään Nobelin rauhanpalkintoa. Toivottavasti tämä vuosi sen hänelle tuo.





Kuuntele täältä vanha haastattelu otsikon aiheista:

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta

Onko epäilystäkään, että hänelle ei kuuluisi palkintoa?

26.1.2015

Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa



Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa

Työelämässä pitää nykyisin tehdä monta asiaa yhtaikaa. Yllättäen se ei teekään meistä tehokkaampia, vaan tyhmempiä.



Multitaskauksen vaarat ovat jälleen päässet vähän ainakin minulta unohtumaan. Töitä oli koko syksyn huomattavasti enemmän kuin ehdin päivän aikana tehdä. Sitten sitä alkaa sohia joka suuntaan ja kuvittelee olevansa tehokas. Ei. Tärkeintä olisi ottaa yksi asia kerrallaan työn alle. Keskittyä siihen ja sitten siirtyä seuraavaan. Ihan kuin olisi liukuhihnan äärellä ja asioita tulisi tasaista tahtia eteen. Yhden tehtävän kerrallaan tekeminen on paljon palkitsevampaa ja sitä paitsi tehokkaampaa.

Tietoisuustaidot ovat keskittymisen ytimessä. Mitä muuta keskittyminen on, kuin olemista tässä ja nyt? Kaikki huomio on käsillä olevassa tehtävässä ja sen tekemisessä.
Hesarin artikkelissa siteerataan The Guardiania:
Vaik­ka luu­lem­me saa­vam­me pal­jon ai­kaan, ny­ky­ryt­mi te­kee­kin meis­tä te­hot­to­mam­pia. P­sy­ko­lo­gian pro­fes­so­rin Glenn Wilsonin tut­ki­mus osoit­ti, et­tä mul­ti­tas­king eli usei­den asioi­den sa­man­ai­kai­nen te­ke­mi­nen tai nii­den vä­lil­lä hyp­pe­ly voi las­kea älyk­kyy­so­sa­mää­rää. Sii­tä on enem­män hait­taa kuin pil­ven­polt­te­lus­ta".

Ruuhka ei tee aivoillemme hyvää. Hesarin artikkeli jatkuu:
Vaik­ka kuin­ka ha­luai­sim­me mo­nia­jaa ai­vo­jam­me, ne ei­vät toi­mi kuin tie­to­ko­neet. Sel­viäm­me kah­des­ta sa­ma­nai­kai­ses­ta, tark­kaa­vai­suut­ta vaa­ti­vas­ta teh­tä­väs­tä, mut­ta kol­mas on jo lii­kaa. Tä­mä käy il­mi rans­ka­lai­sen tut­ki­mus­ins­ti­tuu­tin In­ser­min tut­ki­muk­ses­ta. Kun teh­tä­viä li­sät­tiin, osal­lis­tu­jat jo­ko unoh­ti­vat, mi­tä pi­ti teh­dä, tai te­ki­vät tu­hot­to­mas­ti vir­hei­tä.
Toi­sin kuin tie­to­ko­neet, jot­ka pro­ses­soi­vat tie­toa sa­ma­nai­kai­ses­ti, me vain siir­te­lem­me huo­mio­ta asias­ta toi­seen. Se mak­saa. Jo­ka ker­ta kun hyp­pääm­me toi­mes­ta toi­seen, työ­muis­tia ja kes­kit­ty­mis­tä sää­te­le­vä etu­ot­sa­loh­kon kuo­ri ja ty­vi­tu­mak­keet polt­ta­vat hap­pea ja so­ke­ria, joi­ta tar­vit­tai­siin aja­tus­ten uu­del­leen kes­kit­tä­mi­seen. Hi­das­tum­me. Yh­dys­val­ta­lai­nen neu­ro­tie­tei­li­jä ja psy­ko­lo­gi David Meyeron las­ke­nut, et­tä mul­ti­tas­king las­kee tuot­ta­vuut­tam­me jo­pa 40 pro­sent­tia.
Em­me myös­kään omak­su uut­ta tie­toa yh­tä hy­vin, sil­lä se va­ras­toi­tuu vää­rään osaan ai­vois­ta. Tä­mä käy il­mi Stan­for­din yli­opis­ton neu­ro­tie­tei­li­jän Russell Poldrackin tut­ki­muk­ses­ta. Op­pi­mi­ses­ta tu­lee pin­ta­puo­lis­ta, huo­miom­me vain yk­si­tyis­koh­tia. Mo­ni­aja­jil­la on myös on­gel­mia suo­dat­taa epä­olen­nais­ta tie­toa ja jär­jes­tää aja­tuk­sia.
Pit­kään luul­tiin, et­tä vai­ku­tuk­set ovat ly­hyt­kes­toi­sia, mut­ta Stan­for­dis­sa teh­ty ver­tai­lu­tut­ki­mus ker­too muu­ta. Sii­nä yli­opis­to-opis­ke­li­joil­le an­net­tiin työ­muis­tin käyt­töä ja huo­mion siir­te­lyä vaa­ti­via teh­tä­viä. Kä­vi il­mi, et­tä ru­ti­noi­tu­nei­den mo­ni­aja­jien lä­hi­muis­ti oli hei­kom­pi kuin muil­la. Li­säk­si he oli­vat kai­kis­sa teh­tä­vis­sä, myös mul­ti­tas­kin­gia vaa­ti­vis­sa, huo­nom­pia.
Tä­tä se­lit­tää stres­si. Kun ajam­me mo­nil­la rat­tail­la, kor­ti­so­lin tuo­tan­to ai­vois­sa li­sään­tyy. Aja­tuk­set al­ka­vat har­hail­la. Jos jat­kam­me tä­tä pit­kään, ah­dis­tum­me. Hur­jin­ta on, et­tä en­nen pit­kää myös ai­vo­jem­me ra­ken­ne muut­tuu.

Meditation by Hartwig HKD, on Flickr

EllenLanger sanoo: ”Melkein mistään ei voi olla täysin varma. Sen huomaaminen auttaa meitä ymmärtämään, että on elettävä yhteydessä omaan itseen ja liikkeeseen ja huomioitava kaikki ympärillä oleva. Vain silloin olemme läsnä.” Hän neuvoo opettelemaan kiinnittämään ympäristön ja ihmisten uusiin piirteisiin aktiivisesti huomiota edes hetkittäin. Se on helppo harjoitus multitaskausta vastaan.


Otan tämän alkavan viikon harjoitukseksi. Mitä sinä olet mieltä?



Aiheesta olen kirjoittanut paljonkin. Lue lisää:

Miksi läsnäolo parantaa suoritusta?

Miten mindfulness muuttaa?

Haluumisesta keskittymiseen

Tietoisen oppimisen voima, osa II.






25.1.2015

Hämmästytän itseänikin



Olen pirteä, suuremmin ei väsytä. Olen makaillut sohvalla. Olen ollut kärsivällinen ja puuhaillut pienen kanssa. Mistä ihmeestä nyt tuulee? Rauhallinen viikonloppu on näköjään mahdollista viettää.



Meillä ei ole kauhean siistiä, puolivaiheessa olevia kasojen raivausurakoita on muutamia ja keskeneräisissä leikeissä muuten löytyy. Teen parhaani. Annan olla. Sunnuntai iltapäivä ja päivä etenevät verkkaisesti.


Kuva on tietysti lavastettu. Ei minulla mitään kameraa ole sohvalla, se piti hakea. Mutta olen sohvalla kyllä pötköttänyt sunnuntain kunniaksi.

  
Lauantaina ulkoilimme pitkään mäkeä laskien ystävien kanssa Paloheinässä. Lunta saisi olla enemmän! Painavat aikuiset ja heiveröiset laskuvälineet ovat varsinkin kovalla alustalla hieman pelottava yhdistelmä. 



Vauhdit olivat huikeat, mutta onneksi mäessä ei iltapäivällä ollut kovin paljon laskijoita.


Pieni olisi jaksanut vaikka kuinka kauan. Jouduimme muutaman tunnin laskemisen jälkeen lähinnä hoitokoiran takia luovuttamaan ja poistumaan Paloheinän majalle kahville.


Ilta nautittiin ystävien saunasta ja valmiista ruokapöydästä. Juhlimme vielä vähän pienen syntymäpäiviä. Muuten meillä aikuisilla oli ajatukset jo ensi kesän seikkailuiden suunnittelussa.

Olen muuten käyttänyt aikaa viikkoon valmistautumiseen. Vietä suurimman osan viikosta kahden pienen kanssa, koska puolisoni on työmatkalla. Yksinhuoltajan elämän on ajatukseni mukaan oltava vielä paremmin suunniteltua kuin tavallisen arkemme. Mihin mennään minäkin päivänä, mitä syödään ja mitä vaatteita on hyvä olla puhtaana. Arki rullaa, kun edes osan näistä asioista on miettinyt valmiiksi ja jopa valmistellut viikonloppuna. Kalenteri on nyt ojennuksena, osa ruuista tehty, lopuille suunnitelma ja ainekset valmiina ja pyykit pesty. On kätevän emännän olo ja ihan hämmästytän itseänikin.


Olen kiitollinen
©      Hieman inhimillisemmästä työmäärästä töissä
©      Bodybalance treenistä, joka irroitti selkä- ja lonkkalihaksia mukavasti.
©      Ihanasta ratsastustunnista keskiviikkona
©      Ulkoilusta ja ystävien seurasta
©      Pienen ilosta ja kaikista eriskummallisista leikeistä
©      Oivalluksista hyvien kirjojen parissa.


Suuntaan tänään vielä polkemaan paikallaan olevalla pyörällä kunnon hikitreenin. Sitten se olisi taas siinä tämä viikonloppu.


Toivon viikonloppusi olleen leppoisa!




22.1.2015

Täysii 3: Kehossa nytku




Mitä olet pitänyt Täysii seminaarinsta ajatuksista joita olen kirjoitellut? Siellä oli tämän vuoden aiheena oli läsnäolo. Tässä hieman ajatuksia lisää.



Seuraavaksi lauteilla oli Samuli Kinnunen ja kehotyypit, mies ja aihe, josta en ennestään tiennyt mitään. Hän herätti hetki mielenkiintoni puhumalla Elämän eri asennoista akseleilla:  
Hitaus      läsnäolo    Kiire
Elinen       Nyt          Huominen
Takakeno Keskilinja  Etukeno

Samuli sanoi, ettemme osaa olla läsnä kehoissamme, toisin kuin lapset. Läsnäolon tilan tunnistaa helppoutena. Kehotietoiset tunnistavat sen sellaisen tunteena. Jokaisen tulisi kuunnella kehoaan, sen avulla saa yhteyden läsnäoloon. Kehotyyppien tunnistaminen avaa myös jonkin verran luonnetta ja suhtautumista ympäröivään maailmaan. Voi lukea lisää kehotyypeistä sivulta:



Spring In Autumn Mandala by DawnsRays, on Flickr


Täysii seminaarin seuraavan puhujan Sanna Wikströmin perustamaa Hidasta Elämää sivustoa ja omaa blogia seuraan aika ahkeraan, eli hän oli ennestään tuttu. Sannan puheenvuoro oli hyvä herättely aiheeseen:
Nytku on uusi sitku.

Sitku ei tule koskaan. Sitku on ajatusrakennelma. Mieli tekee tepposia. Ajatukset ovat menneisyyden ehdollistumia. 

Ihmiselämä on kolmessa sanassa:
Mutku
Sitku
Voiku

Kiikkustuolissa vanhana tulee kaikki Voikut...


Tässä ja nyt on kaikki hyvin. Sanna kehotti pistämään merkille milloin tulee ja on hyvä olo. Meillä on vain ikuinen nykyhetki ja kaikkien olisi nähtävä se. 


Sanna sanoi Läsnäolon kokemuksen olevan 8 sekuntia. Vain häivähdys. Kaikki muu on menneisyyttä tai tulevaisuutta tai niiden ajattelua. Hyvä työkalu on kiitollisuuden harjoittaminen. Mieti mikä on tässä hetkessä hyvin. Se tekee hetkestä merkittävän. Jokainen askel on kiitos. Harjoittele. Se on tosi voimallista. Jokainen sisäänhengitys ja uloshengitys on kiitos.



Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa





20.1.2015

Lisää rohkeutta ja tilaa uusille ajatuksille



Mindfulnessiin törmää näin alkuvuodesta aina ja kaikkialla. Törmäsin Tähän kuvaan ja artikkeliin Ekonomi-lehdessä 10.12.2014 julkaistussa numerossa.




Julkaisen artikkelin tässä, jotta se ei jälleen kerran häviä.



Mindfulness-menetelmän Suomeen tuoneen Leena Pennasen mukaan metodi lisää rohkeutta ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Jos soisimme tämän itsellemme, Suomen kansantalouskin voisi pelastua.

Sähköposti pursuaa, puhelin soi, työkaveri toisensa jälkeen keskeyttää työnteon. Kalenteri täyttyy, vastaamattomat viestit odottavat, yt-neuvottelut jyskyttävät mielessä – ja sitten pitäisi vielä ehtiä olla innovatiivinen. Perusarkea nykypäivän työnteossa. Mutta ei yhtään niin kaoottista, jos oma mieli on kirkas ja ajatus tässä ja nyt.

”Usein luulemme, miten asiat ovat. Mindfulnessin eli hyväksyvän tietoisen läsnäolon avulla näemme ne niin kuin ne oikeasti ovat. Näemme myös uusia ratkaisuja ja toimintamalleja”, Mindfulness-MBSR-kouluttaja Leena Pennanen sanoo.

Pennasen vuonna 2003 Suomeen tuoma metodi perustuu professori Jon Kabat-Zinnin yli 35 vuotta sitten Massachusettsin yliopistoklinikalla kehittämään, kroonisesti sairaille suunnattuun menetelmään, jonka tavoitteena oli vahvistaa ja lisätä heidän rentoutus- ja stressinhallintakykyään muun muassa kovien kipujen keskellä.

Sittemmin menetelmä on otettu käyttöön niin urheiluvalmennuksessa kuin työelämässä. Se auttaa erityisesti tilanteissa, joissa muutos esimerkiksi omissa toimintamalleissa tai yrityksen toiminnassa on tarpeen.

”Todella yksinkertaisten harjoitusten avulla voidaan kehittää mieltä niin, ettemme tee asioita automaattisesti koko ajan samalla tavalla. Automaatiossa ei näe uusia ideoita”, Pennanen sanoo.

Menetelmän avulla myös keskittymiskyvyn pitäisi parantua.


.: Rohkeutta ja rajoja työntekoon :.

Mindfulness-menetelmä alkuperäinen nimi on Mindfulness-Based Stress Reduction eli MBSR. Pennanen on suomentanut Mindfulnessin hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi.

Harjoituksissa huomio tuodaan yleensä ensin kehoon, jonka myötä mieli Pennasen mukaan vapautuu jatkuvan ajattelun ja analysoinnin automaatiosta.

”Kun vapaudumme automaatioista, näemme uusia ratkaisuja toivottomissakin tilanteissa. Mindfulness-harjoitteiden avulla molemmat aivopuoliskot saadaan käyttöön.”

Pennasen mukaan osaamme esimerkiksi luopua työtavoista ja asioista, jotka eivät toimi, ja pystymme keskeytyksienkin jälkeen palaamaan nopeammin siihen, mitä olimme aiemmin tekemässä.

MBSR-menetelmän tuloksena muutoksen pelko vähenee ja luovuus lisääntyy. Rohkeus, uskallus ja keskittymiskyky kasvavat. Ymmärrämme toisiamme paremmin.

Stressiä menetelmän avulla ei suinkaan poisteta, mutta sitä opitaan käsittelemään ja ennakoimaan paremmin. Pennasen mukaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamisen kautta ihminen osaa myös asettaa rajo ja toisia loukkaamatta esimerkiksi tilanteissa, joissa ei ehdi auttamaan kollegaa tai ottamaan lisää tehtäviä vastaan.

”Ihminen oppii, miten stressi ei saa yliotetta ja miten stressikierteestä pääsee pois. Hän herkistyy huomaamaan, milloin alkaa mennä liian lujaa.”

Kuinka kauan Mindfulnessia pitää sitten harjoittaa, jotta tuloksia alkaa syntyä?

Kabat-Zinnin ohjelma kestää kahdeksan viikkoa, mutta Pennanen lupaa muutosta jo neljässä viikossa.

”Silloin ei tosin riitä kolmen minuutin harjoitus päivittäin, vaan itseään on harjoitettava vähintään 20 minuuttia päivässä. Neljän viikon päästä elämä alkaa helpottaa.”

Leena Pennasen kehittämän kaikille soveltuvan, eripituisia ja eri tilanteisiin sopivia harjoitteita sisältävän sovelluksen Mindfulness App – Leena Pennanen voi ladata iPhoneen, iPadiin ja Androidiin sekä pian myös Windowsiin.


.:Vähemmän stressihormonia, enemmän immuniteettia:.

MBSR-menetelmä vaikuttaa mielen lisäksi kehoon

©      Vähentää stressihormonin määrää.
©      Aktivoi aivoja – erityisesti vasenta aivopuoliskoa, joka liittyy muun muassa positiivisten tunteiden säätelyyn.
©      Tasapainottaa verenpainetta ja aineenvaihduntaa.
©      Lisää kehon immuuni järjestelmän vasta-aineita.


Mindfulness-harjoituksia työpäivän aikana

©      Hengitä ennen puhelimeen vastaamista. Kun kuulet, että puhelin soi, älä vastaa siihen heti, vaan hengitä kaksi tai kolme kertaa sisään ja ulos omalla tavallasi ja aisti, miltä hengitys tuntuu.
©      Kiinnitä huomio askeliin. Kun lähdet lounaalle tai kävelet tulostimelle, kiinnitä huomio askeliisi. Aisti, miltä ne tuntuvat kehossa.
©      Kuuntele kehoa ennen sähköpostiin vastaamista. Kun sähköposti laatikkoon ilmestyy viesti, johon pitää vastata äkkiä, ota hetki aikaa ja hengitä kolme kertaa sisään ja ulos. Aisti, miten kehosi reagoi.

Linkki alkuperäiseen artikkeliin:

Linkki App Storeen Mindfulness Appsiin.







17.1.2015

Ilo on ihmisen siirtymistä vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen



Ilo on ihmisen siirtymistä vähäisemmästä suurempaan täydellisyyteen.
~ Spinoza


Olen viettänyt lauantaipäivää aamusta treenaamalla, sen päälle päiväsaunalla ja koko loppupäivän puuhailemalla kotona. Valmistelen pienen huomisia synttärijuhlia. Samalla tuli keitettyä pakastin pullolleen papuja ja tehtyä muutamaksi päiväksi ruokaa. Pieni lähti puolisoni kanssa katsomaan jääkiekkoa ja minulle tarjoutui tilaisuus hetken rauhaan tässä ihan itsekseni.



Kuvassa eilinen raakakaakaopakurijuoma takan ääressä. Toistaiseksi siis viikonloppu on ollut aivan ihana!


Olen tällä viikolla kiitollinen:
©      Pitkästä aikaa vähän pidemmistä ja säännöllisemmistä yöunista.
©      Hieman parempilaatuisista ja paremman makuisista lounaseväistä töissä
©      Siitä, että pienen kanssa säästyimme puolisomme saamalta mahataudilta
©      Siitä, että olen ehtinyt ja jaksanut treenata kolme kertaa suunnitelman mukaisesti. Alan olla terve!
©      Mukavasta ajasta lasten kanssa. Vierailuita pitäisi saada aikaiseksi paljon enemmän!
©      Vitamixistä. Sen käyttöä on kohta harjoiteltu kuukausi. Sillä surautellaan smoothieita c-vitaaminen saamisen turvaamiseksi, aamuiset raakapuurot ja erikoisherkuiksi raakakakut.
©      #Biohakkereiden viisaudesta. Ravinnon biohakkerointi oli asiaa alusta loppuun saakka. Kannattaa kuunnella.


Ei muuta kuin oikein ihanaa viikonlopun jatkoa itse kullekin!




15.1.2015

Mikään ei kestä ikuisesti




Do not look back,
No one knows how the world ever began.
Do not fear the future, Nothing lasts forever.
If you dwell on the past or future,
You will miss the moment.
~ Rumi



13.1.2015

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa




Tässä seuraava osa ajatuksista, joista sain Täysii seminaarista, jossa olimme marraskuun puolella. Tämän vuoden aiheena oli läsnäolo. Näkökulmia on monta kuten harjoittajiakin. Kaikilta ja kaikesta voi oppia.



Seminaarin kolmantena puhujana oli hyvinvointiyrittäjäJoni Jaakkola. Hän sanoo subjektiivisen, oman elämän kokemisen olevan hyvän elämän kivijalka. Joni on kokeillut kaikenlaista itsensä kehittämistä ja uskoo laillani oikeiden kysymysten voimaan.

Jonilla oli aivan loistavia kaikkiin aisteihin tunkevia esimerkkejä todellisesta läsnäolosta täysii elämästä, golfpalloa lyödessä, nurmikkoa leikatessa ja vaikka keittiötä siivotessa. Käytännön harjoittamiseen mies on siis päässyt hyvin kiinni! Subjektiivisuus tulee siitä oman kokemuksen henkilökohtaisesta vaikuttavuudesta ja merkityksestä.

Selkeä Joni Jaakkolan ohje oli:
  1. Keskittyä subjektiivisten elämänkokemusten määrään ja laatuun, maksimoi ne. Mieti mikä on tärkeintä? Merkityksellistä?
  2. Muistaa, että subjektiiviset tuntemukset eivät ole vertailukelpoisia. Vaati harjoitusta tietää ja pitää kiinni itselleen tärkeistä asioista, jos ja kun tulee vastoinkäymisiä. Mieti kuka voi kertoa toiselle elämän elämisestä, miten se kuuluu tehdä? Ja toisaalta taas mitä välittää toisten välittämisestä mitään?

259/365  Clock Work by martinak15, on Flickr

Jonin jälkeen lavalle nousi Susanna Tanni, joka on Elämäalkaa kun pelko päättyy - kampanjan luoja ja yrittäjä. Hän kertoi oman kivuliaan kasvutarinansa. Susannan elämäntehtävä on puolustaa viattomia kiusattuja, muuten se ei koskaan lopu. Hänellä jos koskaan on kokemusta kivun kanssa istumisesta ja Tollen kärsimyskehosta. Kaiken kanssa on oltava. Hän sanoi kivun vapauttavan. Hänet se sai uskomaan, että salaaminen ja vääryyksien vastaanottaminen ei ole oikein.

Susanna muistutti egon kaiken murskaavasta voimasta. Hänen veljensä Petteri Jussilan termein se on lannistajakuha. Se on pahin kiusaaja ja sitä ei kannata kuunnella! 



Lue edellinen osa:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa






9.1.2015

Mindfulness - patenttiratkaisu vai villitys?



BBC:n radio-ohjelma ruotii Mindfulnessin historiaa ja sen monia muotoja. Kannattaa kuunnella vaikka kauniin täydellisen englannin kielen takia.


Linkki ohjelmaan.





Opitko jotain uutta?

Mielestäni parasta antia on metodien kritiikki. Mindfulnessia käytetään ihmisten mielen "laastarina", sen sijaan, että puututtaisiin 12 tunnin työpäiviin tai muihin isoihin yhteiskunnan epäkohtiin. Metodeilla on isompi potentiaali ja itse asiassa uhka, koska ihmiset heräävät todellisuuteen. Jäin vakuuttuneeksi, että näin maailma tulee muuttumaan.



Tämä sivusto mainittiin:
http://mindfulnessinschools.org/ 


Lue lisää blogista ohjelmassa mainituista aiheista:





8.1.2015

Mandala




Pienen kanssa piirretään, askarrellaan ja väritetään paljon. Mandalat ovat lähiaikoina kiehtoneet mieltä ja printtasin niitä valmiiksi päiväna eräänä meille värityshetkeä varten. Luin samalla netistä mandaloista.





Olimme LUX Helsingissä ja sielläkin törmäsi kierrätetyistä laboratoriotarvikkeista tehtyihin Mandaloihin. Kansallismuseon piha oli viimeinen kohteemme ja olimme jo ihan jäässä, mutta kauniit mandalat laittoivat katsomaan läheltä. Niiden osat eivät olleet kovin kauniita tai erikoisia, mutta yhdessä ne muodostivat täydellisiä kuvioita. Niiden tekijä Ishmail Sandstroem uskoo, että mandalan – sanskriitin kielellä ympyrän, keskuksen tai yhteyden – avulla on mahdollista nähdä kauhistuttava kauniina ja pelottava pelastavana. 

Edellinen ja allaoleva kuvio ovat hänen teoksiaan Lux Helsingistä



Niin se vaan taas kerran on, kun jotain ajattelee enemmän tai kun johonkin kiinnittää huomiota niin se lisääntyy. Ajatusten kanssa tulee olla tarkkana.

Kotona väritimme mandaloita. Se piti otteessaan ja jostain olin lukenut, että kuvio kertoo värin, jolla se väritetään. Ihmeellistä kyllä, mutta siltä värittäessä tuntui! Pieni väritti ja jopa puolisoni väritti. Rytmi ja symmetria ovat kiehtovia, ne näkyvät meissä jokaisessa solussa ja kaikkialla luonnossa. 

Meillä oli mukava värityshetki. Oma hengentuotokseni taitaa päätyä muistikirjaani. Ehkä niitä tulee lisää?


Oletko tutustunut mandaloihin? Mitä ne sinulle merkitsevät?



Lue lisää Mandaloista netistä:


Ajatusten viljelemisestä blogista:



 

6.1.2015

Lasten kanssa talviretkellä Nuuksiossa Sorlammilla



Kirjoitan blogissa ulkoilusta ja retkeilystä melko paljon ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että uskon, että lasten kanssa on hyvä olla ulkona useita tunteja joka päivä. Kesäisin pääasiassa asummekin ulkona, niin kotipihalla kuin mökilläkin. Näin talvella saa käyttää vähän enemmän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä jotta kaikki saavat tarpeeksi ulkoilmaa ja liikuntaa. Pimeässä lähipuistossa ja kotipihassa ei vaan jaksa räntäsateessa joka päivä kökkiä.


Koko joululoman ajan olemme saaneet kaikenlaista säätä niskaan. Melkein joka päivä pukeuduimme sään mukaisesti ja painuimme ulos. Minulla oli jo ennen joulun pyhiä muutama päivä lomaa ja olimme kesäretkikavereiden kanssa sopineet Nuuksion retkestä. Katsoin edellisenä päivä Sorlammin luontopolun olevan parin kilometrin pituinen, sopiva lenkki 11, 7, 4 ja 5-vuotiaiden kanssa taivallettavaksi. Reitiltä piti löytymän näillä keleillä pakollinen tulikatos. Eväitä on turha kuvitella kannon nokassa ainakaan nauttivan. Matkassa meitä oli kaksi aikuista.



Pääsimme matkaan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää Nuuksion majalta Pitkäjärven päästä. Metsässä oli aivan taivaallinen rauha. Pieni lumipeite oli kaunis, mutta metsässä oli paljon paljon vihreää. 


Pienten mielestä metsä oli ihan sadunomainen. Taikaa siellä olikin, tai sitten reitin suunnittelijalla oli tullut laskuvirhe. Mukaan otetun Nuuksion kartan mukaan kierros olisi 5,5 km.


Kun kerran ollaan reitillä, niin sitä ei auta kun jatkaa. Matkassa oli mukana myös maasto GPS, joka helpottaa suunnistusta aikana, jolloin pieni lumipeite haittaa polkujen bongaamista. 


Kuljimme siis pääosin Sorlammin luontopolkua. Totesimme sen olevan huonosti merkityn, vaikka puissa oli nauhoja välistä tieheästikin, ne oli vaikea huomata. Polku kiemurtelee sen lisäksi jonkin verran ja se sotii suuntavaistoa vastaan. Siksi seurueemme nautti pari pätkää ihan umpipöpelikköä.

Suunnistusvirheet lisäsivät muutenkin jo vähän liian pitkän retken pituutta ja saivat pimeän laskeutumaan ennen kuin olimme takaisin autolla.


Retken kohokohdat olivat geokätkön etsiminen pienestä luolasta ja luonnollisesti eväiden syöminen keittokodalla Sorlammen rannalla. 


Eväänä tällä kertaa oli soijanakkeja ja kasvisjuustopasteijoita. Evästauon aikana alkoi hiljalleen sataa lunta.


Reitti oli vaihteleva, näimme kolme lampea, Lajalammen, Sorlammen ja Pikku Sorlammen. 


Luontopolulla oli haastellisia osuuksia muutama mäki ja se, että polku ei ollut missään kohdassa hyväkuntoinen ja helposti edettävä tähän vuodenaikaan. Muutama pitkospuuylitys oli varsin jännittävä pienten lasten kanssa. Huomioitavaa on, että mukana olleet ovat kokeneita metsänkävijöitä ja oppineet kuuntelemaan ohjeita. Niin hienosti yhteispelillä selvittiin kuvan mukaisista tulvapaikoistakin.


Viimeinen kilometri autolle meni taskulamppujen valossa. Pienet jalat olivat kovin väsyneet, mutta hienosti jokaisen askeleen itse jaksaneet. Kaikesta tarpomisesta huolimatta meillä oli todella kiva retki!