Hajamielinen professori täällä jälleen päivää!
Torstaiaamuna, kun ajoin työpaikan portista sisään,
kirkas ääni kuului takapenkiltä: ”Äiti, miksi me tultiin tänne?”
Olin ihan omissa aatoksissani, tulevaisuuden
kuvitelmissa ja todella kaukana siitä auton ratista, omalla työmatkallani.
Aamulla löysin itseni yläkerran vessasta laittamassa
hiuksiani. Se hiusvaha, jota tarvitsin oli edelleen alakerrassa repussani. Olin
vannottanut, että ota se mukaan kun lähdin keittiöstä. En ottanut, en
muistanut. Olen ihan pahvi, enkä keskity mihinkään.
 |
| road of life by debaird™, on Flickr |
Mietin töistä pukuhuoneesta pyörälle lampsiessani,
että vedinkö vessan?
Kaupan kassalla totean, että niin ne kassit ovat
autossa. Ja alistun ostamaan muovikassin.
Näin läsnä
tässä hetkessä olen... ai että.
Miten sinä onnistut?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti