Seisomatyön aloittamisesta

Olen seissyt töissä nyt viime marraskuusta asti. Siksi voisin ehkä asiasta nyt jo muutaman sanan mainita. Syy miksi kirjoitan siitä blogissani, on tietoiset valinnat ja tietoisesti eläminen. Niihin minusta kuuluu se, että kuuntelee kehoaan ja oppii toisten virheistä. Jos jokin ei toimi, kannattaa tiedostaa siitä tulevat, yleensä fyysiset oireet, ja tehdä asialle jotain.

Tiedotusvälineissä on ollut useita tutkimustuloksia ja juttuja, joissa tehdään selväksi, että istuminen on epäterveellistä, se jopa tappaa.

No miten minulla on sitten mennyt?

Sain seisomapöydän töihin ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksyllä 2012, muistaakseni. Työnantajani on tehnyt viisaan päätöksen, että kaikki hankittavat uudet pöydät ovat säädettäviä. Meillä oli tarve saada useita henkilöitä samaan huoneeseen ja siksi tilan käytön muuttuessa vanhoista pöydistä ei ollut mihinkään. Seisoin aluksi vain satunnaisesti noin vuoden ajan. Sitten istumisvastaisia kirjoituksia alkoi tulla ja vaihdoin töissä huonetta nykyiseen kahden hengen huoneeseen. Sitten vaan päätin, että nyt seistään. Ihan samalla tavalla kun joskus päätin elää tietoisena läsnä ollen ja sittemmin olla syömättä sokeria.

Seisomapäätöksen tehdessäni taisi olla marraskuu 2013. Aluksi tuntui, että tästä ei tule yhtään mitään. Ajatus ei kulkenut, enkä oikein tuntunut osaavan kirjoittaa seisaalleen. Istuin välillä puoleksi tunniksi tai tunniksi. Noin kolmen viikon jälkeen huomasin, ettei enää ollut eroa seisoinko vai istuinko. Sen verran siihen meni, että työ alkoi sujua seisten. Suosittelen olemaan sitkeä ja seisomaan vaan.

Projektin jatkuessa huomasin jonkin ajan kuluttua lantion sivussa olevien lihasten kipeytyvän. Kehoni kertoi, että painon tulee jakautua tasaisesti molemmille jaloille, muuten sattuu. Opettelin seisomaan tasapainossa ja vaiva poistui. Huomaan nyt usein kotona ruokaa laittaessa seisovani samalla tavalla, oikein. Tämän jälkeen minulla oli joitain viikkoja tosi kipeä alaselkä. Se on tyypillisesti heikoin kohta kehossamme. Minulla on toisinaan ollut ihan osteopaatin apua vaativat alaselkäkipu. Tiedostin kipuni ja annoin sen tulla ja mennä. Tiesin selkäni vahvistuvan. Seistessä on tietoisesti muistettava koko ajan hieman tukea korsetilla vatsaa vähän jännittämällä selkää.

Tosi hauskaa on ollut seurata näillä ihmiskokeilla kehon muutosta ja palautumista luonnolliseen tilaan. Nyt heikoin paikkani taitaa olla polven kiinnitys reisilihakseen. Se ei kestä askelkyykkyjä jumpassa kovin hyvin ja on selkeästi ärsyyntynyt töissä seisomisesta. Tiedän senkin olevan ohi menevää.  

Keho vahvistuu ja sopeutuu kaikkeen. Iso ilonaihe oli toukokuun Pariisin matkamme. Vaikka kävelimme kaikki päivät kaupungilla, ei ollut mitään ongelmaa jaksaa ja jalat eivät olleet yhtään väsyneet!

Osan työpäivästä nojaan nykyään enemmän pöytään, seison yhdellä jalalla, annan painon olla toisella tai muuten vaan liikun vähän sähköpostia lukiessani. Se on kai tärkein asia mikä tässä seisomisessa tulee automaattisesti, eli että liikkuu vähän koko ajan. Tosin palavereita on niin paljon, että harvana päivänä sitä koko 8 tuntia tulee seistyä, vaan palaverit keskeyttää hyvän seisomaputken. Nyt ollaan siinä, että alaselkä kipeytyy enemmän kun istuu. Se pakottaa katkaisemaan pitkät palaverit nousemalla seisomaan. Jos jotain tarvitsisi parantaa, olisi se jonkinlainen kumimatto, joka hieman pehmentää kovaa kivilattiaa, koska seison työpisteelläni aina ilman kenkiä.

Seisominen tarttuu. Meitä on työyhteisössä noin 30 henkeä. Suurin osa seisoo ainakin välillä. Osa meistä seisoo aina kun ei ole palaverissa. Tekee todella hyvää. Näyttäisi siltä, että negatiivisia vaikutuksia ei omassa työyhteisössämme ole ollut. Amerikkalaisen verkkojulkaisun mukaan seisominen on terveysterrorismia ja aiheuttaa kateutta. Mutta ainakin itse olen 20 vuoden kasvissyönteineni ja jumppaamisieni kanssa jo muutenkin terroristin maineessa. En sitä paitsi ole ollut ainoa, joka seisoo, niin että siksikin muutos on mennyt hyvin.

Suosittelen kokeilemaan! Tapojen muuttaminen ei ole koskaan helppoa, eikä tässä tapauksessa ollut ihan kivutontakaan. Seisomatyön ehdottomat hyödyt ovat mielestäni:

©      ajatus kulkee paremmin

©      selkä- ja hartiakivut, ne vähäisetkin ovat hävinneet

©      jalat ovat vahvistuneet

©      jaksan kävellä paremmin pitkiä matkoja

©      liikun automaattisesti päivän aikana enemmän

©      ryhtini on parantunut ja keskivartalo vahvistunut

©      seisominen tarttuu

Niin ja tämän projektin tuloksena meille tuli kotiin uusi perheenjäsen, arvaatte varmaan, seisomapöytäpä hyvinkin! Jutun kuvituksesta voi sitä ihailla.