Tänään oli niin kaunis auringonnousu. Aurinko oli
vaaleanpunainen ja värjäsi taivaan kokonaan. Töihin kulkiessani se ei vielä
ollut kovin korkealla vaan lymysi puiden takana. Hyvin virkistävää, että
valonlähde viitsii näyttäytyä.
Iloa riitti illaksikin. Töistä tullessa aurinko oli
vielä korkealla, koska oli vuoroni hakea pieni ja siksi lähdin aika aikaisin
töistä. Lähdimme lähimetsään etsimään metsän eläimiä (pieni) ja kevään merkkejä
(minä).
Pieni onneksi tyytyy aika vähään, metsän eläin tuli
heti vastaan. Pupu tai oikeastaan kaksi riitti nähtäväksi. Ne puputtivat ison
puun juurella ja antoivat meidän ihmetellä itseään.
Pieni tykkää taiteilla vallihautojen ylitykseen
tarkoitetuilla laudoilla. Mikään ei pelota, mutta äidin iloksi eteneminen on
rauhallista ja harkitsevaista. Metsässä oli paljon vihreää, mutta pääväri on
harmaa. Lunta ei ole montaa kasaa jäljellä ja liukkaus ei haittaa etenemistä.
Kotipihalla teimme puutarhalle tarkastuksen, kallioilla
oli pieniä jäätyneitä vesiputouksia, jotka olivat mielestämme kauniita.
Yllättävintä on kuivuus, meillä ei ollut kumisaappaita,
pienellä ei ollut edes kurahousuja. Huolimatta useista pyllähdyksistä mitään ei
tarvinnut ripustaa kuivumaan kotona!
Sytyttelimme ympäriinsä kynttilöitä nyt kun niitä vielä
viitsii polttaa ja pimeä saapui. Söimme hyvällä ruokahalulla aiemmin tällä
viikolla paistettuja blinejä. Ruuan jälkeen pötköttelimme sohvalla lukien.
Täydellistä! Arkea? No siltä ei tunnu. Aika pinkkiä.
Mitä omassa arjessasi on pinkkiä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti