Rakkaudesta ja parisuhteellisuudesta

Facebook-feedissä on vilahdellut usein niin suuria odotuksia aiheuttavien kesälomien kunniaksi eri lehtien onnellisuusvinkkejä parisuhteeseen. Niissä on usein sama aihe: läsnäolo toiselle. Mietin, että kenelle sitten on läsnä jos ei omalle puolisolleen? Kuka ansaitsee enemmän huomiota? Eikö kesällä ole tämäkin helppoa? Tänään tässä tulee vähän hempeilyä aiheesta.

Useimmat meistä jakavat päivänsä toisen ihmisen, puolisonsa kanssa. Silti yhdessä oleminen ei aina suju niin läsnä olevissa merkeissä. Puhelimen räplääminen on varmaan usein syy olla ”kuulematta” toista ja kuinka usein mietit kaupassa mitä toinen pyysi sieltä tuomaan? Huomio vaan hajaantuu koko ajan joka suuntaan, jos sitä ei aktiivisesti suuntaa kuuntelemaan omaan puolisoaan kunnolla. Tärkeää? Kyllä. Sitä kannattaisi harjoitella.

Minulla on ajatus, että lomalla, jos koskaan, on aikaa oikeasti kuulla omaa puolisoaan. Silloin on aikaa katsoa, miltä toinen oikeasti näyttää. Lomalla on aikaa tuntea toinen kiireettöminä aamuina vieressään ja toisen käsi kädessä pitkillä ajomatkoilla. Silloin on aikaa miettiä mitä lomapäiviltä haluaa ja myös tehdä molemmille mieluisia asioita. Lomalla voi puhua yhteisestä menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea vaan olla yhdessä läsnä toisille tässä ja nyt. Toiselle läsnä olon voi aloittaa heti tänään.

Loppuun vielä sitaatti juuri lukemastani kirjasta siihen arkeen joka kohta kaikille koittaa:

Parisuhde on kahden aikuisen molemminpuolista elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen ei kanna vastuutaan, sillä toisen on silloin kannettava kaksinkertainen vastuu. Joskus rakkaus on sitä, että pesee vessan vain siksi, ettei toisen tarvitse sitä tehdä. Rakastaminen on oman osuutensa hoitamista joka päivä.

~ Minttu Hapuli, Selibaattipäiväkirjat

Ollaan nyt lomalla toisillemme vielä läsnä. Milloin siihen on paremmin aikaa?

Tuulta ja tyyntä

Lomailua on jo pitkään takana ja vielä vähän edessä. Käynnissä on vaihe, jossa ollaan mökillä, eikä tehdä mitään, ei niin yhtään mitään. Aurinko ei ihan joka päivä paista, mutta ei onneksi sadakaan! Ihan sama, me vaan ollaan.

Lomalla onni on...

Hieno kuutamo

Myöhään venyneet illat ystävien kanssa

Piiiiiiiiiiiiiitkät yöunet

Retkien suunnittelu ja retkeily

Tuuli ja sitten taas tyyni ilma

Pakkaaminen hyvän listan mukaan

Uiminen ja saunominen, joka ikinen ilta

Aurinko

Mustikat

Pikkuötökät ämpärissä

Muistipeli

Ruuanlaitto pitkällä kaavalla

Telttaretki ja teltassa yöpyminen

Kuplajuoma

Auringonotto heti kun se pilkistää

Hetket riippukeinussa

Kirjan lukeminen

Päästä keksityt eläintarinat

Viheltämisen opettelu

Sateen pitäminen sisällä

Mikä on omassa kesässäsi onnea?

Haluan tuntea eläneeni elämäni

Tämä Gabriellas Sång on Ahvenanmaan kurssiviikon jälkeen soinut päässä. Kesälomalla on helppo olla hetkessä kiinni ja elää juuri niin pellossa kuin haluaa. Tähän lauluun ja näihin tunnelmiin, palaan jälleen ehkä ensi viikolla!

 

Det är nu som livet är mitt
Jag har fått en stund här på jorden
Och min längtan har fört mig hit
Det jag saknat och det jag fått

Det är ändå vägen jag valt
min förtröstan långt bortom orden
Som har visat en liten bit
Av den himmel jag aldrig nått

Jag vill känna att jag lever
All den tid jag har
Ska jag leva som jag vill
Jag vill känna att jag lever
Veta att jag räcker till

Jag har aldrig glömt vem jag var

Jag har bara låtit det sova

Kanske hade jag inget val

Bara viljan att finnas kvar

Jag vill leva lycklig för att jag är jag

Kunna vara stark och fri

Se hur natten går mot dag

Jag är här och mitt liv är bara mitt

Och den himmel jag trodde fanns

Ska jag hitta där nånstans

Jag vill känna att jag levt mitt liv

~ Gabriellas sång, Helen Sjöholm och Stefan Nilsson

Kesä kaunis

Onkohan kukaan kaipaillut? Kesälomaa on jo vähän takana. Ennen sen alkua olimme jo melontaretkellä, mutta nyt loman alettua olemme olleet hyvin vähän kotona. Siksi siis on hiljaista täälläkin. Päivitän nyt kesäkuulumisiamme. Miten oma kesäsi on alkanut?

Kyllä melontareissun voi tehdä lähelle ja nauttia hienoista maisemista, leppoisasta melonnasta ja hyvästä seurasta ihan lähelläkin. 

Olimme kahden yön retkellä Suvisaaristossa, joista molemmat yöt nukuimme Stora Herröllä ja koska aloittelijoille ei ollut sopivaa tuulta visiteerasimme vain lyhyesti Kaparenilla ja Rövarenilla. 

Pääsimme oikein hyvin melonnan makuun ja nautimme luonnosta täysin siemauksin.

 Olemme pienen kanssa reissailleet vähän kahdestaan, koska puolisoni ei ole vielä lomalla. Säät eivät ole paljon suosineet, mutta jokainen pieni auringonpilkahdus on nautittu sitäkin enemmän.

Juhannusjuhlinnan jälkeen suuntasimme Naantaliin ja Muumimaailmaan muutamaksi päiväksi. Suosittelen sinne menemistä kesäkuussa arkena. Tungosta ei ollut yhtään ja hahmot leikittivät lapsia pitkän kaavan mukaan. Turussa pienet vietiin tutustumaan Turun linnaan. Siellä oli mukava kävellä ja tutustua historiaan. Reissun jälkeen rauhoituimme muutaman yön taas mökillä.

Olen kiitollinen näin alkulomasta:

©      Siitä, että pieni on jo iso ja jaksaa istua autossa ja iloita uusista paikoista. Pääsemme pienille kesälomareissuille ihan kahdestaan.

©      Pakkauslistoistani. Kattavista pakkauslistoistani. Niiden avulla olen viimeisen kolmen viikon aikana tehnyt viisi reissua. Kaksi niistä suuntautuivat tosin omalle mökille. Suosittelen varsinkin, jos tekee muutaman reissun putkeen, niin niiden avulla on suunnilleen oikeat tavarat mukana oikeassa paikassa. Kiitos, kiitos, kiitos!

©      Yhteisestä ajasta omien vanhempien, perheen, kanssa. Pienistä hetkistä ja keskusteluista, joissa välillä aina pienten lauseiden avulla tunnustetaan rakkautta. Ollaan mitä ollaan ja hyviä sellaisenaan.

©      Suurpiirteisyydestäni, jonka olen saanut opittua. En tiedä onko se tietoisuustaitojen vai iän tulosta. Minulla on ajatus, että osaan antaa asioiden järjestyä paremmin painollaan ihan itsestään. En murehdi niin paljon tulevaa.

©      Kaikesta vihreydestä, luonnon antimista ja valosta. Loma tarjoaa myös lepoa ja mahdollisuuden pitkiin yöuniin.

Niin ja kaikista reissuista ja matkustamisesta nauttii eniten kun vaan on. Tässä ja nyt. Muuten ainakaan oma hermoni ei enää kestäisi. 

Alla olevassa viimeisessä kuvassa on tämän viikon maisema. Olen pienen kanssa Ahvenanmaan Elävän ravinnon instituutissa nauttimassa ennen kaikkea olemisesta, hyvästä ruuasta, maisemista ja ehkä hieman puhdistamassa kehoani.

Siitä mahdollisesti myöhemmine lisää!

Voisiko vatvoa vähän vähemmän?

Meillä kaikilla on varmaan tilanteita, joiden jälkeen ne jäävät mieleen kaihertamaan. Mitä jos olisin toiminut toisin tai osannut sanoa nasevasti takaisin. Tietoinen läsnäolo auttaa pääsemään näistä ajatuksista eroon, nekin ovat, ihan niin kuin kaikki on mahdollisuus harjoittaa. 

Aleksi Litovaara on aloittanut videoblogin Hidasta elämää sivulla. Ensimmäinen käsittelee juuri tätä kaiken maailman vatvomista.


Laita koneesi äänet pienelle, ennen kuin likkaat videon käyntiin. Ääni lähtee aika kovalla.

Mitä tykkäsit?

Vihreyden viemä

Blogihistorian pisin postaustauko, kai. En ole ehtinyt yhtään kirjoittaa. Päässä kyllä pyörii aina välillä bloggausajatuksia. Voisin luetella pitkät listat töitä, nuhaa, yskää, puutarhatöitä, urheilusuorituksia ja mökkiremontteja syyksi. Mutta se on vaan kaikki elämää ihan tavallista. Nyt on ollut näin.

Kameran muistikortille tallentui yksi ainut kuva viikonlopun mökkitunnelmista. Siinäkin laituri on romahtaneessa tilassa ja kaipaa korjaajaa. Silti siinä voi nauttia elämästä. Kai olet jo oppinut, että sitä täydellistä elämästä nauttimishetkeä ei koskaan tule? Nyt en saa edes sitä kuvaa ladattua blogiin. Ei mene putkeen tämäkään.

Kesä ei ole Mäntyharjun mökillä vielä niin vihreä kuin Helsingissä. Tuuli riepotteli meitä ja puita koko viikonlopun. Pääasiassa aika meni pieniin mökkiaskareisiin ja paikallaan ei oltu hetkeäkään, paitsi nukkuessa. Tässä hidastamisessa ja elämästä nauttimisessa on vielä tekemistä.

Pienen kanssa on käyty keskusteluja lähiviikkojen ja kesäloman tapahtumista. Mieli laukkaa jo hänelläkin ja odottaa kovasti Linnanmäkeä ja juhannusta. Olemme yrittäneet puhua, että tässä ja nyt on hyvä olla. Nyt vaan nautitaan. Viikonlopun parhaat hetket olivat saunan jälkeen terassilla pieni sylissä hengittämässä raitista ilmaa. Silloin pienikin sanoi, että nyt on ihanaa.

Miten viikonloppusi meni?

Viikonlopun mindfulness harjoitukset

Tänä viikonloppuna annoimme aikaa vanhemmilleni. Äiti oli toivonut äitienpäivälahjaksi mökkilaiturin vesillelaskuapua. Saamansa piti, ja ajelimme heidän avukseen. Samalla pieni mökkeily antoi mahdollisuuden nauttia kevään merkeistä. Kai sitä voisi sanoa, että viikonlopun mindfulness harjoitukset tehtiin ihan vahingossa katsomalla luontoa kaikilla aisteilla.

Teimme muutaman kävelyretken kevään merkkejä etsien. Pienet olivat koiran kanssa innolla matkassa. 

Minua ihastuttivat erityisesti jo hienosti vihertävät koivut, joiden sävy on erityinen aina näin ensimmäisellä lehtien ilmaantumisviikolla.

Ketunleipien maistaminen oli eritystä hupia pienille. Ne maistuivat suolaiselle ja makealle samaan aikaan. Maa pukkaa ihanaa syötävää nyt koko ajan kaikille ketkä viitsivät kerätä. 

Näimme kävelyllä naapurin isännän, joka kertoi käen jo kukkuvan. Ja niin tosiaan kukkui, kunhan vaan maltoimme hiljentyä kuuntelemaan. Muutkin linnut lauloivat aikaisesta aamusta myöhään yöhön. Aika kesäistä jo!

Mökkijärven timantit ovat kauniita ja tarjoavat täydellisen taustan kauniille vähän vihertäville oksille.

Isot valkovuokkomättäät houkuttelivat pienet keräämään mummolle äitienpäiväkimpun.

Ilta-aurinko valaisi iltasaunan aikaan kevään heräämiseltä tuoksuva metsän. Hyvät yöunet olivat kaikilla taatut.

Luonnossa oli hyvä ja helppo olla vaan tässä ja nyt ja ihmetellä kevään merkkien kauneutta. Oletko jo kokeillut?

Lue lisää edellisten keväiden juttuja:

Elämän kevät

Kevätmetsässä

Maalliskuu maan avaa

Yksin tai no hevosen kanssa

Vapaus ilman siipiä

Amazing you

Kehitys ja kasvu pyörivät mielessäni. Ilman muutosta ei ole kasvua. Uudet asiat vaativat uskallusta ja tarmoa, mutta ovat kasvulle pakollista polttoainetta. Kehittyminen ja ura eivät varsinaisesti ole blogin aihe. Mutta omien arvojen tunnistaminen ja niiden mukaan toimiminen, tietoisten valintojen tekeminen sen sijaan jo ovat. 


Kävimme talvella katsomassa Amazing you elokuvan ensi illan muutaman ystävän synttärien kunniaksi. Nyt esityksiä on tulossa mahdollisesti lisää ja niistä ilmoitetaan uskalla innostua sivustolla.

Elokuva kertoo oman tarkoituksen etsinnästä. Siitä, miten voi löytää elämässä merkityksellisyyden. Sitä pidetään myös onnellisuuden avaimena. Elokuvan tekijä Dragos Bratasanun oli elävä esimerkki oman tarkoituksen löytämisestä. 

Mitä varten kannattaa ponnistella?
Miten toiset saavuttavat enemmän kuin toiset?
Miten totuus on usein vaikein kestää?
Miten tottua epämukavuusalueella oloon?

Videon trailerin voi katsoa tästä:

Suosittelen!

Kiitollisten väitetään olevan onnellisia

Mistä voi olla kiitollinen? Siitä, mikä on tässä hetkessä hyvin. Se tekee hetkestä samalla merkityksellisen. Jos oikein ajattelee, jokainen askel on kiitos. Sitä voi harjoitella. Kaikki on mahdollisuus kiittämiseen. Jokainen sisäänhengitys ja uloshengitys on kiitos. Aina kun sen unohtaa, voi aloittaa alusta uudelleen.

Sosiaalisen viikonlopun jäljiltä niin pää kuin keho ovat kaikkensa antaneita. Tunnen kiitollisuutta:

©      Pienestä joka viihtyy hyvin mummilassa

©      Kaikista ihanista ystävien kanssa käydyistä keskusteluista

©      Maanantai-illan rauhoittavan ihanasta Bodybalance tunnista

©      Kevätsateesta joka vähentää tie- ja siitepölyjä ilmasta

©      Herkullisesta iltasmoothiesta

©      Pienistä kevään merkeistä melkein kaikissa puskissa

©      Puhtaista lakanoista joihin kohta saan pötkähtää nukkumaan hyvät unet

©      Nelipäiväisestä viikosta jonka kruunuksi pääsee viettämään aikaa jälleen ystävien kanssa.

Miten sinun viikkosi alkoi?

Mitä vielä on?

Tässä sananen viikonvaihteeksi  Jeff Fosterin kirjasta Ihmeellinen poissaolo - Vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää. Suosittelen kirjaa, siitä sai paljon ajateltavaa ja ajattelematta jätettävää.

Ja kun poissaolo ja läsnäolo kohtaavat toisensa ja luhistuvat sisäkkäin, kun tyhjyydestä tulee muotoja muodosta tyhjyys ja ne katoavat. kun näkijästä tulee näkemisen kohde, kun subjektista ja objektista tulee kiihkeät rakastavaiset ja ne katoavat kuin tuhka tuuleen, mitä jää jäljelle?

Silence by Marina del Castell, on Flickr 

Kun kaikki maailman käsitykset ymmärretään vain käsityksiksi, kun ajatus palaa takaisin luonnolliseen rytmiinsä. Kun ”apinamielen” hyödytön etsintä viimein lakkaa. Mitä vielä on?

Heräämisenkin takana, valaistumisenkin takana, kaiken todellisen ja epätodellisen takana. olemisen ja olemattomuuden takana, kaiken sen takana, mikä on ja mikä ei ole, itsen ja itsettömyyden takana, dualismin ja ei-dualismin takana. elämän ja kuoleman takana. kaiken takana olevan takana, mikä siellä loistaa?

Lue edellinen ote samasta kirjasta:

Tienviitta