Muutin mieleni

I have changed my mind about a hundred things 
Effort in mediation is one example. 
I used to think that to become free 
you had to practice like a samurai warrior, 
but now I understand that you have to practice 
like a devoted mother of a newborn child. 
It takes the same energy 
but has a completely different quality. 
It's compassion and presence rather than 
having to defeat the enemy in battle.

~ Jack Kornfield

Two suns by Toni Verdu Carbo on Flickr

Heräsimme kauneuteen

Meillä oli ilo päästä metsäkämpälle yhdeksi yöksi Nuuksioon. Illan suussa satoi jo vähän lunta, mutta emme odottaneet maan olevan valkoinen kun heräsimme lauantaiaamuna. 

Kaunis tykkylumi oli peittänyt märät puut ja maan kevyeen lumipeittoon. Lasten riemulla ei ollut rajaa! Puiden oksat notkuivat paikoitellen lumesta. 

Varvut olivat kauniimpia kuin koskaan. 

Valon väri oli muuttunut maisemassa. Kävimme sitä ihaillen pienellä metsäretkellä, jonka kruunasi kämpille palatessa auringon pilkistys. Se oli niin matalalta, mutta oli kuitenkin aurinko.

Olen kiitollinen:

©      Kauniista maiseman muutoksesta

©      Siitä, että pimenevää syksyä on enää kuukausi jäljellä

©      Kynttilöiden polttamisesta, koska niiden valo on niin kaunis

©      Hienon kämpän lainaamismahdollisuudesta

©      Omasta perheestä ja vanhoista, hyvistä ystävistä

©      Levosta ja flunssan taittumisesta

©      Tasapainon tunnusta tässä ja nyt

Mikä omassa viikonlopussasi oli läsnä olevin hetki?

Talviteloille

Meidän isäinpäiväviikonloppu vietettiin mökillä viimeistä kertaa tänä vuonna. Päivä on jo niin lyhyt ja yöt kylmiä. Rakas mökkimme ei ole talviolosuhteisiin tarkoitettu. Nyt on luovutettava mökkeilystä noin puoleksi vuodeksi.

Takassa täytyi polttaa koko ajan tulta, mutta se ei haittaa, luo vaan tunnelmaa kilpaa kynttilöiden kanssa.

Viikonloppu meni muuten palautumisen merkeissä. Olemme nukkuneet kuin tukit ja pitkään. Meillä ei ole kiire mihinkään. Päivä on niin lyhyt, että löysäillessä ehti tulla pimeäkin ennen kuin ehdimme kovin paljon haravoida. Kävimme lyhyillä kävelyillä, jotka päättyivät ihan pimeyteen. Pieni juoksi taskulampun kanssa edellä pelottomana.

Saunoimme pitkään molempina iltoina. Järvi oli varmaan korkeintaan kuusiasteinen, mutta silti sinne oli pulahdettava. Jalat kangistuivat ja veri alkoi kiertää.  Saunassa sai istua kauan, jotta suli kunnolla. Oloa on vaikea kuvailla, mutta kihelmöivän hyvä se oli.

Maisema on marraskuun harmaa, tihkusateinen ja sumuinen. Se houkuttelee pysymään sisällä, polttamaan kynttilöitä ja käpertymään kylki kylkeen sohvalle kirjojen kanssa. Totta puhuen, sitä pystyy tekemään kotonakin, vähän lämpimimmissä oloissa. Laitoimme siksi mökin talviteloille loppujen lopuksi hyvillä mielin.

Tärkeää juuri nyt

Oli kaunis syksyinen viikonloppu. Kaikki aistit olivat käytössä olemisen vallatessa elon meille niin tärkeällä mökillä. Kaikki hidastuu ja muu elämä menettää merkityksensä. Ilmassa on kuitenkin päälimmäisenä luopumista kesästä.

Jos totta puhutaan, niin ajatus siitä, että mökki saattaa seistä seuraavat seitsemän kuukautta yksin metsässä, on vaikea. Minusta on kuoriutunut äiti-ihmiseksi tultuani oikea mökkeilijä. Viihdyn hyvin pienessä, hiljaisessa ja yksinkertaisessa elossa keskellä metsää.

Odotukset ovat näin normiarjesta mökille päästessä aina korkealla. Se on hyvä harjoitus kun kaikki ei aina mene suunnitelman, toiveen ja kuvitelman mukaan. Tällä kertaa superkuu valvotti oikein urakalla molempina öinä, enkä saanut nautittua pimeässä pitkään nukkumisesta. Kuvitelmasta ja toiveesta piti päästää lakanoissa tuskissaan kieriessä irti. Päivällä oli helpompaa nauttia joka hetkestä.

Mikä oli minulle viikonloppuna tärkeää?

Ihmiskasat ja kutitus.

Päiväunet laiturilla paksun vanhan viltin alla.

Istuminen laiturilla, oleminen vain ihaillen maisemaa.

Kameran käytön opettelu.

Viikon oppien sulattelu. Ideoita ja inspiraatiota. Itsestään paikalleen loksahtelevan elämän ihmettely.

Putoavat lehdet ja keltaisen värin vallan otto maisemassa. Annan kesän mennä.

Kävely metsässä, hirvikärpästen kanssa tanssi tuskasta.

Mustikat ja puolukat.

Viimeiset ulkoruokailut.

Saunominen. Kylmän järven houkutus. Uiminen on ihanan kamalaa.

Lehtien ja kirjojen luku sohvalla.

Hiljaisuus ja rauha.

Se kuu. Vaikka valvottikin.

Yhdessäolo.

Mikä on sinulle tärkeintä juuri nyt?

Tuulta ja tyyntä

Lomailua on jo pitkään takana ja vielä vähän edessä. Käynnissä on vaihe, jossa ollaan mökillä, eikä tehdä mitään, ei niin yhtään mitään. Aurinko ei ihan joka päivä paista, mutta ei onneksi sadakaan! Ihan sama, me vaan ollaan.

Lomalla onni on...

Hieno kuutamo

Myöhään venyneet illat ystävien kanssa

Piiiiiiiiiiiiiitkät yöunet

Retkien suunnittelu ja retkeily

Tuuli ja sitten taas tyyni ilma

Pakkaaminen hyvän listan mukaan

Uiminen ja saunominen, joka ikinen ilta

Aurinko

Mustikat

Pikkuötökät ämpärissä

Muistipeli

Ruuanlaitto pitkällä kaavalla

Telttaretki ja teltassa yöpyminen

Kuplajuoma

Auringonotto heti kun se pilkistää

Hetket riippukeinussa

Kirjan lukeminen

Päästä keksityt eläintarinat

Viheltämisen opettelu

Sateen pitäminen sisällä

Mikä on omassa kesässäsi onnea?

Vihreyden viemä

Blogihistorian pisin postaustauko, kai. En ole ehtinyt yhtään kirjoittaa. Päässä kyllä pyörii aina välillä bloggausajatuksia. Voisin luetella pitkät listat töitä, nuhaa, yskää, puutarhatöitä, urheilusuorituksia ja mökkiremontteja syyksi. Mutta se on vaan kaikki elämää ihan tavallista. Nyt on ollut näin.

Kameran muistikortille tallentui yksi ainut kuva viikonlopun mökkitunnelmista. Siinäkin laituri on romahtaneessa tilassa ja kaipaa korjaajaa. Silti siinä voi nauttia elämästä. Kai olet jo oppinut, että sitä täydellistä elämästä nauttimishetkeä ei koskaan tule? Nyt en saa edes sitä kuvaa ladattua blogiin. Ei mene putkeen tämäkään.

Kesä ei ole Mäntyharjun mökillä vielä niin vihreä kuin Helsingissä. Tuuli riepotteli meitä ja puita koko viikonlopun. Pääasiassa aika meni pieniin mökkiaskareisiin ja paikallaan ei oltu hetkeäkään, paitsi nukkuessa. Tässä hidastamisessa ja elämästä nauttimisessa on vielä tekemistä.

Pienen kanssa on käyty keskusteluja lähiviikkojen ja kesäloman tapahtumista. Mieli laukkaa jo hänelläkin ja odottaa kovasti Linnanmäkeä ja juhannusta. Olemme yrittäneet puhua, että tässä ja nyt on hyvä olla. Nyt vaan nautitaan. Viikonlopun parhaat hetket olivat saunan jälkeen terassilla pieni sylissä hengittämässä raitista ilmaa. Silloin pienikin sanoi, että nyt on ihanaa.

Miten viikonloppusi meni?

Viikonlopun mindfulness harjoitukset

Tänä viikonloppuna annoimme aikaa vanhemmilleni. Äiti oli toivonut äitienpäivälahjaksi mökkilaiturin vesillelaskuapua. Saamansa piti, ja ajelimme heidän avukseen. Samalla pieni mökkeily antoi mahdollisuuden nauttia kevään merkeistä. Kai sitä voisi sanoa, että viikonlopun mindfulness harjoitukset tehtiin ihan vahingossa katsomalla luontoa kaikilla aisteilla.

Teimme muutaman kävelyretken kevään merkkejä etsien. Pienet olivat koiran kanssa innolla matkassa. 

Minua ihastuttivat erityisesti jo hienosti vihertävät koivut, joiden sävy on erityinen aina näin ensimmäisellä lehtien ilmaantumisviikolla.

Ketunleipien maistaminen oli eritystä hupia pienille. Ne maistuivat suolaiselle ja makealle samaan aikaan. Maa pukkaa ihanaa syötävää nyt koko ajan kaikille ketkä viitsivät kerätä. 

Näimme kävelyllä naapurin isännän, joka kertoi käen jo kukkuvan. Ja niin tosiaan kukkui, kunhan vaan maltoimme hiljentyä kuuntelemaan. Muutkin linnut lauloivat aikaisesta aamusta myöhään yöhön. Aika kesäistä jo!

Mökkijärven timantit ovat kauniita ja tarjoavat täydellisen taustan kauniille vähän vihertäville oksille.

Isot valkovuokkomättäät houkuttelivat pienet keräämään mummolle äitienpäiväkimpun.

Ilta-aurinko valaisi iltasaunan aikaan kevään heräämiseltä tuoksuva metsän. Hyvät yöunet olivat kaikilla taatut.

Luonnossa oli hyvä ja helppo olla vaan tässä ja nyt ja ihmetellä kevään merkkien kauneutta. Oletko jo kokeillut?

Lue lisää edellisten keväiden juttuja:

Elämän kevät

Kevätmetsässä

Maalliskuu maan avaa

Yksin tai no hevosen kanssa

Vapaus ilman siipiä

Sattumanvaraisesti

Miten viikonloppusi käynnistyy? vanutko sängyssä pitkään vai heräätkö ihan kesken uniesi kun lapset heräävät? Miltä tuntuu? Onko ihana aamu? Miten viikonloppu jatkuu? Sattumanvaraisesti vai suunnitellusti? Täynnä puuhaa vai leppoisasti?

Meillä vähän riippuu viikonlopusta miten se sujuu. Kiireettömyys on kuitenkin koko perheen yleisin toive viikonlopuille. Siihen sitten pyrimme ja mielestäni se helpoiten onnistuu, kun suunniteltuna on muutama puuha, joille ei ole tarkkaa aikataulua.

Tänä viikonloppuna nousimme lauantaiaamuna vahain pienen kanssa yhdessä ylös. Muistin, että olin valmistellut herkkuaamiaista jo edellisenä iltana ja säästänyt aamujogurttiin jopa muutaman mansikan. Laitoin myslin tai trendikkäästi kutsuen granolan uuniin ja otin yön yli muhineen leipätaikinan pöydälle nousemaan. Puristin tuoremehua ja tein jugurttiannokset valmiiksi odottamaan mysliä. Nautimme pienen kanssa herkuista kaikessa rauhassa leivän paistuessa.

Aurinko kutsui meidät pian ulos tekemään vähän pihahommia. Keli oli mitä ihanin. Aurinko helotti ja taivas oli upean värinen. Ihastelimme pensaiden silmuja ja esiin puskevia tulppaaneita. Pienen krookuksetkin avasivat auringossa kukkansa. Sama kuva esiintyy joka vuosi blogissa.

Laitoimme yläpihan pressun paremmin paikoilleen. Tarkoitus on köyhdyttää maaperää, jotta saamme sinne kylvettyä luonnontilaisen niityn niittykukkineen. Tarkastimme kasvimaan kunnon ja huomasimme iloksemme jo raparperin ja ruohosipulin sieltä nostelevan versojaan. Teimme kasvimaan lannoitussuunnittelua ja koko pihan haravointisuunnitelmaa. Saimme myös loput jouluvalot, anteeksi vuodenaikavalot, korjattua talteen. Lipuksi siivosimme etupihaa ja siirsin pääsiäissipulikukat pääovelle lasikuistilta. Uskon, että ne eivät enää palellu. Saa nähdä kuinka käy!

Istuin hetken auringossa torkkuen. Se ja pölyjen siivoaminen saivat posket helottamaan. Ihanat vuodenajat! Uskoa kevääseen vahvistaa myös villasukkapyykille uskaltautuminen.

Harjoitamme tarkkaavaisuutta niin valikoivasti ja sattumanvaraisesti, ettemme monesti huomaa asioita, jotka ovat aivan silmiemme edessä tai kuule ääniä, vaikka ne kantautuisivat korviimme selkeinä. Sama pätee myös muihin aisteihimme. Ehkä olet jo huomannut tämän.

~ Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu, kirjasta Kehon ja mielen viisaus

Mitä sinä olet havainnut tänä viikonloppuna?

Lähtökitkasta pääsiäisfiilistelyyn

Pääsiäisterveiset mökiltä!

Alkuviikosta meinasi hieman usko loppua siihen lumentuloon ihan niin kuin kaikilla muillakin. Mietimme tarkkaan, että viitsiikö räntäsateeseen lähteä. Kotona kökkiminen ei kuitenkaan tuntunut myöskään kovin hyvältä idealta. Matkaan ja säähän varustautumiseen ei silti oikein millään olisi ollut tarmoa.

Lähtöpäätöksen teossa auttoivat jo ostetut ruuat ja lainaan ruinattu peräkärry. Päätös oli tietysti täysin oikea. Miten niin usein sitä ei jaksa vaan lähteä. Tavaran pakkaamisessa on vaivaa, väsyttää ja olisi muuta tekemistä. Sitä sanotaan lähtökitkaksi. Vaivaakohan se ketään muuta kun meitä?

 Prioriteetit olivat heti mökillä selvät. Siivous ja lämmitys piti aloittaa, jotta pääsisimme illalla nukkumaankin. Mökkiremontti on vailla muutamaa kalustetta, jotka toimme. Niiden kokoamisessa on mennyt tähän asti osa pyhistä. Varsinaista puuhastelua mökkeily on ollut muutenkin. Emme ole oikein hyviä olleet vaan olemaan. Järjestelimme paikkoja ja uusia kaappeja.

Pienen kanssa olemme siivonneet pihaa haravoimalla oksia ja lehtiä. Purojen teko on tuonut siihen kivaa vaihtelua. Vesi seisoo paikka paikoin ja olemme ohjanneet sen lirinää oikeisiin uomiin. Olin unohtanut miten addiktoivaa purojen tekeminen on.

Järvi on vielä paksussa jäässä. Pieni on leikkinyt jääpaloilla ja teimme meille pienet avannot. Tuossa se toinen on, meditointikiven vieressä. Siellä on saunasta käyty dippaamassa.

Joutsenet lensivät kovaan ääneen ylitsemme. Ne ovat lentäessään suuria ja mahtavan kauniita. Muuten linnunlaulua ei ole juuri vielä kuulunut. Sää on ollut mukavan tyyni ja sade ei ole haitannut yhtään ulkoilua. Pieni ei ole edes tarvinnut sadevarusteita. Olemme siis tyytyväisiä oloomme!

Aikaansaadut puuhat ovat tuottaneet meille iloa. Hyvä ruoka ja sauna ovat kruunanneet pyhänviettomme. Olo on avannossa käynnin jälkeen saunan lauteilla ollut aivan täydellinen. Jälkiruuaksi syöty raakasuklaamoussekakku mansikoilla ja kuohuviinillä on maistunut todella ansaitulta herkulta.

Vielä meillä on muutama päivä aikaa vaan olla. Puuhastelut on melkein puuhasteltu, niin että keskitymme olemiseen. 

Iloista pääsiäisenjatkoa!

Lasten kanssa kevätretkellä Nuuksiossa Klassarinkierroksella

Monien muiden tapaan, ulkoilimme tänään aurinkoisessa ihanassa kevätsäässä Nuuksiossa. Väkeä oli valtavasti liikkeellä ainakin parkkipaikoista päätellen, mutta valitsemassamme kohteessa Klassarinkierroksella saimme kulkea hyvin rauhassa. Reittiä voi seurata Kurjolammen ympäri ja Saarijärven rantaa pitkin.

Tulipaikalla kyllä oli useita liikkujia, mutta saimme vuorollamme grillata ja nauttia eväämme ihan rauhassa.

Kiersimme kierroksen myötäpäivään parkkipaikalta käsin. Alkumatka meni hienoja kallioita odottaessa ja paluumatkalla oli geokätköt houkuttimena. 

Aurinko helli meitä, taivas oli upean sininen. Linnut lauloivat ihan täydellä volyymilla jo muutamassa laaksossa, toisaalla kuului vain ujoa, pientä viserrystä. Jahtasimme tietysti hienoja kevätpuroja ja niiden lorinaa saimmekin ihastella moneen otteeseen.

Klassarinkierros on koko pituudeltaan neljä kilometriä. Palasimme parkkipaikalle kuitenkin tietä pitkin, koska sen varrella oli Nuuksion Power Trailin geokätköjä. Niiden löytäminen jäi kuitenkin osittain haaveeksi, lunta oli sen verran vielä. Itse asiassa lumitilanne oli päivän yllätys. 

Omassa lähimetsässämme ei ole kuin kylmimmissä kohdissa pieniä lumilaikkuja. Nuuksion eteläpuolella oli ihan reilusti lunta ja suurimman osan Klassarinkierrosta kuljimme jäisiä polkuja.

Lapset kulkivat koko ajan urheasti vaikka kaatuilivat välillä. Sen verran haahuilimme muutenkin, että GPS näytti autolle palatessa kuuden kilometrin saldoa. Kaikki mukana olleet kolme lasta iältään 12, 7 ja 5 jaksoivat reitin oikein hyvin. Muilla lapsiperheillä oli erilaisia kantovälineitä, joiden kanssa kulkeminen ei varmaan ole liian rasittavaa sekään. Korkeuseroa on mielestäni sopivasti reitin piristykseksi. Esimerkiksi Sorlammin kierros on mielestäni rasittavampi.

Klassarinkierros on miellyttävää vaihtelua Nuuksion kuluneisiin hyvin merkittyihin reitteihin. Se ei ainakaan tähän vuodenaikaan näyttänyt kovin kärsineeltä. Klassarinkalliolla oli hieno erämainen tunnelma ja muutenkin reitin luonto oli ilahduttavan vaihteleva.

Jälleen kerran meillä oli huippuhauska retki! Reitin mitoitus oli kaikille sopivan leppoisa ja sunnuntaita ei ihanammin voisi viettää. Suosittelemme!

Muita ulkoilu- ja retkeilyjuttuja löydät Metsässä tunnisteen alta.

Polku vaatii sille olemista

Seek the path that demands your whole being. Leave that which is not, but appears to be.

~ Rumi

Näkytömän

My place is placeless, my trace is traceless,
no body, no soul, I am from the soul of souls.
I have chased out duality, lived the two worlds as one.
One I seek, one I know, one I see, one I call.
He is the first, he is the last, he is the outer, he is the inner.
Beyond He and He is I know no other.

~ Rumi

Summer Snowflake Mandala/1 by DawnsRays, on Flickr

Pieni sanoo asioista, joita ei voi koskettaa tai ehkä heti ymmärtää, että ne ovat näkytömiä, näkymättömiä. Niitä on paljon. Ihan näin aikuisenkin elämässä.


Havainnoidaan tänään yhdessä kaikkea sitä mitä ei nää. Sovittu?

Mandala

Pienen kanssa piirretään, askarrellaan ja väritetään paljon. Mandalat ovat lähiaikoina kiehtoneet mieltä ja printtasin niitä valmiiksi päiväna eräänä meille värityshetkeä varten. Luin samalla netistä mandaloista.

Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio, joka kuvaa kosmosta symbolisesti tai metafyysisesti. Sana mandala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa ympyrää, keskusta tai yhteyttä.

Olimme LUX Helsingissä ja sielläkin törmäsi kierrätetyistä laboratoriotarvikkeista tehtyihin Mandaloihin. Kansallismuseon piha oli viimeinen kohteemme ja olimme jo ihan jäässä, mutta kauniit mandalat laittoivat katsomaan läheltä. Niiden osat eivät olleet kovin kauniita tai erikoisia, mutta yhdessä ne muodostivat täydellisiä kuvioita. Niiden tekijä Ishmail Sandstroem uskoo, että mandalan – sanskriitin kielellä ympyrän, keskuksen tai yhteyden – avulla on mahdollista nähdä kauhistuttava kauniina ja pelottava pelastavana. 

Edellinen ja allaoleva kuvio ovat hänen teoksiaan Lux Helsingistä. 

Niin se vaan taas kerran on, kun jotain ajattelee enemmän tai kun johonkin kiinnittää huomiota niin se lisääntyy. Ajatusten kanssa tulee olla tarkkana.

Kotona väritimme mandaloita. Se piti otteessaan ja jostain olin lukenut, että kuvio kertoo värin, jolla se väritetään. Ihmeellistä kyllä, mutta siltä värittäessä tuntui! Pieni väritti ja jopa puolisoni väritti. Rytmi ja symmetria ovat kiehtovia, ne näkyvät meissä jokaisessa solussa ja kaikkialla luonnossa. 

Meillä oli mukava värityshetki. Oma hengentuotokseni taitaa päätyä muistikirjaani. Ehkä niitä tulee lisää?

Oletko tutustunut mandaloihin? Mitä ne sinulle merkitsevät?

Lue lisää Mandaloista netistä:

Wikipedia

Mommumystic

Ajatusten viljelemisestä blogista:

Ajatukset ovat susia jo syntyessään

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Onnellinen nyt: 7. Ajatusten viljelystä

Onnellinen nyt: 6. Tunteiden viljelystä 

Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää