Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Isoäidin pöytäliina ja kulissit

15.8.2015

Isoäidin pöytäliina ja kulissit



Olen saanut äidiltäni pöytäliinan, jonka hän on perinyt omalta äidiltään. Sukuni naiset ovat aina olleet kovia tekemään käsitöitä. Hienoja mattoja, ryijyjä ja pöytäliinoja on vaikka millä mitalla vaatehuoneiden kätköissä.

Tämä tarinan pöytäliina on erityisen hieno, koska se on tehty pula-aikaan sotien jälkeen. Isoäitini oli saanut jostain käsiinsä sokerisäkkejä. Niiden kangas soveltui erityisen hyvin pöytäliinaksi. Isoäiti on ommellut säkkikankaat huolellisesti yhteen, niin huolellisesti, että saumaa tuskin huomaisi, jos se ei olisi hieman repeillyt. Sen jälkeen isoäiti on kirjaillut taitavasti kauniit kukkakuviot kankaaseen.



Voin tuntea sen ilon, jota hän on tuntenut levittäessään kauniin, tahrattoman ja silloin ehjän uuden pöytäliinan ensimmäistä kertaa kodin pöydälle. Pula-aikana kaunista tehtiin niillä silloin olleilla resursseilla parhaimman taidon mukaan.

Sisustaminen on hieman toista nyt, kun voi ajaa suhauttaa lähimpään IKEAan ja hakea muutaman uuden tyynyn tai vähintään koristekynttilöitä. Niistä otetaan kuva ja laitetaan se yhteen tai useampaan somekanavaan kertomaan omaa tarinaansa elämämme täydellisyydestä.

Isoäidin aikaan ei ollut somea, kaikki tapahtui oikeassa elämässä. Silti olen ymmärtänyt monista suvun tarinoista isoäidin luoneen kauniita vaatteita ammatikseen ja kotiin tekstiilejä vaikka kuinka olemattomista raaka-aineista. Kodissa hänellä oli kaikki täydellistä, tai ainakin siltä näytti. Kaikkia tarinoita ei edes pyynnöistäni huolimatta minulle koskaan kerrota. Nykypäivän somessa tarinat rakentavat meille jokaiselle ihan omat kulissit.

Somea voi uskoa tai olla uskomatta. Toisen elämää ei voi koskaan täysin tietää millaista se on. Huolimatta kauniista postauksista en voi tietää miltä toisesta tuntuu ja mitä kulissi taakseen kätkee. Sen kun muistaa, voi opetella myötätuntoista asennetta, joka on tietoisen läsnäolon peruspilareita. Myötätunto kaikkia ja kaikkea kohtaan, mitä tahansa eteen tulee, on kasvattava harjoitus.



Blogeja moititaan usein myös kauniista, todellisuuden peittävistä kuvista. Joten jotta tämä kirjoitus olisi epätäydellinen, kerrottakoon, että illallisen päätteeksi kuvan etualalla oleva punaviinilasi kaatui isoäidin liinalle. Ihan itse kaasin. Se on nyt pesty ja kulissien takana jännitetään lähtikö se puhtaaksi vai onko pöytäliinalla jälleen yksi tarina lisää salattavanaan. Paitsi, että nyt tarina on tallennettu ikuisiksi ajoiksi someen.



Kerro mitä pidät somekulisseista tai lue toinen tarina, jossa esiintyy sukukalleuksia:



Ei kommentteja: