Valvon liian myöhään. Olen levoton. Luen montaa kirjaa yhtä aikaa. Kalenterissa on sekavia merkintöjä. Menen salille liian usein palautumattomana, sykemittari on rikki. Tähän aikaan vuodesta märkiä vaatteita ja kuraa on kaikkialla kotona. Kurahanskoissa on reikiä ja sateenvarjosta puuttuu piikkejä. Auto pätkii ja sillä perille pääseminen on ihan arpapeliä. Säpsähdän hereille jostain syvältä muistaen lupauksiani, jotka jo melkein ovat katteettomia.
Normipäiviä, toinen toisensa jälkeen.
Se ei mene ohi. Mikään ei muutu. Kaiken kanssa on oltava. Vaikka kuinka haluaisi vapaaksi kaikesta, se ei toteudu. On elettävä tässä ja nyt.
Tehtävä jokapäiväisillä valinnoilla elämästä sellaista kuin sen haluaa olevan. Joka päivä voi valita uusiksi. Keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.
Joku viisas on sanonut, että istu, eli meditoi, joka päivä puoli tuntia. Paitsi silloin kun sinulla ei ole siihen aikaa. Silloin istu tunti.
 |
| Zen by Vô chiêu thức on Flickr |
Viisaan Suzuki Roshin toisessa kirjassa Kirjeitä tyhjyydestä neuvotaan miten loppujen lopuksi pääse vapaaksi kaikesta:
Ei siinä mitään, että epäonnistun 99 kertaa. Yritän edelleen osua maaliin. Joka kerran kun istutte, tehkää parhaanne. Voitte luulla, että zazen on jalkojen panemista ristiin 40 minuutiksi, mutta tärkeintä on panna siihen kaikki voimansa, niin henkiset, kuin ruumiillisetkin.
---
Mitä teettekin, tehkää vain sitä, älkääkä odottako kenenkään auttavan. Älkää pilatko ponnistustanne etsimällä helpotusta. Suojelkaa itseänne ja kasvakaa ryhdikkäästi taivaalle, siinä kaikki.
Mitä sinä teet elämällesi? Voiko sille tehdä mitään ja loppujen lopuksi tarvitseeko?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti