Tänä lumiviikonloppuna

Miten hiljainen viikonloppu voi olla?

 

Lauantaipäivän vietimme ystävien kanssa meillä kotona ja lähiympäristössä. Koko päivän satoi räntää. Olin jo aiemmin ajatellut, että miten päivästä selvitään kahden energisen kääpiön kanssa, kun ulos ei ole asiaa kovin pitkäksi aikaa.

Sitkeästi siksi sonnustauduimme vedenpitävään ja lähdimme pihalle aamusta. Pienet pyörittivät lumipalloja ja pesivät autoa lumella. 

 
 Kävimme ihan pienellä kävelyllä.

 

Lyhyet jalat ei kanna aina kovin kauas.

 Metsässä oli kaunista ja sinne oli kiva päästä edes hetkeksi.

 

Sisään palattuamme pienet eivät saaneet leikkejään yrityksistään huolimatta sujumaan kahdestaan. Aikuisia tarvittiin neuvomaan, sovittelemaan ja ohjaamaan toisten puuhien pariin. Toisina päivinä taas saa istua sohvalla kaikessa rauhassa ja menee tuntikausia kun ei kuulu yhtään ainoaa soraääntä. Pienillä on niin paljon opeteltavaa yhteispelissään.

Päivän aikana pelasimme kaikki mahdolliset pelit ja teimme kaupan päälle kaikki palapelit. Sitten kun aikuiset eivät enää jaksaneet viihdyttää, teimme popcornia ja laitoimme leffan pyörimään. Pienet istuivat sen hetken kun popparia riitti. Hyvä yritys oli kuitenkin…

Söimme vielä iltaruokaakin ja sitten saunoimme. Oma pieni oli aika loppu ja valitti jonkin verran korvaansa. Tervettä päivää ei siis jälleen montaa tässä talossa koettu.

Sunnuntai valkeni aikaisin hieman levottoman yön jälkeen. Pieni ei ole kovin hyvässä kunnossa, mutta ehdotti itse ulos lähtöä. Otimme kamerat mukaan ja lähdimme seuraamaan koirien ja lastenvaunujen jälkiä tuoreessa lumessa.

Pieni käveli tavanomaisen hitaasti ja meillä kesti iät ja ajat päästä lähimetsään. Mikäs siinä oli maleksia kirkkaassa kevätsäässä, vaikka keli oli aika kylmä.

Lähimetsän kallioilla oli ajettu maastopyörällä, seurasimme ajajien jälkiä ja kuvasimme lumisia puita. Kaunis aurinko pilkisteli pilvien takaa ja teki lumelle pitkiä varjoja. Fiilis oli tosi keväisä! Kiviin ja kallioille oli muodostunut eilisen erikoisen loskasään aikaansaamana hienoja kuvioita. Nautimme metsästä pienen hetken.

 

Idyllin rikkoi pienen kitinä. Koska hän ei ole ihan terve, ensin palelivat kädet, sitten oli sukka rypyssä ja sitten ei enää jaksanut kävellä. Loppumatkasta kenkään vielä tuli kivi. Aina ei ole helppoa ja leppoisaa, mutta olimmepahan hetken ulkona. Päiväunet tulivat tarpeeseen.

 

Viikonloppu on siis ollut melkoisesti lapsen ehdoilla elämistä. Hidasta elämää pienissä ympyröissä, missä ei ole muuta valittamista, että kotona on likaista! Armoton kevätvalo on paljastanut kaikki talven pölyt ja likatahrat joka paikassa. Se pakottaa raivaamaan kaaosta ja hinkkaamaan sotkuja pois.

Puuha saa kyllä odottaa, sunnuntaita on vielä vähän jäljellä!