Juttelua lapsen kanssa

Poljimme maanantaiaamuna tavalliseen tapaan töihin. Juttelemme matkalla melkein aina raittiista ilmasta ja siitä miten paljon nopeampia olemme pyörällä kuin autoilijat. Aika usein puhumme myös kohtaamistamme söpöistä koirista. Vaihtuva maisema näin syksyllä kirvoittaa monta kysymystä pienen mielessä. Taivas on aina välillä erityisen hieno. Tänä kertomuksen aamuna näimme kaksi risteävää suihkukoneen vanaa ja kuun niiden välissä. Se oli molempien mielestä hieno!

Lapsille ei YLE:n uutisen mukaan puhuta tarpeeksi ja siksi he eivät opi puhumaan. Vuorovaikutus on välttämätöntä puheen kehittymiselle. Siihen ei ruutujen takaa elettävässä elämässä ole mahdollisuutta. Oma pieni on välillä myös ihan hiilenä kun käytän autossa aikaa puheluihin, eikä hänen kanssaan keskusteluun. Hän haluaa osansa huomiostani ja jutella kaikesta kokemastaan.

Äiti. Äiti. Äiti. Sata kertaa päivässä pienellä on jotain asiaa. Jos en heti reagoi, ääni nousee ja muuttuu vaativammaksi. Tunnistan artikkelista kohdan, jossa some nousee keskustelua tärkeämmäksi. Oma helmasyntini on kuunnella podcasteja samalla kun teen kotitöitä. Tiedostan, että silläkin ajalla voisi kuunnella lasta ja keskustella lapsen kanssa. Mutta milloin minä sitten tuon Mindfulness Summitin kuuntelisin?

Summitin Joseph Goldsteinin podcastista (muistaakseni) poimin hyvän harjoituksen tähän puhumiseen. Kommunikaatio, se miten ilmaisee itseään ja miten on vuorovaikutuksessa, on mitä parhain harjoitus. Sen hallinta mitä päästää suustaan on erittäin kasvattavaa. Itse asiassa Goldstein taisi sanoa kommunikaation olevan paras mahdollinen harjoitus. Sitä meistä jokainen harjoittaa joka päivä ja lapselliset meistä voivat tehdä sitä entistä enemmän omien lasten kanssa. Kokeile vaikka!

Tärkeää juuri nyt

Oli kaunis syksyinen viikonloppu. Kaikki aistit olivat käytössä olemisen vallatessa elon meille niin tärkeällä mökillä. Kaikki hidastuu ja muu elämä menettää merkityksensä. Ilmassa on kuitenkin päälimmäisenä luopumista kesästä.

Jos totta puhutaan, niin ajatus siitä, että mökki saattaa seistä seuraavat seitsemän kuukautta yksin metsässä, on vaikea. Minusta on kuoriutunut äiti-ihmiseksi tultuani oikea mökkeilijä. Viihdyn hyvin pienessä, hiljaisessa ja yksinkertaisessa elossa keskellä metsää.

Odotukset ovat näin normiarjesta mökille päästessä aina korkealla. Se on hyvä harjoitus kun kaikki ei aina mene suunnitelman, toiveen ja kuvitelman mukaan. Tällä kertaa superkuu valvotti oikein urakalla molempina öinä, enkä saanut nautittua pimeässä pitkään nukkumisesta. Kuvitelmasta ja toiveesta piti päästää lakanoissa tuskissaan kieriessä irti. Päivällä oli helpompaa nauttia joka hetkestä.

Mikä oli minulle viikonloppuna tärkeää?

Ihmiskasat ja kutitus.

Päiväunet laiturilla paksun vanhan viltin alla.

Istuminen laiturilla, oleminen vain ihaillen maisemaa.

Kameran käytön opettelu.

Viikon oppien sulattelu. Ideoita ja inspiraatiota. Itsestään paikalleen loksahtelevan elämän ihmettely.

Putoavat lehdet ja keltaisen värin vallan otto maisemassa. Annan kesän mennä.

Kävely metsässä, hirvikärpästen kanssa tanssi tuskasta.

Mustikat ja puolukat.

Viimeiset ulkoruokailut.

Saunominen. Kylmän järven houkutus. Uiminen on ihanan kamalaa.

Lehtien ja kirjojen luku sohvalla.

Hiljaisuus ja rauha.

Se kuu. Vaikka valvottikin.

Yhdessäolo.

Mikä on sinulle tärkeintä juuri nyt?

Metsän henki

Käsi kädessä menemme metsään. Pieni lähtee koska vaan mukaan. Toistaiseksi metsä on pienelle mieluinen ja jännittävä paikka retkeillä ja käydä kävelyllä.

Tänään menemme etsimään metsän henkeä. Sitä ei ole ja silti henki on kaikkialla. Se on puissa, poluissa, kasveissa, hyönteisissä ja kauniissa maisemassa. Metsän hengen voi tuntea kaikilla aisteilla.

Pieni haluaa mennä syvemmälle metsään. Satumetsään. Satumetsä on sellainen metsä, jossa on kaunis sammalpeite, joka houkuttelee pehmeydellään vaikka pötköttämään. Toisessa satumetsässä on kaunis palleroporojäkäläpeti tai erityisen kaunis valo. Melkein kaikki metsät ovat meille satumetsiä.

Otamme toisiamme kädestä ja laitamme silmät kiinni. Muutamalla syvällä hengityksellä pääsemme lähelle metsän henkeä.

Pieni miettii, että mikä se on? Kerron sen olevan se rauha, joka tulee meihin sisälle, kun olemme metsässä. Painotan sitä, että metsän henki on kaikkialla ja kaikessa luonnossa. Se tekee meille hyvää ja palauttaa tasapainoon. Se on kaikki kaunis ja vähemmän kaunis. Sanon metsän hengen auttavan meitä kaikessa elämässämme.

Olemme osa jatkumoa, jossa ihmiset ovat aina menneet metsään päästäkseen selville elämän totuudesta. Siellä mieli rauhoittuu ja asiat järjestyvät omille paikoilleen. Silloin on mahdollista saada selkeys kaikkiin kysymyksiin.

Pieni kuuntelee tarkasti. Opettelemme yhdessä miltä tuntuu olla pieni mitätön osa maailmaa. Mutta silti osa kokonaisuutta ja kaiken yhteyttä.

Kiitos metsän henki.

Pienen kanssa mustikassa

Tänä vuonna on todella paljon mustikkaa. Jopa niin paljon, että oma lyhyt pinnani kestää sitä käydä keräämässä harva se päivä. Pieni lähtee innolla mukaan poimuri heiluen. Tässä päivän opetus suoraan metsästä.

Mökillä on sen verran vähät aktiviteetit, että mieluusti haemme aamiais- ja piirakkamustikat metsästä vaikka joka päivä. Jäisistä banaaneista teemme vielä mustikkajäätelöä kardemummalla ja kanelilla. Mustikat olivat vähissä, joten suunnaksi oli taas tarkoitus ottaa lähimetsä.

Lähtiessä saunan kiuas ei ottanut syttyäkseen ja emme päässeet ajattelemani mukaan heti matkaan. Mustikkaan päästyäni pienen tavat kävivät hieman kiristyneelle hermolle. Siksi kysyin tapani mukaan miksi-kysymyksen:

”Miksi sun pitää koko ajan heti muutaman mustikan jälkeen tyhjentää poimuri ämpäriin?”

Yleensä näihin saa aivan loistavia vastauksia, mutta tällä kertaa tosiaan pieni yllätti:

”No kato, se on lapsen käytöstä!”

Ei voi tietää, jos ei kysy. Ja usein vastaus on niin riemastuttava, että meinaa vedet valua silmistä.

Olen muutaman kerran kirjoittanut siitä miten ei voi tietää mitä toinen oikeasti ajattelee. Se on todellinen myötätunnon harjoitus, kun pyrkii vain kuuntelemaan ja kysymään. Sillä pärjää lapsen kanssa pitkälle.

Lastenpsykiatri, aiemminkin siteeraamani Jari Sinkkonen on pari vuotta sitten sanonut tähän sopivasti:

Hyvä vanhempi ei oleta, mitä lapsen päässä liikkuu, vaan kysyy. Hän ryhtyi ammattiinsa, koska halusi selvittää, mikä piru siinä on, että aikuiset tajuavat lapset niin väärin.

Ainut neuvo häneltä lapsen ymmärtämiseen on:

Ongi! Onkiminen tarkoittaa sitä, että eläytyy lapsen hätään ja alkaa heitellä kysymyksiä: Voisiko paha olosi johtua eilisestä riidasta? Vai läksyistä? Vai mistä, olen pihalla, en tajua! Ei lapsi toivo, että vanhemmat olisivat kaikkitietäviä. Lapsi toivoo, että vanhemmat olisivat hänestä niin kiinnostuneita, että vaivautuisivat kysymään.

Aina ei mielestäni tarvitse olla hätä. Minulla on ajatus, että yhteiselo on sujuvampaa, kun pyrkii kuuntelemaan ja ymmärtämään. Siinä on läsnäolon ydin, vaikka sitten yhteisessä mustikkametsässä.

Niistä värityskirjoista

Pieni on kova piirtämään. Meillä on mökillä kokonainen iso laatikko piirustustarvikkeita, kotona puoli kaapillista ja jopa autossa on piirustuslehtiö. Koska taidetta syntyy joka päivä, olen itsekin ottanut kynät käteen usein viime aikoina. Siinä on hyvänä apuna puuhaan koukuttaneet aikuisten värityskirjat. Ne antavat piirustustaidottomallekin tavan viihtyä pienen kanssa samassa pöydässä.

Omien värityskirjojen kertyminen alkoi vaivihkaa. Sain sukulaisiltani lahjaksi pienen Mindfulness colouring bookin.

  

Toukokuussa kävimme Ruotsissa ja sieltä tarttuivat mukaan kauniit Eläinten valtakunta ja Salainen puutarha. Pääsin näillä jo värittämisen makuun.

Jostain syystä sukulaiseni ovat sitä mieltä, että värittäminen on minulle hyväksi ja he lähettivät kirjoja vielä kolme lisää. Nyt on tekemistä niin pienelle kuin äidillekin!

En osaa sanoa, onko värittäminen niin hyvää terapiaa, kun kirjojen mainoksissa väitetään. Ainakin se on mukavaa. Koska sitä nyt ei keskittyminen yhteen asiaan olisi?

Oletko kokeillut? Mitä pidät?

Rakkaudesta ja parisuhteellisuudesta

Facebook-feedissä on vilahdellut usein niin suuria odotuksia aiheuttavien kesälomien kunniaksi eri lehtien onnellisuusvinkkejä parisuhteeseen. Niissä on usein sama aihe: läsnäolo toiselle. Mietin, että kenelle sitten on läsnä jos ei omalle puolisolleen? Kuka ansaitsee enemmän huomiota? Eikö kesällä ole tämäkin helppoa? Tänään tässä tulee vähän hempeilyä aiheesta.

Useimmat meistä jakavat päivänsä toisen ihmisen, puolisonsa kanssa. Silti yhdessä oleminen ei aina suju niin läsnä olevissa merkeissä. Puhelimen räplääminen on varmaan usein syy olla ”kuulematta” toista ja kuinka usein mietit kaupassa mitä toinen pyysi sieltä tuomaan? Huomio vaan hajaantuu koko ajan joka suuntaan, jos sitä ei aktiivisesti suuntaa kuuntelemaan omaan puolisoaan kunnolla. Tärkeää? Kyllä. Sitä kannattaisi harjoitella.

Minulla on ajatus, että lomalla, jos koskaan, on aikaa oikeasti kuulla omaa puolisoaan. Silloin on aikaa katsoa, miltä toinen oikeasti näyttää. Lomalla on aikaa tuntea toinen kiireettöminä aamuina vieressään ja toisen käsi kädessä pitkillä ajomatkoilla. Silloin on aikaa miettiä mitä lomapäiviltä haluaa ja myös tehdä molemmille mieluisia asioita. Lomalla voi puhua yhteisestä menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea vaan olla yhdessä läsnä toisille tässä ja nyt. Toiselle läsnä olon voi aloittaa heti tänään.

Loppuun vielä sitaatti juuri lukemastani kirjasta siihen arkeen joka kohta kaikille koittaa:

Parisuhde on kahden aikuisen molemminpuolista elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen ei kanna vastuutaan, sillä toisen on silloin kannettava kaksinkertainen vastuu. Joskus rakkaus on sitä, että pesee vessan vain siksi, ettei toisen tarvitse sitä tehdä. Rakastaminen on oman osuutensa hoitamista joka päivä.

~ Minttu Hapuli, Selibaattipäiväkirjat

Ollaan nyt lomalla toisillemme vielä läsnä. Milloin siihen on paremmin aikaa?

Tuulta ja tyyntä

Lomailua on jo pitkään takana ja vielä vähän edessä. Käynnissä on vaihe, jossa ollaan mökillä, eikä tehdä mitään, ei niin yhtään mitään. Aurinko ei ihan joka päivä paista, mutta ei onneksi sadakaan! Ihan sama, me vaan ollaan.

Lomalla onni on...

Hieno kuutamo

Myöhään venyneet illat ystävien kanssa

Piiiiiiiiiiiiiitkät yöunet

Retkien suunnittelu ja retkeily

Tuuli ja sitten taas tyyni ilma

Pakkaaminen hyvän listan mukaan

Uiminen ja saunominen, joka ikinen ilta

Aurinko

Mustikat

Pikkuötökät ämpärissä

Muistipeli

Ruuanlaitto pitkällä kaavalla

Telttaretki ja teltassa yöpyminen

Kuplajuoma

Auringonotto heti kun se pilkistää

Hetket riippukeinussa

Kirjan lukeminen

Päästä keksityt eläintarinat

Viheltämisen opettelu

Sateen pitäminen sisällä

Mikä on omassa kesässäsi onnea?

Kesä kaunis

Onkohan kukaan kaipaillut? Kesälomaa on jo vähän takana. Ennen sen alkua olimme jo melontaretkellä, mutta nyt loman alettua olemme olleet hyvin vähän kotona. Siksi siis on hiljaista täälläkin. Päivitän nyt kesäkuulumisiamme. Miten oma kesäsi on alkanut?

Kyllä melontareissun voi tehdä lähelle ja nauttia hienoista maisemista, leppoisasta melonnasta ja hyvästä seurasta ihan lähelläkin. 

Olimme kahden yön retkellä Suvisaaristossa, joista molemmat yöt nukuimme Stora Herröllä ja koska aloittelijoille ei ollut sopivaa tuulta visiteerasimme vain lyhyesti Kaparenilla ja Rövarenilla. 

Pääsimme oikein hyvin melonnan makuun ja nautimme luonnosta täysin siemauksin.

 Olemme pienen kanssa reissailleet vähän kahdestaan, koska puolisoni ei ole vielä lomalla. Säät eivät ole paljon suosineet, mutta jokainen pieni auringonpilkahdus on nautittu sitäkin enemmän.

Juhannusjuhlinnan jälkeen suuntasimme Naantaliin ja Muumimaailmaan muutamaksi päiväksi. Suosittelen sinne menemistä kesäkuussa arkena. Tungosta ei ollut yhtään ja hahmot leikittivät lapsia pitkän kaavan mukaan. Turussa pienet vietiin tutustumaan Turun linnaan. Siellä oli mukava kävellä ja tutustua historiaan. Reissun jälkeen rauhoituimme muutaman yön taas mökillä.

Olen kiitollinen näin alkulomasta:

©      Siitä, että pieni on jo iso ja jaksaa istua autossa ja iloita uusista paikoista. Pääsemme pienille kesälomareissuille ihan kahdestaan.

©      Pakkauslistoistani. Kattavista pakkauslistoistani. Niiden avulla olen viimeisen kolmen viikon aikana tehnyt viisi reissua. Kaksi niistä suuntautuivat tosin omalle mökille. Suosittelen varsinkin, jos tekee muutaman reissun putkeen, niin niiden avulla on suunnilleen oikeat tavarat mukana oikeassa paikassa. Kiitos, kiitos, kiitos!

©      Yhteisestä ajasta omien vanhempien, perheen, kanssa. Pienistä hetkistä ja keskusteluista, joissa välillä aina pienten lauseiden avulla tunnustetaan rakkautta. Ollaan mitä ollaan ja hyviä sellaisenaan.

©      Suurpiirteisyydestäni, jonka olen saanut opittua. En tiedä onko se tietoisuustaitojen vai iän tulosta. Minulla on ajatus, että osaan antaa asioiden järjestyä paremmin painollaan ihan itsestään. En murehdi niin paljon tulevaa.

©      Kaikesta vihreydestä, luonnon antimista ja valosta. Loma tarjoaa myös lepoa ja mahdollisuuden pitkiin yöuniin.

Niin ja kaikista reissuista ja matkustamisesta nauttii eniten kun vaan on. Tässä ja nyt. Muuten ainakaan oma hermoni ei enää kestäisi. 

Alla olevassa viimeisessä kuvassa on tämän viikon maisema. Olen pienen kanssa Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa nauttimassa ennen kaikkea olemisesta, hyvästä ruuasta, maisemista ja ehkä hieman puhdistamassa kehoani.

Siitä mahdollisesti myöhemmine lisää!

Vihreyden viemä

Blogihistorian pisin postaustauko, kai. En ole ehtinyt yhtään kirjoittaa. Päässä kyllä pyörii aina välillä bloggausajatuksia. Voisin luetella pitkät listat töitä, nuhaa, yskää, puutarhatöitä, urheilusuorituksia ja mökkiremontteja syyksi. Mutta se on vaan kaikki elämää ihan tavallista. Nyt on ollut näin.

Kameran muistikortille tallentui yksi ainut kuva viikonlopun mökkitunnelmista. Siinäkin laituri on romahtaneessa tilassa ja kaipaa korjaajaa. Silti siinä voi nauttia elämästä. Kai olet jo oppinut, että sitä täydellistä elämästä nauttimishetkeä ei koskaan tule? Nyt en saa edes sitä kuvaa ladattua blogiin. Ei mene putkeen tämäkään.

Kesä ei ole Mäntyharjun mökillä vielä niin vihreä kuin Helsingissä. Tuuli riepotteli meitä ja puita koko viikonlopun. Pääasiassa aika meni pieniin mökkiaskareisiin ja paikallaan ei oltu hetkeäkään, paitsi nukkuessa. Tässä hidastamisessa ja elämästä nauttimisessa on vielä tekemistä.

Pienen kanssa on käyty keskusteluja lähiviikkojen ja kesäloman tapahtumista. Mieli laukkaa jo hänelläkin ja odottaa kovasti Linnanmäkeä ja juhannusta. Olemme yrittäneet puhua, että tässä ja nyt on hyvä olla. Nyt vaan nautitaan. Viikonlopun parhaat hetket olivat saunan jälkeen terassilla pieni sylissä hengittämässä raitista ilmaa. Silloin pienikin sanoi, että nyt on ihanaa.

Miten viikonloppusi meni?

Viikonlopun mindfulness harjoitukset

Tänä viikonloppuna annoimme aikaa vanhemmilleni. Äiti oli toivonut äitienpäivälahjaksi mökkilaiturin vesillelaskuapua. Saamansa piti, ja ajelimme heidän avukseen. Samalla pieni mökkeily antoi mahdollisuuden nauttia kevään merkeistä. Kai sitä voisi sanoa, että viikonlopun mindfulness harjoitukset tehtiin ihan vahingossa katsomalla luontoa kaikilla aisteilla.

Teimme muutaman kävelyretken kevään merkkejä etsien. Pienet olivat koiran kanssa innolla matkassa. 

Minua ihastuttivat erityisesti jo hienosti vihertävät koivut, joiden sävy on erityinen aina näin ensimmäisellä lehtien ilmaantumisviikolla.

Ketunleipien maistaminen oli eritystä hupia pienille. Ne maistuivat suolaiselle ja makealle samaan aikaan. Maa pukkaa ihanaa syötävää nyt koko ajan kaikille ketkä viitsivät kerätä. 

Näimme kävelyllä naapurin isännän, joka kertoi käen jo kukkuvan. Ja niin tosiaan kukkui, kunhan vaan maltoimme hiljentyä kuuntelemaan. Muutkin linnut lauloivat aikaisesta aamusta myöhään yöhön. Aika kesäistä jo!

Mökkijärven timantit ovat kauniita ja tarjoavat täydellisen taustan kauniille vähän vihertäville oksille.

Isot valkovuokkomättäät houkuttelivat pienet keräämään mummolle äitienpäiväkimpun.

Ilta-aurinko valaisi iltasaunan aikaan kevään heräämiseltä tuoksuva metsän. Hyvät yöunet olivat kaikilla taatut.

Luonnossa oli hyvä ja helppo olla vaan tässä ja nyt ja ihmetellä kevään merkkien kauneutta. Oletko jo kokeillut?

Lue lisää edellisten keväiden juttuja:

Elämän kevät

Kevätmetsässä

Maalliskuu maan avaa

Yksin tai no hevosen kanssa

Vapaus ilman siipiä

Valmis.

Bloginpitäjä joutui nöyrtymään ja sairastamaan jälleen oikein kunnon flunssan. Siihen meni lähes koko viikko. Jos en ollut tosi rauhallisesti päivisin, illalla kuume nousi. Ja jo pelkkä pystyssä olo antoi toisina päivinä kunnon palelulle sysäyksen.

Tauti lähti taittumaan etätyöpäivällä ja iltaisin suoritetulla reippaalla sohvalla pötköttelyllä. Sairastaminen on ihan syvältä ja olen taas päässyt harjoittamaan senkin hyväksyntää ihan kyllästymiseen asti. Läsnäoloharjoitusten tueksi olen lukenut ihmeellinen poissaolo nimistä kirjaa.

Suunniteltu viikonloppureissu sai jäädä minulta ja pieneltä väliin. Otimme rauhallisesti, kun muuta ei voinut. Viikolta meni työ- ja vapaa-ajon menojen lisäksi myös revontulet ohi, kun nukuin kuumettani pois. Auringonpimennystä sen sijaan yritimme tiirata, mutta huonolla menestyksellä.  Kevätpäivä on nyt tasattu ja päivät ovat ilahduttavan pitkiä.

Ulkoilut olivat hyvin vähissä ja pienellä on ollut valtavasti tietysti energiaa. Sääkin vielä kylmeni tosi purevaksi ja tuuliseksi. Olen kiitollinen, että toivuin ja pääsimme edes vähän ulkoilemaan.

Kävin pienen kanssa lauantaina minikävelyllä ja nautin auringosta ensimmäisen kerran tänä keväänä myös omilla puutarhan portailla. Huolimatta monesta vaatekerroksesta pian tuli kuitenkin kylmä.

Sunnuntaina oli paljon tuulisempi päivä ja vielä huomattavasti kylmempi. Lähdimme silti pienelle pyörälenkille, koska ulkoiltava on joka päivä. Meillä on nyt aivan loistava pyörä ja peräpyörä yhdistelmä, jolla pääsemme toivottavasti vielä pitkillekin reissuille tänä kesänä, kunhan totumme sillä ajamiseen. Aika hassun näköinen, vai mitä?

Ulkona ei ollut paljon ihmisiä. Tuuli puhalsi paikoitellen raivokkaasti. Ajoimme pienen pätkän meren rantaa ja se näytti hyvin luotaan työntävältä. Tuollako pitäisi meloa parin viikon päästä? Pientä sai aina välillä muistuttaa, että muistaa polkea. Loppumatkasta kuitenkin kuulemma olivat jo jalat väsyneet ja tarvitsivat ruokaa. Eli ehkä siellä on jotain polkuliikettä tapahtunut. Yhdistelmällä oli yllättävän kevyt ja hyvä ajaa. Olen todella iloinen tästä uudesta liikkumistavastamme.

Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon:

Tulevaisuus on nyt ja jo täällä. Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien tulevaisuus. Mieti elämääsi. Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa, se olet sinä. Tässä ja nyt. Sinä olet sitä. Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä? Kuka edes ajattelee sitä? Ja kuka haluaa ”sinun” olevan parempi, toisenlainen? Onko tämäkin ”sinä” sinä? Herää. Kaikki on tässä. Sinä olet jo valmis.

~Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu

Lasten kanssa kevätretkellä Nuuksiossa Klassarinkierroksella

Monien muiden tapaan, ulkoilimme tänään aurinkoisessa ihanassa kevätsäässä Nuuksiossa. Väkeä oli valtavasti liikkeellä ainakin parkkipaikoista päätellen, mutta valitsemassamme kohteessa Klassarinkierroksella saimme kulkea hyvin rauhassa. Reittiä voi seurata Kurjolammen ympäri ja Saarijärven rantaa pitkin.

Tulipaikalla kyllä oli useita liikkujia, mutta saimme vuorollamme grillata ja nauttia eväämme ihan rauhassa.

Kiersimme kierroksen myötäpäivään parkkipaikalta käsin. Alkumatka meni hienoja kallioita odottaessa ja paluumatkalla oli geokätköt houkuttimena. 

Aurinko helli meitä, taivas oli upean sininen. Linnut lauloivat ihan täydellä volyymilla jo muutamassa laaksossa, toisaalla kuului vain ujoa, pientä viserrystä. Jahtasimme tietysti hienoja kevätpuroja ja niiden lorinaa saimmekin ihastella moneen otteeseen.

Klassarinkierros on koko pituudeltaan neljä kilometriä. Palasimme parkkipaikalle kuitenkin tietä pitkin, koska sen varrella oli Nuuksion Power Trailin geokätköjä. Niiden löytäminen jäi kuitenkin osittain haaveeksi, lunta oli sen verran vielä. Itse asiassa lumitilanne oli päivän yllätys. 

Omassa lähimetsässämme ei ole kuin kylmimmissä kohdissa pieniä lumilaikkuja. Nuuksion eteläpuolella oli ihan reilusti lunta ja suurimman osan Klassarinkierrosta kuljimme jäisiä polkuja.

Lapset kulkivat koko ajan urheasti vaikka kaatuilivat välillä. Sen verran haahuilimme muutenkin, että GPS näytti autolle palatessa kuuden kilometrin saldoa. Kaikki mukana olleet kolme lasta iältään 12, 7 ja 5 jaksoivat reitin oikein hyvin. Muilla lapsiperheillä oli erilaisia kantovälineitä, joiden kanssa kulkeminen ei varmaan ole liian rasittavaa sekään. Korkeuseroa on mielestäni sopivasti reitin piristykseksi. Esimerkiksi Sorlammin kierros on mielestäni rasittavampi.

Klassarinkierros on miellyttävää vaihtelua Nuuksion kuluneisiin hyvin merkittyihin reitteihin. Se ei ainakaan tähän vuodenaikaan näyttänyt kovin kärsineeltä. Klassarinkalliolla oli hieno erämainen tunnelma ja muutenkin reitin luonto oli ilahduttavan vaihteleva.

Jälleen kerran meillä oli huippuhauska retki! Reitin mitoitus oli kaikille sopivan leppoisa ja sunnuntaita ei ihanammin voisi viettää. Suosittelemme!

Muita ulkoilu- ja retkeilyjuttuja löydät Metsässä tunnisteen alta.

Leikki syntyy läsnäolosta

Miten leikit lasten kanssa? Osaatko olla ja heittäytyä mukaan puuhailemaan milloin mitäkin? Myönnän etten ole siinä kovin hyvä. Pieni leikkii autoilla ja pehmoleluilla. Toisinaan hän laittaa ruokaa. Näissä en yleensä ole mukana. Piirtämis- maalaus- ja muovailuhetkissä sen sijaan olen innolla pienen mukana. Yhdessä myös pelaamme ja riehumme sohvalla kutittaen ja kiusaten. Koen, että leikki on lapselle tärkeää ja meille mukava tapa olla.

Luin muistaakseni Kiddo lehdestä ohjeen lapsen kanssa olemiseen:

Ole

Osallistu

Onnista

Sen yksinkertaisemmaksi tuskin voi "leikkimisohjetta" enää saada. Seuraavaksi luin leikistä ja läsnäolosta lisää Mannerheimin lastensuojeluliiton artikkelista Leikki syntyy läsnäolosta. Tässä joitain otteita tästä artikkelista.

.:Mitä aikuinen voi tehdä leikissä?:.

Lapsen kanssa leikkiminen ei suju kaikilta aikuisilta luonnostaan. Turhat suorituspaineet kannattaa unohtaa, sillä leikki ei vaadi aikuiselta muuta kuin läsnäoloa. Aikuisen tehtävä ei ole vetää leikkiä tai välttämättä edes keksiä vuorosanoja, vaan kuunnella lasta. Kun on avoin ja läsnä ja antaa lapsen viedä leikkiä haluamaansa suuntaan, rima on jo ylitetty.

Yhteinen leikki voikin olla vanhemmalle tilaisuus kurkistaa syvemmälle lapsen maailmaan. Leikin ohessa voi myös tulla esiin asia, joka vaivaa lasta mutta josta hän ei muuten olisi puhunut.

Tavallaan lapset kyllä osaavat leikkiä luonnostaan, mutta aikuisen kanssa leikkiessä lapsi saa enemmän työkaluja ja liikkumavaraa ja pystyy työstämään tunteitaan paremmin kuin kavereiden kanssa. Pitääkö lapsen leikittäjän sitten nimenomaan olla oma vanhempi, vai voiko tehtävää hoitaa joku muukin tuttu aikuinen? Kognitiiviset ja verbaaliset taidot kehittyvät muidenkin aikuisten kanssa. Kuitenkin oma vanhempi on lapsen näkökulmasta se mieluisin aikuinen leikkikaveri.

Afternoon flight by Brett Davies, on Flickr

Olen aikaisemmin kirjoittanut leikin tärkeydestä. Minulla on ajatus, että jokainen vanhempi voi löytää itselleen mieluisat leikit oman lapsensa kanssa. Kaikkia ei kiinnosta samat leikit, eikä naama irvessä kannata pakottaa itseään lapsen kaikkiin leikkeihin. Lapsi huomaa epäaitouden.

.:Leikki on kaikille hyödyllistä:.

Artikkelissa todetaan: Vaikka leikkiminen tuntuisi vaikealta, yhteiseen leikkiin heittäytyminen kannattaa. Leikin avulla kehittyvät monet lapsen taidot ja valmiudet, kuten ongelmanratkaisutaidot, fyysiset taidot, sanavarasto ja sosiaaliset taidot. Samalla lapsen itsetunnolle on hyödyllistä, jos hän kokee aikuisen olevan kiinnostunut hänen maailmastaan.

Leikin ymmärtäminen ja leikkiin rohkaiseminen onkin kaikkein tärkeintä. Täydellisyyttä tavoitteleva vanhempi saattaa läkähtyä taakkansa alle, jos ottaa stressin aiheeksi vielä yhteisen leikkimisenkin.

Jos käytännöllisesti ajattelee, lapsen kanssa leikkiminen voi myös tehdä elämästä aikuisellekin paljon helpompaa. Kun työ- ja hoitopäivän jälkeen palataan kotiin, aikuinen saa todennäköisesti tehdä illan kotityöt omassa rauhassa paljon helpommin, kunhan ensin malttaa istua hetkeksi leikkimään.

Silti kannattaa muistaa, että leikkimisestä voi olla hyötyä myös aikuiselle. Yhteinen leikki lapsen kanssa voi vapauttaa mielihyvästä kertovaa oksitosiinihormonia. Leikkiminen kannattaa, koska se ”luovuuttaa” aivoja eli tekee ne luoviksi. Ei tee pahaa aikuisellekaan säilyttää hiukan enemmän leikkimielisyyttä ja luovuutta. Se on terveellistä kenelle tahansa.

Mikä voisi olla leikki, josta itsekin pidät?

Lue lisää:

Leikkiä kaikki

Angry Birds Pinjata

11 asiaa, jotka jokaisen vanhemman tulisi tietää

Tässä ja nyt – 10. Vanhemmuusrikoksia

Läsnäoleva vanhempi, osa 4: Miten minusta tulee läsnä oleva?