Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: 08/2011

31.8.2011

Intohimoinen läsnäolo: Huomiokyky, osa 2.

Tässä kirjoituksessa jatkuu kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta ominaisuuksista viidennen eli Huomiokyvyn käsittely.
Huomiokyky auttaa oppimaan vain omista suorista kokemuksista ja elämään muutoksessa.
.:Suora kokemus:.

Voisimme elää selkeämmin, jos luottaisimme vain välittömään kokemukseen, ilman mitään (ennakko)uskomuksia. Tunnemme oman kokemuksemme, koska olemme eläneet sen. Puhtaan kokemuksen tunteminen ilman uskomuksia tai tulkintoja on kaikki, mitä tarvitsemme nähdäksemme selkeästi sen mitä huomioimme.

Todellinen opettaja kertoo sinulle vain oman kokemuksensa, kaikki muut ovat saarnaajia. Havahtuneessa tietoisuudessa huomiokykymme pystyy erottelemaan, mikä on totta siitä, minkä uskotaan olevan totta. Ihmiset hakevat lohtua uskomuksista. Havahtuneessa tietoisuudessa ihmisellä ei ole halua muuntaa luonnon lakeja. Uskomuksia ei tarvita tunteaksemme olemassaolon kiihkeyden tai elävyyden tässä ja nyt. Olemassaolo on arvokkaampi, kun meillä ei ole oletuksia sen jatkumisesta. Voimme uppoutua nykyhetkeen.

Are you caught in between the patterns of life? by VinothChandar, on Flickr


.:Muutos on jatkuvaa:.

Muutos on osa elämän luonnollista rytmiä, mutta jätämme silti huomiotta elämän syvällisemmät muutokset ja yritämme sen sijaan sopeutua yhä kiihtyvään tahtiin lähes kaikissa toimissamme.

Sitku-elämä on yhtä odottamista. Elämän uneksimista hukkaan. Huomioiva tietoisuus tietää, että onni on jotain joka liittyy tulevaisuuteen. Onnen vastakohta, onko se kärsimys? Onko kärsimystä olemassakaan jos sen tarinasta irrottaa minän ja sen ongelman?

Havahtunut tietoisuus näkee elämän virtana, josta voi nauttia pelkäämättä sen loppumista. Pelko hetken loppumisesta estää siitä nauttimisen. Emme antaudu sille, vaan pitäydymme unelmointiin sen kokemisesta. Jokainen hetki on rikas, vaikka siihen ei liittyisikään toimintaa tai viihdytystä, ”onnea”. On aikoja, jolloin kaikki tuntuu olevan pysähdyksissä, mitään ei tapahdu. Vaikka kaikki näyttää nukkuvan, sen alla on paljon energiaa. Voimme tuntea sen läsnäolon, jossa voimme paistatella syvässä rauhassa.

”Jos ajattelemme, että ikuisuus ei tarkoita ääretöntä ajallista kestoa vaan ajattomuutta, silloin ikuinen elämä kuuluu niille, jotka elävät tässä hetkessä.”
 – Ludwig Wittgenstein


Se täytyy vain huomata. Aika on aina nyt.

Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:

30.8.2011

Intohimoinen läsnäolo: Huomiokyky, osa 1.

Tässä kirjoituksessa kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta ominaisuuksista alkaa viidennen eli Huomiokyvyn käsittely.

Ajattelun lumo estää näkemästä sitä mikä on edessämme. Kaikki tapahtumat tulkitaan sen mukaan, miten ne liittyvät omaan etsintään tai tarinaan. Se heikentää huomiokykyä. Kuinka sitä lomalla vasta viidentenä päivän huomaa perhoset ja kauniit puut ja lintujen äänen? Saapuuko silloin vasta paikalle?


 
.:Huomio todellisuuteen:.

Havahtuneen tietoisuuden huomiokyvyn ominaisuus on havaita kokemuksen todellinen sisältö. Kun tunnistamme ajatukset ja tunteet, voimme päättää miten paljon niihin kiinnitämme huomiota. Selkeys on seurausta hiljaisesta sydämestä ja mielestä. Havahtunut tietoisuus näkee selvästi, koska se pitää totuutta suurimmassa arvossa silloinkin, kun totuus merkitsee vaikeuksia. Sillä totuutta ei voi kieltää.

Selkeä huomiokyky syntyy kun tunnemme itsemme kokonaisiksi, kun meidän ei tarvitse saada todellisuutta myötäilemään omia kuvitelmiamme ollaksemme onnellisia. Meillä on mieltymyksiimme väljä suhde, jolloin tilanteen arvioiminen selkeytyy.

Dzogchen by h.koppdelaney, on Flickr
.:Rauha:.
Niin kauneuden aiheuttamassa ilossa kuin menetyksen surussa ihminen voi antautua rauhalle jota mikään ei kosketa, hiljaisuudelle joka vallitsee läpi elämän hurjien vaiheiden. Elämänkokemus opettaa hyväksymään kaiken, sen sijaan, että jahtaisimme asioita tai yrittäisimme työntää pois kokemuksiamme.

Monissa ”lähellä kuolemaa” tilanteissa ihmiset kuvaavat osan itsestään tarkkaileva rauhallisena koko tapahtumaa. Se tarkkailevan tietoisuuden taso pitää meidät pystyssä koettelemuksissa. Se on aina läsnä. Ihmisen on vain huomattava se. Biologinen tietoisuuden taso suhtautuu asioihin keskittyneesti ja rauhoittaa vahvaa kehollista reaktiota.


 
Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:

29.8.2011

Kokouksessa

Allekirjoitan täysin tämän harjoituksen tarkoituksen. Tässä yksi käytännön harjoitus lisää sarjassa valmistaudun palaamaan töihin.

Monet kokoukset ja tapaamiset olisivat tuottavampia jos tavoitteet selvitettäisiin heti aluksi.

Board Meeting. by Patrick Gage, on Flickr

Ehdotus tavoitteeksi: minä ja ryhmä selvittävät tapaamisen tarkoituksen.

1.   Selvitä oma aikomuksesi kokouksen tai asian suhteen.
2.   Pyydä muita osallistujia selvittämään omat tavoitteensa.
3.   Muotoilkaa yhdessä yhteinen tavoite.
4.   Aloittakaa työ seuraamalla tavoitetta.



28.8.2011

Intohimoinen läsnäolo: Aitous, osa 3


Tässä kirjoituksessa jatkuu kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta neljännen ominaisuuden aitouden käsittely.

Aitous saa meidät vastustamaan monimutkaisia tarkoitusperiä, koska ne häiritsevät perusrauhaa.

Jotkut ihmiset pystyvät tekemään arkiaskareita ja monimutkaisempiakin asioita aivan rauhassa. Heidän sisimmässään on liikkumatonta ja hiljaista. Sellaisen ihmisen vaikuttimet voivat olla yksinkertaisia, vaikka teot ovatkin monimutkaisia.

Sydämen yksinkertaisuus auttaa näkemään mikä on yksinkertaista ja aitoa toisissa.

true faith by colodio, on Flickr


.:Todellinen nöyryys:.

Aitoudesta nousee luonnollista nöyryyttä, joka antaa muidenkin olla aitoja. Silloin voi olla oma itsensä. Havahtunut tietoisuus tietää, ettei tarvitse pelätä olla oma itsensä.

Teeskentely, itsekäs käytös perustuu egon pakkomielteille, tarinan kertomiseen. Itsetutkiskelu paljastaa nämä haasteet. Kun ihminen tuntee olevansa ehjä omassa itsessään, hänellä ei ole tarvetta eikä halua esittää itseään muuna kuin yksinkertaisesti olemisena. Suuri henkilö on se, jonka seurassa toinenkin tuntee itsensä suureksi.

Hyvä kuuntelemisen taito ja toisille läsnä olemisen taito on aidon ystävyyden perusta. Se vaatii uskollisuutta, joka syntyy niin hyvien kuin pahojenkin päivien elämisestä toisen rinnalla. Kaiken ilon ja menetysten jakamista, aitoa kohtaamista. Avoimuus on välttämätöntä, jotta voi päästää muita asumaan sydämeemme.

Luottamus on jokaisen ihmissuhteen perusta, sen rakentaminen vie aikaa, mutta tuhoaminen vain hetken. Sen ymmärtäminen estää juoruilemasta ja hylkäämästä tuen tarvitsijaa. Ystävien onnistumisesta voi iloita, olla ylpeä ja kiitollinen siitä, että heidän lahjakkuutensa rikastuttaa omaa elämäämme.

Meissä kaikissa on samaa. Se on aidointa meissä ja sen tunnistaminen mahdollistaa aitouden kohtaamisen toisen kanssa.


Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:

27.8.2011

Dalai Lama: Kysymykseni

Kysyin mitä neuvoja hänen pyhyydellään olisi lapsen kasvattamiseksi eheäksi, huolehtivaiseksi ja myötätuntoon kykeneväiseksi.

Dalai Lama aloitti vastaamalla, että mistä ihmeestä hän sen tietäisi, ei hänellä ole lapsia, eikä kokemusta lapsen kasvattamisesta.

Sitten hän vakavoitui ja painotti seuraavia asioita:
1.   Varhainen ja oikea aikainen huolenpito ja kiintymys ovat tärkeitä myötätunnon syntymiselle.
2.   Lapsen kanssa tulee viettää mahdollisimman paljon aikaa
3.   Lapsen olisi hyvä antaa kasvaa oma-aloitteiseksi
4.   Hän on saanut vitsasta pienenä tarpeen tullen, eikä se ole ollut lainkaan pahitteeksi. =O)

Lopuksi hän vielä korosti, että jokainen vanhempi tietää itse paremmin, mitä tekee. Lohdullista, eikö? Eli kukin tehköön ylläolevasta omat päätelmänsä.

Sleep is the best meditation * by muskva, on Flickr
Aiemmin kirjoitin Dalai Laman puheen perusteella myötätunnon synnystä varhaisessa lapsuudessa seuraavaa:

Kaikille varhaisesta kiintymyksestä ja lapsen kiintymyssuhteesta kiinnostuneille suosittelen Searsien kirjaa: Kiintymysvanhemmuuden kirja : onnellisen vauvan hoito-opas. Aiheesta on suomeksi myös erinomaiset nettisivut: http://kiintymysvanhemmuus.fi/.
Myötätunnon pohjana on meissä kaikissa oleva biologinen tarve pitää huolta toisista ihmisistä. Se luo vahvan kiintymyksen tunteen jo lapsen ja vanhemman välille. Meillä on luontaisesti taipumus näyttää kiintymyksemme jälkeläisillemme. Tämä biologinen vaisto on myötätunnun peruspilari. Kiintymystä ei voi näyttää liikaa. Hyvät kiintymyskokemukset imeytyvät kehomuistiin ja vaikuttavat myönteisesti onnellisuuden kokemiseen ja kykyyn tuntea myötätuntoa myöhemmin elämässä. Tieteellisesti on osoitettu turvattomuuden ja epävarmuuden tunteiden johtavan puutteelliseen lapsuuden kiintymyskokemukseen.

Itselläni on ajatus siitä, että vanhemman tai vanhemmaksi aikovan tulisi tiedostaa tarve pyhittää aikaa läsnäololle. Koko muu elämä saa odottaa, kun on aika huolehtia lapsesta. Sylin tärkeyttä ei voi korostaa liikaa - mikään ei ole tärkeämpää tekemistä lapsen tarvitessa syliä. Ajattelen, että se luo kiintymystä ja näin myötätuntoiseksi kasvamiselle perustaa. Mutta saman aikaisesti vanhemman tarpeiden ja lapsen tarpeiden on oltava tasapainossa. Tästä enemmän kun päästään Jokapäiväiset ilonaiheet kirjan käsittelyyn.


Lue myös 2 muuta postaustani Dalai Laman tapaamisesta:
Dalai Lama: Myötätunnon voima
Dalai Lama: Mielen harjoittamisesta

26.8.2011

Intohimoinen läsnäolo: Aitous, osa 2

Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta neljännen ominaisuuden aitouden käsittely jatkuu tässä kirjoituksessa.

.:Pyrkimyksen yksinkertaisuus:.

Aitous on selkeää ja yksinkertaista, ilman monimutkaista suunnitelmaa toimimista. Kaiken toiminnan perusta on ajatus antaa enemmän kuin saada ja hyötyä. Samoja ajatuksia kun Dalai Lamalla oli pyytettömyydestä siis.

Äiti ruokkii lapsensa aina ilman suurempaa mielen höpötystä. Hänen pyrkimyksessään palvella ei ole mitään monimutkaista. Se, että meillä ei ole suunnitelmaa, saa toiset ihmiset tuntemaan olonsa levollisiksi seurassamme. Pyrkimyksemme palvella on yksinkertainen. Jos salassa haluamme saada jotain joltakin, se aikaansaa jännitteen.


Hungry Baby by cindy47452, on Flickr

Haluaminen syntyy kuvitelmasta, että meistä itsestämme puuttuu jotakin ja että tuon puuttuvan saaminen irti tuosta toisesta helpottaisi tilannetta. Ihmisten näkeminen hyödyn lähteinä sulkee sydämen, koska emme voi olla myötätuntoisia käyttäessämme toista hyväksemme.

Pyrkiminen johonkin tavoitteeseen toisen ihmisen kautta perustuu myös tulevaisuuteen takertumiselle. Se estää meitä olemasta läsnä ja antamasta asioiden kehittyä luonnollisesti. Tarkat odotukset aiheuttavat tapahtumien ohjailua suuntaan jos toiseenkin. Yksinkertaisessa läsnäolossa toisen kanssa ei ole tavoitetta eikä tulevaisuutta, vain aitoutta.


Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:

25.8.2011

Puhu

Tässä toinen harjoitus sarjassa valmistaudun palaamaan töihin. Kuuntelemisesta ensin kirjoitin jo aiemmin.

Se on ehkä hiljaisuus joka ympäröi sanoja, mikä tekee sanoista vahvoja.

speak no evil by emiliokuffer, on Flickr

Ehdotus Tavoitteeksi: Aikomukseni on puhua oman itseni syvyydestä/ pohjasta.

1.   Pidä hetken hiljaisuus ennen kuin alat puhua ja anna ajatukselle tilaa.
2.   Valitse intuitiivisesti sanoja jotka tulevat omasta itsestäsi ja jotka ovat varovaisia ja osoittavat kunnioitusta häntä kohtaan jonka kanssa puhut.
3.   Puhu hitaasti samalla kun tarkkailet sanojesi vaikutusta kuulijoissasi.
4.   Kuuntele.



24.8.2011

Lintuperspektiivi


Kotona poissa olosta on se ilo, että kun palaa niin kaikki tuntuu ihanalle. Oma sänky. Jääkaappi ja vessa lähellä. Lämmin suihku. Vessaan ei tarvitse mennä ulos. Pääsee saunaan kun haluaa. Osaa arvostaa, sitä mistä hetkeksi luopui.

Kotona ei tosin ole metsää heti ympärillä, eikä kaunista järveä. Mukavuuksia ja luontoa ei oikein saa samassa paketissa. Siksi epämukavuuden sietokykyä pystyy käymään kasvattamassa luonnossa. Kotiin on sitten ihana palata. Ja kuvia voi aina katsoa. Saa uusia näkökulmia, kuten kuvassa lintuperspektiiviä.

Lintuperspektiiviä ja graniittitornin varjo Aulangolla.
Tässä lähiaikojen kiitollisuutta:

Kiitos
… ystävistä
kuntoilumahdollisuudesta usein lähiaikoina
… eräästä illasta, jonka osasin viettää vähemmällä puuhastelulla. Olemalla.
… vähentyneestä suorittamisen pakosta
… muutoksesta, ajattelen tarvitseni sitä. Tietäisi vaan mihin…
… siitä, että minulla on vielä paljon opittavaa.
… , että olen oppinut vihdoin pakkaamaan
… pienen kanssa hyvin sujuneista kesäreissuista
… kaunis omasta perheestä
… tiestä, jota kuljen.


23.8.2011

Dalai Lama: Mielen harjoittamisesta


Dalai Laman vierailusta on ollut paljon kirjoituksia mediassa ja ilahduttavasti olen saanut vierailijoita myös blogiin. Tässä lisää aamupäivän opetuksesta. Sama disclaimer pätee, kuin edelliseenkin tilaisuudesta kirjoittamaan tekstiin.


.:Aamupäivän buddhalainen opetustilaisuus:.

Aamupäivän tilaisuudessa hänen pyhyytensä keskittyi ensimmäiseen elämäntehtäväänsä: Uskontojen välisen harmonian edistämiseen. Hän puhui pääosin uskontojen ja etenkin buddhalaisten suuntausten erilaisuuksista ja siitä kuinka kaikki kuitenkin on pohjimmiltaan samaa. Dalai Lama käsitteli myös mielen harjoittamisen kahdeksaa säiettä puheessaan. Voin kertoa, että puheessa vilisi erilaisia buddhalaisia opetustekstikokoelmien ja opettajien nimiä. Ne ja paljon muuta meni varmaan ohi. Ymmärrykseni on kovin vaajaavaista.

.:Mielen harjoittamisen kolme ulottuvuutta:.

Dalai Lama aloitti kuvailemalla sitä miten mielen harjoittamiseen tarvitaan sekä muodollista harjoittamista, että opiskelua. Tiedon ja ymmärryksen kasvattaminen on välttämätöntä saadaksemme viisautta ja osataksemme käyttää sitä. Oppimiseen on kolme tapaa.

Ensinnäkin perusteet voi oppia lukemalla ja kuuntelemalla opetuksia. Hän rohkaisi lukemaan ja tutkimaan erilaisia tekstejä. Hänen pyhyytensä sanoi lukevansa ja opiskelevansa edelleen joka päivä. Opiskelu ja tiedon hankinta perustuu aiemmin opitulle, ja siksi on tavallista, että aina välillä voi olla hieman sekaisin ja hämmentynyt eri näkökannoista, ennen kuin ne selkenevät tietoisuudeksi. (Bloginpitäjän kommentti: Sitä odotellessa)

Toisekseen asioiden kyseenalaistaminen, kysymysten kysyminen ja tiedon analysointi on välttämätöntä. (Bloginpitäjän kommentti: Siksi kirjoitan tätä ja kaikkea muutakin). Dalai Lama suorastaan kehotti olemaan uskomatta ketään ja olemaan skeptinen. Niin monenlaisia opettajia on nykyään olemassa. Tekstin ymmärtämisen perusta on asiayhteyksien näkeminen ja monien miksi - kysymysten esittäminen. Dalai Lama kehotti opettelemaan kysymään. Kaikki buddhalainen opetus painottaa henkilökohtaista, omaa suoraa kokemusta. Jos tekstit ovat oman kokemuksen vastaisia, hänen pyhyytensä kehotti muotoilemaan kysymyksiä ja esittämään ne luotettavalle opettajalle. Hänen pyhyytensä sanoi, että totuuden tunnistaa siitä, että se antaa vahvan tunteen siitä, että se on oikein.

Kolmannekseen viisaus syntyy meditaatiossa, muodollisessa harjoittamisessa. Eri traditiot ohjaavat niin muodollista meditaatiota kuin käytännön harjoituksiakin hieman eri tavoin. Kaikissa on kuitenkin sama tavoite: Samadhi, eli ei-dualistinen tietoisuus, jossa havainnoiva mieli on yhtä havainnoitavan kanssa. Muodollinen harjoittaminen on hyvin kehollista, vaikka mieli tekee suurimman työn.

.:Kaikki on sitä samaa:.

Dalai Lama kehotti menemään syvälle eri traditioiden kirjoituksiin, ja olemaan välittämättä mahdollisista yksittäisten harjoittajien tekemistä virheistä. Hän totesi, että näin opiskelussaan etenevä tulee huomaamaan, että kaikella on sama juuri, vain esitystapa vaihtelee. Sen jälkeen saimme kuulla jälleen kehotuksen luottaa oman kokemuksemme voimaan.

Joka traditiota voi hänen pyhyytensä mukaan testata siten, että kysyy, mikä on itse/minä? Mitä on ajattelu? Miten keho ja mieli määritellään? Hän sanoi, että keho muuttuu, mieli pysyy samana.

S.S. o Dalai Lama by Elton Melo, on Flickr

.:Mielenharjoituksen kahdeksan säiettä (Langri Thangpa):.

Mielen harjoittamisen perustana on ajatus altruismista, itsettömyydestä, egoismin vastakohtana. Tässä säkeet ja niiden selitykset. Ne löytyvät myös tapahtuman sivuilta.

1)Saavuttaakseni korkeimman päämäärän
kaikkien aistivien olentojen puolesta,
jotka ovat tärkeämpiä kuin kaikki toiveet täyttävä jalokivi,
on minun aina huolehdittava heistä rakastaen!

2)Missä tahansa, aina ollessani muiden seurassa,
minun on nähtävä itseni vähempiarvoisena,
ja sydämeni pohjasta
vaalittava toisia suurenmoisina!

Näiden kahden säkeen selityksen kohdalla Dalai Lama rönsyili niin paljon edes takaisin, että en osaa sitä kirjata ylös suoraan säkeisiin viitaten.

Hän puhui siitä miten ei ole olemassa itseä, joka olisi erillinen ja kehotti tutkimaan sitä mikä itse on. Hänen pyhyytensä viittasi sen koostuvan kehosta, puheesta ja mielestä. Hän viittasi viiteen aggregaattiin, joka selittää itsen riippuvuutta kaikesta ja tyhjyyttä kuvaavaan sydän sutraan (ote alla).

Sen vuoksi, tyhjyydessä ei muotoa, ei tunteita, ei havaintoja, ei impulsseja, ei tietoisuutta, ei silmiä, ei korvia, ei nenää, ei kieltä, ei kehoa, ei mieltä, ei väriä, ei ääntä, ei hajua, ei makua, ei kosketusta, ei mielen kohdetta, ei näkyjen maailmaa, ei mielitietoisuuden maailmaa. Ei tietämättömyyttä, eikä myöskään sen päättymistä, ei vanhuutta, ei kuolemaa eikä sen päättymistä. Ei kärsimystä, ei alkua, ei pysähtymistä, ei tietä, ei tuntemuksia, ei saavutuksia, eikä päämäärää.

Saimme myös selitystä jälleensyntymästä liittyen siihen miten eri traditiot käsittävät sen, onko olemassa alku vai onko kaikki jatkumoa. Viisi aggregaattia luovat tietoisuuden osia.

3) Jokaista menettelytapaani ja mieleni liikettä seuraten,
heti kielteisen tilan syntyessä,
on minun kohdattava se ja hävitettävä se heti,
jotta se ei tuhoaisi minua taikka toisia olentoja.

Tässä säkeessä Dalai Lama painotti sitä miten viha ja rakkaus ovat vastakohtia. Rakkaus ei anna tilaa vihalle kehittyä. Pelko on usein seurausta siitä, että pidämme toisia ihmisiä onnemme lähteenä. Jokainen on kuitenkin oman onnensa seppä, ystävät ovat vain bonusta tässä elämässä.

4)Kun näen pahaluontoisia kanssakulkijoita,
suuren kielteisyyden ja kärsimyksen valtaamina,
riemastuen kuin löytäisin harvinaisen aarteen,
on minun kohdattava heidät rakkautta vaalien!

Neljännen säkeen kohdalla hänen pyhyytensä käski ottamaan toiset huomioon ja ajattelemaan pyyteettömästi heidän hyvinvointiaan. Avoimuus auttaa kohtaamaan toiset ihmiset.

5)Kun toiset kateudessaan
mustamaalaavat minua ja ovat epäoikeudenmukaisia,
on minun otettava häviö
ja tarjottava toisille voittajan osa.

6)Kun joku, jolle olen ollut avuksi
suurin toivein ja odotuksin,
loukkaa minua syvästi ja aiheetta,
minun on pidettävä häntä ylimpänä opettajanani!

Hieman yllättäen Dalai Lama totesi säkeissä viisi ja kuusi, että toisten puheet ja teot eivät ole sinun vikasi. Kun pyrkii auttamaan toisia pyyteettömästi, ei tarvitse ottaa näistä itseensä, antaa vain olla. Omien ajatusten ja tekojen havainnointiin tulee kiinnittää huomiota, jotta pystyy tätä kohtaa harjoittamaan.

7)Lyhyesti sanoen, suoraan tai välillisesti,
minun on tarjottava hyötyä ja hyvää
lukemattomille äitiolennoille,
ja otettava salaa itselleni
kaikki heidän ongelmansa ja kärsimyksensä!

Tässä säkeessä hän korosti sitä miten kaikki hyvä tulee moninkertaisesti takaisin. Yhteistyö pyyteettömässä hengessä mahdollistaa pitkäaikaisen sitoutumisen toisten auttamiseen.

8)Olkoon harjoitukseni saastumatta mielen tahroista,
joita kahdeksan maallista huolta aiheuttavat.
Tietäen kaikkien ilmiöiden olevan kuvitelmaa,
vapautukoon mieleni takertumisen siteistä!

Viimeisessä säkeessä Dalai Lama korosti jälleen ettei itseä ole. Se on kaikkien negatiivisten ajatusten ja tunteiden lähde.

.:Yhteenvetona:.
·         Harjoita mieltäsi löytääksesi itsen riippuvuuden kaikesta
·         Analysoi toimintaasi ja mieti aina tekojesi seuraukset
·         Panosta toisten hyvinvointiin
·         Kehitä oikea kunnioitus kaikkia kohtaan

Ei siis mitään juurikaan uutta ja ihmeellistä. Oleellista on, kuka elää näin?


PS. Molempien luentojen taltioinnit voi nyt kuunnella täältä:

22.8.2011

Intohimoinen läsnäolo: Aitous, osa 1


Tässä kirjoituksessa alkaa kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta neljännen ominaisuuden aitouden käsittely.

Kirjailija kertoo tarinan:
6-vuotias poika tuli luokseni ja sanoi;
-          Kuvittele, että olet tuhannen nälkäisen tiikerin ympäröimä. Mitä tekisit?
-          Annas kun pohdin, rukoilisinko? Pakenisinko?

Ahdistuin ja jännityin, kun näin miten tiikerit ympärilläni tiivistivät kehäänsä.

-          Huh, en tosiaan tietäisi, mitä tekisin. Mitä sinä tekisit?
-          Lakkaisin kuvittelemasta.

Usein maalaamme kuvitelmia mielessämme ja sitten pelkäämme niitä.

Kärsimyksen ja menetyksen tuli saa esiin meissä sen, mikä on aidointa. Menettäminen vie meidät kohtaamaan syvintä sisimpäämme, jossa on ainoastaan olemisen hiljaisuutta, aidointa ja todellisinta luonnettamme. Havahtuneessa tietoisuudessa siitä tulee lopullinen turvapaikkamme. Kun totumme elämään aidossa itsessämme ei ole paluuta mielen sairaalloisten tottumusten mutakuoppaan. Havahtuneessa tietoisuudessa piirtyy pysyvä läsnäolo hohtaen aina kaiken läpi.


Look what I can do with my claws! by Tambako the Jaguar, on Flickr

.:Rauhaan:.

Totuus vie vapauteen. Valehteleminen ja totuuden muunteleminen häiritsee oman olemuksemme sisintä. Havahtuneessa tietoisuudessa mikään ei voi houkutella meitä luistamaan periaatteistamme, koska ei ole mitään arvokkaampaa kuin rauha. Kaikki petos ja huijaus on aina yritystä täyttää tyhjiötä itsessään. Jos saamme jotain hyvää petoksella, se ei tunnu sen arvoiselta.

Rehellisyydessä, lahjomattomassa eheydessä eläminen saattaa maksaa ystävyyksiä, omaisuutta, asemaa tai nimen, mutta ne ovat pienempiä uhrauksia kuin sielun kadottaminen. Joskus kun havahtuu selkeään läsnäoloon, huomaa, ettei enää kuulu vanhaan porukkaan tai halua olla tekemisissä entisten parhaidenkaan ystäviensä kanssa. Saatamme tuntea rakkautta heitä kohtaan, mutta emme halua viettää aikaa niiden kanssa jotka kuvittelevat vain kauheuksia.

Havahtuneen tietoisuuden tilassa ei ole mahdollista kieriskellä valittelussa pelkästään toveruuden vuoksi. Kun olemme aitoja, tunnemme perustavanlaatuista hyvinvointia, koska olemme olemassa. Havahtuneessa tietoisuudessa muistamme joka päivä rakkauden pelkkää olemista kohtaan.


Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:

21.8.2011

Dalai Lama: Myötätunnon voima


Muistaakseni tiedostin Dalai Laman olemassaolon 1988, johtuen hänen silloisesta Suomen vierailustaan. Silloin tuntui uskomattomalta, että maailmassa on joku joka on täysin ”hyvä”. Olen lukenut oikeastaan siitä asti aina hänestä kertovia juttuja ja hänen ajatuksiaan kun ne ovat kohdalle osuneet. Hänen pyhyytensä on todella monessa mukana. Nykyään ajattelen, että on hyvä, että on olemassa sanansaattajia idän ja lännen välissä, jotka kertovat miten hullulla tolalla elämämme usein on.

Kysymykseen, mikä häntä eniten yllättää, hän on joskus vastannut: ”Ihminen, koska hän uhraa terveytensä jotta saisi rahaa. Sitten hän uhraa rahaa saadakseen takaisin terveytensä. Ja sitten hän on niin huolissaan tulevaisuudesta, että hän ei nauti tästä hetkestä; seurauksena on se, että hän ei elä tässä hetkessä eikä tulevaisuudessa; hän elää ikään kuin hän ei koskaan kuolisi, ja sitten hän kuolee, eikä ole oikeastaan koskaan edes elänyt."

Lauantaina 20. elokuuta minulla oli monien muiden tavoin mahdollisuus tavata Dalai Lama hänen Suomen vierailunsa yleisötilaisuudessa. Istuin molempien yleisöpuheiden ajan suoraan vastapäätä – tosin kaukana – tätä pyhää miestä.

Kuva täältä.
 Olin ajatellut, ettei sillä ole niin merkitystä, mitä ymmärrän, haluan vain aistia hänen läsnäolonsa. Se olikin oikeasti liikuttavaa täyttäessään koko suuren hallin. Hän oli hetkittäin saarnaava suuri opettaja ja seuraavassa lauseessa pahainen kuriton koulupoika. Hänen naurunsa on valloittavaa ja tarttuvaa, esimerkillistä siitä, ettei elämää kannata ottaa niin vakavasti. Hän istui aamupäivällä opettaessaan jalat ristissä, mutta huitoi samalla ilmaan kuin paraskin rocktähti vitsaillen siitä miten ei pidä muodollisuuksista.

Dalai Lama sanoi, että hänellä on kaksi tehtävää: edistää ensinnäkin uskontojen välistä harmoniaa ja toisekseen ihmisten myötätuntoa maailmassa. Kirjoitan muutaman kerran hänen puheistaan. Minun on kuitenkin laitettava tähän disclaimer: En kuunnellut suomeksi tulkkausta vaan hänen englantiaan, joka kyllä on todella hyvää. Saattaa kuitenkin olla, että olen käsittänyt innoissani osan asioista väärin. Hänen tulkkinsa, jolta hän välillä haki joitain sanoja, mikrofoni oli liian hiljaisella ja aina ei voinut olla ihan varma oliko puhe osoitettu tulkille vai yleisölle tarkoitettu. Ja siksi puhe oli myös osittain tiibetin kieltä. Kaikki oikaisut ovat tervetulleita!

Tässä nyt ensin joitain kohtia iltapäivän yleisöpuheesta.


.:Iltapäivän puhe: Myötätunnon voima:.

Puheen aluksi hänen pyhyytensä ilmoitti puhuvansa ihmisenä ja yksilönä, ei-uskovana, eikä buddhalaisuuden edustajana. Hän korosti sitä miten olemme kaikki samanlaisia niin henkisesti kuin fyysisestikin. Meillä kaikilla on myös täysin samat tunteet, ja siksi on vaikea ymmärtää miksi ihmiset eivät tuntisi myötätuntoa toisiaan kohtaan. Dalai Lama kehotti olemaan tekemättä eroa ihmisten välille erilaisuuteen perustuen.

.:Mihin myötätuntoa tarvitaan?:.

Maailma on yhä monikulttuurisempi, mutta samalla yhteistyöhön vaaditaan yhä enemmän puhdasta uskoa toisiin ihmisiin ja oikeaa ystävyyttä. Tarvitaan ”Me”-henkeä, niin perheissä, yhteisöissä kuin koko maailmassa. Yhteisen vastuun syntymiseen tarvitaan myötätuntoa.

Dalai Laman perusviesti on, että myötätunto on avain onnelliseen ja ilontäytteiseen elämään. Sellaista elämäähän kaikki haluavat elää. Siitä mitä on onnellinen elämä, hän oli sitä mieltä, että se on tyytyväisyyden tuntemista omaa elämää kohtaan, huolimatta siitä kuinka miellyttävää ja helppoa elämä on.

.:Myötätunnon esteistä:.

Hänen pyhyytensä korosti, sitä miten meillä ei ole mitään takeita siitä mitä tänä iltana tapahtuu, samalla tavalla kuin meillä ei ole mitään takeita siitä, että olemme illalla täysin onnellisia. Voimme vain toivoa sitä, mikä taas tekee meidät riippuvaisiksi tästä toivosta. Tämä taas puolestaan johtaa siihen, että kaikki, niin hyvät tapahtumat, kuin ongelmammekin ovat oman ajattelumme luomuksia, toivomme tuotteita. Se miten ajattelumme perusteella toimimme, taas puolestaan tuo meille vääjäämättä seurauksia. Tämän tiedostaminen on avain ymmärrykseen, myötätuntoon ja loppujen lopuksi onneen.

Negatiiviset tunteet johtavat negatiivisia seurauksia tuottavaan toimintaan. Jos niiden sijaan  motivoituisimme kohtelemaan kanssaihmisiämme ystävällisesti ja kehittäisimme ystävyyttä onnellisen ilmapiirin saavuttamiseksi, olisi elämämme onnellisempaa. Hänen pyhyytensä korosti sitä miten positiiviset tunteet luovat myötätuntoa. Mielenrauhan saavuttaminen auttaa meitä toimimaan viisaasti ja älykkäästi, siten kuin ihmismielen on tarkoitus toimia. Maailmankuvamme on positiivisten tunteiden avulla selkeä ja oikea, mikä auttaa meitä olemaan myötätuntoisia.

.:Miten voi saada myötätuntoisen asenteen?:.

Hänen pyhyytensä mainitsi kaksi asiaa miten myötätuntoista asennetta voi kehittää:

1.   Myötätunnon pohjana on meissä kaikissa oleva biologinen tarve pitää huolta toisista ihmisistä. Se luo vahvan kiintymyksen tunteen jo lapsen ja vanhemman välille. Meillä on luontaisesti taipumus näyttää kiintymyksemme jälkeläisillemme. Tämä biologinen vaisto on myötätunnun peruspilari. Kiintymystä ei voi näyttää liikaa. Hyvät kiintymyskokemukset imeytyvät kehomuistiin ja vaikuttavat myönteisesti onnellisuuden kokemiseen ja kykyyn tuntea myötätuntoa myöhemmin elämässä. Tieteellisesti on osoitettu turvattomuuden ja epävarmuuden tunteiden johtavan puutteelliseen lapsuuden kiintymyskokemukseen.
2.   Myötätunnon harjoittaminen lisää myötätuntoa. Myötätunnon siementen viljely lisää myötätuntoa. Tässä hänen pyhyytensä määritteli myötätunnon toisten ihmisten hyvinvoinnin lisäämiseksi kaikilla mahdollisilla sanoilla ja teoilla. Hän korosti kuitenkin sitä, että jokaisen tulisi ensin rakastaa itseään, olla itseään kohti myötätuntoinen ja huolehtia itsestään, jotta voi olla myötätuntoinen naapuriaan ja muuta maailmaa kohtaan. Tärkeä huomio on, että myötätunnosta tehdyt teot tehdään pyyteettömästi, toisten hyvinvoinnista huolehditaan ilman toivetta vastapalveluksesta.

Myötätunto on asenne, oikea tietoisuus, joka perustuu älyymme ja kykyymme olla avoin- ja lämminsydämisiä. Buddhalaisesta psykologiasta löytyvät kaikki perusteet mielen ja myötätunnon harjoittamiseen, mutta oikeasti ne ovat yleismaailmallisia. Buddhalaisuutta ei välttämättä tarvita myötätuntoisuuteen, vaikka tiede on suuresti hyötynyt buddhalaisesti ”mielen tieteestä”. Tasainen ja vakaa mieli on avain onneen. Harjoittamaton mieli on taipuvainen vihaan ja pelkoon, moniin maailman kriiseihin. Siksi myötätunnon voimaan – ja sen lisäämiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota maailmassa.


Seuraavassa kirjoituksessa kirjoitan siitä, mitä ymmärsin aamupäivän puheesta ja uskoisin, että vielä yksi kirjoitus tulee siitä mitä kysyin vanhemmuuteen liittyen Dalai Lamalta ja mitä hän vastasi.