Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Nautitaan raakana: Ennustamisen ansa

5.2.2014

Nautitaan raakana: Ennustamisen ansa



Henkka Hyppösen Nautitaan raakana kirja ansaitsee muutaman postauksen. Kirjassa on paljon blogin aihepiiristä asiaa, se opettaa nauttimaan elämästä sellaisenaan, mitään lisäämättä, mitään poistamatta.


Kirjassa käsitellään kolmea ansaa, jotka estävät meitä nauttimasta elämästä raakana. Ne ovat:
    1.   Ennustamisen ansa.
    2.   Mielihyvän ansa.
    3.   Ajatusten ansa.

Ensimmäinen ansa estää meitä kokemasta ympäröivän todellisuuden sellaisena kuin se on. 

Toisen vuoksi tulkitsemme tunteitamme virheellisesti ja tavoittelemme vääriä asioita. 

Kolmas tekee meistä ajatustemme vankeja. Ajatusten ansaa on blogissa käsitelty kaikkein eniten, siksi kirja ei siihen tarjonnut uusia oivalluksia, mutta kaksi ensin mainittua ovat kirjoittamisen arvoisia. Otetaan tänään niistä ensimmäinen.


.:Ennustamisen ansa:.

Kirjassa on ennustamisen ansaan mielenkiintoisia fyysisiä selityksiä.
Aivot yrittävät saada mahdollisimman suuren hyödyn mahdollisimman pienellä energiankulutuksella. Niillä on tähän nerokas keino: arkistomateriaalin käyttäminen. Aivot tekevät temppunsa täyttämällä tietoisuuden erilaisilla menneistä kokemuksista peräisin olevilla likiarvoilla.

Aivojen taito ennustaa, mitä silmien pitäisi nähdä, on häkellyttävä. Melanooma-hoitojen vuoksi osan vasemman silmänsä näkökyvystä menettänyt neurologi Oliver Sacks havaitsi, että hänen näkönsä on käsittämättömän normaali, vaikka silmästä puuttuu valtava määrä näköhermoja.

Sacks ajattelee nykyään aivojen näkökeskusta (Visual Cortex) eräänlaisena keskiarvokoneistona. Se pystyy ottamaan n näytteitä siitä, mitä sille on esitetty, ja rakentamaan niistä tilastollisesti täysin mahdollisen esityksen. Silmät eivät siis näe, aivot näkevät.

Redwoodin teoreettisen neurotieteen keskuksen perustaja Jeff Hawkins puolestaan väittää, että ihmisen aivot ovat erikoistaneet monistamaan jatkumoja ja kuvioita. Jokaista jatkumoa, kuviota, tilannetta, kokemusta tai aistihavaintoa ei tarvitse tulkita erikseen, vaan aivot voivat noutaa näkemällemme tai kokemallemme vastaparin muististamme. Valtaosan ajasta ennustukset ovat riittävän tarkkoja ja energiaa säästyy. Mutta samaan aikaan meiltä menee paljon ohi.

Happy Birthday America! (Explored!) by VinothChandar, on Flickr


Niinpä Henkka neuvoo kirjassa: Älä ikinä luota muistoihisi ilman vahvaa samansuuntaista todistusaineistoa. Narauta tarinoiva mielesi. Älä usko kaikkia tarinoita, joita olet kehitellyt tai antanut itsellesi kertoa. Kysy, mihin tämä perustuu ja toimiiko tämä tarina. 


2 kommenttia:

Laura B kirjoitti...

Tosi mielenkiintoista. Paljon pohdittavaa.

Huomailen itsekin esim. sellaista, että stressaan jotain tulevaa tapahtumaa, mutta jos muistan kysyä itseltäni että miksi, se johtuu siitä, että mieli heijastaa tapahtumaan jotain menneisyydessä samankaltaisessa asiassa käynyttä negatiivista juttua. Mutta eihän tuleva tapahtuma välttämättä ollenkaan mene samalla tavalla (vaikka voi mennäkin, kun oletan jo itseni käyttäytyvän samoilla tavoin, jotka silloin aiemmin toivat huonon tuloksen jne.)

Parempi siis pitää mieli maadoitettuna läsnäoloon, koska silloin toimii yksi hetki kerrallaan, ja voi potentiaalisesti jopa vastata asioihin älykkäästi...

Annina kirjoitti...

Miksi on ihan paras kysymys! Elämä jää elämättä näitten ansojen takia...