Elävä
ravinto on jäänyt kesän hyvien kokemusten jälkeen tavaksi sen verran, että
kasvatan ituja ja versoja edelleen lounasruuakseni. Olo on energinen ja hyvä.
Selkeästi se kokeilujeni mukaan sopii minulle. Versojen kasvatus on myös sopiva
käytännön harjoitus tavalliseen viikkooni.
Kuvassa on jokaviikkoinen traditio.
Valmiiksi kasvaneet auringonkukanversot puhdistetaan nyppimällä siemenet pois
ja pussitetaan viikon evässalaattien tekoa varten. Siemeniä on aika paljon, ne näkyvät kuvassa mustina. Harjoittamiseen on paljon materiaalia siis.
Ympäristö ei ihan ole sama kuin mökillä
kesällä laiturilla auringossa. Mutta tästäkin hetkestä pyrin tekemään
mahdollisimman miellyttävän. Olen valinnut terveellisen ruokavalion ja se sopii
minulle. Teen tietoisia valintoja ja käytän aikaa versojen ja itujen
kasvattamiseen. Totta puhuen minulla menisi enemmän aikaa viikossa niiden
hankkimiseen muualta.
Otan puhdistushetken verran aikaa itselleni
ja ajatuksilleni. Joku voisi kutsua sitä meditaatioksi. Pyrin olemaan läsnä ja ajattelen aktiivisesti korkeintaan kiitollisuutta ruokaani kohtaan. Muita ajatuksia tulee ja
menee, mutta niin se on aina. Mindfulness summitissa puhutiin paljon
siitä, miten tärkeää on huomata mielensä vaeltavan ja palauttaa se sitten
lempeästi kohteeseen. Se on jo edistymistä, kun huomaa, ettei koko ajan ole
läsnä sille mitä tekee.
Keskityn arvostamaan vihreää ruokaani,
se ravitsee minut ja antaa minulle vitamiineja ja hivenaineita helposti
imeytyvässä muodossa. Kiitän siemeniä ja multaa, kiitän valoa ja vettä, jotka
minulle ruuan tekevät.
Olisiko sinulla arjessa vastaavanlaisia
hetkiä otettavaksi harjoitukseksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti