Odotusta

Joulu tuntuu hyökyvän päälle. Huomasin ottavani punaisia kynttilöitä esille, silitin joulutyynynpäälliset sohvalle ja ulkona on ripustettu jo jouluvaloja. Se tuntuu kuitenkin hyvältä. Pieni on innoissaan ja se tarttuu.

Päätimme millaisen kuusen hommaamme ja sain itseni kiinni haaveilemasta isosta valkoisesta joulutähdestä, jonka lehdet ovat niin valkoiset, että ne kiiltävät. Pienet asiat tekevät joulun odottamisen konkreettiseksi. 

Jouluvalmisteluita on kiva tehdä vähitellen, tietäen kuitenkin, että ne sinne viimeisille päiville kuitenkin kerääntyy kaikenlaista. Se on ihan hyvä niin.

Olen joskus aiemminkin kirjoittanut, että jouluun valmistautumisessa on tärkeä kuunnella heitä, joiden kanssa joulun viettää. Mitä he toivovat ja miksi? Onko yhdessäolo vai rauha tärkeämpää? Miksi joku lahja on saatava? Voisiko jostain jälkiruuasta luopua? Veikkaan, että katastrofin ainekset ovat kasassa, jos 

kukaan ei kysy, vaan kaikki vaan olettavat toisten toiveita.

Jos yhdessä tehdään tietoiset päätökset ja mietitään mitä halutaan ja mitä ei haluta tehdä, on aika käytetty kaikkien mielestä tärkeimpiin asioihin. On hyvä siis pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja suunnittelemaan. Sitten voi ottaa rennosti ja fiilistellä rauhassa joulun tuloa.

Haluatko jo virittäytyä jouluun? Lue nämä:

Joulu. Voi sentään.

Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä

Lisää mindfulnessia elämään

Syksy on innostumisen ja kursseille ilmoittautumisen aikaa. Minullekin. Useana vuonna olen listannut mindfulness kurssi- ja koulutustarjontaa netistä eri paikkakunnilla. Enää se ei ole mahdollista. Tarjontaa ja opetusta on niin paljon.

Minulla on ajatus, että opettelen joka vuosi jonkin uuden taidon. Nyt olen ilmoittautunut valokuvauskurssille työväenopistoon. Se ei liippaa lainkaan mindfulnessia, paitsi, että senkin harjoittamiseen tarvitsen tietoisuustaitoja.

Suosittelen liittymään Facebook ryhmään nimeltä "Mindfulness Suomi". Siellä lähes kaikki, ainakin tietämäni koulutuksen tarjoavat mainostavat palveluitaan. Ja niitä on paljon.  Enää tänä vuonna 2015 ei ole mahdollista nostaa esiin kursseja ja avata niiden sisältöä.

Mindfulness on kaikessa mukana.

Mitä sitten valita?
Usein kannattaa luottaa vaistoonsa ja valita puhuttelevin kurssi. Mikä on tällä hetkellä kiinnostavin näkökanta? Valitettavasti en osaa neuvoa muuta kuin lukemaan ja perehtymään tarjontaan ja kuuntelemaan omaa sisintä.

Omaa harkintaa ja ajattelua kannattaa jatkaa kurssin aikanakin. Jos joku ei tunnu hyvältä, se ei ehkä sinulle sovi. Opettajilla on suuri vastuu ja valta omaan kokemukseen perustuen jakaa osaamistaan. Opettajia on hyvin paljon ja erilaisia, mutta minulla on ajatus, että sen oman ja sopivimman opettajan varmasti löytää, mutta ei ehkä kerralla.


Kommentoi omia koulutuskokemuksiasi mieluusti tähän!


Lue lisää:

McMindfulnessKatsaus Mindfulness ja läsnäolotaitojen kurssitarjontaanOpettajia, kursseja ja koulutusta
Miten aloittaa?!

Isoäidin pöytäliina ja kulissit

Olen saanut äidiltäni pöytäliinan, jonka hän on perinyt omalta äidiltään. Sukuni naiset ovat aina olleet kovia tekemään käsitöitä. Hienoja mattoja, ryijyjä ja pöytäliinoja on vaikka millä mitalla vaatehuoneiden kätköissä.

Tämä tarinan pöytäliina on erityisen hieno, koska se on tehty pula-aikaan sotien jälkeen. Isoäitini oli saanut jostain käsiinsä sokerisäkkejä. Niiden kangas soveltui erityisen hyvin pöytäliinaksi. Isoäiti on ommellut säkkikankaat huolellisesti yhteen, niin huolellisesti, että saumaa tuskin huomaisi, jos se ei olisi hieman repeillyt. Sen jälkeen isoäiti on kirjaillut taitavasti kauniit kukkakuviot kankaaseen.

Voin tuntea sen ilon, jota hän on tuntenut levittäessään kauniin, tahrattoman ja silloin ehjän uuden pöytäliinan ensimmäistä kertaa kodin pöydälle. Pula-aikana kaunista tehtiin niillä silloin olleilla resursseilla parhaimman taidon mukaan.

Sisustaminen on hieman toista nyt, kun voi ajaa suhauttaa lähimpään IKEAan ja hakea muutaman uuden tyynyn tai vähintään koristekynttilöitä. Niistä otetaan kuva ja laitetaan se yhteen tai useampaan somekanavaan kertomaan omaa tarinaansa elämämme täydellisyydestä.

Isoäidin aikaan ei ollut somea, kaikki tapahtui oikeassa elämässä. Silti olen ymmärtänyt monista suvun tarinoista isoäidin luoneen kauniita vaatteita ammatikseen ja kotiin tekstiilejä vaikka kuinka olemattomista raaka-aineista. Kodissa hänellä oli kaikki täydellistä, tai ainakin siltä näytti. Kaikkia tarinoita ei edes pyynnöistäni huolimatta minulle koskaan kerrota. Nykypäivän somessa tarinat rakentavat meille jokaiselle ihan omat kulissit.

Somea voi uskoa tai olla uskomatta. Toisen elämää ei voi koskaan täysin tietää millaista se on. Huolimatta kauniista postauksista en voi tietää miltä toisesta tuntuu ja mitä kulissi taakseen kätkee. Sen kun muistaa, voi opetella myötätuntoista asennetta, joka on tietoisen läsnäolon peruspilareita. Myötätunto kaikkia ja kaikkea kohtaan, mitä tahansa eteen tulee, on kasvattava harjoitus.

Myötätunto vaatii kärsimyksen huomaamista, sen olemassaolon tunnustamista ja sitä että antaa oman itsen tai toisen kärsimyksen koskettaa. Myötätunto on ymmärryksen ja ystävällisyyden tarjoamista ja epätäydellisyyden hyväksyntää itseään ja toisia kohtaan.

Blogeja moititaan usein myös kauniista, todellisuuden peittävistä kuvista. Joten jotta tämä kirjoitus olisi epätäydellinen, kerrottakoon, että illallisen päätteeksi kuvan etualalla oleva punaviinilasi kaatui isoäidin liinalle. Ihan itse kaasin. Se on nyt pesty ja kulissien takana jännitetään lähtikö se puhtaaksi vai onko pöytäliinalla jälleen yksi tarina lisää salattavanaan. Paitsi, että nyt tarina on tallennettu ikuisiksi ajoiksi someen.

Kerro mitä pidät somekulisseista tai lue toinen tarina, jossa esiintyy sukukalleuksia:

Toteemi

Rakkaudesta ja parisuhteellisuudesta

Facebook-feedissä on vilahdellut usein niin suuria odotuksia aiheuttavien kesälomien kunniaksi eri lehtien onnellisuusvinkkejä parisuhteeseen. Niissä on usein sama aihe: läsnäolo toiselle. Mietin, että kenelle sitten on läsnä jos ei omalle puolisolleen? Kuka ansaitsee enemmän huomiota? Eikö kesällä ole tämäkin helppoa? Tänään tässä tulee vähän hempeilyä aiheesta.

Useimmat meistä jakavat päivänsä toisen ihmisen, puolisonsa kanssa. Silti yhdessä oleminen ei aina suju niin läsnä olevissa merkeissä. Puhelimen räplääminen on varmaan usein syy olla ”kuulematta” toista ja kuinka usein mietit kaupassa mitä toinen pyysi sieltä tuomaan? Huomio vaan hajaantuu koko ajan joka suuntaan, jos sitä ei aktiivisesti suuntaa kuuntelemaan omaan puolisoaan kunnolla. Tärkeää? Kyllä. Sitä kannattaisi harjoitella.

