Kevään pidennettyä päivät, tuntuu, että puuhaa ja menoa
riittää talviunen jälkeen vaikka millä mitalla. Tietokoneen lakkoilu on toinen
tekosyyni kirjoittamattomuudelleni. Tähän kun lisätään reipas flunssa ja sen
mukanaan tuoma väsymys, niin ei voi blogi kovin hyvin ei.
Concrete by Pensiero, on Flickr |
Menen ensi viikonloppuna kirjoituskurssille, ehkä siinä
olisi lääke ja löytäisin sanottavaa. Viimeksi se auttoi ja blogissa on muutama
kirjoitus suoraan siltä kurssilta:
Toteemi
Miten oma puutarha
voi jäädä huomaamatta? Ja vähän vielä onnesta.
* * *
Olen ollut lähipäivinä kiitollinen hyvistä yöunista,
monesta tavatusta sukulaisesta ja ystävästä. Kiitollisena olen myös ehtinyt
ratsastamaan ja seurannut pienen kehittyviä leikkejä. Erilaiset pelit ja kaupan
pito ovat tällä hetkellä suosikkeja. Suurin kiitollisuuden aihe on oma koti ja
perhe. Yksinkertaista.
En oikein löydä kirjoitettavaa. Ei ole mitään
sanottavaa. Nyt on näin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti