Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 07/2013

31.7.2013

Ilahtumisia elämän perusihmeistä




Olemme olleet tänä kesänä paljon mökillä. Se on tosissaan ”vain olemista” ja koska säät on suosineet on siksi blogissakin ollut hieman hiljaisempaa. 

Loma on siroteltu tänä vuonna syystä sun toisesta ihan pieniksi paloiksi, mutta yllättäen se ei ole hirveästi haitannut. Työasiat tuntuvat kaukaisilta ja odottavat siellä kaikessa rauhassa. Ainakin ajattelen niin.

Tiesin ja uskoin lomalle siirtymisen eri pätkissä tapahtuvan helposti. Niin kävikin. Lomalla olo on helppoa, kunhan nauttii joka ikisestä hetkestä, eikä vatvo siinä, että loma on pisimmilläänkin ”vain” kaksi viikkoa putkeen. Kyllä tämä tietoinen läsnäolo on kätevää!



Välillä olemme olleet mökillä kolmistaan perheen kanssa ja välillä meillä on ollut vierailijoita jatkuvana nauhana. Molempi parempi, koska vaihtelu virkistää. Minulla on siis ollut mahdollisuus nauttia ja ilahtua elämän perusihmeistä. Niitä ovat olleet ainakin seuraavat:
©      Ensimmäinen lomapäivä ei valjennut aurinkoisena ja helteisenä, mutta se oli silti hyvä päivä.
©      Olen kiitollinen monestakin asiasta.
©      On ihana nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.
©      Useimpina päivinä ei ole ollut mitään aikatauluja.
©      Kävimme pienellä pyörälenkillä ja oli ilo liikkua edes vähän kaiken lepäilyn vastapainoksi.
©      Yksinkertainen itse tehty ruoka on puhdasta, hyvää ja kaupan päälle terveellistä.
©      Laiturilla helteessä on paras paikka ja jos on liian kuuma voi aina pulahtaa järveen viilentymään
©      Pieni kasvaa koko ajan. Sitä uimisen riemua oli valloittavaa seurata.
©      Saunasta on ihanaa mennä uimaan kylmään veteen.
©      Koko päivä ulkona tekee väsyneeksi.
©      Voimme olla koko perhe rauhassa yhdessä koko päivän toisiamme kuunnellen.




29.7.2013

11 asiaa, jotka jokaisen vanhemman tulisi tietää



Tässä tiivistelmä MindBodyGreen sivuston artikkelista. Sen on kirjoittanut yli 25 vuotta lapsia hoitanut lääkäri. Ota onkeesi nämä opit, jotka ovat lapsen parhaaksi. Kiintymyys tuo terveyttä.



1. Kasvu ja kehitys eivät ole kilpailu  
Kasvua tapahtuu vain kypsymällä, ei kiirehtimällä. Ilman vahvoja juuria, ilman tukea, lapsi ei kasva. Käykää kävelyillä, syökää yhdessä ja kerro omasta lapsuudestasi.

2. Perhetraditiot vahvistavat juuria
Traditiot vaativat aikaa ja toistoa. Ne ovat pyhiä, koska ne vahvistavat rakkautta ja ihmisten välisiä suhteita. Samalla ne luovat luottamusta.

3. Kasvamme pyrähdyksittäin  
Joskus kasvu on nopeaa ja intensiivistä, joskus hidasta ja hiljaista. Yhtä kaikki vaiheet ovat uuden ihmettä ja lisäävät lapsen tiedon määrää. Joskus tarvitaan unohtamista ja taantumista, eikä kaikki mene ns. putkeen ensimmäisellä kerralla. Tarvitaan lisää harjoitusta, armollisuutta ja anteeksiantoa.

4. Kannustus ei ole sama asia kuin hemmottelu
Hemmottelu voi vähentää lapsen motivaatiota ja pienentää onnistumisen kokemuksia. Lasta tulee kannustaa, kuitenkaan tekemättä kaikkea hänen puolestaan. Epäonnistumisista voi oppia, jos niistä ei tuomita. Kannustus antaa tilaa, hemmottelu voi tehdä kärsimättömäksi.


Girl in a field of grass I by Bill Liao, on Flickr

5. Oma kasvu on henkistä ja lapset ovat siinä parhaita opettajia
Retriitit ovat valaistumisen kannalta turhia, lapsi tarjoaa viisautta ihan ilmaiseksi. Pienikin epäjohdonmukaisuus saa lapsen sekaisin ja kyseenalaistamaan vanhemman käytöksen. Kuuntele tarkkaan mitä lapsi yrittää opettaa sinulle. Kavaessasi itse kasvat samalla lasta varten.

6. Kuuntele kehoasi, mitä tarvitsee muuttaa?
Hyvä lääketiede pyrkii hoitamaan sitä syytä mihin keho reagoi. Sitä ei tarvitse pelätä. Aina fyysisiä oireita ei tarvitse lapsellakaan peittää tai estää, huolehtii vain vaikka kuumeisen hyvinvoinnista.

7. Ole valmiina
Kun olet aina valmiina kaikkeen, et pelkää, etkä ole liian ylpeä. Myös sairauksiin voi olla valmiina, koska niitä kuitenkin tulee ja sitten taas paranee. Hyvä immuniteetti saadaan vain sairastamalla, mutta sitä voidaan tukea hyvällä ravinnolla, nesteytyksellä, probiooteilla, levolla ja fyysisillä harjoituksilla. Paranemisia on juhlittava!

8. Paranemiseen menee aikaa.
Paranemiseen ei ole oikotietä, eikä vahvin lääke ole aina tarpeen. Joskus lasta tarvitsee jäädä kotiin hoitamaan, koska paraneminen on myös kehittymistä. Tervehtymisen oppiminen on kehittymistä, siitä oppii matkan aikana. Terveys on sairauden toinen puoli.

9. Elämän salaisuus on irti päästäminen
Joka elämänvaiheessa tapahtuu luopumista. Seuraava vaihe vaatii edellisesti irti päästämistä. Se ei ole aina helppoa, eikä tapahdu kaikilla samalla tavalla, vaan temperamentti vaikuttaa prosessiin. Leikki opettaa vapautumaan estoista, vapauttaa ja opettaa, ettei kannata ottaa itseään niin vakavasti. 

10. Usko itseesi, olet oman lapsesi paras asiantuntija
Vanhempien tulisi oppia luottamaan omaan asiantuntijuuteensa ja intuitioonsa lapsiensa suhteen. Läsnäoleva vanhempi kuuntelee lapsensa koko elämää ilman pelkoa tai paniikkia. Äidinvaisto on laboratoriokokeissa osoitettu oleban useimmiten oikeassa. Katso lastasi, hänellä on aloittelijan mieli, hän osaa hengittää luonnostaa oikein. Hengittäkää yhdessä, se voi olla avain tämän hetken pulmaasi.

11. Katse tulevaisuuteen (vaikka se aamukahdelta voi olla vaikeaa)
Tilanteita tulee ja menee. Vanhat tuntuvat pieniltä ja uudet isoilta, siksi pitää osata katsoa nenäänsä pidemmälle. Ison kuvan näkeminen tuo viisautta ja myötätuntoa.



23.7.2013

Mitä se Zen on?




Zen on mahayana-buddhalaisuuden suuntaus, joka kehittyi aikoinaan Kiinassa mutta on myöhemmin levinnyt myös JapaniinKoreaan ja Vietnamiin. Länsimaissa käytetään suuntauksesta yleensä japaninkielistä nimitystä zen, koska se alun perin tuli lännessä tunnetuksi nimenomaan japanilaisessa muodossa. Niinpä suurin osa länsimaissa käytetyistä zen-termeistä, ja jopa monien kiinalaisten mestareiden nimet, tunnetaan japanilaistetussa muodossa. Zen jakaantuu koulukuntiin, joista suurimmat ovat rinzai (kiinaksi linji) ja sōtō (kiinaksi caodong).

Lähde: Wikipedia


Wikipedian määritelmä jättää vähän tyhjäksi. Tässä on lisää määritelmiä englanninkielisestä kirjoituksesta, jonka lähteen vaan kääntämisen jälkeen uskollinen Evernoteni oli kaikesta huolimati hukannut.

Suora käännös sanasta ”Zen” japanin kielestä kiinan kautta on meditaatio. Tosiasia kuitenkin on, ettei zeniä pysty sanoilla selittämään. 

Let them get what they want by aurelio.asiain, on Flickr


Bodhidharma selitti jo 528 vuotta ennen ajan laskun alkua seuraavasti mistä Zenissä on kyse:
Ï Se ei ole riippuvainen kirjoitetusta sanasta.
Ï Sitä ei voi ymmärtää kirjoituksista.
Ï Se osoittaa suoraan sydämeen,
Ï Oman luonnon näkeminen on Buddhaksi tulemista.

Näin ollen seuraavilla sanoilla voidaan tulla vain vähän lähemmäksi Zeniä.
Ï  Zen on enemmän asenne kuin uskomus
Ï  Zen on rauha, jonka saavuttaa olemalla yhteydessä kaikkeen paitsi itseensä
Ï  Zen tarkoittaa tietoisuutta omasta yhteydestään maailmaan ja kaikkeen maailmassa
Ï  Zen tarkoittaa tässä hetkessä elämistä ja todellisuuden kokemista sellaisena kuin se on
Ï  Zen tarkoittaa elämistä vapaana materiaalisen maailman häiriötekijöistä ja illuusioista
Ï  Zen tarkoittaa universumin flowssa olemista
Ï  Zen tarkoittaa tämän hetken kokemista täysillä, ja ilahtumista elämän perusihmeestä

Nämä paradoksit ovat osa zeniä ja sen opettamista. Se pakottaa huomion muuhun kuin rutiiniin. Zen opettaa päästämään irti rationaalisesta mielestä ja vapauttaa intuition. Se osoittaa totuuden, jota ei voi loogisesti käsittää. Siksi:

Ï  Zen ei ole mitään ja se on kaikki
Ï  Zen on sekä täysi että tyhjä
Ï  Zen käsittää kaiken ja on kaikkien käsitettävissä
Ï  Zen on alku ja loppu.


Tulikohan tästä(kään) jutusta taas sen Zenimmäksi? Menen istumaan.


19.7.2013

Perhosefekti




”Voiko perhosen siipien heilahdus Brasiliassa aiheuttaa tornadon Texasissa?"

Perhosvaikutus eli perhosefekti (engl. "butterfly effect") on kaaosteoriassa käytetty vertaus siitä, että perhosen siivenisku maapallon toisella puolella voisi saada aikaan myrskyn toisella puolella maapalloa.

Laajemmin ja tarkemmin se käsitetään epälineaarisessa järjestelmässä olevaksi ominaisuudeksi, jossa pienet muutokset alkutilassa tai välivaiheissa aikaansaavat suuria muutoksia tapahtumassa. Perhosefektissä kaaoottisuus syntyy kun muutoksen koko ei ole verrannollinen sen määrään vaan erot kasvavat "korkoa korolle", jolloin pienikin muutos tai häiriö voi aikaansaada suuria vaikutuksia.



Kiehtova perhosvaikutus liittyy tietoiseen läsnäoloon mielestäni "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ja "kaikki on yhtä" ajatusten kautta. Lähestytään aihetta kuitenkin perhosten bongaamisen kautta.

Ketosinisiipi

Mökin metsäretkellä oli paljon perhosia muutama viikko sitten. Viime viikonloppuna olimme kävelyllä lapsuuteni pelloilla ja metsäautoteillä. Näimme ainakin kymmenen eri lajin perhosia. Pieni oli ihan pähkinöinä innosta.

Sitruunaperhonen

Perhoset ovat tehneet paluun. Onko ilma puhtaampaa vai havainnointini kehittyneempää? Voiko olla, että olen ollut vain vuosia pää niin täynnä itseäni ja ajatuksiani etten ole ollut mahdollista edes nähdä edessä lentäviä perhosia?

Kaaliperhonen

Mikä perhosissa kiehtoo? Ne ovat kauniita, herkkiä ja niitä on hauska seurata.

Metsäpapurikko

Perhosten tunnistaminen ei kyllä ole ihan helppoa. Melkein samannäköisiä on vaikka kuinka monta. Tällä retkellä ei ollut kameraa mukana, vaan perhoset koettiin tässä ja nyt. Tarkastin 70-luvun hyönteisoppaasta useita lajeja, mutta koska perhoset kiehtovat päätin etsiä netistä paremman tunnistussivuston. Tämä oli löytämistäni paras:

Viime retkellä ei nähty mitään suruvaippaa vaan ilmeisesti suht harvinainen Ruijan nokiperhonen.

Minulla ei ollut aavistustakaan kuinka paljon perhoslajeja on! Toisaalta taas monet ovat kovin lähellä toisiaan ja siksi niiden erottaminen on haastavaa. Retkellä näimme kaikkia tämän jutun kuvissa esiintyviä perhosia, emmekä edes olleet kovin kauaa metsäautotiellä perhosten valtakunnassa.

Neitoperhonen

Ympäristömininisteriö pitää huolta perhoslajien säilymisestä seuraamalla lajien esiintymistä ja tekemällä suojelua.

Maatalouden rakennemuutokset ovat vähentäneet monille päiväperhosille välttämättömien niittyjen, ketojen ja piennarten määriä. Tämän seurauksena monet perhoslajit ovat käyneet vähälukuisiksi.



Viimeisen vuosikymmenen aikana Suomen perhosten lajimäärä on kasvanut peräti yli 150 lajilla eli selvästi yli 5 %. Tämä selittyy ensisijaisesti ilmaston lämpenemisestä, jonka seurauksena kasvukausi pidentynyt ja kasvukauden lämpökauden lämpösumma kohonnut.

Perhoset ovat ehkä herkimmin ja voimakkaimmin ilmastonmuutokseen reagoiva eliöryhmä ja siksi erinomainen indikaattoriryhmä seurattaessa ilmastonmuutoksesta aiheutuvia vaikutuksia..


Ensimmäisen kerran näin Ketohopeatäplän., luulisin.


Minulla on ajatus, että perhosten bongaus voisi olla tapa harjoittaa havainnointiaan. Puhumattakaan siitä, että ympäristön muutosista voi saada tietoa katsomalla perhosia tarkkaan. Pidetään mielessä, että kaikki vaikuttaa kaikkeen Nyt on paras aika lähteä etsimään kauneimpia pörrääjiä. Lähde bongaamaan perhosia!



Perhosefekti, meil on vaan tämä hetki
En aio tuhlaa aikaani juoksemal muiden käskyst
Elän täs nyt
Hyvä vetää lisää hyvää puoleensa
Niin mä jaan sitä, et mä saan sitä

~ Perhosefekti - Timi Lexikon


18.7.2013

Maasta sinä olet tullut



Ginkgo sunrise. At home. by Audringje, on Flickr


Maan  anteliaisuus käyttää kompostiamme ja kasvattaa kauneutta!  

Pyri olemaan enemmän maan kaltainen.

~ Rumi

17.7.2013

Zen ja melonta: Kajakkiretkellä Kolovedellä



Kesäkuun alkupuolella olimme Kolovedellä kahden yön retkellä ystävien kanssa. Lue tästä kertomuksesta oliko kaikki yhtä herkkua ja menikö kaikki ihan putkeen? Reissu ei ollut täysin zen, mutta melkein.



Automatka oli pitkä ja hidas asuntoautolla, joka veti kajakkeja. Seura oli onneksi hyvää ja taukoja riittävästi. Se vaan ihmetyttää aina, miten huonoa ruoka voi tienvarsipaikoissa olla. Ihan uskomatonta kuraa… Mennessä yövyimme ystävien kesäpaikassa Juvalla ja aamulla ajoimme kaupan kautta Enonkoskelle. Vesillelaskupaikassa oli pakkaamisessa paljon hommaa ja söimme vielä lounastakin, jottei heti tarvitsisi pysähtyä kaivamaan ruokaa kajakeista ja leiriytymään lounaan keittoon.


Harvalla on kajakkien valvontakamera koko matkan...
 
Vesille päästyä kävimme ensin ihailemassa kalliomaalauksia. Ennakko-odotuksista huolimatta mielestämme jopa näimme ne. Paikka oli hieno ja ajatus esi-isistä suorittamassa rituaalimenoja kovin kiehtova. 


Toi punanen pilkku tossa...


Muutoin meillä oli leppoisa melontamatka Pitkäsaareen yöpymispaikalle. 


Ensimmäisen päivän matka oli ihan riittävän pitkä, jokaiseen lihakseen sattui ja melominen tuntui pahalle. Pidemmälle ei paljon olisi voitu päästä. Hieno kalliosaari oli hyvin varusteltu. Uimme ja nautimme auringosta. Iltaruuan laitossa istuimme grillauspaikalla hyvän aikaa. Ruokien kanssa ei tosiaan tarvinnut miettiä painoa ja iänikuisen kuivamuonan sijaan meillä oli tuoreita evästarpeita mukana. Tämä nosti retken tasoa huomattavasti! Suhteellisen nautinnollista kaiken lisäksi.



Telttayö on aina yhtä helvettiä. Ensimmäisenä yönä terävä puun juuri oli posken kohdalla ja kuhmuroita ympäriinsä makuualustasta huolimati. Aamulla olo oli melomisesta ja heikosta nukkumisesta johtuen ihan kamala. Jossain vaiheessa päivää huomasimme kuitenkin, ettei väsyttänyt. Aprikoin sen johtuvan yksinkertaisesta tekemisestä: sen kun meloo ja ärsykkeiden vähyydestä järvellä: joka puolella puita ja kalliota, ei muuta.


Ja eikun aamutoimien jälkeen kajakkiin. Melominen tuntui toisena päivänä hyvälle ehkä ensimmäiset kymmenen vetoa, sen jälkeen taas sattui ihan joka paikkaan. Miten ihmeessä melotaan 25+ km:n päivämatkoja? No, kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Totesimme monesti, että rinkan kantaminen ja vaeltaminen on paljon raskaampaa. Siksi melonnasta varmaan tulee pysyvä etenemismuoto.


Toisena päivä oli kuitenkin jo hyvää rutiinia melomisessa, vaikka vastatuulta piisasikin. Matkanteko oli nopeaa, koska koko ajan  vähän pelottavasti ukkonen kiersi meitä. Kävimme Pilpan kanavalla ihastelemassa koskea ja muut kokeilivat kajakkien pystyssä pysymistä sulussa. Hyvin meni.



Päivän suurin ihme oli kuitenkin, ettemme kastuneet. Pelätylle kanto-osuudelle emme myöskään joutuneet, koska vettä oli kannaksella tarpeeksi. Se teki iloiseksi, koska täysissä kajakeissa oli työ ne laiturillekin punnertaa aina ylös. Toisten kalliomaalausten lisäksi näimme matkalla muutaman majavan pesän ja yhden majavankin. Valtava linnunpesä kiinnitti huomiomme suuren puun latvassa, mutta älkää kysykö mikä lintu sitä asutti. Suuri ja ruskea. Saimaannorppia sen sijaan emme nähneet lainkaan ja se oli pettymys.



Toinen yö vietettiin muutamaan muun seurueen kera kauniissa Syväniemen leirisaaressa. Uimme ja kuivattelimme auringossa. Kuvassa on myös toisen seurueen inkkarikanootti. 


Sää todella suosi meitä. Iltakokkailujen jälkeen saimme nauttia kauniista auringonlaskusta. 


Toisena yönä makuupussille löytyi jopa yksi kolo, jossa sai oltua mukavasti, kunhan ei liikkunut. Tämäkään yö ei todellakaan ollut siis herkkua, mutta pieni hinta tulee maksaa kaikesta kauneudesta.



Harvoin sitä on ollut niin lähellä luontoa, niin yhtä veden ja maiseman kanssa kuin meloessa. Hiljaisuus oli kauneutta, soljuvasta kajakista ei tule ääntä ja kaiken huomion voi käyttää havainnointiin


Koloveden maisemat ovat todella jylhiä ja erikoisia. Maihin ei pääse, eikä edes saa nousta joka paikassa.

Lisää kalliomaalauksia kun katsoo tarkkaan...
Viimeinen melontapäivä oli vaihtelevaa ja kiinnostavaa reittiä. Navigoimme todelle menestyksekkäästi merikartalla ja gps:llä pahassa kivikossa ilman, että kukaan kosketti ainoatakaan pinnan alaista kiveä! 



Melominen alkoi siis sujua. Kajakki oli tuttu ja melominen jo suhteellisen miellyttävää. Kroppa alkoi oppia liikeradat, pakon edessä. Tunsin hetkellisesti rauhaa ja iloa tässä ja nyt. Meloessa on aikaa katsoa tarkkaan ja järvillä näki kauas ja selkeästi. Puhdas zen olo siis.


Matkaa kertyi vähän päälle 40 km, päivämatkojen ollessa 13,3 km, 16,5km ja 11 km. Reittimme oli Enonkoskentien Kirkkorannan vesillelaskupaikka- Ukonvuori-Pitkäsaari perjantaina. Pitkäsaari-Pilpan kanava-Syväniemi melottiin lauantaina. Sunnuntaille jäi Syväniemi-Kirkkoranta.


Eikun kotivajaa kohti.



16.7.2013

Juhli elämälläsi





Kotiinpaluu



Tulee aika

jolloin innoissasi

tervehdit itseäsi saapumassa

kotiovellesi, omassa peilissäsi

kumpikin hymyilee toisen tervetulotoivotuksille

ja sanoo, käy istumaan. Syö.

Rahastat uudelleen muukalaista, joka oli oma minäsi.

Tarjoa viiniä. Tarjoa leipää. Tarjoa sydämesi

takaisin itselleen, muukalaiselle joka on sinua rakastanut

koko elämäsi, jota laiminlöit

toisen vuohi ja joka tuntee sisimpäsi.

Ota rakkauskirjeet pois kirjahyllystä.

valokuvat ja epätoivoiset viestit.

kuori pois peilistä oma kuvasi.

Käy istumaan. Juhli elämälläsi.



~ Derek Walcott, Love after Love (kirjasta Kotiinpaluu, Kabat-Zinn)



5_dsc1037_3872_x_2592 by foxgrrl, on Flickr




12.7.2013

Ihmepuutarha




Ilahduin suuresti Rautatieasemaa koristavasta ihmepuutarhasta keskustassa käydessäni. Kauniita istutuksia, pieniä suihkulähteitä, hyötykasveja, puuta ja penkkejä oli laituri pullollaan! Vihreys oli vallannut tilan. Vihreää luonnollista taidetta oli tehty eri puolille asemaa, jopa junien pysähtymisesteiden taakse.

Kuva: Rantapallo.fi
Luonto ei ole milloinkaan taidetta huonompi.
~ Marcus Aurelius

Kuva: Ess.fi

Olin hetken ihan hiljaa, epätavallinen näky mykisti. Mielestäni tänä vuonna on onnistuttu vielä paremmin kuin viime vuonna. Koko tila oli rauhallisempi kuin koskaan. Ihan kuin kasvit suodattaisivat ääntäkin. Minulla on ajatus, että kun ympärillä on kaunista, se pistää rauhoittumaan. Etenkin vihreys saa mielestäni mielen tyyntymään. Sen olivat muutkin huomanneet. Ihmiset olivat ottaneet penkit omakseen ja ne olivat kaikki kansoitettuja.


Lue siitä kun viimeksi ilahduin samassa paikassa: Sometimes I think, I can see you



Käy katsomassa ihmepuutarhaa!


10.7.2013

Luumukylän opetuspuhe



Maailman "parhaiden" retriittien joukkoon nyt luettava Luumukylä on avoinna vieraille jälleen tänä kesänä. Minulla on ajatus, että joskus olen siellä istumassa muiden joukossa.

Kuuntele Thich Nhat Hahnin aloitus Dharma puhe tästä. Hän puhuu kärsimyksestä ja paljon muustakin. Kärsimyksen hyväksyminen johtaa myötätuntoon itseä kohtaan. Kuuntele!





"It is mindfulness of breathing.


                             It is mindfulness of walking.

                                                       
                                                      It is mindfulness of eating.


It is mindfulness of suffering."



9.7.2013

Missä olet?



Unicorn Creek by *~Dawn~*, on Flickr



Do not look back,

No one knows how the world ever began.

Do not fear the future, Nothing lasts forever.


If you dwell on the past or future,


You will miss the moment.




~ Rumi


8.7.2013

Symbioosissa




Wikipedia määrittää symbioosin seuraavasti: Symbioosi - (kreikan kielestä: syn = kanssa, yhdessä, bios = elämä) merkitsee biologiassa kahden tai useamman eliölajin edustajien läheistä yhteiseloa. Tiukimmin määriteltynä symbioosi tarkoittaa lajien välistä vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät.


fire in an open hearth by sciain, on Flickr


Vietin osan menneestä viikosta mökillä kahdestaan pienen kanssa. Vaikka olemme samaa eliölajia, minulla on ajatus, että elimme hyvin läheisessä symbioosissa. Meillä oli kaikki niin kovin hyvin, vietimme ihania päiviä yhdessä laiturilla.

Nukuimme aamuisin ihan tosi pitkään pienen kanssa. Pieni on jo oppinut sanomaan, että nukkuminen on ihanaa. Ja sitä se on, palauttavaa ja voimistavaa.

Aloitimme aamut aina terassiaamiaisella. Sen jälkeen meni hetki, että saimme kaikki uimatarvikkeet, muut lelut, kirjat ja pehmusteet laiturille päivän leiriä varten. Suojasin pienen UV-vaatteilla ja eikun nauttimaan!

Minulle laiturilla makaaminen on parasta terapiaa ja voimien tankkaamista niin pimeää talvea kuin työelämää varten. Auringon ottaminen oli vuosia ainoa itseni ”hyväksymä” tapa vain olla tekemättä mitään. Siksi sitä niin paljon rakastan. Nykyään onneksi osaan olla muutenkin tekemättä yhtään mitään, mutta toki mielelläni olen auringossa edelleen.

Joka päivä seurasimme pilvien liikettä tarkkaan, aina välillä niiden liike oli arvaamatonta. Toisinaan ne muuttivat miten sattuu suuntaa ja peittivät odottamatta auringon.

Ilonamme oli kuikkien lentoharjoitukset. Siitä tulee kova ääni kun kuikka starttaa lentoon. Veden kiitorata on sille pitkä.

Laituripäivän aikana uitimme myös varpaita laiturilta vedessä, teimme raspilla jalkahoitoja ja luimme kirjoja yhdessä ja erikseen. Pieni oli iloinen uudesta haavista ja kalasti sillä roskia ja käpyjä vedestä. Nopeasti hän oppi myös onkimaan pudonneet uimakellukkeet ja lelut haavilla. Samoin pieneltä alkoi onnistua mehun hakeminen jääkaapista, mikä oli erittäin kätevää, koska äiti voi rauhassa lojua aurinkotuolissa häiriintymättä.

Toki pari kertaa piti käydä puskapissalla. Ruokaa syötiin välillä terassilla ja jälkiruuaksi otettiin sipsejä. Kävelin paljain jaloin edestakaisin ja se tuntuu niin maan läheiseltä ja hyvältä, suorastaan meditatiiviselta, jos nyt sitä sanaa haluaa käyttää. Sain jopa pienen ollessa hetken nukkumassa istuttua rakkaalla kivelläni. Tuuli teki järven aalloista äänekkäät ja vedestä timanttisen. Istuin hetken ihan keskenäni rauhassa.

Pääasiassa päivät kuluivat pilviä taivastellessa. Kohokohta oli ison suihkukoneen vana, jonka katoamista hiljalleen seurasimme. Pieni suihkukone lensi ihan sen jäljissä. Iso ja pieni, niin kuin mekin symbioosissa.