Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 09/2012

30.9.2012

Syys





Eilen Tampereelle ajaessa silmä lepäsi syksyä ihastellessa. Monessa paikassa metsä hohkasi keltaisen ja punaisen eri väreissä. Ruska on parhaimmillaan.


Sain nauttia syksyn väreistä tänään ratsastamassakin. Olimme reippaana aamulla tallilla jo yhdeksän pintaan. Sateen uhka sai meidät vetämään kunnon varusteet niskaan. Poneja ei koskaan haittaa lähteä lenkille, oli sää mikä hyvänsä.


Pellot on puitu. Saisi sataa vähän vähemmän, niin pääsisi niille ratsastamaan ilman uppoamisen pelkoa. Kaikki mahdolliset keltaisen sävyt ovat esillä. Se on nyt vallitseva väri. Paikoitellen puissa on jo enemmän paljaita oksia, kuin lehdellisiä.


Kotiin ajaessani aurinko tuli esiin. Kotikylän raitilla on rivissä vaahteroita. Niistä yksi on vielä ihan vihreä, yksi ihan kirkkaan keltainen ja kolmas täysin punainen. Aurinko osui tähän rivistöön. Taivas oli vielä tummien pilvien peitossa niiden takana. Värit olivat täydelliset!


Olen tänään kiitollinen raittiin ilman annoksestani ihanien islanninhevosten selässä. 



Autumn is all Enkando by sunnywinds, on Flickr



Kirkkaana syysaamuna, 
kun vain kuura enää pitää lehtiä puissa, 
haluan irrota
auringon napsaisemana.

~ Risto Rasa



28.9.2012

Yksinkertaisempaa elämää VII





Tänään on vuorossa seitsemäs osa elämän yksinkertaistamista. Meillä on kaikilla elämässä paljon pakkoja, vielä enemmän ”pitäisi”-tyyppisiä asioita, mutta ehkä ei tarpeeksi oikeata ”haluaisi” –tyyppistä tekemistä. Viisas ystäväni sanoo, jotta tee vähemmän ”pitäisi”-asioita ja enemmän sitä mitä haluat.



Lev enklare kirja auttaa inventoimaan näitä asioita. Mitä kaikkea on pakko tehdä, mitä pitäisi tehdä ja mitä haluaisi tehdä?


Omassa elämässäni
Ò minun on pakko käydä töissä elättääkseni perheeni ja maksaakseni asuntolainan pois. Minun on pakko tehdä terveellistä ruokaa mahdollisimman yksinkertaisista ja puhtaista raaka-aineista hyvinvointimme perustaksi.
Ò minun pitäisi välttää tarmokkaammin herkkuja, syödä enemmän proteiinia ja harrastaa monipuolisemmin liikuntaa. Ehkä eniten pitäisi viettää aikaa siskon lasten kanssa. Minun pitäisi jaksaa miettiä miten ilmaisen asioita ja opetella sanomaan ystävällisemmin monissa tilanteissa. Monien kummilasten kanssa pitäisi viettää enemmän aikaa.
Ò minä haluaisin istua enemmän harjoittamassa muodollisesti, lukea enemmän tietoisuustaidoista ja luonnollisesta lapsen kanssa elämisestä. Haluaisin kirjoittaa enemmän kaikenlaista, myös blogiani. Lisäksi haluaisin nähdä enemmän ystäviä ja viettää heidän kanssaan aikaa.

Noista pakoista ei oikein ole luopumisen varaa. Ruoka on tärkeää ja avain koko perheen energiaan ja jaksamiseen. Töissä käynti ja ruuan laitto vievät energiaa, mutta sille ei voi mitään. Terveellinen ravintorikas ruoka kyllä myös tuo energiaa.

The new minimalism by Myxi, on Flickr


Näistä kaikista on energiaa tuovaa ovat eniten nuo ”haluaisin” listan tekemiset.


Energiaa vie sen sijaan kaikkien ”pitäisi” tapaamisten sumpliminen. Tuntuu, että on rajallinen määrä ihmisiä, joihin pystyy pitämään yhteyttä. Elämä on tuntunut yksinkertaiselta, kun ei ole kauhean paljon ihmisiä, joihin pitää yhteyttä.


Kun alan priorisoimaan ja poistan turhat tekemiset, ollaan siinä tilanteessa missä jotakuinkin elämä on nyt. Siitä kyllä puuttuu sitten haluaisin listan tekemiset. Niille ajan järjestäminen saisi olla prioriteetti. Se, tekevätkö ne elämästä yksinkertaisempaa, on hyvä kysymys? Sitä paitsi yritän olla takertumatta haluihini. Vaikeaa, tämä jää pohdittavaksi.


Mutta muista: Tee enemmän sitä mistä pidät!


Siispä päivän kysymykset mietintääsi:

  1. Kirjoita lista joka on jaettu kolmeen: Pakko, Pitäisi, Haluaisin
  2. Mieti sitten, että mitkä näistä oikeasti ovat pakollisia? Missä vain oma rimasi on turhan korkealla? Voisiko sen ottaa pois listalta turhana energianviejänä?
  3. Mikä vie ja mikä tuo energiaa?
  4. Priorisoi kaikki kolme listaa ja poista turhat!

27.9.2012

Tilanne.





Miten minulla menee tietoisuustaitojen harjoittamisessani? Olen kirjoittanut aika ajoin, mutta täysin epäsäännöllisesti siitä mitä tietoisesti läsnä ollen eläminen tänään minulle tarkoittaa. Se kun tuntuu muuttuvan ja olevan aina yhä erilaista. Mikään ei ole niin pysyvää kun muutos. Tässä luettavaksi tilannekatsaus ”tietoiseen elämääni”.



.:Jokapäiväistä elämää:.

Joka päivä muistan useaan kertaan palata tähän hetkeen, joko ankkureitani kohdatessa ja joskus jopa muulloin. Paras muistuttaja on pieni lapseni, jonka hyvinvointi ja kehittyminen huutavat läsnäoloani. Olen oppinut, että se on meille molemmille parhaaksi.

Meillä on kotona niin pienen kuin puolisonikin kanssa nykyään paljon enemmän hetkiä joissa vain ollaan. Maataan sohvalla tai jutellaan vaan. Niiden hetkien soisi yhä lisääntyvän. Omaa kotityöpuuhastelua tai netissä roikkumista vaan on vaikea katkaista ja antaa täyttä huomiota pienelle. Päätän jälleen kerran joka päivä leikkiä tai vaan olla lapsen seurassa.

Toisaalta taas tapa laittaa ruokaa, siivota tai järjestellä on juurtunut käytännön harjoitukseksi. Muistan aina välillä tehdä vain yhtä asiaa kerrallaan, juurtua maahan ja pitää keskilinjan.

Luen aika vähän tällä hetkellä kirjoja, enemmän seuraan netistä kaikenlaista aihetta hieman liippaavaa kirjoittelua. Saa suositella hyviä kirjoja! Pinossa lukemista odottavat eivät tällä hetkellä oikein resonoi.

Blogi toimii. Se on paras muistuttajani päätöksestäni elää tietoisesti. Blogiin on mukava kirjoittaa arjesta, koska samalla asioita tulee hieman analysoitua tai ainakin arvostettua.


.:Stressaavat tilanteet:.

Kolmea syvää hengitystä en muista ottaa kovin usein. Se oli minulle stressaavissa tilanteissa jossain vaiheessa kovin tärkeää. Olen kuitenkin aivan yhtä kiivas, kun aina ennenkin. Voisin laskea kolmeen, edes välillä, ennen kuin reagoi. Piirsin nyt käteeni muistuttajan ainakin pariksi viikoksi. Jospa tapa ottaa syviä hengityksiä palaisi?

Sunflower Rain by h.koppdelaney, on Flickr


.:Muodollinen harjoittaminen:.

Pidän mielessäni koko ajan tavoitettani istua paljon. Se on nyt jäänyt vaan mielestäni aivan liian vähälle. Syy on paras mitä voi olla, riittävä uni, sen määrä on nyt ensimmäistä kertaa koko aikuisiälläni kunnossa.

Menen nukkumaan pienen kanssa joka ilta. En oikein saa aikaiseksi istua niin kauan kun pieni on hereillä. Hän pyörii sen verran ympärillä, että en osaa silloin vain istua. Nukun melkein joka yö vähintään kahdeksan tuntia keskeytymätöntä unta. Se on jotain käsittämätöntä miten paljon se on vaikuttanut hyvinvointiini. Olen siis tiedostanut ja korjannut uneni siihen määrään jossa aion pysyä. Tällä hetkellä se on tapahtunut istumisen kustannuksella.

Tavoitteenani on edelleen istua ja harjoittaa havainnointiani ja tahdonvoimaani useita kertoja viikossa. Mihinkään retriittiin en ole pitkään aikaan osallistunut, olisi mukavaa mennä mukaan edes Valkoisen Lumpeen mindfulness päivään. Kalenterissa on monia tapahtumia ja juttuja, mutta priorisointi ajaa aika usein niiden ohi. Ryhmässä harjoittamisessa on voimaa.


.:Äitinä oleminen:.

Huomaan kirjoittaneeni paljon vanhemmuudesta. Koen saaneeni paljon ja koen onnistuneeni toistaiseksi aika hyvin vanhempana, kiitos tietoisuustaitojen. Olo ja elo pienen kanssa on helppoa ja mukavaa ainakin toistaiseksi. Teen koko ajan työtä sen eteen, että jatkaisimmekin näin.


.:Keho:.

Liikuntapuolella harjoitan eniten kehon havainnointia. Siihen keskittyminen on tuonut intensiteettiä harjoitukseen, mutta ei mitään radikaalia. Huomattava ero sen sijaan on pilatestyyppisissä harjoituksissa. Havaitsen pystyväni tasapainoa vaativiin liikkeisiin entistä paremmin. Jotain keskilinjassa ja kehon hallinnassa on siis tapahtunut.


Miten sinulla menee?

26.9.2012

Täysii - Vapaus havainnoida ja muuttua.



Eilinen Täysii-seminaarin juttu linkiksi omaan blogiinkin. Kiitos Andylle kirjoitusmahdollisuudesta!


Vapaus havainnoida ja muuttua 



Jutussa ajatuksiani siitä mitä on vapaus? 

25.9.2012

Elämämme on ajatusuurteissa




Kun me luulemme ajattelevamme, me itse asiassa siirtelemme jähmettyneitä ajatusosia tajunnassamme, rakentelemme niistä selityksiä niin kuin lapset palikoista taloja, ja luulemme tämän olevan ajattelua. Se ei ole ajattelua. Se on valmiilla ajatuksilla leikkimistä.

~ Yrjö Kallinen

Autumn is on its way !* by AmUnivers, on Flickr

Lue ajatus uudestaan.


24.9.2012

Yksinkertaisempaa elämää VI





Seuraa noin kuudes osa näitä elämän yksinkertaistamisajatuksia. Päivän aiheena on jokaisesta naisten- ja sisustuslehdestä silmille tuleva täydellinen elämä. Meistä jokainen haluaa elää täydellistä elämää. Millaista se on? Aika samanlaista ainakin jos lehtiä lukee. Ei kai oikeasti jokaiselle unelma ole se valkoinen valoisa koti, täydellinen hoikka vartalo ja normiperhe kahdella lapsella, farmariautolla ja koiralla. Kenen unelmien avulla oikein tavoittelemme täydellistä elämää? Mitä on täydellinen elämä ja onko sitä?



Voiko olla niin, että täydellinen elämä ei välttämättä ole yksinkertaista? Kirjassa Lev Enklare kirjoittaja epäilee kulissien ylläpitämisen olevan hyvin raskasta ja kuormittavaa. Täydellisyyden tavoittelussa kun mikään ei riitä.

sensitive noise / obvious 2 by milos milosevic, on Flickr


Voisiko oma elämä riittää? Kuinka usein sitä osaa arvostaa omaa terveyttään, kotiaan ja perhettään? Haluaisin ainakin itse muistaa, ettei erilainen elämä välttämättä ole sen parempaa tai täydellisempää.

Tarttumalla hetkeen voi kokea tässä ja nyt täydellisyyttä. Kirjoittaja sanoo, että ”kun oma elämäsi riittää sinulle, lakkaa arvioimasta sitä muiden elämää vasten. Tai sitten muuta omaa elämääsi, mutta vain jos se täydentää sitä ja on tavoitteesi mukaista.”

En tällä kertaa jaa näitä vastauksia, tässä kuitenkin pohdittavaksesi kysymyksen omasta täydellisestä elämästäsi. 


Päivän kysymykset:

Kuinka täydellisyydentavoittelu ohjaa elämääsi?
1. Kirjoita lista jossa kuvaat täydellistä elämääsi.
2. Kirjoita jokaiseen kohtaan millaista elämäsi on kullakin kuvaamallasi osa-alueella.
Onko listoissa eroa? Kumpi lista on enemmän sinua, persoonaasi kuvaava? Voitko joissain kohdissa tehdä jotain jotta listat lähenisivät toisiaan? Mikä riittää? Mikä on tarvittavien muutosten hinta? Auttaako 1. lista hahmottamaan halujasi?
Kannattaisiko joitain kohtia kokeilla vaikka määräaikaisesti?

23.9.2012

Viikonloppuna





Pienen kanssa olimme kaksin tänä viikonloppuna koti-isän viettäessä ansaittua vapaataan. Tässä tarinaa miten meillä meni.



Meillä oli perjantaina vähän ystäviä saunassa ja syömässä. Se oli hyvä avaus viikonlopulle. Pieni jaksoi painaa mukana hyvin vaikka meni vähän myöhään.

Nukuimme sitten lauantaina aamulla sen verran pitkään, että jäi aiottu pyörätreeni väliin, mutta päädyin pitkästä aikaa Bodybalanceen. Tunti oli aivan mahtava. Hiki virtasi ja liikkeet olivat tosi monipuolisesti kehittäviä. Se oli puhdasta nautintoa koko tunti! Ja etenkin sen jälkeinen olo. Tänään on kyllä useat lihakset venytyksistä ja staattisista pidoista hieman hellänä.

Pientä oli vaikea saada pois lapsiparkista, kuten tavallista. Kivat lelut, pallomeri ja liukumäki ovat kova sana. Lauantaina oli kaunis ilma ja käväisimme kotimatkalla salilta varmaan vuoden viimeisellä ulkokirppiksellä.

Ruuan jälkeen pidin pientä pitkään ja rauhallisesti maidolla sylissä, ennen kuin laitoin pienen vaunuihin. Lähdin vielä kävelemään korttelin ympäri paljain jaloin. Ei ollut lainkaan kylmä! Hieman oli kyllä haastetta saada pieni nukkumaan, koska yöunet olivat olleet niin pitkät.

Sain siis nauttia ja havainnoida yllin kyllin, miten syksy on ottamassa ylivaltaa vihreydeltä. Vaahteroiden värit ovat huikean kauniita, sormet syyhyävät askartelemaan! Ehkä pienen kanssa käymme niitä keräämässä hieman kuivattavaksi lehden väliin. Opin muuten, että ilmatieteenlaitos määrittelee termisen syksyn näin:

Syksy alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila laskee pysyvästi +10 asteen alapuolelle.

The Secret Emerald Lake by Stuck in Customs, on Flickr


Illalla teimme vielä vähän puutarhatöitä ja ulkoilimme. Kasvimaalta saa vielä persiljasatoa. Pakastin niitä pieniin annospusseihin ja tein kuivurin täyteen omenapaloja.

Istuimme hämärän hetkellä puutarhan portailla katsomassa päivän värejä. Pieni kuunteli kun kerroin miksi puista lähtee ensin vihreä väri ja sitten lehdet. Tiirailimme yhdessä taivaalle. Emme nähneet muuttolintuja, kuulimme vain niiden raakuntaa. Hämärä tuli ja puutarhavalot syttyivät. Lähdimme sisälle ruuanlaittopuuhiin. Illan kruunasi herkuttelu kahdestaan Godivan tummalla suklaalla, joka löytyi sattumalta laatikon takaa!

Sunnuntaina olimme parilla kirpputorilla, mukaan ei tarttunut juuri mitään. Lähinnä kävin kartoittamassa myyntipaikkoja yksinkertaistamisprojektissa raivatuille tavaroille. Kellohallin keittiökirppis oli hauska tapahtuma ja paikka vaikuttaa mielenkiintoiselta.

Kotiin palattua oli vuorossa hieman vaatehuoneen raivausta ja jälleen ruuan laittoa. Pyrin tekemään paljon ruokaa, jotta viikolla ei tarvitsisi ihan joka päivä kokata.

Päivät toistavat leppoisasti toisiaan. Pieni meni toppahaalarissa syysmyrskyyn päiväunille ja minä roikun koneella. Illalla on vuorossa vielä epäinhimillistä pyöräilyä, Tour de Francen kolmosetappi tällä viikolla toistamiseen. Täytyy olla hieman sekaisin, että sen tasamaan käy uudestaan polkemassa.

Miten oma viikonloppusi meni?

21.9.2012

Muoto ei eroa tyhjyydestä, tyhjyys ei eroa muodosta.


Kun Avalokitesvara Bodhisattva,
harjoittaen syvästi prajna-paramitaa,
havaitsi selkeästi viiden skandhan olevan tyhjiä,
hän vapautui kaikesta kärsimyksestä ja tuskasta.
Sariputra,
muoto ei eroa tyhjyydestä,
tyhjyys ei eroa muodosta.
Se mikä on muotoa on tyhjyyttä,
se mikä on tyhjyyttä on muotoa.
Samoin ovat myös
tuntemukset, havainnot, käsitykset ja tietoisuus.
Sariputra,
kaikki asiat ja ilmiöt ovat tyhjyyden leimaamia;
ne eivät synny tai katoa,
eivät ole epäpuhtaita tai puhtaita,
eivät kasva tai vähene.

Latitude by Martin Gommel, on Flickr

Näin ollen, tyhjyydessä,
ei muotoja, tuntemuksia, havaintoja, käsityksiä, tai tietoisuutta;
ei silmiä, korvia, nenää, kieltä, kehoa, mieltä;
ei hahmoja, ääniä, tuoksuja, makuja, kosketettavia kohteita, mielen
kohteita;
ei mitään näkemisen alueelta tietoisuuden alueelle saakka;
ei tietämättömyyttä eikä tietämättömyyden loppua,
ei vanhenemista, ei kuolemaa,
ja ei vanhenemisen ja kuoleman loppua;
ei kärsimystä, syytä, lakkaamista tai polkua;
ei viisautta ja ei saavuttamista.
Ilman mitään saavutettavaa,
bodhisattvat
tukeutuvat prajna-paramitaan,
ja heidän mielensä ovat vailla estettä.
He ovat vailla estettä,
ja täten ilman pelkoa.
Kaukana kaikista hämmennyksen unista,
he ovat nirvanassa.
Kaikki menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden buddhat
tukeutuvat prajna-paramitaan
ja saavuttavat anuttara-samyak-sambodhin.
Näin ollen tiedä, että prajna-paramita
on suuri ylimaallinen mantra,
suuri loistava mantra,
ylivertainen mantra,
vertaansa vailla oleva täydellinen mantra,
joka kykenee poistamaan kaiken kärsimyksen,
ja on todellinen, virheetön.
Siis lausu prajna-paramita mantraa,
lausu mantraa, joka menee näin:
gate, gate,
paragate,
parasamgate,
bodhi, svaha!
Prajnan Ydinsuutra.

20.9.2012

Omaa aikaa ja harrastuksia




Mitä se on? Lasten vanhemmat tuntuvat arvostavan omaa aikaa ylitse muun ajan. Totta on, että kotitöitä riittää ja lapsen kanssa kuluu aikaa. Mutta mitä se muu aika on, kun omaa aikaa? Eikö se ole elämää siinä missä muukin?


Olen lukenut Joutilaat vanhemmat kirjaa. Siinä neuvotaan jättämään lapset rauhaan. Silloin lapsi viihdyttää itseään ja oppii keksimään itselleen tekemistä. Usein meillä vain iltaisin oleskellaan kotona ja kaikki puuhaa mitä sattuu. On vaikea vetää rajaa kenellä on silloin omaa aikaa ja kenellä ei. Ehkä sitä sitten on tarpeeksi, koska kukaan ei valita?

Toinen asia on, että asiat alkavat usein muuttua mielessä sen mukaan miten niitä nimittää. Jos koko ajan jankuttaa omasta ajasta ja sen tarpeesta niin, eikö pian ole niin, että kokee ei-oman-ajan ikävänä asiana ja velvollisuutena?
Yoga at Frozen Lake and Grand Canyon by lululemon athletica, on Flickr

Vai onko minulla nyt joku ajatusvirhe? Miksi en koe, että minulla on oman ajan suhteen ongelma? Minulla ei ole ”omaa aikaa” kovin paljon, mutta en koe sitä nyt tämän hetken elämäntilanteessa kuitenkaan ongelmaksi.

Ehkä ajatukseni menevät jotenkin seuraavaa rataa. Omassa ja ei-omassa ajassa on vain oltava. Meillä on tämä elämä. Tämä yksi elämä kaikkinensa on jokaisen elettävä. Vaikka se on kärsimystä, ei siitä kannata tehdä sen enempää numeroa tai itse kurjistaa sitä ajatuksillaan lisää. Elää vaan. Näin on nyt.


Koetko sinä, ettei sinulla ole omaa aikaa? Onko sekin vain ajatus?


19.9.2012

Yksinkertaisempaa elämää V




Tässä on viides osa elämän yksinkertaistamiskirjoitussarjaa. Pysähdyn nyt hetkeksi miettimään mitä se yksinkertaisuus oikeasti tarkoittaa? Minimalismista ja hitaasti elämisestä puhutaan paljon. Ekologisuus ja jopa ekologinen kuluttaminen on saanut oman lehtensä ekologisen lifestylelehden, nimeltä Huili. Onkohan tässä nyt oikeasti mitään järkeä?



Vähällä toimeen tuleminen ja uuden ostamisen välttäminen on vaikeaa. Mainokset ja TV tuputtavat kaikenlaista ja luovat tyhjästä tarpeita. Sosiaalisissa tilanteissa tulisi aina olla uudet vaatteet, puhdas ja ehjä ei riitä. Toisaalta taas tuntuu siltä, että osa ekologisista valinnoistakin tehdään siksi, että voidaan kertoa tarinaa vihreämmästä egosta. Valitettavasti ekologisuus on alkanut näkyä hintalapussa ja sitä tai sen avulla voi yhtä hyvin ylikuluttaa!


Hyvä esimerkki on mielestäni kaikki kauniit ja eriväriset kestovaipat. Netistä löytyy ainakin sata kotiäitien verkkokauppaa ja saman verran blogeja, joissa kuoseja vertaillaan. Vaikka tosiasia on, että yksikään kertakäyttövaippa ei ole vielä maatunut kaatopaikalla sitten niiden keksimisen, ei ole aivan ekologista ostaa koko ajan uusia materiaaleja ja tehdä tai ostaa kestovaippoja yli oman tarpeen. Järki olisi otettava käteen!


Valitsetko egosi takia ekodesignia tai luomuruokaa? Kulutatko niitä hankkiessasi enemmän polttoainetta tai aikaa?

Minimalism by Lights and Lines, on Flickr


.:Muista:.

Yksinkertaisen elämän noudattaminen vaatii alussa muistamista ja keskittymistä. Kirja neuvoo kirjoittamaan käteen näkyvälle paikalle: Yksinkertaisuus. Kun teet valintoja jokapäiväisessä elämässäsi, annan sen toimia muistutuksena. Mitä valitset juuri tähän perustuen?


Pitääkö omistaa ollakseen jotain vai onko tärkeämpää olla jotain? Tekeekö vasta tavara sinusta jotain? Tai tavarattomuus? Olisiko tärkeämpää tehdä jotain mistä oikeasti nauttii tai pitää? Ennemminkin kuin väkisin elää minimillä? Mitä sitten päättää valitakin eri tilanteista, olisi ehkä hyvä, jos valinnoista tulisi iloiseksi ja tuntuisi siltä, että näin minun kuuluu oikeasti elää.


Ensi kerralla mieti, miksi olet tekemässä jotain, tai ostamassa jotain uutta itsellesi. Mikä dominoi taloudellisesti, ekologisesti ja egoistisesti: Omistaminen vai Oleminen? Miten se näkyy valinnassa jonka teet?


Itse haluaisin uskoa, että rönsyjen karsiminen elämästä, yksinkertaistaminen antaa minulle:

  • aikaa olla, kun osaa joskus sanoa ei
  • tilaa kotiin, kalenteriin ja jopa mieleen
  • mahdollisuuden olla tässä ja nyt – on parempi olla tekemättä mitään, kun tehdä jotain ihan tarpeetonta.

Näin se menee, kun ei ole koko ajan sata rautaa tulessa! Tietoiset valinnat antavat tasapainoa elämään. Seuraavalla kerralla palataan pohdintaa vaativien kysymysten pariin.



Ekologisen kuluttamisen älyttömyydestä kirjoitti myös Hesarin kolumnisti Virpi Salmi.


18.9.2012

Laavulla




Sunnuntai oli hyvä päivä mennä syysmetsään. Kaunis auringonpaiste hemmotteli meitä vielä menneenä viikonloppuna. Pääsimme polulle tutulta Luukin parkkipaikalta, päämääränä oli Kämmenlammen laavu.


 
 

Mennessä laavulle ehdimme juhlia hyväkulkuista leveää polkua, sen märimmät paikat selvitimme aluksi kunnialla. Hyvän matkaa kuljettuamme jouduimme ottamaan suuntaa ilman kunnollista polkua ja päädyimme suolle. Kaikilla kastui kengät mättähältä mättähälle hyppiessä.
 

Matkan päämääränä olleelle laavulle suuntasi myös iso sienestysseurue. Kiitos heille kuitenkin, että loppumatkassa vältyimme pöljän poluilta. Pääsimme vihdoin etsimään geokätköä laavun läheltä puskissa, mutta emme tänään herättäneet huomiota. Harrastus alkaa olla jo aika tuttu.
 
 
Retken kohokohta oli tietysti eväiden syöminen laavulla. Koirakin sai ylijäänyttä nakkia ystävälliseltä sienestäjältä. Hieman kevyttä kenttäkateutta aiheutti pariskunta joka oli ollut siellä yötä ja joka jäi sinne laiturille kaikkeen rauhaan makaamaan, kun meillä alkoi tulla päiväuniaika pienellä vastaan.
 


 
Retki ei ollut pelkkää rajatonta riemua. Lainalapset ei vaan jaksa kävellä kovin pitkiä aikoja. Vaikeassa maastossa matka on vielä lyhyempi. Oma pieninkin ilmoitti välillä haluavansa pois kantorinkasta. Silti voin sanoa, että kannatti! Olo oli aika raukea tuulessa kävelemisestä ja vaikka laavunuotiolla paistettiin välipalaksi soijamakkaraa, oli kotiin päästyä kaikilla kova nälkä.
 
Jään viikoksi näihin maisemiin.
 

 

Metsässä oli yllättävästi edelleen vallitsevin väri vihreä. Voiko olla, että, koska on ollut niin lämmintä kaikki väri ole vielä paennut pois?
 
 

17.9.2012

Joutilaat vanhemmat



Tässä on mielestäni tärkeä ja opettavainen ote Joutilaat vanhemmat kirjasta. Luvussa käsitellään sitä, miten lasten voi antaa opettaa elämäntaitoa…

 

***

 

.:Eläminen hetkessä:.

 

Koska olemme aikuisia, pyrimme jatkuvasti siirtämään lasten huomion nykyhetkestä joko tulevaisuuteen tai menneisyyteen. Kyselemme menneisyyttä koskevia kysymyksiä: ”Millaista koulussapa oli? Mitä teit tänään? Mikä oli parasta? Oliko elokuva hyvä? Oliko hauskaa?” Suunnittelemme myös tulevaisuutta ja opetamme lapsia odottamaan (kenties siksi, että kammottava nykyhetki tuntuisi siedettävämmältä): ”Odotatko jo kovasti joulua? Odotatko jo huvipuistoon menoa?”

 

Vaikuttaa siltä, että lapselle pyritään opettamaan jo varhain, että ”nyt” ei ole hyvä olotila ja elämää elettiin joko ennen tai sitten tulevaisuudessa. Lasten vastahakoisuus vastata kysymyksiin kuten ”Millaista koulussa oli?” (tällä aloituksella ei saa keskustelua koskaan syntymään) saattaa hyvinkin olla merkki siitä, että he haluavat vain olla, jatkaa senhetkistä puuhaansa, juuri nyt. Tämä selittäisi myös lasten vaikeuden olla täsmällisiä ja haluttomuuden lopettaa meneillään oleva puuha siksi, että kutsutaan iltapalalle.
 

Danbo has a Jacuzzi by Chris J Bowley, on Flickr
 

Jokainen vanhempi tietää, miten turhauttavaa on mennä kävelylle taaperoikäisen kanssa. He eivät kerta kaikkiaan ymmärrä määränpään käsitettä, siirtymistä paikasta A paikkaan B. Sen sijaan he haluavat välttämättä vitkutella ja maleksia, kumarrella poimimaan esineitä maasta, katsella kylttejä – raivostuttavuuteen saakka – palata takaisinpäin. Luultavasti he siis haluavat nauttia olostaan. Erittäin turhauttavaa päämäärätietoiselle aikuiselle. ”Tulehan nyt. Henry”, me sanomme tekohilpeästi pieni suopea hymy huulillamme siltä varalta, että joku tarkkailee meitä.

 

Kävelyretkestä taaperon kanssa voi myös nauttia, jos siihen suhtautuu eri näkökulmasta. Taapero voi opettaa aikuista heittäytymään nykyhetken iloihin, ilman huolta tulevasta tai menneestä. Taapero voi juurruttaa aikuisen tukevasti nykyhetkeen. Lopeta siis yrittäminen ja antaudu tälle hetkelle! Mitä enemmän annat lapsen elää nykyhetkessä, sitä enemmän hänkin voi opettaa sinulle tätä taitoa ja sitä kautta taitoa vapauttaa itsesi ahdistuksesta, katumuksesta ja pelosta.

 

Pienet lapset ovat onnellisia olentoja: he elävät oikeasti juuri tässä hetkessä, ja menneisyys ja tulevaisuus ovat heille merkityksettömiä, abstrakteja asioita. Tulevaisuus ei ole todellinen. Sitä ei ole olemassa. Olenkin usein todennut, että tulevaisuus on kapitalistinen käsite, koska sitä kohtaan tuntemaamme pelkoa voidaan käyttää meitä vastaan ja saada meidät ostamaan yhtä enemmänvakuutuksia, eläkkeitä, omaisuutta ja muuta vastaavaa.

 

***

 

Suosittelen kirjaa! Meillä on sen ansiosta makailtu yhä enemmän viikonloppuaamuisin sängyssä ja iltaisin sohvalla. Siksi, koska se on kaikkien parhaaksi.


 

16.9.2012

Yksinkertaisempaa elämää IV



 

Tässä on neljäs osa elämän yksinkertaistamiskirjoitussarjaa. Tavoitteena on miettiä sitä mitä todella haluaa. Yksinkertaisempi elämä voi olla mahdollista. Omat ennakko-odotukset, pelot ja toisaalta taas toiveet voivat estää elämästä toisin. Ehkä kaikki ei olekaan mahdotonta.

 

 

 

.:Kuinka oma elämäsi voisi olla yksinkertaisempaa?:.


Tämän kysymyksen ohje oli, että: Älä mieti mitä voit toteuttaa tai mikä on käytännöllistä.

Toisesta autosta luopuminen voisi olla mahdollista, sitten olisi yksi auto vähemmän huollettavana, pestävänä ja viemässä tilaa pihassa. Se vähentäisi myös kuluja verojen ja vakuutusten myötä. Ehkä ajettuakin tulisi vähemmän.

Pursuilevan kellarin raivaaminen, vaatteiden ja astioiden vähentäminen yksinkertaistaisivat ainakin tilankäyttöä.

Yksi hyvä yksinkertaistamiskohde on harrastusten karsiminen. Sen olen jo tehnyt, mutta jaan vinkkini. Minulla on tiedosto johon kirjaan kaikki netistä löytämäni ja kuulemani tuunausideat. Toiseen tiedostoon kirjaan harrastukset joille ei juuri nyt ole aikaa. Niiden molempien tiedostojen sisältö saa ihan muhia mehuissaan kaikessa rauhassa. Uskon, että ne ideat jalostuvat ajan kuluessa ja minulle selviää haluanko todella askarrella kransseja kävyistä tai oppia käyttämään paremmin villivihanneksia. Aion jatkaa tätä tapaa.

Olen karsinut tapaamisia jo aika paljon, jopa niin paljon, että on sukulaisia, jotka eivät ole koskaan tavanneet kohta kolmivuotiasta pientä. Siinä ei ehkä ole enää yksinkertaistamisen varaa. Jäänyt aika on käytetty oman perheen ja siskon lasten hyväksi. Ehkä tapaamisissa ei ole enää yksinkertaistamisen varaa…

Vive le minimalism by arichards63 - smile if you missed me, on Flickr
 

.:Millä elämänalueella hyvinvointisi lisääntyisi? Mitä siihen pääseminen vaatisi? Mitä se antaisi?:.

Tuntuu, että ylimääräisestä roinasta eroon pääseminen olisi hyvä siksi, että se auttaa pitämään jäljelle jääneet tavarat järjestyksessä. Jokapäiväinen elämä helpottuu, kun etsimiseen ei mene aikaa ja kaikelle on paikkansa.

Voisi olla aika palkitsevaa saada kaikki paikat kuntoon. Se vaatii ajan ottamista raivausurakoille, hieman keikkoja paikalliseen sorttikeskukseen ja joidenkin vaatekassillisten viemistä kierrätykseen.

Se antaisi jälleen tunteen elämän hallinnasta, mutta ehkä tämä olisi pysyvä tila, kun ei enää osta uutta.
 

.:Mikä estää sinua toteuttamasta sitä?:.

Suurin syy on ajankäytön priorisointi. Ketä nyt huvittaa hautautua kellariin selvittelemään loputtomia hyllymetrejä, kun voi mennä lapsen kanssa puistoon tai istua auringossa? Kohta geokätköilykausi on vähemmän päällä, kun säät huononevat. Jospa aika olisi koittanut. Haluatteko ennen ja jälkeen kuvia?



 Tässä kysymykset mietittäväksesi:

  1. Kuinka oma elämäsi voisi olla yksinkertaisempaa? Älä mieti mitä voit toteuttaa tai mikä on käytännöllistä? 

  1. Millä elämänalueella hyvinvointisi lisääntyisi? Mitä siihen pääseminen vaatisi? Mitä se antaisi? 

  1. Mikä estää sinua toteuttamasta sitä?

15.9.2012

Tähtitaivaan alla




Kuten ehkä olette huomanneet, blogissa on vähän hiljaista. Olen ihan oikeasti yrittänyt päästä koneelle useana iltana tällä viikolla, mutta se ei ole syystä tai toisesta onnistunut. Nyt vasta pääsen kertomaan pidennetyn viime viikonlopun tunnelmia kuvien avulla.



Pilvet olivat perjantaina illalla hienoja, niissä oli harmaan kaikkia sävyjä. Näytti ihan siltä, että palleroporonjäkälää kasvaisi järveä ympäröivien puiden latvoista. Pulleita pilviä ei ollut muualla kuin järven ympärillä. Erikoisen kaunista!

 
Pimeän tultua meidät lumosi tähtitaivas. Vähän aikaa perjantai-iltana oli pilvetöntä ja saimme ihastella kaunista taivasta. Jos ei ihminen tunne sen alla itseään pieneksi, niin ei sitten missään. Kotona kaupungin valot himmentävät tähtitaivaan, niin, että mökillä siitä tulee nauttia täysillä.


 
Sää oli koko viikonlopun aika mielenkiintoinen, melkein joka kerta kun menimme ulos tekemään jotain, alkoi sataa. Kaikissa askareissa se ei haitannut, osassa kyllä. Suuren osan päivästä oli kaunista. Sateen jälkeen heti seuraavassa hetkessä paistoi aurinko. Silloin kun paistaa, valo on keltaista ja värjää koko maiseman kultaiseksi. Näyttää jo todellista enemmän syksyltä, kun puiden lehdet saavat hohteen auringosta.
 

Lauantaina illalla meillä meni tyypilliseen tapaan melko myöhään ennen kuin olimme menossa saunaan. Tähän aikaan vuodesta se tarkoittaa sitä, että on jo pimeää. Mutta se tarkoitti myös tähtitaivasta. Emme käyneet kuutamouinnilla vaan tähtitaivasuinnilla! En muista ennen sellaista tehneeni. Ilma oli vain kuusiasteista ja veikkaamme, että vesi tuntui siksi silkkisen lämpimältä, koska se oli noin 12 asteista.

Pieni tuntuu seuraavan tarkkaan pimeän tuloa – ja ilmoittaa aikaisemmin menevänsä nukkumaan. Eläminen luonnollisen valon mukaan täytyy näköjään oppia pieneltä. Vuodeaikojen kiertokulkua on ihana seurata yhdessä.

Sunnuntaiaamu valkeni kauniina ja lämpimänä. Oli niin lämmin, että laituri oli kuivanut öisen sateen jäljiltä. Saimme istua ja nauttia hetken auringossa. Kaiken luonnon kauneuden kruunasi joutsenpari, joiden lipumista ihailimme etäältä. Aamu-uinnilla pienen sileä iho oli silkkiä omaani vasten. Pienet kädet pitivät kovaa kiinni kaulastani. Kylmä pakotti meidät olemaan ihan lähekkäin.

Mökillä meillä on hyvä olla. Siksi, että meillä on kunnolla aikaa toisillemme. Siksi, että olemme niin tiiviisti yhdessä. Seuraamme hymy huulilla pienen edesottamuksia. Sitten tehdään yhdessä puutöitä. On uskomatonta miten pieni jaksaa ”auttaa” vaikka kuinka kauan kun meillä oli hieman puuhommia.


Kaunista tämän viikonlopun jatkoa kaikille!

 

11.9.2012

Yksinkertaisempaa elämää III


 

Tässä on kolmas osa elämän yksinkertaistamiskirjoitussarjaa perustuen Lev enklare - kirjaan. Päivän kysymyksillä tavoitellaan elämän eri asioiden tunnistamista, joissa jotain on liikaa tai jotain puuttuu. Omistamme tai teemme ehkä asioita, joita emme oikeasti itse tarvitse tai halua. Jotkut tarpeet tulevat ulkopuolelta, mutta harhaluulomme tai uskomuksemme itsestämme tai elämästä ovat omineet ne osaksi meitä.

 

 

 

.:Mitä sinulla on liikaa?:.

Minulla on aika paljon liikaa töitä. Työaika vie vapaa-aikaa ainakin aika-ajoin. Vapaalla taas netti vie aikaa olemiselta.

Sitten jos kääntää katseen omaisuuteen, niin minulla on varmaan liikaa vanhoja vaatteita, joita en käytä. Varmasti astioita voisi kanssa vähentää... Muutoin kaapit kyllä aika hyvin raivatut. Mutta kellaria ei voida sellaiseksi laskea. Huokaus.

 

.:Mitä sinulla on liian vähän?:.

Tuntuu, että ainakin saan liian vähän unta. Päivät tuppaavat venymään töissä, ja kotona on tekemistä, niin että en pääse sitten ajoissa nukkumaan. Nukkua ei voi koskaan liikaa, vaikka pikkuvauva-aikojen jälkeen olemme kyllä nukkuneet tosi hyvin.

 

.:Mitä sinulla on liikaa ja mitä liian vähän verrattuna muihin ihmisiin?:.

Minulla on ehkä liikaa tilaa isossa talossa pienenä perheenä.

Muihin ihmisiin verrattuna minulla on varmaan aika vähän sukuvelvollisuuksia tavata ja käydä vierailuilla. Kaikista omista isovanhemmista on jo aika jättänyt ja omat ovat aika hyvässä kunnossa. Omistaan voisi toki pitää parempaa huolta.
 

Boathouses a la minimalism by alex_kuruz, on Flickr
 

.:Miten paljon tarvitset elääksesi?:.

Seuraan joka kuukausi rahan riittämistä Balancion palvelun avulla. Se kertoo hyvin mihin tili meni. Tällä hetkellä meillä ei ole yhtään ylimääräistä rahaa, koska puolisoni on kotona lapsen kanssa jo toista vuotta. Kun hän palaa töihin, voimme seurata mikä oikeasti riittää. Tavaraa en tarvitse paljoakaan.

 

.:Mistä voisit luopua jos sinun ei tarvitsisi välittää muista ihmisistä?:.

Tähän en kyllä osaa vastata, ehkä olen sen verran rohkea, etten välitä muista. En usko, että jättäisin mistään luopumatta toisten takia.

 

.:Mistä voisit luopua jos muutkin luopuisivat?:.

Luopuisin mieluusti syntymäpäivä- ja muiden lahjojen ostamisesta ja saamisesta. Miksei vain annettaisi aikaa? Toistaiseksi tyydyn ostamaan lahjoja käytettynä tai kierrättämään niitä aina kun mahdollista.

 

.:Voisiko jokin näistä asioista olla luopumisen arvoisia?:.

Kaikki! Huomasin jo noista mitä minulla on liian vähän asioista, joitain jotka olisivat muutosta vailla. Siitä lisää jatkossa!

 

 

Tässä sinulle päivän kysymykset:


  1. Mitä sinulla on liikaa?
  2. Mitä sinulla on liian vähän?
  3. Mitä sinulla on liikaa ja mitä liian vähän verrattuna muihin ihmisiin?
  4. Miten paljon tarvitset elääksesi?
  5. Mistä voisit luopua jos sinun ei tarvitsisi välittää muista ihmisistä?
  6. Mistä voisit luopua jos muutkin luopuisivat?
  7. Voisiko jokin näistä asioista olla luopumisen arvoisia?