Valmis.

Bloginpitäjä joutui nöyrtymään ja sairastamaan jälleen oikein kunnon flunssan. Siihen meni lähes koko viikko. Jos en ollut tosi rauhallisesti päivisin, illalla kuume nousi. Ja jo pelkkä pystyssä olo antoi toisina päivinä kunnon palelulle sysäyksen.

Tauti lähti taittumaan etätyöpäivällä ja iltaisin suoritetulla reippaalla sohvalla pötköttelyllä. Sairastaminen on ihan syvältä ja olen taas päässyt harjoittamaan senkin hyväksyntää ihan kyllästymiseen asti. Läsnäoloharjoitusten tueksi olen lukenut ihmeellinen poissaolo nimistä kirjaa.

Suunniteltu viikonloppureissu sai jäädä minulta ja pieneltä väliin. Otimme rauhallisesti, kun muuta ei voinut. Viikolta meni työ- ja vapaa-ajon menojen lisäksi myös revontulet ohi, kun nukuin kuumettani pois. Auringonpimennystä sen sijaan yritimme tiirata, mutta huonolla menestyksellä.  Kevätpäivä on nyt tasattu ja päivät ovat ilahduttavan pitkiä.

Ulkoilut olivat hyvin vähissä ja pienellä on ollut valtavasti tietysti energiaa. Sääkin vielä kylmeni tosi purevaksi ja tuuliseksi. Olen kiitollinen, että toivuin ja pääsimme edes vähän ulkoilemaan.

Kävin pienen kanssa lauantaina minikävelyllä ja nautin auringosta ensimmäisen kerran tänä keväänä myös omilla puutarhan portailla. Huolimatta monesta vaatekerroksesta pian tuli kuitenkin kylmä.

Sunnuntaina oli paljon tuulisempi päivä ja vielä huomattavasti kylmempi. Lähdimme silti pienelle pyörälenkille, koska ulkoiltava on joka päivä. Meillä on nyt aivan loistava pyörä ja peräpyörä yhdistelmä, jolla pääsemme toivottavasti vielä pitkillekin reissuille tänä kesänä, kunhan totumme sillä ajamiseen. Aika hassun näköinen, vai mitä?

Ulkona ei ollut paljon ihmisiä. Tuuli puhalsi paikoitellen raivokkaasti. Ajoimme pienen pätkän meren rantaa ja se näytti hyvin luotaan työntävältä. Tuollako pitäisi meloa parin viikon päästä? Pientä sai aina välillä muistuttaa, että muistaa polkea. Loppumatkasta kuitenkin kuulemma olivat jo jalat väsyneet ja tarvitsivat ruokaa. Eli ehkä siellä on jotain polkuliikettä tapahtunut. Yhdistelmällä oli yllättävän kevyt ja hyvä ajaa. Olen todella iloinen tästä uudesta liikkumistavastamme.

Näillä ajatuksilla alkavaan viikkoon:

Tulevaisuus on nyt ja jo täällä. Nyt on edellisen hetken ja sitä edeltäneiden hetkien tulevaisuus. Mieti elämääsi. Se sinä, joka toivoit olevasi tulevaisuudessa, se olet sinä. Tässä ja nyt. Sinä olet sitä. Etkö pidä siitä? Kuka ei pidä siitä? Kuka edes ajattelee sitä? Ja kuka haluaa ”sinun” olevan parempi, toisenlainen? Onko tämäkin ”sinä” sinä? Herää. Kaikki on tässä. Sinä olet jo valmis.

~Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu

Täysii 6: Perfektionistin on pakko olla läsnä

Tämä on varmaan blogihistorian hitaimmin etenevä kirjoitussarja. Tässä vielä läsnäolon hajatuksia Täysii seminaarista, joka pidettiin jo viime marraskuun lopussa. Nyt on kuitenkin vuorossa jo viimeinen läsnäolon inspiraatio annos Petri Hiissalta ja Ilkka Koppelomäeltä.

Petri Hiissa on ollut puhujana molemmissa edellisissäkin Täysii seminaareissa, hänen päivän otsikkonsa oli: Vapaudu täydellisyyden ansasta läsnäolon avulla. Meissä kaikissa on perfektionismin vikaa, jolloin moni, Petri mukaan lukien on ainakin lähellä palaa loppuun.

Tähän hänkin oli herännyt ja huomannut, että aika on oikeastaan perfektionistin ymmärrettävä paremmin kuin kenenkään muun.

Mennyt

•                          Ei ole enää olemassa

•                          Muistoja, ajatuksia

•                          Emme pysty muuttamaan

Tulevaisuus

•             Ei pysty hallitsemaan,

•             Vain ajatus, projektio

•             Ei vielä ole olemassa

Nyt

•             Menneessä ja tulevassa ei ole läsnä tässä hetkessä

•             Tulevaisuuteen voi vaikuttaa vain nykyhetken kautta

Perfektionismi käyttää nykyhetkeä ponnistuslautana. Perfektionistit ovat riippuvaisia menestyksestä ja saavutuksista, tavoitteiden saavuttamisesta.

Ongelmaksi Petri oli huomannut ja oppinut havainnoimaan kuinka perfektionismi haittaa aloittamista. Usein on vaikea aloittaa, koska epäonnistumiset kaihertaa ja aiheuttaa vitkastelua ja pettymyksiä. Toisaalta taas tekeminen on vaikeaa, kun on niin monenlaisia uskomuksia itsestään ja tekemisestään.

Hänen neuvonsa oli: keskity prosessiin, vaiva ei mene hukkaan, kun tehtävä itsessään on palkinto. Eli ole tässä ja nyt! Keskity siihen miten haluat saavuttaa tavoitteesi? Miten haluaa elää jokaisen päivän.

Biopark Mandala by Sharon Sperry Bloom, on Flickr

Petrin jälkeen viimeisenä puhujana oli IlkkaKoppelomäki, joka on myös puhunut molemmissa edellisissä Täysiissä. Hänen otsikkonsa oli: Miten tehdä elämä, jossa haluat olla läsnä enemmän?

Ilkka kyllä puhui paljon siitä miten erilaista läsnäoloa on olemassa ja ehkä ydinviesti oli että kannattaa opetella miten on erilaisia tapoja olla läsnä. Ilkka juoksee paikasta toiseen. Hän on omasta mielestään koko ajan läsnä juoksemisessaan. Kysymys kuuluukin, että missä?

Ilkka käski miettimään Onko oikeaa ja väärää läsnäoloa?

Jos juoksee paikasta toiseen, huomaako kaiken? Onko pakko joka pieni kivi huomata? Mikä on sinulle läsnäoloa?

Hän puhuu myös mielellään parisuhteesta ja siitä mikä saisi haluamaan olla siinä läsnä? Jos läsnäolo puuttuu parisuhteessa, vaihda tai jää ja halua olla läsnä. Mitä on tapahtunut? Muutos ei ole tapahtunut samassa tahdissa? Millaista läsnäoloa toinen kaipaa? Se voi olla erilaista kuin oma läsnäolo.

Ilkan hyvä neuvo oli myös olla sellaisessa ympäristössä, jossa halutaan olla läsnä samalla tavalla.

Tässä kaikki Täysii postaukset. Jäikö jotain mieleen tai opitko ehkä jotain?

Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa

Täysii 3: Kehossa nytku

Täysii 4: Tunteiden johtamista ja paranemisen avain

Täysii 5: Pientä ja hiljaista minussa

 

 

Syy muuttua

Aina väsyttää, koskaan ei jaksa tehdä ruokaa, jumppaan ei ehdi, töissä on kamala stressi... Kuulostaako tutulta? Onkohan sinulla syy muuttua? Sen kun löytää, saattaa olla, että kehitys nopeutuu.

Minni Myllyoja kirjoitti kolumnissaan uusimmassa Fakta-lehdessä siitä miten mikään ei muutu, jos sen eteen ei tee töitä. 

Parannukseen ei tarvittu muuta kuin harjoittelua. Sitä, että tiedostin puutteeni, työstin asiaa, minulla oli tavoite ja yritin parantaa suoritustani pikkuhiljaa. Kun jotakin asiaa jaksaa tehdä pitkään ja päämäärätietoisesti, saattaa kokea eräänlaisen nopeutuvan kehityksen: se mikä oli alussa raskasta, muuttuu helpommaksi.

Näin se on, ikävä vaan, että sitä ei usko ennen kuin kokeilee. Minulle on ainakin tietoisuustaitojen kanssa käynyt niin, että harjoittaminen säteilee kaikille elämän alueille. Muutos tapahtuu niin halutessani nopeasti.

Kolumnissa siteerataan Erik Bertrand Larssenin kirjaa Paras seuraavasti:

Parhaat erottaa vähemmän parhaista ei suinkaan uskomaton määrä lahjakkuutta vaan kärsivällisyys. Monen kärsivällisyys pettää juuri siinä vaiheessa, kun on siirtymässä seuraavalle tasolle

Olen samaa mieltä siitä, että on todella tärkeää tiedostaa tekevänsä jatkuvalla syötöllä valintoja.

Menestyvät ihmiset osaavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. He ovat taitavia tekemään pieniä, oikeita valintoja arjessaan. Lahjakkuus ei ratkaise vaan valinnat. Valintojen summa ei välttämättä ole suuri, mutta ero kasvaa aikojen kuluessa. Kaikilla ihmisillä on sama mahdollisuus. Yleensä vain "kaikki" valitsevat helpoimman reitin - eli eivät tee mitään.

Larssen väittää myös, että se miten ajattelet, vaikuttaa siihen, miten elät. Pieneen näpertelyyn menee yhtä kauan kuin suuriin töihin. On oma valinta, käyttääkö aikaansa piipertämiseen vai merkitykselliseen tekemiseen.

Mitä sinä haluaisit muuttaa elämässäsi? Mitä valintoja teet sen tavoitteen eteen joka päivä?

Lue lisää:

Ketjuissa

Kotona tasapainossa

Poissaolo
Matrix
Harjoituksia levottomalle mielelle
Vapaudu tapojesi vallasta
Ei ikinä aikaa

Stressistä ja lapsen hakemisesta hoidosta

Olen ymmärtänyt, että työasiat tulisi jättää jälkeensä töihin ennen kuin menee hakemaan lasta hoidosta. Tekemättömät työt stressaavat ja painavat kuitenkin usein siinä tilanteessa mielessä. Vanhemman läsnäolo olisi lapselle parasta. Töistä lähteminen ja hoitopaikalle siirtymä on siis mitä parhain käytännön harjoitus. Mutta kun, sitä paskamyrskyä aina välillä pukkaa. Mitä silloin voisi tehdä?

Olkoon lapsen haku miten tärkeä, blogin pitäjä ei ole aina siinä hetkessä kovin hyvin onnistunut olemaan. Töistä siirtymä ei aina riitä pistämään poikki työkelaa. Sen lisäksi ainakin omaan työhöni kuuluvat ongelmatilanteet saattavat välillä jatkua useita päiviä. Työn päivystävästä luonteesta johtuen, pieni aina kuulee välillä työhön liittyviä keskusteluja. Yritän parhaani mukaan hänellekin kertoa mistä on kyse. Sanan- ja äänenpainot vaan voisi valita hieman paremmin. Pieni on nimittäin oppinut tulkitsemaan puhinaani ja kysyykin usein, onko taas töissä paskamyrsky. Ei niin kaunis sanavalinta, mutta kuvaa usein miten tilannetta. 

Stressaantuneen vanhemman huono tuuli tarttuu lapseen. Moni lapsi huomaa pienetkin mieliharmit ja ihmettelee vanhemman käytöstä, joku saattaa jopa huolestua. 

Minulla on ajatus, että tunteiden tukahduttamisesta harvoin mitään hyvää seuraa. Siksi usein pyrin olemaan oma itseni ja päästämään höyryjä ulos myös pienen läsnä ollessa. Keskustelemme tilanteesta ja usein itsekin rauhoitun siinä jutellessamme. 

Olen oppinut, että työasioiden kehä on vaan saatava poikki, koska stressi on jatkuvaa. Siinä pieni on ollut hyvä opettaja. En halua hukata yhteisiä hetkiämme menneen murehtimiseen tai tulevaisuuden suremiseen. Olemme jokaisessa tilanteessa sellaisena kuin olemme ja otamme sen sellaisena kuin se on.

Untitled by Nicolas Alejandro, on Flickr

Miten sitten voisi stressata vähemmän? Miten pyrin olemaan lapselle läsnä hoidosta hakiessa? Tässä muutama hyväksi havaittu tapa.

1. Aloita aamu ja työt niistä tehtävistä, jotka ovat päivän tärkeimpiä
2. Tiedosta ajan kuluminen päivän aikana. Stressi ei tule työtehtävistä, se tulee siitä, että on niin paljon tekemätöntä työtä. Keskity töistä tärkeimpiin.
3. Tee työ loppuun, anna itsellesi siitä hyvää palautetta. 
4. Kirjoita aina ennen lähtöä lista seuraavan päivän töistä, mukaan lukien se tärkein tehtävä, josta aloitat seuraavana päivänä.
5. Ja sitten vasta lähde töistä.
6. Ota rutiiniksi keskittyä siihen siirtymään töistä lapsen hoitopaikalle. Mieti siirtymän aikana miten ihanaa on nähdä oma pieni pian. Muutama syvä hengitys ja ympäristön tarkkaileminen auttavat ainakin itselläni. Liikennevalot ja muut ankkurit voivat luoda sinulle oman rutiinin.
7. Ole iloinen ja ystävällinen lasta hoitaville ihmisille lasta noutaessa. Tee selväksi miten paljon arvostat heitä. Muista olla kiitollinen Suomen hyvästä suhteellisen edullisesta päivähoidosta.
8. Kohtaa lapsi sellaisena kuin hän on. Kuuntele ja keskity lapsen höpöttämiseen kotimatkalla. Ota väsymys, kiukku ja suunnaton pulppuava ilo vastaan osana jokapäiväistä elämää.
9. Jos omat työasiat kuitenkin pyörivät mielessä, sano se lapselle ja pyydä anteeksi, että et ole läsnä.
   

Kaikista ohjeista huolimatta, muista, että teet vain parhaasi joka päivä. Jos ja kun puhelin vielä soi, hoida asia mahdollisimman pian, jotta se ei häiritse tätä tärkeää vapaalle siirtymisen vaihetta.

Olen huomannut, että lapsen täytyy saada huomiota ja purkaa päivän tapahtuman oman vanhemman kanssa. Se mahdollistaa kaikille omat puuhat kotona, kun läsnäoloa on hieman tankattu. Riittävä läsnäolo on kaikille elinehto.

Mieti millaista haluaisit arkesi olevan? Miten haluat kohdata lapsesi? Mitä pitäisi muuttaa, jotta hoidosta hakeminen olisi edes välillä hyvä ja iloinen kohtaaminen?

Tässä uusi artikkeli aiheesta:

Työstressi ei kuulu lapsen kannettavaksi

Muutama vanhempi:

Miten vanhemman työ vaikuttaa lapseen?

Päiväkoti stressaa vanhempia

Päiväkodin eteisessä kaikuvan kiukun
Mikset ole sellainen vanhempi kuin haluaisit olla?

Lapsen pitää saada tuntea olevansa tärkeintä maailmassa

Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa

Otsikko sunnuntain Hesarissa pysähdytti:

Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa

Työelämässä pitää nykyisin tehdä monta asiaa yhtaikaa. Yllättäen se ei teekään meistä tehokkaampia, vaan tyhmempiä.

Multitaskauksen vaarat ovat jälleen päässet vähän ainakin minulta unohtumaan. Töitä oli koko syksyn huomattavasti enemmän kuin ehdin päivän aikana tehdä. Sitten sitä alkaa sohia joka suuntaan ja kuvittelee olevansa tehokas. Ei. Tärkeintä olisi ottaa yksi asia kerrallaan työn alle. Keskittyä siihen ja sitten siirtyä seuraavaan. Ihan kuin olisi liukuhihnan äärellä ja asioita tulisi tasaista tahtia eteen. Yhden tehtävän kerrallaan tekeminen on paljon palkitsevampaa ja sitä paitsi tehokkaampaa.

Tietoisuustaidot ovat keskittymisen ytimessä. Mitä muuta keskittyminen on, kuin olemista tässä ja nyt? Kaikki huomio on käsillä olevassa tehtävässä ja sen tekemisessä.

Hesarin artikkelissa siteerataan The Guardiania:

Vaik­ka luu­lem­me saa­vam­me pal­jon ai­kaan, ny­ky­ryt­mi te­kee­kin meis­tä te­hot­to­mam­pia. P­sy­ko­lo­gian pro­fes­so­rin Glenn Wilsonin tut­ki­mus osoit­ti, et­tä mul­ti­tas­king eli usei­den asioi­den sa­man­ai­kai­nen te­ke­mi­nen tai nii­den vä­lil­lä hyp­pe­ly voi las­kea älyk­kyy­so­sa­mää­rää. Sii­tä on enem­män hait­taa kuin pil­ven­polt­te­lus­ta".

Ruuhka ei tee aivoillemme hyvää. Hesarin artikkeli jatkuu:

Vaik­ka kuin­ka ha­luai­sim­me mo­nia­jaa ai­vo­jam­me, ne ei­vät toi­mi kuin tie­to­ko­neet. Sel­viäm­me kah­des­ta sa­ma­nai­kai­ses­ta, tark­kaa­vai­suut­ta vaa­ti­vas­ta teh­tä­väs­tä, mut­ta kol­mas on jo lii­kaa. Tä­mä käy il­mi rans­ka­lai­sen tut­ki­mus­ins­ti­tuu­tin In­ser­min tut­ki­muk­ses­ta. Kun teh­tä­viä li­sät­tiin, osal­lis­tu­jat jo­ko unoh­ti­vat, mi­tä pi­ti teh­dä, tai te­ki­vät tu­hot­to­mas­ti vir­hei­tä.

Toi­sin kuin tie­to­ko­neet, jot­ka pro­ses­soi­vat tie­toa sa­ma­nai­kai­ses­ti, me vain siir­te­lem­me huo­mio­ta asias­ta toi­seen. Se mak­saa. Jo­ka ker­ta kun hyp­pääm­me toi­mes­ta toi­seen, työ­muis­tia ja kes­kit­ty­mis­tä sää­te­le­vä etu­ot­sa­loh­kon kuo­ri ja ty­vi­tu­mak­keet polt­ta­vat hap­pea ja so­ke­ria, joi­ta tar­vit­tai­siin aja­tus­ten uu­del­leen kes­kit­tä­mi­seen. Hi­das­tum­me. Yh­dys­val­ta­lai­nen neu­ro­tie­tei­li­jä ja psy­ko­lo­gi David Meyeron las­ke­nut, et­tä mul­ti­tas­king las­kee tuot­ta­vuut­tam­me jo­pa 40 pro­sent­tia.

Em­me myös­kään omak­su uut­ta tie­toa yh­tä hy­vin, sil­lä se va­ras­toi­tuu vää­rään osaan ai­vois­ta. Tä­mä käy il­mi Stan­for­din yli­opis­ton neu­ro­tie­tei­li­jän Russell Poldrackin tut­ki­muk­ses­ta. Op­pi­mi­ses­ta tu­lee pin­ta­puo­lis­ta, huo­miom­me vain yk­si­tyis­koh­tia. Mo­ni­aja­jil­la on myös on­gel­mia suo­dat­taa epä­olen­nais­ta tie­toa ja jär­jes­tää aja­tuk­sia.

Pit­kään luul­tiin, et­tä vai­ku­tuk­set ovat ly­hyt­kes­toi­sia, mut­ta Stan­for­dis­sa teh­ty ver­tai­lu­tut­ki­mus ker­too muu­ta. Sii­nä yli­opis­to-opis­ke­li­joil­le an­net­tiin työ­muis­tin käyt­töä ja huo­mion siir­te­lyä vaa­ti­via teh­tä­viä. Kä­vi il­mi, et­tä ru­ti­noi­tu­nei­den mo­ni­aja­jien lä­hi­muis­ti oli hei­kom­pi kuin muil­la. Li­säk­si he oli­vat kai­kis­sa teh­tä­vis­sä, myös mul­ti­tas­kin­gia vaa­ti­vis­sa, huo­nom­pia.

Tä­tä se­lit­tää stres­si. Kun ajam­me mo­nil­la rat­tail­la, kor­ti­so­lin tuo­tan­to ai­vois­sa li­sään­tyy. Aja­tuk­set al­ka­vat har­hail­la. Jos jat­kam­me tä­tä pit­kään, ah­dis­tum­me. Hur­jin­ta on, et­tä en­nen pit­kää myös ai­vo­jem­me ra­ken­ne muut­tuu.

Meditation by Hartwig HKD, on Flickr

EllenLanger sanoo: ”Melkein mistään ei voi olla täysin varma. Sen huomaaminen auttaa meitä ymmärtämään, että on elettävä yhteydessä omaan itseen ja liikkeeseen ja huomioitava kaikki ympärillä oleva. Vain silloin olemme läsnä.” Hän neuvoo opettelemaan kiinnittämään ympäristön ja ihmisten uusiin piirteisiin aktiivisesti huomiota edes hetkittäin. Se on helppo harjoitus multitaskausta vastaan.

Otan tämän alkavan viikon harjoitukseksi. Mitä sinä olet mieltä?

Aiheesta olen kirjoittanut paljonkin. Lue lisää:

Miksi läsnäolo parantaa suoritusta?

Missä mun avaimet on?

Miten mindfulness muuttaa?

Haluumisesta keskittymiseen

Tietoisen oppimisen voima, osa II.

Hämmästytän itseänikin

Olen pirteä, suuremmin ei väsytä. Olen makaillut sohvalla. Olen ollut kärsivällinen ja puuhaillut pienen kanssa. Mistä ihmeestä nyt tuulee? Rauhallinen viikonloppu on näköjään mahdollista viettää.

Meillä ei ole kauhean siistiä, puolivaiheessa olevia kasojen raivausurakoita on muutamia ja keskeneräisissä leikeissä muuten löytyy. Teen parhaani. Annan olla. Sunnuntai iltapäivä ja päivä etenevät verkkaisesti.

Kuva on tietysti lavastettu. Ei minulla mitään kameraa ole sohvalla, se piti hakea. Mutta olen sohvalla kyllä pötköttänyt sunnuntain kunniaksi.

  

Lauantaina ulkoilimme pitkään mäkeä laskien ystävien kanssa Paloheinässä. Lunta saisi olla enemmän! Painavat aikuiset ja heiveröiset laskuvälineet ovat varsinkin kovalla alustalla hieman pelottava yhdistelmä. 

Vauhdit olivat huikeat, mutta onneksi mäessä ei iltapäivällä ollut kovin paljon laskijoita.

Pieni olisi jaksanut vaikka kuinka kauan. Jouduimme muutaman tunnin laskemisen jälkeen lähinnä hoitokoiran takia luovuttamaan ja poistumaan Paloheinän majalle kahville.

Ilta nautittiin ystävien saunasta ja valmiista ruokapöydästä. Juhlimme vielä vähän pienen syntymäpäiviä. Muuten meillä aikuisilla oli ajatukset jo ensi kesän seikkailuiden suunnittelussa.

Olen muuten käyttänyt aikaa viikkoon valmistautumiseen. Vietä suurimman osan viikosta kahden pienen kanssa, koska puolisoni on työmatkalla. Yksinhuoltajan elämän on ajatukseni mukaan oltava vielä paremmin suunniteltua kuin tavallisen arkemme. Mihin mennään minäkin päivänä, mitä syödään ja mitä vaatteita on hyvä olla puhtaana. Arki rullaa, kun edes osan näistä asioista on miettinyt valmiiksi ja jopa valmistellut viikonloppuna. Kalenteri on nyt ojennuksena, osa ruuista tehty, lopuille suunnitelma ja ainekset valmiina ja pyykit pesty. On kätevän emännän olo ja ihan hämmästytän itseänikin.

Olen kiitollinen

©      Hieman inhimillisemmästä työmäärästä töissä

©      Bodybalance treenistä, joka irroitti selkä- ja lonkkalihaksia mukavasti.

©      Ihanasta ratsastustunnista keskiviikkona

©      Ulkoilusta ja ystävien seurasta

©      Pienen ilosta ja kaikista eriskummallisista leikeistä

©      Oivalluksista hyvien kirjojen parissa.

Suuntaan tänään vielä polkemaan paikallaan olevalla pyörällä kunnon hikitreenin. Sitten se olisi taas siinä tämä viikonloppu.

Toivon viikonloppusi olleen leppoisa!

Lisää rohkeutta ja tilaa uusille ajatuksille

Mindfulnessiin törmää näin alkuvuodesta aina ja kaikkialla. Törmäsin Tähän kuvaan ja artikkeliin Ekonomi-lehdessä 10.12.2014 julkaistussa numerossa.

Julkaisen artikkelin tässä, jotta se ei jälleen kerran häviä.

Mindfulness-menetelmän Suomeen tuoneen Leena Pennasen mukaan metodi lisää rohkeutta ja antaa tilaa uusille ajatuksille. Jos soisimme tämän itsellemme, Suomen kansantalouskin voisi pelastua.

Sähköposti pursuaa, puhelin soi, työkaveri toisensa jälkeen keskeyttää työnteon. Kalenteri täyttyy, vastaamattomat viestit odottavat, yt-neuvottelut jyskyttävät mielessä – ja sitten pitäisi vielä ehtiä olla innovatiivinen. Perusarkea nykypäivän työnteossa. Mutta ei yhtään niin kaoottista, jos oma mieli on kirkas ja ajatus tässä ja nyt.

”Usein luulemme, miten asiat ovat. Mindfulnessin eli hyväksyvän tietoisen läsnäolon avulla näemme ne niin kuin ne oikeasti ovat. Näemme myös uusia ratkaisuja ja toimintamalleja”, Mindfulness-MBSR-kouluttaja Leena Pennanen sanoo.

Pennasen vuonna 2003 Suomeen tuoma metodi perustuu professori Jon Kabat-Zinnin yli 35 vuotta sitten Massachusettsin yliopistoklinikalla kehittämään, kroonisesti sairaille suunnattuun menetelmään, jonka tavoitteena oli vahvistaa ja lisätä heidän rentoutus- ja stressinhallintakykyään muun muassa kovien kipujen keskellä.

Sittemmin menetelmä on otettu käyttöön niin urheiluvalmennuksessa kuin työelämässä. Se auttaa erityisesti tilanteissa, joissa muutos esimerkiksi omissa toimintamalleissa tai yrityksen toiminnassa on tarpeen.

”Todella yksinkertaisten harjoitusten avulla voidaan kehittää mieltä niin, ettemme tee asioita automaattisesti koko ajan samalla tavalla. Automaatiossa ei näe uusia ideoita”, Pennanen sanoo.

Menetelmän avulla myös keskittymiskyvyn pitäisi parantua.

.: Rohkeutta ja rajoja työntekoon :.

Mindfulness-menetelmä alkuperäinen nimi on Mindfulness-Based Stress Reduction eli MBSR. Pennanen on suomentanut Mindfulnessin hyväksyväksi tietoiseksi läsnäoloksi.

Harjoituksissa huomio tuodaan yleensä ensin kehoon, jonka myötä mieli Pennasen mukaan vapautuu jatkuvan ajattelun ja analysoinnin automaatiosta.

”Kun vapaudumme automaatioista, näemme uusia ratkaisuja toivottomissakin tilanteissa. Mindfulness-harjoitteiden avulla molemmat aivopuoliskot saadaan käyttöön.”

Pennasen mukaan osaamme esimerkiksi luopua työtavoista ja asioista, jotka eivät toimi, ja pystymme keskeytyksienkin jälkeen palaamaan nopeammin siihen, mitä olimme aiemmin tekemässä.

MBSR-menetelmän tuloksena muutoksen pelko vähenee ja luovuus lisääntyy. Rohkeus, uskallus ja keskittymiskyky kasvavat. Ymmärrämme toisiamme paremmin.

Stressiä menetelmän avulla ei suinkaan poisteta, mutta sitä opitaan käsittelemään ja ennakoimaan paremmin. Pennasen mukaan hyväksyvän tietoisen läsnäolon harjoittamisen kautta ihminen osaa myös asettaa rajo ja toisia loukkaamatta esimerkiksi tilanteissa, joissa ei ehdi auttamaan kollegaa tai ottamaan lisää tehtäviä vastaan.

”Ihminen oppii, miten stressi ei saa yliotetta ja miten stressikierteestä pääsee pois. Hän herkistyy huomaamaan, milloin alkaa mennä liian lujaa.”

Kuinka kauan Mindfulnessia pitää sitten harjoittaa, jotta tuloksia alkaa syntyä?

Kabat-Zinnin ohjelma kestää kahdeksan viikkoa, mutta Pennanen lupaa muutosta jo neljässä viikossa.

”Silloin ei tosin riitä kolmen minuutin harjoitus päivittäin, vaan itseään on harjoitettava vähintään 20 minuuttia päivässä. Neljän viikon päästä elämä alkaa helpottaa.”

Leena Pennasen kehittämän kaikille soveltuvan, eripituisia ja eri tilanteisiin sopivia harjoitteita sisältävän sovelluksen Mindfulness App – Leena Pennanen voi ladata iPhoneen, iPadiin ja Androidiin sekä pian myös Windowsiin.

.:Vähemmän stressihormonia, enemmän immuniteettia:.

MBSR-menetelmä vaikuttaa mielen lisäksi kehoon

©      Vähentää stressihormonin määrää.

©      Aktivoi aivoja – erityisesti vasenta aivopuoliskoa, joka liittyy muun muassa positiivisten tunteiden säätelyyn.

©      Tasapainottaa verenpainetta ja aineenvaihduntaa.

©      Lisää kehon immuuni järjestelmän vasta-aineita.

Mindfulness-harjoituksia työpäivän aikana

©      Hengitä ennen puhelimeen vastaamista. Kun kuulet, että puhelin soi, älä vastaa siihen heti, vaan hengitä kaksi tai kolme kertaa sisään ja ulos omalla tavallasi ja aisti, miltä hengitys tuntuu.

©      Kiinnitä huomio askeliin. Kun lähdet lounaalle tai kävelet tulostimelle, kiinnitä huomio askeliisi. Aisti, miltä ne tuntuvat kehossa.

©      Kuuntele kehoa ennen sähköpostiin vastaamista. Kun sähköposti laatikkoon ilmestyy viesti, johon pitää vastata äkkiä, ota hetki aikaa ja hengitä kolme kertaa sisään ja ulos. Aisti, miten kehosi reagoi.

Linkki alkuperäiseen artikkeliin:

Mindfulness avaa luovuuden

Linkki App Storeen Mindfulness Appsiin.

Mindfulness App – Leena Pennanen

Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Tänään on varmaan viimeinen päivä kun kehtaa tuutata eetteriin asiaa joulun vietosta. Toivon joulunaikasi olleen pehmoista ja oman näköistäsi!

Minulle meinasi pukata pientä joulustressiä pari viikkoa ennen joulua. Kaikki joululahjat olivat ostamatta ja osa niistä oli jopa vailla ihan ilman minkäänlaista ideaa. Olimme varanneet muutaman illan jouluostoksille aikaa ja sitä ennen oli joululahjaideoiden tarkoitus ilmaantua mieleeni ja päätyä ostoslistalle. 

Puolisollani oli paljon töitä, eikä oma työtilanteeni oikein ollut sen parempi. Huomasin, että joulu alkoi stressata. Mitä tein? Pysähdyin, tiedostin mitä tunsin ja hyväksyin sen. Myönnän, että muutaman päivän oli paha mieli ja jouluasiat kiersivät mielessä enemmän negatiivisina kuin positiivisina. Annoin niiden olla. 

Samalla pieniä askelia sain kuitenkin otettua joulua kohti ja joitain valmisteluita tuli tehtyä. Vähitellen paha mieli jäi enemmän taka-alalle, kun en vaan kuunnellut sitä.

Saimme kuin saimmekin suurimman osan valmisteluista tehtyä riittävän hyvin. Tekemättä jääneet asiat eivät varmaan olleet niin tärkeitä. Koristeita oli paikoillaan, lahjat saajillaan ja ruuat valmiina. 

Jouluaatosta tuli mukava läheisten kanssa vietetty ilta. Söimme hyvin ja nautimme tunnelmasta. Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoistaan. Pukkikin nähtiin vilaukselta.

Joulu hyvin, kaikki hyvin! Menenkin tästä koneelta jatkamaan sohvalla pötköttämistä kirjojen kanssa. 

Kuta pienempi olet itse, 

sitä joulumpi tulee. 

~ Tove Jansson

Lue lisää:

Joulu. Voi sentään.

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä