Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 10/2011

31.10.2011

Mitä on viisaus?

Viisautta etsiessä, olen etsinyt sisältäni edes pientä kiitollisuutta. Joka päivä kirjoitan ylös jonkun, vaikka kuinka pienenkin kiitollisuuden aiheen. Otos kiitollisuuttani.



Kiitos

… siitä, että osaan antaa olla.

… koettelemuksista ja niistä saamastani ymmärryksestä

…, että otin ihan rauhallisesti vaikka lähes kaikki meni tänään(kin) pieleen.

… oivalluksesta jälleen kerran.

…, että saan kirjoittaa. Ja sitä on jatkunut jo yli vuoden.

…, että luette!

… juhlista. Ja niistä toipumisesta.

… ihanasta illasta yhdessä 10-vuotisen taipaleen kunniaksi.

… isovanhemmista pienen elämässä.

… kovista treeneistä.

… ihanasta viikonlopusta mahtavine syksyn väreineen.


Wise words can be fuzzy by kevin dooley, on Flickr



This is what Wisdom means: To be changed without the slightest effort on your part, to be transformed, believe it or not, merely by waking to the reality that is not words, that lies beyond the reach of words. If you are fortunate enough to be Awakened thus, you will know why the finest language is the one that is not spoken, the finest action is the one that is not done and the finest change is the one that is not willed.
 Anthony de Mello, One Minute Wisdom (1989)



Jatkan tätä(kin) harjoitusta. Kirjoitatko sinä ylös kiitollisuuden aiheesi?



30.10.2011

Suurinta rakkautta on luopuminen




Aida 30.7.1997 – 29.10.2011 
Aida 2005

Soitan siskolleni ja kuulen kysyväni: ”Onko kaikki jo ohi?” "Ei ihan vielä, mutta kohta." Hoidan hevoset ja silitän niiden höyryäviä kauloja. Haluaisin jäädä sinne niiden luokse metsään piiloon todellisuutta. Ne ovat lämpimiä ja elossa.


Aida 2006

Ajan kotiin Kehä I pitkin. Näillä hetkillä perheen 14-vuotias koiravanhus Aida hengittää  viimeisen kerran.  Eilen vielä nähtiin. Radiosta tulee Samuli Edelmannin uusi laulu: ”Ei mitään hätää.” Kyyneleet alkavat valua. Malmin sillan alla on kynttilä jonkun muun muistoksi. En voi estää enää itkuani. Metallican Nothing else matters’in raskas äänimaailma ei helpota tilannetta. Kotona en katso peiliin, koska kyyneleet ovat railottaneet pölyiset kasvoni, vaan menen suoraan suihkuun.

Joskus suurinta rakkautta on luopuminen.
Aida 2010

Jos eläisi jokaisen päivän tässä hetkessä, eikä pelkäisi tulevaa, ei pelkäisi edes kuolemaa. Jos haluaa kuolla hyvin, on opittava elämään hyvin. Nyt olen varma, että seuraava kirja, jota blogissa käsitellään, on ”Tiibetiläinen kirja elämästä ja kuolemasta”. On saatava perspektiiviä. Kaikki muuttuu.

Pieni oppi juuri sanomaan Aida, mutta se varmaan pian unohtuu. Elämä jatkuu. Mikään ei ole ohi. On vain. Vain muutos on varmaa, mutta meillä on senkin kokemiseen vain tämä hetki.

Kun suru tulee saumoista läpi,
voit luottaa minuun.
Ei mitään hätää,
jos ei omat voimat riittäneet.
Ei mitään hätää,
se olen minä joka voin kuivata
sun kyyneleet.
  -      Ei mitään hätää, Samuli Edelmann 2011


29.10.2011

Telkkarin valta

Tiedostatko elämäsi menevän näin? Olisiko pieni telkkaripaasto paikallaan?

Television äärettömyys on vienyt mustan hepankin.

http://mustaheppa.sarjakuvablogit.com/

28.10.2011

Tässä ja nyt – 12. Se oli tässä ja nyt



Vielä viimeiset viisaat loppukaneetit Tässä ja Nyt kirjasta.


Kaksi munkkia meditoi rinnakkain, vanha ja nuori. Nuorempi katsoo vanhempaa kysyvänä ja vanhempi vastaa: ”Mitään ei tapahdu seuraavaksi. Siinä se.”


.:Älä murehdi:.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen opettaa murehtimaan vähemmän sillä se auttaa oivaltamaan:

1.   Kaikki muuttuu ja muuttuviin ilmiöihin tarrautuminen tekee onnettomaksi

2.   Nykyhetki on ainoa mikä meillä koskaan todella ”on”

3.   Ajatuksemme eivät ole todellisuus

4.   Olemme osa elämän verkkoa, jonka osat ovat toisistaan riippuvaisia

The Lotus at Sunrise by Stuck in Customs, on Flickr

.:Matka vailla päämäärää

Onnellisuuden tavoittelu lukitsee murheeseen, koska siinä jää sivuun kaiken parhaillaan tapahtuvan hyväksyminen. Onnellisuus on todennäköisempää, kun emme tavoittele sitä. Päämääränä harjoittamisessa on heittäytyä elämään, suunnata kaikki huomio siihen mitä on parhaillaan tekemässä ja luopua kontrollin tarpeesta. Herääminen synnyttää tyydyttävää onnellisuutta

Tietoinen läsnäolo yhdistettynä viisaaseen toimintaan voi muuttaa sen, millaisena koemme maailman ja itsemme. Se auttaa löytämään ja ottamaan käyttöön omat voimavarat, olemaan hyödyllinen toisille ja nauttimaan yhteisistä hetkistä tällä planeetalla.


Se vaatii vaivannäköä, mutta onko joku muu tärkeämpää?




Lue koko sarja:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun
Tässä ja nyt – 9. Lainaa lapselle epämukavuuden sietokykysi
Tässä ja nyt – 10. Vanhemmuusrikoksia
Tässä ja nyt – 11. Irti haitallisista tottumuksista


PS: Kiitos kaikille jo vastanneille! Lisää kirja-arvontaan osallistumisia saa tulla.


27.10.2011

Sohvalla



Pyöräilen töistä kotiin. Oven auettua lapsi saa jakamattoman huomioni. Katson ja myös näen lapseni. Näen hymyjä ja kuulen kaikki uudet sanat. Pieni käsi vetää etusormesta katsomaan lamppua, ja sitten ihaillaan leikkisiiliä, joka on laitettu istumaan pienen omaan tuoliin. Höpötys on ihan katkeamatonta. Joistain sanoista saa selvää, jos oikein tarkkaan kuuntelee.

Vähän ajan päästä asettaudun sohvalle. Entisessä elämässäni en koskaan istunut sohvalla. Ja olin siitä ylpeä. Sohva oli vain sisustusesine. Nyt olen erityisen iloinen siitä, että sen jälkeenkin kun palasin töihin, olen ehkä neljää päivään lukuun ottamatta maannut sohvalla aina kotiin tultuani.


Моя Мелочь:) | My Meloch:) by eXage, on Flickr
Annan maailmalle aikaa asettua mielessäni ja rauhoitun. Olen vain tässä ja nyt, samalla annan lapsen kiipeillä päälläni. Tunnustelen miltä keho tuntuu sohvaa vasten ja missä on kolotuksia, paineen tai kivun tunteita. Mietin mitä minulle kuuluu ja päästän irti näistä tuntemuksista. Lapsi kiipeilee päälläni ja tunnustelen sitä miltä lapsi tuntuu minua vasten. Saan nauttia yhteenkuuluvuudestamme.
 

Suosittelen sohvalla makailua kaikille!



”Loppukevennyksenä” CentreForumin ohjeet taaperon vanhemmille – (ja omat kommenttini):
  1. Lue lapselle joka päivä 15 min (lapsi ”lukee” meillä kyllä vanhemmalleen)
  2. Leiki joka päivä lattialla 10 min (varmaan sohvakin lasketaan?)
  3. Keskustele 20 min (ilman TV:tä) (keskustelu on aika haastavaa alle 2 veen kanssa…)
  4. Suhtaudu lapseen myönteisesti ja kehu häntä (tätä ei varmaan voi tehdä liikaa)
  5. Anna lapselle ravinteikasta ruokaa (Lapsen varmaan pitäisi syödäkin kaikkea? Aina ei kyllä maistu…)




26.10.2011

Tässä ja nyt – 11. Irti haitallisista tottumuksista



Teemme päivittäin satoja päätöksiä, jotka vaikuttavat omaamme ja muiden hyvinvointiin: Ottaako kakkua vai piirakkaa, mennäkö nukkumaan vai valvoa, auttaako ystävää, katsoako TV:tä. Miten osaisi tehdä viisaampia päätöksiä? Tässä ja Nyt kirja valottaa jälleen kerran sitä miten päätösten tulisi olla tietoisempia.


Ensin on hyvä tiedostaa nämä päätöksen paikat. Tiedostamaton elämä saa meidät ihmettelemään junnaavaa viimeistä viittä kiloa tai kuka käyttää luottokorttiamme. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa huomaamaan paremmin, mitä olemme tekemässä. Nekin meistä, jotka eivät pidä itseään ”riippuvaisina”, sortuvat jollain elämänalueella huonoihin päätöksiin.


.:Miksi en elä niin kuin haluan?:.

Yleensä tunnemme olomme epämiellyttäväksi, jos emme onnistu elämään tavoitteidemme mukaisesti. Syyllisyys ja häpeä saavat meidät käyttäytymään entistä tuhoisammin. Kun harjoitamme tietoista läsnäoloa huomaamme aikeemme. Tulemme tietoisiksi sekavista tunteistamme. Ja huomaamme tekevämme päätöksiä hyvän ja pahan väliltä. Meidän on mahdollista tuntea herkemmin päätösten vaikeamminkin havaittavat vaikutukset.

Syy- ja seuraussuhteista pysyy tietoisena, jos muistaa kehittää tietoista läsnäoloa jatkuvasti. Päivittäinen epämuodollinen harjoittaminen eri askareissa tekevät tietoiseksi tunteista, jolloin ne muuttuvat luonnollisiksi ”ojennuskeinoiksi”, jotka ohjaavat lempeästi toimimaan oikein. Myös omien virheiden korjaamisen tärkeys korostuu. Oikaiseminen helpottaa oloa ja poistaa taakan.

Tietoisen läsnäolon yhteenkuuluvaisuuden periaate puolestaan johtaa viisaaseen käytökseen ihmissuhteissa. On helpompaa olla reilu ja antelias.

sanaa, zollverein kubus, 2003-2006 by seier+seier, on Flickr

.:Työnarkomaani?:.

Monet joko tekevät tai välttävät töitä pakonomaisesti. Pakonomaisen työnteon taustalla on usein pelko epäonnistumisesta tai siitä, että jää kaksin oman mielensä kanssa ilman työn tarjoamaa säännöllistä seuraa. Seuraa jatkuva stressi, rentoutuminen ja muiden kanssa toimeen tuleminen vaikeutuvat. Sekä liiallinen työnteko, että laiskottelu ovat kumpikin kokemusten välttämisen muotoja.

Kun käännämme huomion näihin tunteisiin sen sijaan, että välttäisimme niitä, suhteemme työhön tasapainottuu. Tietoisen läsnäolon harjoittamisen avulla näemme, mitä halujemme ja pakonomaisen käytöksen takana piilee. Silloin aistiärsykkeen ja toiminnan väliin aukeaa harjoittamisen myötä tila, joka antaa mahdollisuuden valita viisaasti.


Lue lisää:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun
Tässä ja nyt – 9. Lainaa lapselle epämukavuuden sietokykysi
Tässä ja nyt – 10. Vanhemmuusrikoksia


25.10.2011

Syntymäpäivä!



Tänään on blogin 1-vuotissyntymäpäivä! Vuosi ja lähes 400 kirjoitusta, sekä 20 000 sivun katselua myöhemmin, en voi muuta kuin olla tyytyväinen ja kiitollinen. Kiitos kuuluu teille kaikille!

Ennen kuin ensimmäinen postaus tuli julki, olin noin kuukauden miettinyt teemoja ja tehnyt blogin ulkoasun eteen töitä. Idea blogin teemaksi ja idea siitä, miten voisin pitää yllä tietoisen läsnäolon harjoittamista blogin avulla, tulivat vain jostain. Olen siitä kiitollinen. Joka tapauksessa, se oli erittäin hyvä päivä kun oivalsin sen miten bloggaamisen voi yhdistää omaan kasvuun ja muutokseen.

Voin todeta, kuten moni muukin bloggaaja, että olen saanut bloggaamiselta paljon, paljon enemmän kasvua ihmisenä, kuin koskaan uskalsin toivoa. Kasvu on tapahtunut yllättäviin suuntiin ja ainakin olen oppinut, että muutos on pysyvää. Mitään en mistään tiedä, mutta se on ihan ok. Kirjoittaminen näistä aiheista pakottaa lukemaan lisää ja lisää, sekä pohtimaan näitä juttuja. Jokainen päivä on - harjoittamista. Blogin ansiosta se on aktiivisempaa. Tietoinen läsnäolo tavoitteena pysyy mielessä.


Holey Colourful Display! by antonychammond, on Flickr
.:Arvonta!:.

Syntymäpäivän kunniaksi toivon teiltä, arvon lukijoilta palautetta. Teistä riippuu blogin tulevaisuuden suunta. Kerään palautetta kahdella eri tapaa.


1.   Tämän postauksen perässä sana on vapaa. Joitain johdattelevia (?!) kysymyksiä löytyy tästä tämän kirjoituksen lopusta. Kaikkien vastanneiden kesken arvon marraskuun loppuun kirjan: Peace is every step. Se on hyvä johdatus harjoittamiseen arjessa. Saa vastata myös ”anonyymisti” jollain keksityllä nimimerkillä. Arpaonnen osuessa ”anonyymiin nimimerkkiin”, kuulutan blogissa ilmoittautumaan.

2.   Blogin sivupalkeissa olevilla kyselyillä, jotka ovat aina noin 3 päivää vastattavissa.

Kiitos jo etukäteen!



.:Kysymyksiä:.

Näihin seuraaviin kysymyksiin toivon postauksen perääm kommenttikenttään palautetta. Sähköpostillakin saa toki lähettää kommentteja, ne osallistuvat yhtä lailla arvontaan.

Blogi syntyi oppimispäiväkirjaksi ja on edelleen sitä. En vain pysty juurikaan kertomaan etenemisestäni tai pyrkimisestäni, kun niitä ei ole. Tuottaakohan se pettymyksiä teille arvon lukijani?

Mitä haluaisit lukea enemmän? Onko joku kirja, johon minun tulisi ehdottomasti tutustua? Vai etkä enää jaksa yhdenkään kirjan käsittelysarjaa? Toivo suoraan postausta, mistä minun pitäisi kirjoittaa? Anna tulla palautetta, sananne tulevat olemaan lakini! Ole hyvä!

24.10.2011

Tässä ja nyt – 10. Vanhemmuusrikoksia



Tässä ja Nyt kirja tuomitsee lastenkasvatuksessa tapahtuvat virheet vanhemmuusrikoksiksi. Itsensä tuomitseminen niistä ei hyödytä, koska se tekee meistä epävarmoja. Suhtautuminen ei-henkilökohtaisesti ja huomioiden kaikki ajatusmallimme, voi auttaa huomaamaan kaikkien tekevän virheitä. Lapsia ei voi, eikä kuulukaan silti suojella kaikilta vaikeuksilta. Miten kuitenkin suurimmilta vanhemmuusrikoksilta välttyisi?


Lapsi elää vapaana käsitteistä. Leikki on päämäärätöntä, se keskittyy olemiseen ja asettaa prosessin lopputuloksen edelle. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa löytämään uudelleen kyvyn leikkiä, sillä se opettaa suhtautumaan kevyesti omiin käsityksiin ja olemaan avoimempi hetkestä toiseen virtaavalle kokemukselle, voi olla mukana lapsen leikeissä. Omat kuvitelmamme sekoittuvat joka tapauksessa ”todellisuuteen”, jos se huomaa, voi elää mukana lapsen taianomaisessa maailmassa. Lapsen maailmaan asettuminen läsnä olleen saattaa olla avain monien väärinymmärrysten välttämiseen.


.:Rakkautta ja rajoja:.

On hämmästyttävää miten yksikään lapsi oppii pitämään itsestään jatkuvassa kieltojen tulvassa. Jatkuvaa torumista tasapainottaa rakkaus ja vanhemman kyky erottaa teko ihmisestä. Jos onnistumme ylläpitämään rakkautta ja hyväksyntää samalla, kun korjaamme lapsen käytöstä, on epätodennäköisempää, että hän alkaa vihata itseään. Pitää myös muistaa olla oikeasti läsnä. Olemme usein väsyneitä tai ahdistuneita, kun lapsi tarvitsisi vain läsnäoloa.

Oman lapsen hyväksymistä vaikeuttaa eniten se, että suhtaudumme hänen käytökseensä ottamalla sen henkilökohtaisesti. Jossain määrin pidämme lasta itsemme jatkeena, vaikkei pitäisi. Jokainen oman elämämme huolta aiheuttanut ulottuvuus (kuten rohkeus, kauneus, menestys) muuttuu lapsen näytön paikaksi. Se saa lapsen tavoittelemaan päämääriä, jotka eivät sovi heille.

Tilanteessa, jossa lapsen käytös kiristää meidät äärirajoillemme, on suurin virhe ajatella lapsen käytöksen heijastavan omaa kykyämme. Silloin menetämme tehomme. Tästä syystä on usein helpompaa käsitellä muiden lasten käytöstä ja valittamista, koska sehän ei heijasta minua.


The Five-Dimensional Barn by Stuck in Customs, on Flickr

.:Helpompi rakastaa:.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa hellittämään otetta ”minusta” ja näyttää miten identiteetti rakentuu, sekä lisää kykyä kestää tunteita. Silloin emme ota vanhemmuutta henkilökohtaisesti, vaan suhtaudumme lapsiin myötätunnolla ja puolueettomasti. Se keventää suhtautumista menestymiseen ja epäonnistumiseen ja helpottaa rakastamista.

Tunteensa on tunnettava, jotta niihin pystyy reagoimaan asianmukaisesti myös tilanteen ollessa kuumimmillaan. Tunteen ja toiminnan välissä on tauko, minkä avulla voi reagoida tietoisesti, ei automaattisesti.

Tietoinen läsnäolo auttaa välttämään lapsen manipuloivaa käytöstä, joka perustuu siihen, ettei vanhempi halua tuottaa lapselle pettymystä. Sen voi oppia kestämään. Tauko tunteen ja toiminnan välissä auttaa muuttamaan suuntaa niin tarvittaessa.


Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun
Tässä ja nyt – 9. Lainaa lapselle epämukavuuden sietokykysi


Ja blogin muut vanhemmuus aiheiset kirjoitukset.



23.10.2011

Ann Wigmoren rukous



Tänään tuntuu oikealta jakaa kiitollisuutta elävän ravinnon "kantaäidin" Ann Wigmoren rukouksen muodossa.


"Tervehdin jokaista aamua kuin vastasyntynyttä lasta, jolla on avoin mieli. Anna minulle voimaa voittaa kaikki levottomuus, tee minut niin ylevämieliseksi etten menetä malttiani ja niin lujaksi uskossani, etten tunne pelkoa. Suo minun saavuttaa työssäni hyviä tuloksia. Vanhat erehdykseni olkoot vain hyödyllisiä opetuksia, jotka kestän ilman tuskaa ja itsesyytöksiä voidakseni kulkea kohti suurempia tekoja.

Anna minulle kärsivällisyyttä ja anteeksi antava sydän ei vain toisten heikkouksia, vaan myös omaa epätäydellisyyttäni kohtaan. Tarvitsen tietoa ajatellakseni oikein, mikä puolestaan tuo minulle runsaasti kaikkea, mitä tarvitsen.

Salli minun auttaa muita, mutta varusta minut kyvyllä nähdä eteenpäin antaakseni jokaiselle sielulle vapauden löytää oma tiensä. Salli minun olla kiitollinen jokaisesta pienestäkin tapahtumasta ja kiitollisena vastaanottaa ja aistia musiikkia, luonnon kauneutta, puita, puroja, niittyjä ja värejä. Salli sateenkaaren aina seurata sadetta ja kirkkaan auringonpaisteen kuivata kaikki kyyneleet.

sufjan stevens:come on! feel de illinoise by visualpanic, on Flickr

Ruumiini on temppeli, ja pyhä velvollisuuteni on huolehtia siitä hyvin. Aloitan joka päivä uuden elämän olemalla valmis ja halukas luopumaan synkkyydestä, kielteisistä aikeista ja kuluneista ajatuksista. Olen valmis luopumaan kaikesta vahingollisesta ja kaikista rajoituksista, jotka orjuuttaisivat minut. Lakkaan ajattelemasta pelkoa, vihaa, sairauksia tai riittämättömyyttä. Olen vakuuttunut siitä, että kaiken voittava ja kaikkea hallitseva rakkaus, täydellisyys ja harmonia vallitsevat minussa. En pidä itseäni enää epäsointuisena olentona, sillä tunnen itseni rauhan ympäröimäksi. Fyysisen olemukseni jumalallinen harmonia ilmaisee täydellistä terveyttä.

Astun tänään uuteen maailmaan, joka on täynnään rauhan ja rakkauden asenteita sekä aineellista hyvää tarpeitani tyydyttämään. Toiveeni on, että kaikki sielut maan päällä saisivat kokea saman."

22.10.2011

Tässä ja nyt – 9. Lainaa lapselle epämukavuuden sietokykysi


Tässä ja Nyt kirjassa oli hienoja huomioita jokaiselle vanhemmalle. Yksikään lapsi ei synny tulkin kanssa, vaan pistää vanhemman koetukselle heti alusta asti. Omista tarpeistaan saa luopua. Ja kykyä kestää tunteita koetellaan. Miten siitä selviää?

Kun pitää huolta lapsestaan, joutuu luopumaan päämäärästä tyydyttää ensisijaisesti omat tarpeensa. Jos sen oikein oivaltaa, se on kirjoittajan mukaan helpottavaa. Se antaa elämälle tarkoituksen tai tavoitteen, jollaista ei ole silloin, kun keskitymme vain omaan onnellisuuteemme.

Helppoa se ei ole. Lapset vaativat paljon huolenpitoa ja huomiota. He saavat esiin meidän omat käsittelemättömät tunne-elämän ongelmamme ja haavoittuvuutemme. Vanhemmuudessakin tietoinen läsnäolo auttaa toimimaan taitavammin.

A real-life fairytale castle by o palsson, on Flickr

.:Miksi lapsi itkee?:.

Vauvoilla on syntyessään erityisen herkät viestintäkyvyt, muttei tulkkia. Haaste on ymmärtää mikä lapsella on. Usein miten lapsi vain tahtoo olla sylissä, jolloin huolenpitäjä vastaa tunteiden säätelystä. Mitä pienempi lapsi on, sitä vähemmän hän kykenee käsittelemään epämiellyttäviä kokemuksia yksin. He eivät selviydy takaiskuista vaan heille täytyy lainata meidän epämukavuuden sietokykyämme.

Sylissä oleminen on erittäin monimutkainen prosessi, jota on kuvaamalla tutkittu. Vanhemman ja lapsen välillä tapahtuu mikroviestintää jopa kymmenen kertaa sekunnissa. Vauva hymyilee, vanhempi reagoi; vanhemman katse siirtyy, vauva reagoi. Tämän prosessin kautta vauva tuntee vanhemman läsnäolon. Jos vanhempi kykenee kestämään hetkeen sisältyvät tunteet, vauvakin yleensä kykenee siihen. Tämä pätee myös vanhempiin lapsiin.

Tietoisen läsnäolon harjoittaminen auttaa meitä tukemaan lapsiamme kahdella tavoin:

1.   Se opettaa kiinnittämään huomiota, joten osaamme lukea lapsen viestejä paremmin. Osaamme tiedostaa lapsen tunteet ja omat reaktiomme niihin.
2.   Se lisää kykyämme kestää epämukavuutta, esim. lapsen surua. Kun lapsi järkyttyy, jos hänelle kykenee olemaan läsnä: todella katsomaan ja kuuntelemaan, oppii näkemään miten lapsi oikeasti reagoi aikuisen mielentilaan.

Mitä pienempi lapsi, sitä enemmän hän elää hetkessä. Jotta häneen saa yhteyden, on itsekin palattava nykyhetkeen. Jos opimme olemaan läsnä hengitystämme seuraten, voimme omistautua lapsen katsomiselle, sadun lukemiselle tai pelaamiselle yhä uudelleen. Kyky olla läsnä siinä, mitä kulloinkin tapahtuu – vaikkei se olisikaan erityisen kiinnostavaa – on tärkeä yhteyteen pääsemisen kannalta pienten lasten kanssa.



Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä 
Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun



21.10.2011

En tiedä



Edellisestä päivityksestä aiheeseen: ”miten minulla menee tietoisen läsnäolon harjoittamisen kanssa” on jo aikaa. Kirjoitus on viipynyt, koska en tiedä miten minulla menee. Ja se on ok. Ei ole mitään tiedettävää, osattavaa tai tavoiteltavaa. Mieltäni en kuitenkaan malta pientä päivitystä aiheeseen laittamasta. Miten minulla menee? Onko kaikki tasapainossa? Pystyykö elämään mielenrauhassa läsnä olevana? Mitä esteitä sille on omassa elämässä?


Huomaan, että kaikki on itsestä kiinni. Minulla on ajatus, että olen tehnyt työtä sellaisen elämän eteen, joka mahdollistaa elämisen läsnä ollen. Osaan sanoa ei tarvittaessa. Kuuntelen kehomieltäni muodollisen ja epämuodollisen harjoittamisen avulla. Ainakin osa päätöksistäni on siksi tietoisia. Muuten elän ihan samanlaista elämää kun ennen. Ei ole tasapainoa sen enempää havaittavissa ja mielenrauha järkkyy aina välillä.


Se mikä on muuttunut, on suhtautumiseni elämään, sen tuomiin yllätyksiin ja haasteisiin. ”Kaikki muuttuu” tai ”Se menee ohi”, on mielestäni hyvä ohjenuora. Huomaan jo aika usein ajattelevani niin. Melkein mikään ei ole henkilökohtaista ja mihinkään ei kannata takertua. Riippuvaisuus ja halut ovat haitallisia, koska ne kahlitsevat. Kaikista toistensanomisista tai mielipiteistä välittäminen ja niiden takia oman toiminnan tai elämän muuttaminen orjuuttaa. Vaihtoehto on vapaus.

Downtown Pink by nahkahousu, on Flickr

Toinen hyvä huomio, on arvottamisen väheneminen. Jossain vaiheessa olin neuvoton, enkä osannut tehdä ”mitään” sen vähenemisen eteen. Nyt huomaan sen ”itsestään” vähentyneen tai jos arvottamisen laulu mielessä alkaa, osaan antaa sen olla. Elän ja annan toistenkin elää.

Edelleen on yksi este. Se on harjaantumaton mieli, joka keksii koko ajan kaikenlaista tekemistä ja soimaa tekemättä jättämisistä. Itse luon itselleni loputtomia listoja tekemättömistä kotitöistä ja toisaalta taas muita houkutuksia on kovin paljon. Kummilapsia olisi mukava nähdä useammin, haluaisin tavata ystäviä, uudet harrastukset ja välillä kaikenlaiset tee-se-itse projektit houkuttavat. Joululahjat olisi kiva tehdä itse ja voisi mennä kirjoituskurssille ja osallistua mielenkiintoiseen luentosarjaan ja, ja ja… Mieli on kummallinen, se ei tyydy mihinkään, eikä se millään salli olemista.




20.10.2011

Tässä ja nyt – 8. Tunteiden hyväksymisestä kuunteluun


Tässä ja Nyt kirjassakin käsiteltiin tunteita. Vaikka niistä on jo monta kirjoitusta blogissa, tässä mielestäni jälleen hyviä ohjenuoria.


Tunteiden hyväksyminen kokonaan, ilman, että pyrkii karkuun niiltä on tärkeä kyky, jota tarvitsee tullakseen toimeen toisten kanssa. Jos en kykene tunnistamaan ja sietämään omia tunteitaan, heijastaa ne toiseen.

Tietoinen läsnäolo kehittää kykyä havainnoida ja hyväksyä kaikki tunteet. Kun vietämme aikaa istuen sekä miellyttävien, että epämiellyttävien kokemusten parissa, emmekä pakene viihteeseen tai pyri suuntaamaa mieltämme johonkin muuhun, opimme kestämään kipua. Kun näemme olevamme osa laajempaa maailmaa ja ymmärrämme käsityksen erillisestä minästä rakentuvan koko ajan uudelleen, emme keskity niin kovasti itsemme varjelemiseen.

Evening Storm Approaches the Temple by Stuck in Customs, on Flickr

.:Se ei ole henkilökohtaista:.

Opimme myös kestämään omia tunteitamme, osoittamalla, että ne ovat pohjimmiltaan persoonattomia. Tarkastellessamme istumisen aikana ilmaantuvia tunteita, keskitymme siihen miltä ne tuntuvat kehossa. ”Minästä” tulee tällöin ylimääräinen. Kokemukset vain heräävät kehossamme, ne eivät ole ”minun”. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen tekee mielestä kuin kirkasvetisen lammen, joka kykenee ottamaan vastaan kaikenlaista pilaantumatta.


.:Kuuntele myötäeläen:.

Kun kyky sietää omia tunteita yhdistyy lisääntyneeseen taitoon kiinnittää huomiota, opimme kuuntelemaan. Kiihkeän ”auttamisen” sijaan voisi oppia kuuntelemaan toisen tuntemuksia ja havainnoimaan miten toisen tunteet heijastuvat omaan mieleen ja kehoon. Myötäeläen suhde syvenee.

Tietoinen läsnäolo opettaa olemaan haavoittuva ja heikko. Silloin voi saada yhteyden toisiin. Tietoisuustaidot opettavat myös toipumaan nopeasti vaikeuksien mentyä. Tunnemme tunteet kokonaan, jolloin niistä ei jää jälkiä niiden mentyä ja olemme valmiit kohtaamaan seuraavat. Avoimuus helpottaa syvällisen yhteyden luomista muihin. Olemme energisiä ja elinvoimaisia, kun meillä on läheiset suhteet ystäviimme ja muihin läheisiin ihmisiin.


Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä 



19.10.2011

Kaksi ristiriitaa?



Kiukutteletko, kun päivä ei mennyt ihan putkeen? Mitään ei saanut aikaiseksi ja menit taas liian myöhään nukkumaan? Tuttu tunne. Oliko sinulla kiire päivä? Kiukutteletko perheenjäsenillesi huonosti menneestä päivästä? Millaisen päivän haluaisit? Tiedätkö sitä edes? Tietoinen läsnäolo tai sen perusperiaatteet tuntuvat välillä ristiriitaisilta. Tämän kirjoituspäivänä kolme perusperiaatetta johtivat kahteen ristiriitaan.



Näitä mietin, kun mennyt päivä ”tuntui vähän hukatulta”. Tietoisen läsnäolon perusperiaatteiden mukaan meillä on vain tämä hetki. Aina olisi syytä elää se täysillä, eikä hukata elämäänsä. Tästä tulee tietysti paineita, ainakin suorittaja minussa herää. Toisen periaatteen mukaan olisi hyvä osata vain olla. Tässä on selvä ristiriita, mutta kuvittelen oivaltaneeni aiheesta jotain.

Soimatessani itseäni siitä miten päivän aikataulut eivät olleet menneet ihan putkeen, mieleeni tuli ensin se, että millaisen päivän sitten olisin halunnut? Tiedänkö sen? Jos tiedän, niin teenkö tietoisia päätöksiä siitä miten aikani kulutan? Omalla kohdallani menneessä ”hukatussa päivässä”, näissä molemmissa oli vikaa. En tiennyt mitä olisin halunnut ja en todellakaan tehnyt tietoisia valintoja siitä mihin aikani käytin.

03/365 Splishy splashy *Explored* by -mrsraggle-, on Flickr

Sitten törmäsin toiseen ristiriitaan, kun leikin ajatuksella kirjoittaa toivomani päivän kulku. Se tuotti oivalluksen. Jos liian tiukkaan aikatauluttaa koko päivän, ei jää sijaa olemiselle, eikä spontaanille hetkessä ololle. Sille elämiselle, mikä on täysillä elämistä. Se on oikeastaan olemista, eikä puuhaamista.

Erityisen tärkeänä koen tässä hetkessä olon ja pienen lapsen touhujen seuraamisen. Jos päivä on täyteen aikataulutettu, saatan menettää jonkun uuden sanan tai hassun uuden leikin seuraamisesta tulevan ilon. Eli vielä pitäisi pitää mielessä kolmas periaate, tartu hetkeen. Siitä se todellinen läsnäolo ja elämän eläminen muotoutuvat.


Luumukylän sivuilla on tähän sopiva Mindfulnessin määritelmä muistutukseksi:

Mindfulness on energia jonka avulla voidaan olla tietoisia ja läsnä nykyhetkessä. Se on jatkuvaa elämän harjoittelua syvälle luotavaavasti jokaisessa hetkessä. Tietoisena olo on todella elossa olemista, nykyhetkessä ja yhtenä ympärillä olevien ihmisten ja askareitten kanssa. Tarkoituksena on tuoda keho ja mieli harmoniaan tiskejä tiskatessa, autolla ajaessa tai aamusuihkussa.


Olitko läsnä tänään elämässäsi? Elitkö elämääsi täysillä tarttuen hetkeen?




18.10.2011

Tässä ja nyt – 7. Ihmisten yhteenkuuluvuudesta ja minästä



Tässä ja Nyt kirjan ajatukset ovat tänään meissä ihmisissä ja meidän välisissä suhteissa. Siitä päästään myös minään ja sen varjoon. Milloin olemma vapaita?


Vaikka sen järjellä voi käsittää, on sen eläminen vaikeampaa. Miten antaa armoa arjessa edellä töppäilijöilleen? Ajatukset tekevät meidät erillisiksi. Ne kertovat kuka minä olen ja kuka sinä olet. Se, kuten muutkin käsitteet, tekevät sattumanvaraisia rajoja asioiden välille, jotka ovat toisiinsa yhteydessä ja toisistaan riippuvaisia.

Kun harjoitamme ja otamme etäisyyttä ajatuksiimme – näemme niiden tulevan ja menevän – opimme näkemään piirtämiemme rajojen keinotekoisuuden.

Kun samastuminen omiin ajatuksiin ja käsityksiin vähenee, kykenemme näkemään, miten kaikki on yhteydessä kaikkeen. Biologit puhuvat ekologisista järjestelmistä ja fyysikot aineesta ja energiasta. Istuessa tarkkailemme itse asiassa sitä, miten ajatuksen synnyttävät erillisyyden tunnun. Kun keskittymiskykymme hieman kehittyy, koko maailma alkaa tuntua elävämmältä, ja kaikki tuntuu olevan yhteydessä kaikkeen.

Burano by trinchetto, on Flickr

 .:Minäkäsitys syntyy aina uudelleen:.

Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään, että kaikki roolit ja ominaisuudet ovat vain käsitteitä. Jopa minäkäsityksemme muodostuu aistihavaintojen kautta. Kun järjestämme aistihavaintojamme kokemuksiksi, mieli lisää niihin välittömästi tunnereaktion. Koemme kaiken miellyttäväksi, epämiellyttäväksi tai neutraaliksi. Tunnereaktioita seuraa välittömästi pyrkimys: haluamme eroon epämiellyttävästä, lisää miellyttävää ja olla kiinnittämättä huomiota neutraaliin. Kun koemme tällaisia tunnereaktioita yhtä uudelleen, ne jähmettyvät mieltymyksiksi, ehdollistuneiksi reaktioiksi ja luonteenpiirteiksi, jotka ovat identiteettimme rakennuskiviä.

Emme niinkään ole olemassa, vaan tapahdumme. Minäkäsityksemme syntyy aina uudelleen, kun koemme aistimuksen, havainnon ja tunnereaktion ja reagoimme tavanomaiseen tapaamme. Kun lisäämme tähän sanat ja kuvaamme itsellemme sosiaalisen roolin. Sen vahvuudet, heikkoudet ja mieltymykset muuttavat prosessin käsitykseksi jostain kiinteästä ja vakaasta. Näin minuus tapahtuu.


.:Varjo:.

Meillä jokaisella on ”minän” ominaisuuksia, jotka eivät tunnu sopivan meidän itsestämme luomaan kuvaan. Näitä persoonallisuuden piirteitä voi kutsua varjoiksi. Tietoinen läsnäolo auttaa ymmärtämään sitä miten rakennamme identiteettimme ja auttaa myös tunnistamaan ja hyväksymään nämä varjot. Jokainen toivottu ja epätoivottu tunne, ajatus ja mielikuva tulee lopulta esiin harjoittaessamme. Ja vaatii harjoitusta hyväksyä ne. Tie ei vie täydellisyyteen, vaan eheyteen. Pyrimme ystävystymään myös epätoivomiemme puolien kanssa. Se opettaa nöyryyttä ja vapauttaa. Olemme vapaita siinä määrin kun kykenemme hyväksymään oman itsemme.


Lue myös edelliset osat:
Tässä ja nyt - Esipuhe
Tässä ja nyt – 1. Miksi tietoinen läsnäolo on tärkeää?
Tässä ja nyt – 2. Perusasioita
Tässä ja nyt – 3. Mikä on sinun pakopaikkasi?
Tässä ja nyt – 4. Harjoittamalla kuntoon – niin, mihin?
Tässä ja nyt – 5. Harjoittamisesta
Tässä ja nyt – 6. Lisää harjoittamisesta