Minulla on ajatus, että lomalla, jos koskaan, on aikaa oikeasti kuulla omaa puolisoaan. Silloin on aikaa katsoa, miltä toinen oikeasti näyttää. Lomalla on aikaa tuntea toinen kiireettöminä aamuina vieressään ja toisen käsi kädessä pitkillä ajomatkoilla. Silloin on aikaa miettiä mitä lomapäiviltä haluaa ja myös tehdä molemmille mieluisia asioita. Lomalla voi puhua yhteisestä menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea vaan olla yhdessä läsnä toisille tässä ja nyt. Toiselle läsnä olon voi aloittaa heti tänään.

Loppuun vielä sitaatti juuri lukemastani kirjasta siihen arkeen joka kohta kaikille koittaa:

Parisuhde on kahden aikuisen molemminpuolista elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen ei kanna vastuutaan, sillä toisen on silloin kannettava kaksinkertainen vastuu. Joskus rakkaus on sitä, että pesee vessan vain siksi, ettei toisen tarvitse sitä tehdä. Rakastaminen on oman osuutensa hoitamista joka päivä.

~ Minttu Hapuli, Selibaattipäiväkirjat

Ollaan nyt lomalla toisillemme vielä läsnä. Milloin siihen on paremmin aikaa?

Amazing you

Kehitys ja kasvu pyörivät mielessäni. Ilman muutosta ei ole kasvua. Uudet asiat vaativat uskallusta ja tarmoa, mutta ovat kasvulle pakollista polttoainetta. Kehittyminen ja ura eivät varsinaisesti ole blogin aihe. Mutta omien arvojen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen, tietoisten valintojen tekeminen sen sijaan jo ovat. 


Kävimme talvella katsomassa Amazing you elokuvan ensi illan muutaman ystävän synttärien kunniaksi. Nyt esityksiä on tulossa mahdollisesti lisää ja niistä ilmoitetaan uskalla innostua sivustolla.

Elokuva kertoo oman tarkoituksen etsinnästä. Siitä, miten voi löytää elämässä merkityksellisyyden. Sitä pidetään myös onnellisuuden avaimena. Elokuvan tekijä Dragos Bratasanun oli elävä esimerkki oman tarkoituksen löytämisestä. 

Mitä varten kannattaa ponnistella?
Miten toiset saavuttavat enemmän kuin toiset?
Miten totuus on usein vaikein kestää?
Miten tottua epämukavuusalueella oloon?

Videon trailerin voi katsoa tästä:

Suosittelen!

Kiitollisten väitetään olevan onnellisia

Mistä voi olla kiitollinen? Siitä, mikä on tässä hetkessä hyvin. Se tekee hetkestä samalla merkityksellisen. Jos oikein ajattelee, jokainen askel on kiitos. Sitä voi harjoitella. Kaikki on mahdollisuus kiittämiseen. Jokainen sisäänhengitys ja uloshengitys on kiitos. Aina kun sen unohtaa, voi aloittaa alusta uudelleen.

Sosiaalisen viikonlopun jäljiltä niin pää kuin keho ovat kaikkensa antaneita. Tunnen kiitollisuutta:

©      Pienestä joka viihtyy hyvin mummilassa

©      Kaikista ihanista ystävien kanssa käydyistä keskusteluista

©      Maanantai-illan rauhoittavan ihanasta Bodybalance tunnista

©      Kevätsateesta joka vähentää tie- ja siitepölyjä ilmasta

©      Herkullisesta iltasmoothiesta

©      Pienistä kevään merkeistä melkein kaikissa puskissa

©      Puhtaista lakanoista joihin kohta saan pötkähtää nukkumaan hyvät unet

©      Nelipäiväisestä viikosta jonka kruunuksi pääsee viettämään aikaa jälleen ystävien kanssa.

Miten sinun viikkosi alkoi?

Onks pakko olla läsnä?

Onko läsnäolo taakka? Sehän on lisäsuoritusvaatimus tässä kiireisessä elämässä. Pitää ehtiä olemaan lapsilleen läsnä, ottamaan laatuaikaa puolison kanssa ja meditoimaan ja opettelemaan läsnäoloa kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa. Jokainen uraihminen meditoi ja joogaa ja kaikkien äitien on syytä harjoittaa kärsivällisyyttään mindfulnessin avulla. Mutta onko tämä ihan pakko olla läsnä?

Täysii seminaarissa Ilkka Koppelonmäki herätteli aiheeseen puhumalla siitä millaisessa elämässä olisi mukavampaa olla läsnä. Hän kokee olevansa läsnä omassa kiireessäänkin. Miksei niin voisi olla? Tai miksei voisi valita, että miten on läsnä.

Anna Perho kirjoitti Helmikuun Me Naisten kolumnissaan:

Olen saanut carpe diem -fundamentalismista tarpeekseni. Haluan antaa poissaolevuudelle kasvot. Olen kotona/poissa - kytkin, joka on kotona kovin harvoin.

Läsnäolo on samanlainen termi kuin voimaruoka tai sote-uudistus. Kivoja sanoja, jotka eivät todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Paitsi sitä, että läsnäolo on hyvää bisnestä.

Ymmärrän toki, mitä läsnäölolänkytyksellä ajetaan takaa. Pitää kuunnella, mitä muilla on sanottavana, eikä saa olla tulevaisuuspakoinen, koska jo iltapäivällä saattaa maata ruumishuoneella. Menneisyyteen ei saa jäädä kiinni, eikä varsinkaan miettiä sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella.

Presence by Ben Seidelman, on Flickr

Olen ihan samaa mieltä Annan kanssa, Mindfulnessia ja läsnäolopakkoa tulee joka tuutista. Bloginpitäjällekin esitetään usein kysymys, että mitä se tarkoittaa. Vastauksena kerron puhtaan havainnoinnin harjoittamisesta ja valppaana elämisestä tunteilleen ja keholleen. Se usein yllättää, koska mindfulnessia ja läsnäoloa myydään suorituskyvyn parantamiseen ja mielen hallintaan.

Minulla on ajatus, että tätä henkistä kasvua ei voi suorittaa. Se turhauttaa monet, kun vanhat keinot ei toimi. Harjoitteluun ei voi tehdä suunnitelmaa, joka aikataulutetaan kalenteriin. Sitä paitsi on opittava olemaan ja sitä ei opi suorittamalla.

Ja ei, en osaa vain olla, en osaa sitä edelleenkään. Pysähtyminen on vaikeaa, mutta kauneutta olen oppinut katsomaan. Arkea olen oppinut havainnoimaan ja löytämään tavallisista asioista ihmettelyn aiheita.

Minulla oli vuosia täysi vauhti päällä. Kalenterista tosin vieläkin saattaa saada sen kuvan, että on nykyään ihan sama juttu. Tosiasiassa lapsi ja tietoisuustaitojen harjoittamisen vapaaehtoinen priorisointi ovat hidastaneet elämää paljon. Olen vapaaehtoisesti enemmän läsnä mielestäni kaikessa.

Olen kirjoittanut aiheesta monta kertaa. Minulla on ajatus, että harjoittaminen on osa elämää. Sitä voi tehdä kaikissa askareissa ja se ruokkii itseään. Se ei ole velvollisuus, eikä pakko. Läsnäolon voi valita ja sitä tukevan elämäntavan voi valita vaikka joka päivä uudestaan. Se on vapaaehtoista ja kaikki me voimme valita mihin oman energiamme suuntaamme. Minä olen päättänyt elää läsnä olevampaa elämää, välillä onnistuen, välillä en. Kaikesta voi aina kuitenkin oppia. Silloin läsnäolo ei ole pakko.

Lue lisää:

Ei ikinä aikaa

Oman itsen hyvyys ja vastuu omasta elämästä

Sattumanvaraisesti

Miten viikonloppusi käynnistyy? vanutko sängyssä pitkään vai heräätkö ihan kesken uniesi kun lapset heräävät? Miltä tuntuu? Onko ihana aamu? Miten viikonloppu jatkuu? Sattumanvaraisesti vai suunnitellusti? Täynnä puuhaa vai leppoisasti?

Meillä vähän riippuu viikonlopusta miten se sujuu. Kiireettömyys on kuitenkin koko perheen yleisin toive viikonlopuille. Siihen sitten pyrimme ja mielestäni se helpoiten onnistuu, kun suunniteltuna on muutama puuha, joille ei ole tarkkaa aikataulua.

Tänä viikonloppuna nousimme lauantaiaamuna vahain pienen kanssa yhdessä ylös. Muistin, että olin valmistellut herkkuaamiaista jo edellisenä iltana ja säästänyt aamujogurttiin jopa muutaman mansikan. Laitoin myslin tai trendikkäästi kutsuen granolan uuniin ja otin yön yli muhineen leipätaikinan pöydälle nousemaan. Puristin tuoremehua ja tein jugurttiannokset valmiiksi odottamaan mysliä. Nautimme pienen kanssa herkuista kaikessa rauhassa leivän paistuessa.

Aurinko kutsui meidät pian ulos tekemään vähän pihahommia. Keli oli mitä ihanin. Aurinko helotti ja taivas oli upean värinen. Ihastelimme pensaiden silmuja ja esiin puskevia tulppaaneita. Pienen krookuksetkin avasivat auringossa kukkansa. Sama kuva esiintyy joka vuosi blogissa.

Laitoimme yläpihan pressun paremmin paikoilleen. Tarkoitus on köyhdyttää maaperää, jotta saamme sinne kylvettyä luonnontilaisen niityn niittykukkineen. Tarkastimme kasvimaan kunnon ja huomasimme iloksemme jo raparperin ja ruohosipulin sieltä nostelevan versojaan. Teimme kasvimaan lannoitussuunnittelua ja koko pihan haravointisuunnitelmaa. Saimme myös loput jouluvalot, anteeksi vuodenaikavalot, korjattua talteen. Lipuksi siivosimme etupihaa ja siirsin pääsiäissipulikukat pääovelle lasikuistilta. Uskon, että ne eivät enää palellu. Saa nähdä kuinka käy!

Istuin hetken auringossa torkkuen. Se ja pölyjen siivoaminen saivat posket helottamaan. Ihanat vuodenajat! Uskoa kevääseen vahvistaa myös villasukkapyykille uskaltautuminen.

Harjoitamme tarkkaavaisuutta niin valikoivasti ja sattumanvaraisesti, ettemme monesti huomaa asioita, jotka ovat aivan silmiemme edessä tai kuule ääniä, vaikka ne kantautuisivat korviimme selkeinä. Sama pätee myös muihin aisteihimme. Ehkä olet jo huomannut tämän.

~ Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu, kirjasta Kehon ja mielen viisaus

Mitä sinä olet havainnut tänä viikonloppuna?

Ai siis miten niin en oo täydellinen?

Joka ikinen päivä on pakko vaikka kaikenlaista. Pertti Kurikan nimipäivien voittobiisin sanoja lainatakseni:

Aina mun pitää

• syödä terveellisesti
• ottaa kaikki tarpeelliset vitamiinit
• pestä pyykit oikealla pesuaineella
• hankkia lapselle oikean merkkinen talvihaalari
• lukea oikeita kirjoja
• kuntoilla riittävästi
• ulkoilla joka päivä
• kierrättää kaikki kierrätykseen sopiva materiaali
• maksaa laskut ajallaan
• säästää pahan päivän varalle
• pitää auto siistinä
• kutsua vieraita vain siivottuun kotiin

Huokaus. Tämä täydellisyyden tavoittelu ja onnellisuuden jahtaus on loputonta.

coming home to roost ♥ by Caroline, on Flickr

Vuoden alussa lupasin kertoa tänä vuonna yhä useammin omasta epätäydellisyydestäni. Teen parhaani ja se saa riittää. Oma oppimisen paikka on oppia elämään sen kanssa ja hyväksyä itsensä kaikkine puutteineen. Tässä kiillotetun julkisuuskuvan ja itsensä brändäämisen aikakautena on yhä haastavampaa vain olla. Ja antaa itsensä ja elämänsä edetä epätäydellisenä.

Näiden asioiden kanssa opettelen hyväksymään epätäydellisyyttäni

• Saan itseni kiinni aina vaan hokemasta itselleni, että olen väsynyt. Se sisäinen puhehan pitäisi olla jo hallussa. No ei ole!
• Laitan lapselle liikaa painetta liian kovilla äänenpainoilla sosiaalisissa tilanteissa, joissa minua itseäni jännittää. En osaa hallita mieltäni ja tunnistaa jännittämistäni. Sen kun jatkat harjoittamista!
• Naputan turhasta puolisolleni, jos kotitöissä on mielestäni huomautettavaa. Tulisi paremmin tunnistaa mikä on tärkeää ja miksi. Ja puuttua vain niihin asioihin!
• Elän tulevaisuuden suunnitelmissani ihan liian usein, enkä tässä ja nyt. Tässä hetkessä oleminen ei ole automaattista. Ei ole!
• Istun ihan liian harvoin. Siihen tahdonvoimaan pitäisi olla jo tarpeeksi. Ei selkeästikään ole!
• Minun pitää oppia ottamaan omaa aikaa ilman huonoa omatuntoa ja tehdä akkuja lataavia asioita. Kaikki muut tulevat ennen minua. Terve itsekkyys? Mitä se on?

Mitä sitten. Anna olla. Päästä irti ja anna vaatimusten mennä.

Tämän kaiken kanssa opettelen elämään. Kieltäydyn elämästä uraäidin ruuhkavuosia vain siksi, että elämän on oltava joka alueella niin täydellistä. Olen tällaisena hyvä ja riittävä. Jatkan sen hyväksymisen harjoittelua.

Kyllä. Olen onnellinen. Ei. Elämäni ei ole täydellistä. Sen ei tarvitse olla. Hyväksyn sen.

Miten olet oppinut armollisuutta itseäsi kohtaan? Anna parhaat vinkit minullekin!

Hengitä, hymyile ja etene hitaasti

Minulla on ajatus ekologisten valintojen tärkeydestä. Jokainen voi itse miettiä mitä ne sinulle ovat? Usein itse mietin millainen planeetta on 50 ja 500 vuoden päästä. Onko meillä toivoa? Päivän iloksi ja muistutukseksi Thich Nhat Hahnin ajatuksia aiheesta Elephant journal sivulta.

Oma elämäntapamme on viestimme.

©       

Myötätuntoinen kuunteleminen auttaa toisia kärsimään vähemmän. Jos ymmärrämme toisten olevan samanlaisia kuin mekin, emme ole enää vihaisia heille.

©       

Tarvitsemme valaistumista, ei vain yksilöinä vaan yhteisöinä, pelastaaksemme maailman. Meidän pitää herättää itsemme. Meidän on harjoitettava tietoisuustaitoja, jos haluamme, että meillä on tulevaisuus, jos haluamme pelastaa itsemme ja planeetan.

Mother Earth by Abundance Thinkers, on Flickr

Monet ihmiset ovat elossa, ilman, että tiedostavat elossa olemisen ihmettä.

©       

Kannat äiti maata sisälläsi. Hän ei ole ulkopuolellasi. Äiti maa ei ole vain ympäristösi. Sisäistämällä kaiken toisistaan olemisen, on mahdollista päästä maan kanssa yhteyteen, mikä on korkein rukouksen muoto.

©       

Kun joku laittaa sinut kärsimään, se on siksi, että hän kärsii syvällä itsessään, ja kärsimys kiehuu yli. Hän ei tarvitse rangaistusta, hän tarvitsee apua. Tätä hän yrittää viestittää.

©       

Tietoisia valintoja tällekin päivälle!

Syy muuttua

Aina väsyttää, koskaan ei jaksa tehdä ruokaa, jumppaan ei ehdi, töissä on kamala stressi... Kuulostaako tutulta? Onkohan sinulla syy muuttua? Sen kun löytää, saattaa olla, että kehitys nopeutuu.

Minni Myllyoja kirjoitti kolumnissaan uusimmassa Fakta-lehdessä siitä miten mikään ei muutu, jos sen eteen ei tee töitä. 

Parannukseen ei tarvittu muuta kuin harjoittelua. Sitä, että tiedostin puutteeni, työstin asiaa, minulla oli tavoite ja yritin parantaa suoritustani pikkuhiljaa. Kun jotakin asiaa jaksaa tehdä pitkään ja päämäärätietoisesti, saattaa kokea eräänlaisen nopeutuvan kehityksen: se mikä oli alussa raskasta, muuttuu helpommaksi.

Näin se on, ikävä vaan, että sitä ei usko ennen kuin kokeilee. Minulle on ainakin tietoisuustaitojen kanssa käynyt niin, että harjoittaminen säteilee kaikille elämän alueille. Muutos tapahtuu niin halutessani nopeasti.

Kolumnissa siteerataan Erik Bertrand Larssenin kirjaa Paras seuraavasti:

Parhaat erottaa vähemmän parhaista ei suinkaan uskomaton määrä lahjakkuutta vaan kärsivällisyys. Monen kärsivällisyys pettää juuri siinä vaiheessa, kun on siirtymässä seuraavalle tasolle

Olen samaa mieltä siitä, että on todella tärkeää tiedostaa tekevänsä jatkuvalla syötöllä valintoja.

Menestyvät ihmiset osaavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. He ovat taitavia tekemään pieniä, oikeita valintoja arjessaan. Lahjakkuus ei ratkaise vaan valinnat. Valintojen summa ei välttämättä ole suuri, mutta ero kasvaa aikojen kuluessa. Kaikilla ihmisillä on sama mahdollisuus. Yleensä vain "kaikki" valitsevat helpoimman reitin - eli eivät tee mitään.

Larssen väittää myös, että se miten ajattelet, vaikuttaa siihen, miten elät. Pieneen näpertelyyn menee yhtä kauan kuin suuriin töihin. On oma valinta, käyttääkö aikaansa piipertämiseen vai merkitykselliseen tekemiseen.

Mitä sinä haluaisit muuttaa elämässäsi? Mitä valintoja teet sen tavoitteen eteen joka päivä?

Lue lisää:

Ketjuissa

Kotona tasapainossa

Poissaolo
Matrix
Harjoituksia levottomalle mielelle
Vapaudu tapojesi vallasta
Ei ikinä aikaa

Stressistä ja lapsen hakemisesta hoidosta

Olen ymmärtänyt, että työasiat tulisi jättää jälkeensä töihin ennen kuin menee hakemaan lasta hoidosta. Tekemättömät työt stressaavat ja painavat kuitenkin usein siinä tilanteessa mielessä. Vanhemman läsnäolo olisi lapselle parasta. Töistä lähteminen ja hoitopaikalle siirtymä on siis mitä parhain käytännön harjoitus. Mutta kun, sitä paskamyrskyä aina välillä pukkaa. Mitä silloin voisi tehdä?

Olkoon lapsen haku miten tärkeä, blogin pitäjä ei ole aina siinä hetkessä kovin hyvin onnistunut olemaan. Töistä siirtymä ei aina riitä pistämään poikki työkelaa. Sen lisäksi ainakin omaan työhöni kuuluvat ongelmatilanteet saattavat välillä jatkua useita päiviä. Työn päivystävästä luonteesta johtuen, pieni aina kuulee välillä työhön liittyviä keskusteluja. Yritän parhaani mukaan hänellekin kertoa mistä on kyse. Sanan- ja äänenpainot vaan voisi valita hieman paremmin. Pieni on nimittäin oppinut tulkitsemaan puhinaani ja kysyykin usein, onko taas töissä paskamyrsky. Ei niin kaunis sanavalinta, mutta kuvaa usein miten tilannetta. 

Stressaantuneen vanhemman huono tuuli tarttuu lapseen. Moni lapsi huomaa pienetkin mieliharmit ja ihmettelee vanhemman käytöstä, joku saattaa jopa huolestua. 

Minulla on ajatus, että tunteiden tukahduttamisesta harvoin mitään hyvää seuraa. Siksi usein pyrin olemaan oma itseni ja päästämään höyryjä ulos myös pienen läsnä ollessa. Keskustelemme tilanteesta ja usein itsekin rauhoitun siinä jutellessamme. 

Olen oppinut, että työasioiden kehä on vaan saatava poikki, koska stressi on jatkuvaa. Siinä pieni on ollut hyvä opettaja. En halua hukata yhteisiä hetkiämme menneen murehtimiseen tai tulevaisuuden suremiseen. Olemme jokaisessa tilanteessa sellaisena kuin olemme ja otamme sen sellaisena kuin se on.

Untitled by Nicolas Alejandro, on Flickr

Miten sitten voisi stressata vähemmän? Miten pyrin olemaan lapselle läsnä hoidosta hakiessa? Tässä muutama hyväksi havaittu tapa.

1. Aloita aamu ja työt niistä tehtävistä, jotka ovat päivän tärkeimpiä
2. Tiedosta ajan kuluminen päivän aikana. Stressi ei tule työtehtävistä, se tulee siitä, että on niin paljon tekemätöntä työtä. Keskity töistä tärkeimpiin.
3. Tee työ loppuun, anna itsellesi siitä hyvää palautetta. 
4. Kirjoita aina ennen lähtöä lista seuraavan päivän töistä, mukaan lukien se tärkein tehtävä, josta aloitat seuraavana päivänä.
5. Ja sitten vasta lähde töistä.
6. Ota rutiiniksi keskittyä siihen siirtymään töistä lapsen hoitopaikalle. Mieti siirtymän aikana miten ihanaa on nähdä oma pieni pian. Muutama syvä hengitys ja ympäristön tarkkaileminen auttavat ainakin itselläni. Liikennevalot ja muut ankkurit voivat luoda sinulle oman rutiinin.
7. Ole iloinen ja ystävällinen lasta hoitaville ihmisille lasta noutaessa. Tee selväksi miten paljon arvostat heitä. Muista olla kiitollinen Suomen hyvästä suhteellisen edullisesta päivähoidosta.
8. Kohtaa lapsi sellaisena kuin hän on. Kuuntele ja keskity lapsen höpöttämiseen kotimatkalla. Ota väsymys, kiukku ja suunnaton pulppuava ilo vastaan osana jokapäiväistä elämää.
9. Jos omat työasiat kuitenkin pyörivät mielessä, sano se lapselle ja pyydä anteeksi, että et ole läsnä.
   

Kaikista ohjeista huolimatta, muista, että teet vain parhaasi joka päivä. Jos ja kun puhelin vielä soi, hoida asia mahdollisimman pian, jotta se ei häiritse tätä tärkeää vapaalle siirtymisen vaihetta.

Olen huomannut, että lapsen täytyy saada huomiota ja purkaa päivän tapahtuman oman vanhemman kanssa. Se mahdollistaa kaikille omat puuhat kotona, kun läsnäoloa on hieman tankattu. Riittävä läsnäolo on kaikille elinehto.

Mieti millaista haluaisit arkesi olevan? Miten haluat kohdata lapsesi? Mitä pitäisi muuttaa, jotta hoidosta hakeminen olisi edes välillä hyvä ja iloinen kohtaaminen?

Tässä uusi artikkeli aiheesta:

Työstressi ei kuulu lapsen kannettavaksi

Muutama vanhempi:

Miten vanhemman työ vaikuttaa lapseen?

Päiväkoti stressaa vanhempia

Päiväkodin eteisessä kaikuvan kiukun
Mikset ole sellainen vanhempi kuin haluaisit olla?

Lapsen pitää saada tuntea olevansa tärkeintä maailmassa

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta

Nyt on niin, että Thich Nhat Hahnilla ei ole vieläkään Nobelin rauhanpalkintoa. Toivottavasti tämä vuosi sen hänelle tuo.

Kuuntele täältä vanha haastattelu otsikon aiheista:

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta

Onko epäilystäkään, että hänelle ei kuuluisi palkintoa?

Täysii 3: Kehossa nytku

Mitä olet pitänyt Täysii seminaarinsta ajatuksista joita olen kirjoitellut? Siellä oli tämän vuoden aiheena oli läsnäolo. Tässä hieman ajatuksia lisää.

Seuraavaksi lauteilla oli Samuli Kinnunen ja kehotyypit, mies ja aihe, josta en ennestään tiennyt mitään. Hän herätti hetki mielenkiintoni puhumalla Elämän eri asennoista akseleilla:  

Hitaus      läsnäolo    Kiire

Elinen       Nyt          Huominen

Takakeno Keskilinja  Etukeno

Samuli sanoi, ettemme osaa olla läsnä kehoissamme, toisin kuin lapset. Läsnäolon tilan tunnistaa helppoutena. Kehotietoiset tunnistavat sen sellaisen tunteena. Jokaisen tulisi kuunnella kehoaan, sen avulla saa yhteyden läsnäoloon. Kehotyyppien tunnistaminen avaa myös jonkin verran luonnetta ja suhtautumista ympäröivään maailmaan. Voi lukea lisää kehotyypeistä sivulta:

Kehotyypit

Spring In Autumn Mandala by DawnsRays, on Flickr

Täysii seminaarin seuraavan puhujan Sanna Wikströmin perustamaa Hidasta Elämää sivustoa ja omaa blogia seuraan aika ahkeraan, eli hän oli ennestään tuttu. Sannan puheenvuoro oli hyvä herättely aiheeseen:

Nytku on uusi sitku.

Sitku ei tule koskaan. Sitku on ajatusrakennelma. Mieli tekee tepposia. Ajatukset ovat menneisyyden ehdollistumia. 

Ihmiselämä on kolmessa sanassa:

Mutku

Sitku

Voiku

Kiikkustuolissa vanhana tulee kaikki Voikut...

Tässä ja nyt on kaikki hyvin. Sanna kehotti pistämään merkille milloin tulee ja on hyvä olo. Meillä on vain ikuinen nykyhetki ja kaikkien olisi nähtävä se. 

Sanna sanoi Läsnäolon kokemuksen olevan 8 sekuntia. Vain häivähdys. Kaikki muu on menneisyyttä tai tulevaisuutta tai niiden ajattelua. Hyvä työkalu on kiitollisuuden harjoittaminen. Mieti mikä on tässä hetkessä hyvin. Se tekee hetkestä merkittävän. Jokainen askel on kiitos. Harjoittele. Se on tosi voimallista. Jokainen sisäänhengitys ja uloshengitys on kiitos.

Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa