Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Koskaan ei voi tietää...

2.7.2013

Koskaan ei voi tietää...





Miltä tuntuu nousta pois autosta ehjänä kolarin jälkeen?

Miltä tuntuu hakea veljen uurna vieraasta maasta?

Miltä tuntuu, jos ei koskaan nuku yli kolmen tunnin pätkää?

Miltä tuntuu, kun oma lapsi kuolee aivokasvaimeen?

Miltä tuntuu, kun keho alkaa reagoimaan allergiaoireilla lähes kaikkiin ruokiin?

Miltä tuntuu hoitaa omaa äitiään, joka ei tunnista enää?

Miltä tuntuu olla masentunut?

Miltä tuntuu, kun sädehoidon tahosta ei ole takeita?


Daydream. by Colton Witt, on Flickr


Ei voi tietää.
Ennen, kuin sattuu kohdalle.
Elämä.


Olen miettinyt paljon lähiaikoina sitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin. Kohtaamisissa ei tarvita kuin läsnäoloa. Siihen tuppaa vaan tunkemaan paljon vähättelyä, arvostelua, tietämistä ja neuvomista. Niin.


Toisinaan se pää kannattaa pitää kiinni ja olla vaan läsnä.




2 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kiitos tästä. Kun oppisikin elämään sillä ajatuksella, että toisen ihmisen sisäisestä kokemuksesta voi tietää vain sen, minkä hän itse siitä kertoo. :)

Ja tosta empatiasta tuli mieleeni ihan vasta löytämäni video (täällä http://www.onbeing.org/blog/an-empathy-video-that-asks-you-to-stand-in-someone-elses-shoes/5063 ), joka sijoittuu sairaalakontekstiin ja/mutta jossa on musta tosi hienosti rakennettu se kokemus, että oho, enpä tiennytkään että tuon ihmisen mielessä liikkuu tollaista.

Annina kirjoitti...

Kiitos ajatuksistasi!

Vielä sittenkin vaikka toinen kertoo, niin siitä kertomastaankin tulkitsee ja tekee omat päätelmänsä. Se vaan on niin, ettei voi tietää.

Täytyy katsoa video paremmilla yhteyksillä.