Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 05/2013

26.5.2013

Zeniä II: Muoto on muoto


Tässä jälleen mietteitä Brad Warnerin kolmannen kirjan, Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella joistain jutuista. Zazen-harjoituksella on pitkät perinteet ja tietty muoto. Se eroaa muusta meditaatiosta. Buddhalaisessa perimälinjassa ryhmässä tehdyllä harjoituksella on vuosituhantinen tarkoitus. Mutta ilman sitäkin zazen on zazenia, ainakin blogin kirjoittaja uskoo niin.



Kaikki kumarrukset, lausuminen, suitsukkeiden tarjoaminen ja muu vaikuttaa kiistatta psykologisesti ja fyysisesti. Vaikka emme ehkä tiedä, mistä tarpeemme tällaiseen toimintaan tulee, on tunnustettava, että se on olemassa. Se on yhtä vahva jokaisessa ateistissa kuin uskonnollisissa fanaatikoissakin. Ateistit haluavat heittää pois kaiken uskonnollisen mukaan lukien jutut, jotka selvästi täyttävät inhimillisen tarpeen. Se ei tule koskaan toimimaan. Me tarvitsemme uskonnon tiettyjä puolia, jotta meistä tuntuisi oikealta.

tournez manège by stephanie , on Flickr


.:Ero:.

Zazen eroaa siitä, mitä ihmiset yleensä kuvittelevat meditaatiosta. Meditaatioasennossa istutaan jalat solmussa, niin kuin melkein kaikissa meditatiivisissa harjoituksissa on tapana. Mutta monissa näistä muista harjoituksista asentoa käytetään johonkin tarkoitukseen.

Zazenharjoitus on hyvin erilaista. Siinä ei ole päämäärää. Zazenia tehdään zazenin tekemiseksi. Mutta tähän harjoituksista typerimpään sisältyy jotain hyvin syvällistä. Sanotaan vaikka niin, että zazen auttaa sisäänrakennetun intuition löytämisessä.

Niin ikään zenharjoitus voi auttaa pettymyksen käsittelyssä näyttämällä, että pettymys luonnehtii kaikkea elämää. Mikään ei ikinä vastaa odotuksiamme riippumatta siitä, mitä odotamme. Pettymys on vain aivojen tapa sopeutua uudelleen todellisuuteen sen jälkeen, kun on huomannut, etteivät asiat ole toivotulla tolalla.

Paras tapa suhtautua pettymykseen on tiedostaa, että ymmärtää nyt tilanteen paremmin kuin ennen, jolloin kaikki perustui vain omiin ajatuksiin. Olet itse asiassa onnekas, koska nyt sinulla on paremmat mahdollisuudet edetä realistisesti.


Lue myös edellinen osa:

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi







25.5.2013

Miten selviytyä tyynenä lapsen kanssa risteilyllä?




Selitän hiljaiseloa blogissa risteilyllä, josta tänään kotiuduimme. Tässä päälimmäisiä aatoksia.



Pieni oli odottanut viikkokausia, että mennään ”muumilaivalle”. Meillä oli keskustelukyky kovilla, kun mietimme, miksi vielä tänään ei mennä. ”Meidän liput ei ole vielä voimassa.” ”Laiva on vielä edellisellä matkalla.”, ”Portit ovat kiinni.” jne. jne. Muistakaa, että periaatteenamme on, että lapselle ei saa valehdella…


Laivalla oloon kuuluu monta ei-arkista ja ei-tavallista juttua kuten käytävillä juoksentelu, ylensyöminen, tanssiminen, kuohujuomat, rahojen tuhlaaminen taxfreessä ja hienon saariston katselu. Harrastimme kaikkea hartaasti. 


Eniten aikaa kuitenkin vietettiin pallomeressä ja sen äärellä. Pikkumatkustaja oli tyytyväinen!



Omaa läsnäoloa kirkuva lapsilauma, jatkuvat itkupotkuraivarit (oman ja muiden lasten), pienen tyytyväisenä ruokailutiloissa pitäminen ja etenkin kaikkien tavaroiden mukana säilyminen koettelivat koko matkan. Ihan siis pelkkää harjoittamista matka oli kaikki tyynni. Voin ihan rehellisesti sanoa, että risteilyllä ei hermo kiristynyt kuin kerran yhtään pahemmin. Samalla tavalla se kiristyy minulla ihan niin kuin kaikilla. Seuraavat, tässä vaiheessa harjoittamista jo, selkärangassa olevat asiat auttoivat:

©      Tieto siitä, että kaikki on ohimenevää. Pieni on pieni vain muutaman vuoden.

©      Kaikkeen ei tarvitse reagoida.

©      Aina voi miettiä ennen kuin reagoi. Se miten asioihin suhtautuu on tärkeämpää, kuin se, mitä ajatuksia herää.

©      Sitä miten reitin löytäminen, laukkujen raahaaminen tai ruokailutilanne on turha miettiä etukäteen. Elää tilanteessa. Menee miten menee, näin on nyt.

©      Mitään ei kannata suunnitella. Tilanteessa syntyy aina uusia mahdollisuuksia ja niiden käyttöön

©      Lopuksi muutama lapsen kanssa eloa helpottava perusvinkki:
o       Pienen tunteet sanoitetaan, mutta niihin ei mennä liikaa mukaan. Lapseni tunteet eivät ole minun tunteitani.

o       Kaikkien tarpeet ja toiveet ovat yhtä tärkeitä, ja niiden tyydyttämisestä keskustellaan, jotta oikea prioriteettijärjestys löytyy.

o       Mistään turhasta ei kielletä, jos ei uhkaa kenenkään turvallisuutta tai riko sääntöjä. Kieltoja tulee tarpeeksi muutenkin.

o        Lapsi seuraa vanhempaa, mikä tekee lähtötilanteet helpommiksi.
(Tiedän, nämä ei kuulu kyllä blogin aihepiiriin…)

Laivalla on tosiaan ajateltu lapsia ja muumit vierailivat usein moikkaamassa. Ihan ykkössuosikki oli muumidisko. Pienellä vaivalla laivan yökerhossa järjestetyssä muumidiskossa sai alkuillasta muumin kanssa tanssia, lue: pomppia kaikki energiat pihalle. Ja sitten hiki päässä kelpasi nauttia valoilla koristeltua omenamehua. Ihan todella pieniä juttuja, mutta lapset ei kaipaakaan isoja. Sitä ei aikuinen edes ymmärrä, miten pienestä saa riemun.



Ruotsin puolella kävimme tällä kertaa retkellä Kaknästornetissa. Bussimatka sinne oli hermoja raastava täydessä turistitungoksessa. Onneksi kaunis ilma ja hienot maisemat kuitenkin korvasivat tuskaa ja palauttivat hyvän mielen. 





Tornin kahvilan tarjoilut olivat niin ihania, että hieman mopo keuli… Suosittelemme!


Loppupäivän kävelimme tuttuja, rakkaita reittejä Tukholmassa ja paluumatka kotiin sujui menomatkan kaavalla.



Onko teillä lisää vinkkejä matkailuun tyynenä?





Ps. Kuvaripulit blogissa pahenevat. Puoliso oli investoinut parempaan kameraan. Jaksatteko katsella kuvia?


Miksi pitää istua joka päivä?




23.5.2013

Täynnä P**aa.


Muutama sana viikonvaihteeksi. Ole hyvä!


Tulet huomaamaan, että kuvittelet usein tulevaisuuden tätä hetkeä paremmaksi tai huonommaksi. Mikäli tulevaisuuden kuvitelma on parempi, se herättää toivoa tai miellyttävää odotusta. Mikäli se on huonompi, se synnyttää pelkoa. Kumpikin on pelkkää kuvittelua. Itsetarkkailu tuo elämääsi automaattisesti lisää läsnäoloa. Heti huomatessasi, ettet ole läsnä, olet läsnä.

~ Echart Tolle


Recursive Road Sign by gadl, on Flickr


If you think you know what the hell is going on, you're probably full of shit.
~ Robert Anton Wilson


20.5.2013

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi



Luin jo jokin aikaa sitten Brad Warnerin kolmannen kirjan, Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella. Sen alaotsikko on: Seksistä, kuolemasta, avioerosta ja todellisen zenin etsinnästä. Jotta sen tärkeimmät kohdat eivät unohdu, tässä otteita ajatuksista.




.:Valaistumisen harhasta:.

Brad haluaa kirjassa tuoda esiin joitakin olemassa olevia vedätyksiä ja ajatuksia siitä, mitä USAssa kutsutaan ”buddhalaisuudeksi”. Yksi pahimmista on hänen mielestään ajatus siitä, että ihmisen valaistumista voidaan nopeuttaa.

Valaistumisen vertaaminen lihaksikkaan vartalon hankkimiseen toimisi paremmin. Nykyään on tasan yhtä hidasta saada samanlainen kroppa kuin Arnoldilla Terminaattorissa kuin tuhat vuotta sitten. Tietyt asiat eivät muutu mihinkään.

Ikävän moni kaupustelee välittömän valaistumisen reseptejä. Moni onnistuu syöttämään ihmisille pajunköyttään, koska kenshoa ja satoria - siis valaistumista – ymmärretään niin huonosti. Valaistumisen selittäminen ei ole helppoa.


Dawn of Eternity 2 by Waiting For The Word, on Flickr



.:Mitä valaistuminen sitten on?:.

Dogenin perimyslinjassa puhutaan kahdenlaisesta valaistumisesta.

1. Dogen tunnetusti sanoi, että zazen on valaistuminen itsessään. Zazenin harjoittaminen tyynyllä istuen on Varsinaista valaistunutta toimintaa – samaa, jota Buddha teki. valaistuinen ei siis ollut Doegenille jokin kokemus, jonka voi saada. Se oli toimintaa.

Zazenin harjoittaminen on käsitteiden saavuttamattomissa. On aivan sama, mitä ajattelet. On aivan sama, mitä tunnet. On aivan sama, rakastatko vai vihaatko sitä. On aivan sama vaikka ajattelisit, että harjoitat sitä väärin, tuhlaat aikaasi tai olet mielestäsi tosi siisti ja ”zen”.

Harjoitus itsessään murtaa kaikki yritykset hallita sitä. Eräässä tarinassa zenmestari tapaa kiertelevän munkin, joka sanoo: ”Jos kirkas mieli tulee, anna sen tulla. Jos utuinen mieli tulee, anna sen tulla.” Zenmestari tarraa munkkiin kinni ja huutaa: ”Entä ellei tule kumpikaan?” Munkki vastaa: ”Kulin, että Anttilassa on alusvaatteet tarjouksessa” ja kävelee tiehensä. Mestari sanoo tyytyväisenä: ”Ajattelinkin, ettei hän ollut mikään tavallinen munkki!”

2. On toisenlaistakin valaistumista. Kun zazenia on harjoittanut vuosikausia, alkaa pieniä ymmärryksen murusia kerääntyä. Jossain vaiheessa nämä muruset alkavat yhdistyä. Vähitellen aikaa muodostua tietynlainen intuitiivinen tietämys. Jossain vaiheessa tämä prosessi saavuttaa eräänlaisen kynnyksen, ja saattaa koittaa hetki, jolloin kaikki näyttää muuttuvan, tai monia tällaisia hetkiä. Tai sitten ei yhtään, pelkästään tunne, että jokin on muuttunut.


.:Mitä sitten?:.

Kummankaanlaisen kokemuksen saavuttaminen ei tarkoita, että kaikki korjautuu ikuisiksi ajoiksi. Silti täytyy elää ja selviytyä samasta häslingistä kuin ennenkin. Saavutat vain paremman käsityksen siitä, mitä elämä on ja mitä sinun on selvitettävä. Se ei tarkoita, että tekisit aina sen, mitä pitäisi. Valaistumista on harjoiteltava. Toisen tyyppistä valaistumista on mahdotonta saavuttaa ilman vuosikausien harjoittelua.

Mutta on pakko pärjätä juttujen kanssa joiden kanssa on pakko pärjätä, kunnes ei pysty pärjäämään enää minkään kanssa. Mutta olen iloinen, että olen tehnyt harjoitustani ja saanut sen suomaa näkemystä tämän kaltaisiin juttuihin, koska se auttaa, oikeasti auttaa.

Ikinä ei tiedä, mitä elämä heittää eteen. Kun jotain isoa tapahtuu, kuten esimerkiksi äidin kuolema, ei todellakaan tiedä, kuinka tulee reagoimaan. Tämän takia zentyypit tekevät zazenia.




Ps. Muista myös Bradin kirjasta Hardcore Zen tekemäni postaukset.


19.5.2013

Kesäeloa!



Sissös, että on joka paikka kipeä spinningmaratonin, melontakurssin ja kuorikkeen kärräämisen jäljiltä. Mutta silti ei auta valittaa, puutarhatöitä on tehtävä, koska kesä on tullut! Olen viikonlopun jäljiltä haavoilla ja mustelmilla. Naapurin orapihlajat – minä 6-0…



Pihalla riittää puuhasteltavaa. Talven jäljiltä on kuollutta kasvustoa korjattu pois. Kuivia oksia olisi vielä kyllä jonkin verran jäljellä siivottavaksi.


Kompostit leviteltiin ja niiden annettiin muhia kasvimaan perustuksiksi jokin viikko sitten. Viime viikonloppuna kylvin ensimmäiset rivit. Muutama herneenverso, salaatteja, pari pinaattilajiketta ja retiisit ovat jo itäneet. Tilliä taitaa olla turha viljellä, se vaan ei onnistu. Kokeilen taas, mutta tulos on varmaan sama kuin edellisinä kesinä, että kerran saadaan perunan päälle. Persiljan tiedän olevan hidas itämään ja sitä saa odottaa. Kylvin jo vähän lisää samoja lajikkeita, koska en malta odottaa.



Terassille hain vähän yrttejä taimina ja istutin äidiltä saamani tomaatintaimet. Muu terassiviljelys saa odottaa sitä, että saisin tehtyä vanhasta kuormalavasta viljelyslaatikon. Muutamana viime vuonna hieman varjoisa kasvimaamme ei ole tuottanut juuri mitään ja siksi tänä vuonna aion panostaa enemmän terassilla viljelyyn. Se kun on tosi lämmin ja aurinkoinen suurimman osan päivää.


Ensimmäinen puu kukki jo pihallamme ja monessa pensaassa on jo kukkien nuppuja. Ihanaa!



Kymmenen kuution verran kuorikatetta ei levity ihan itsestään. Siinä varmaan riittää vielä hetkeksi käärrämistä ja levittämistä. Homma on kivaa pienen kanssa. Omat pienet kottikärryt saavat kyytiä ja kuorikekasasta on pelastettu jos minkämuotoista kaarnanpalaa leikkeihin.




Olen kiitollinen tästä kaikesta.

Kaikesta huolimati oli ihan Huippuviikonloppu! Oliko sinullakin?


16.5.2013

Vitsikäs Universumi





Tämän jutun alkuperäinen otsikko oli universumi vittuilee. Kai kaikki olette tutustuneet vetovoiman lakiin ja siihen miten se mitä manifestoit toteutuu? Tai tiedätte sanonnan niin universumi vastaa kuin sille huutaa? Yhtä kaikki, en tiedä mikä on totta ja mikä ei. Tämä on tarina lievistä vastoinkäymisistä päivänä eräänä.


Universumi oli tuona päivänä aktiivinen. En muista milloinkaan näin selkeästi saaneeni vinkkiä, että älä mene, älä lähde, älä ainakaan sillä autolla, älä ole aikataulussasi tai kuvittele mihinkään ehtiväsi.

Minun piti nimittäin aamutuimaan käydä ratsastamassa reipas lenkki edellispäivänä kurssilla olleella hevosella. Ihan vaan kevyttä palauttelua oli tarkoitus tehdä. Aikataulupaine tuli siitä, että minun oli tarkoitus olla takaisin kotona viimeistään kello 11, että puolisoni pääsee juoksukisoihinsa. Karistin siis unihiekat heti aamusta silmistäni ja kampesin itseni autoon.

Siitä se sitten lähti.

Auto numero yksi ei starttannut. Auto numero kaksi starttasi, mutta sen bensatankki oli tyhjä. Ajoin lähimmälle tankille vain todetakseni, että niih, ei täältä saa 98ia. Sitä MPö:tä meni pari tippaa tankkiin. Haittaakse?

Ajoin siis seuraavaksi lähimmälle tankille, jonka automaatti sylkäisi korttini ulos. Edellä ollut mies puisteli päätään eli hänelle oli käynyt samalla tavalla.

Tässä vaiheessa mietin todella, että pitäisikö mennä takaisin kotiin leikkimään pienen kanssa, eikä lähteä yhtään mihinkään. Ajoin sitkeänä sissinä kolmannelle huoltoasemalle. Sieltä sain bensaa, mutta tässä vaiheessa aikaa oli jo tuhraantunut 20 minuuttia ja aikataulu oli kuin kiristyvä köysi kaulassani.

Pääsin kuin pääsinkin tallille enemmittä kommelluksitta. Hoidin hevosen lähtövalmiiksi, mutta vielä kamera putosi taskusta kuralammikkoon. Sitä hieman piti pyyhkiä ja tarkastaa, että se vielä toimii… Muutama kirosana tähän. Jeah. Jippiaijee.

Ei muuta kun leuka kohti rintaa ja kohti uusia vastoinkäymisiä. Nousin ratsaille ja suuntasimme hiekkateille tölttäämään ja ravaamaan. Nautinnollista ja yllättäen enempää vastuksia ei ilmaantunut. Retki jäi vähän lyhyemmäksi, mutta pääsin kotiin kommelluksitta. Edelliset kyllä riittivät. Kiitos.



Joka tapauksessa. Outoa.

Kerrassaan kummallista.

Vastoinkäymisten kanssa on vain elettävä. Voitte uskoa, että vedin syvään henkeä, monta kertaa. Keskityin seuraavaan vaiheeseen ja olin murehtimati.

En tiedä mitä nyt sitten olin vetänyt puoleeni ja miksi. Tosiasia on, että ehkä universumi tai suojelusenkeli varjeli minut joltain onnettomuudelta viivyttämällä lähtöäni näin paljon. Tiedä häntä.

Oletko oppinut vastoinkäymisistäsi? Mitä?






13.5.2013

Missä kirsikankukat?




Vaikka pilkkoisi

kirsikkapuun säleiksi.

kukkia ei näy:

kukat kirsikkapuuhun

tuo tullessaan kevätsää.


~ Ikkyuu 1400-luvulla


ICHIBAN SAKURA by Oishi Kuranosuke, on Flickr




12.5.2013

Mökkitaivaassa




Korkkasimme mökkikauden ja vietimme mökkitaivaassa toista vuorokautta. Aurinko paistoi ja vain välillä tuli muutama sadepisara. Se ei haitannut yhtään mitään. Syytä kiitollisuuteen siis!



Naapurin metsuri oli käynyt kaatamassa loput puista, joita ei voitu syksyllä kaataa. Raivattavaa siis riitti normaalien talven jäljiltä siivousten lisäksi. Kannoimme pöllejä pilkkomispaikalle, korjasimme syksyn pinoja ja järjestelimme paikkoja.



  
Lukuisten taukojen välissä haravoitiin, nypittiin hiirenpaskaa ja siivottiin pintoja. Tiskasin ison määrän astioita, kun hiirenpapanaa oli astiakaapissakin. Alla olevassa kuvassa on tyypillinen liputus mökin terassilla. Miten sitä aina saakin ei-niin-sisustuslehteen kelpaavan sotkun aikaan?



Metsurin jäljiltä osa oksista piti kalastaa järvestä. Rantatörmäällä keikkuminen meinasi päättyä välillä vähän huonosti. Saaliina oli oksien lisäksi aimo annos sammakonkutua.

Linnut lauloivat sulosäveliään ja käki kukkui jo lakkaamatta. Sää oli vaihteleva, mutta se ei kuulostanut lintuja haittaavan.


Kävimme pienellä soutelulla tarkastamassa lähirantoja. Vesi on korkealla ja maisema näyttää tosi erilaiselta, kun ei ole vielä lehti puussa. Tiirailtavaa riittää, naapurien pihaan näkee suoraan helpommin. Läheinen laskuoja lorisi vielä ihan reippaasti.


Sorsat kävivät moikkaamassa, niillä ei vielä ollut poikasia. Ihmeteltiin muidenkin vesilintujen pitkiä kiihdytyksiä ja hirveää mekkalaa lähtökiidossa.


Molempina iltoina saunottiin antaumuksella ja käytiin uimassa. Vesi ei ole lähelläkään kymmentä astetta, mutta ihanaa ja virkistävää. Talviturkin heitto onnistui hyvin.


Yöllä nukutti raittiissa ilmassa ihan eri lailla kuin kotona. Mökin aitta on taivaallinen nukkumasija ja makuupussissa nukkuu aina hyvin. Ensimmäisenä yönä nukuin melkein 12 tuntia. Edelliset kaksi yötä olivat olleet lyhyitä ja oli ihana nukkua univelat pois.

Ruoka maistui erinomaisesti ja huomasimme lieden ja mikron jääneen käyttämättömiksi. Suosittelemme hiillospottuja, jotka valmistavat itse itsensä missä vaan uunissa.


Pienellä riitti puuhattavaa haravan varressa ja hiekkakasalla. Äidin pikku apuri jaksoi myös kantaa oksia ja puita sitkeästi apuna.


Avasin myös kivellä istumiskauden. Tuulessa oli ihana hetken istua.


Kerrassaan viehättävä kesäkauden avaus mökkitaivaassa. Toivottavasti pian pääsee taas!

Kotimatkalla huomasimme kaikkien puiden jo vihertävän. Se kävikin taas kovin äkkiä!


11.5.2013

Yksin tai no hevosen kanssa



Viikonlopun iloksi käy toisinaan ratsastamassa siskoni hevosilla. Jos jollekulle on jäänyt vielä epäselväksi, niin olen hevostäti henkeen ja vereen. Viime vuodet ratsastaminen on ollut metsissä ja metsäteillä samoilua hevosen kanssa. Se on ollut yksinkertaista ulkoilua, stressin poistoa ja rentoutumista.


Luonnon ja kevään tarkkailu on parasta. Saa olla ihan hiljaa ja keskittyä olemiseen. Rauhallisella hiekkatiellä päästeltiin pitkät pätkät tölttiä ja hieman laukkaakin. Hevosen menohalut olivat kovat ja kotiinpäin varsinkin tultiin vauhdilla. Kevät!

Ratsastustaidoilla en voi kehua, ne tulevat selkärangasta se mitä tulee. Koko ikänsä kun keikkuu milloin minkäkin hepan kyydissä niin kyllä siinä ehkä oppiikin jotain. Maastossa ratsastaessa on tärkeintä, että hallitsee hevosen kaikissa tilanteissa ja tunnistaa vaaran paikat ja toimii viisaasti.

Ratsastus on mitä parhain läsnäolon harjoitus. Olen monesti kirjoittanut siitä ennenkin. Hevonen aistii kaikki tunnetilat ja lukee ihmisen asentoja reagoiden niihin oman tottumuksensa mukaan. Kaikissa tilanteissa on oltava läsnä.


You’re not working on the horse, you’re working on yourself.
~Ray Hunt

spirit by Zanthia, on Flickr

Mitä vähemmän hevosen selässä tekee, sitä paremmin hevonen liikkuu. Ratsastajan tehtävänä on häiritä hevosta mahdollisimman vähän, jolloin liike pysyy luonnollisena. Hevosen askeleeseen mukautuminen vaatii keskittymistä. Pakonomainen yrittäminen ja kontrollointi eivät auta yhteyden muodostumista hevosen ja ratsastajan välille. Ratsastaessa on oltava samaan aikaan täydellisen valpas ja täysin rentoutunut. Ihan niin kuin zazenia istuessaankin.

Minulle rakkain rotu on islanninhevonen. Se on luonnonläheinen ja tavallinen, mutta yhtä aikaa täynnä luonnetta ja tulta.

Yleisenä tavoitteena on kasvattaa monipuolisia, varmajalkaisia ja turvallisia hevosia, joilla on hyvät, selkeät askellajit ja erittäin hyvä luonne. Hevonen jota on ilo katsella ratsastettuna - todellinen islantilainen askellajihevonen.

Hevonen on erittäin vaikuttava ja elegantti katsoa. Sen liikkeet ovat energiset ja vaikuttavat ja sillä on paljon karismaa: Hevonen kantaa itsensä hyvin, myötää niskasta, on kuolaimella ja kevyt etuosastaan. Liikkeet ovat kevyet, korkeat, pehmeät, tasapainoiset ja energiset. Etujalkojen liikkeet ovat korkeat. Liikkeet ovat matkaavoittavat ja tyylikkäät, hevonen kantaa häntäänsä korkealla.


8.5.2013

Pisin matka







"Muutos tapahtuu kehon avulla, ei sen ulkopuolella. Kaikki henkiset opetukset ovat peräisin samasta alkulähteestä.  Minä olen mestari, sanoin sinä, heti kun saat yhteyden sisäiseen alkulähteeseen. Ja se tapahtuu sisäisen kehosi kautta.

Älä suuntaa huomiotasi mihinkään muualle totuutta etsiessäsi, sillä et voi löytää sitä mistään muualta kuin kehostasi. Älä taistele kehoasi vastaan, sillä niin tehdessäsi taistelet omaa todellista olemassaoloasi vastaan

Sinä olet kehosi. Jos keskität huomiosi kehoon mahdollisimman tiiviisti, kiinnityt lujasti tähän hetkeen. Et hukkaa itseäsi ulkopuoliseen maailmaan, etkä joudu mielesi pauloihin. Ajatuksia, emootioita, pelkoja ja haluja saattaa ilmetä vielä jossakin määrin, mutta ne eivät saa sinua valtoihinsa."

~ Echard Tolle

6.5.2013

Enkeleitä



Luen ja tutkin kaikenlaista mitä käsiini saan ja netistä löydän. Aina välillä törmään asioihin joita kaltaiseni järki-ihminen ei pysty ymmärtämään. Enkelit ovat yksi tällainen aihe ja olen yleensä jättänyt ne vähemmälle huomiolle.


Isabel Losadan Pitkä tie valaistumiseen – kirjasta opin myös vihdoin, miten suhtautua enkeleiden näkemiseen ja enkeleihin yleensä. Jo aiemmin käsittelemässäni kirjassa hän kertoo kauniilla rannalla tapahtuvasta enkelikurssista. Sen aikana oleskellaan paljon luonnossa ja annetaan sen puhua puolestaan.

star angel by AlicePopkorn, on Flickr
Isabel ja hänen kumppaninsa pohtivat kirjassa aihetta ja miettivät miten suhtautua luontoon ja kurssin vetäjään.


»Luonnossa koen aina tiettyjä tuntemuksia; ehkä ne ovat niitä yliaaltoja joista täällä oli puhetta. Joka tapauksessa ne saavat minut aina liikuttumaan, ja sen jälkeen on aina parempi olo. Ballaglass Glen ja sen ranta…ne tuntuvat minusta kodilta.»


»Jos ihmisellä on kyky kunnioittaa ja ihmetellä, ketä se liikuttaa jos hän uskoo enkeleihin?»


Niin, mitä sitten? Enkeleihin uskominen ei ole pois minulta. Ei minun tarvitse tietää onko niitä olemassa vai ei. Kaikki ei ole sitä miltä näyttää. En usko, että kaiken voi selittää. Luonnossa on niin paljon ihmeellisiä asioita, että ei niitä järjellä voi ymmärtää. Hyvä esimerkki on spiraali, josta Runotalon Sari kirjoitti.

Ihmettely, aloittelijan mieli on avain tarkkaan havainnointiin ja läsnäoloon. Näin aion suhtautua myös enkeleihin jatkossa.




5.5.2013

Vaelteleva mieli, onneton mieli



Päivän video kertoo miten vaelteleva mielemme tekee meidät onnettomiksi. Huolimatta siitä mitä teemme, 30% ajasta mieli on jossain muuualla.



Matt Killingsworth on Harvardin onnellisuustutkija, joka väittää, että vaelteleva mieli on onneton. Hänen kehittämällään iPhone sovelluksella voi seurata onnellisuuttaan ja sitä on käytetty tutkimusaineiston keräämiseen. Tutkimuksen tulokset ovat juuri tulossa.

Videolla Mark puhuu siitä miten kykymme ajatella mennyttä ja tulevaa vie huomion pois tästä hetkestä ja tekee meistä onnettomia. Hän väittää, että mitä useammin näin käy, sitä huonommin meillä menee. Vaelteleva mieli on onnettomaksi itsensä tuntemisen syy. Mitä useimmin mielemme askartelee ikävien asioiden parissa.

Tutkimuksen lyhennelmän voi lukea täällä.


Miltä sinusta tuntuu nyt? Oletko onneton vai onnellinen?
Mitä olet tekemässä?
Mietitkö jotain muuta kuin mitä olet tekemässä? Onko se miellyttävää vai epämiellyttävää?

Tiedätkö todella? Oletko oikeasti läsnä?


Minulla on ajatus, että tuolla sovelluksella omien tunnetilojen seuraaminen kävisi hyvin tunnepäiväkirjasta. Se voi selkeyttää oman elämän kokemista ja opettaa erottamaan tunteet ajatuksista. Ehkä eniten hyödyllistä voisi olla oppia huomaamaan videossa puhutta ajatusten vaeltelu. Miten se vaikuttaa tunteisiin? Ja niiden tulkintaan?

Pitäiskö kokeilla?





4.5.2013

Temppelit on turhia



Black Angels from a White Future by Gilderic Photography, on Flickr

This is my simple religion:
There is no need for temples,
there is no need for complicated philosophy.
Our own brain, our own heart is the temple;
the philosophy is loving kindness and compassion.



~ The XIVth Dalai Lama



3.5.2013

Hiljaisuus: Helikopteri




Menimme iltana eräänä pienen kanssa nukkumaan. Helikopterin pörräys alkoi heti kuulua ulkoa, mikä ei ole suinkaan tavatonta, vaan aina välillä meillä päin ihan tavallista. Aina välillä helikopteri kaarsi kauemmas ja hetken päästä taas ääni tuntui kuuluvan ihan talon läheltä. Tällä kertaa se ei loppunut, vaan aloin jo miettiä, että aikooko ne jatkaa jotain ihmeen koulutuslentoja koko yön. Uni tuli tietysti jossain vaiheessa.

Aamulla kun heräsin, kuulin helikopterin pörräävän ulkona jälleen. Siinä vaiheessa aloin toki epäillä kuulevani omiani. Syy selvisi. Alakerrassa totesin pakastimen pörisevän hieman tavallisesta poiketen.
Helicopter by James F Clay, on Flickr

Tästä helikopteriepisodista voi ehkä päätellä, että meillä on yleensä tosi hiljaista kotona. Emme pidä radiota tai televisiota päällä kuin silloin, kun niitä tosiaan kuunnellaan tai katsotaan. Usein syödessä varsinkin havahdun siihen miten hiljaista on. Se on ihanaa.

Jos ihan tarkkoja ollaan, niin useimmiten kuuluu lämmityslaitteen ääni. Ja kuten ehkä jo arvaat jääkaappi ja pakastin elävät samoin ihan omaa elämäänsä. Niitten käyttöohjeissa jopa lukee, että erikoisistakaan kurlutuksista ja tömähdyksistä ei kannata välittää. Ensi kerralla siis epäilen ensin pakastinta ja sen resonointia talon rakenteissa helikopterin sijaan.

Kaikkien olosuhteiden kanssa on oltava. Kaikissa olosuhteissa on istuttava zazenia. Siinä kun oppii sietämään ääniä, on niitä helppo sietää muulloinkin. Tämä pätee myös muihin asioihin, joita ei voi välttää.

Pääsiäisenä meillä oli viimeksi paljon vieraita ja heille ruokaa valmistaessani edeltävällä viikolla pieni usein kitisi. Vieraista lähti sangen suurta ääntä ja silti ruoka oli saatava pöytään. Epätavallista ihan normipäivänä ei ole, että pienestä lähtee ääntä juuri silloin kuin tarvitsisi vaikka saada laskun viitenumero oikein nettipankissa.

Sille ei voi mitään, senkin asian kanssa on vain oltava. Mistään ei kannata hermostua. Maailmaan mahtuu ääniä.


Tekeillä on myös muutama muu kirjoitus hiljaisuudesta. Pysy kanavalla.