NY

Electric Light III by ecstaticist, on Flickr

“And now we welcome the new year, full of things that have never been” 

~ Rainer Maria Rilke

Tolle: Läsnäolon voima – 11. Kehon avulla olemiseen

Tolle puhuu kirjassa Läsnäolon voima kehosta ja kehon avulla tähän hetkeen juurtumisesta. Se on meidän porttimme ja apuvälineemme. Tämän olisi nyt syytä viimeistään tässä vaiheessa mennä jokaiselle lukijalle jakeluun. Lue huolella, tämä on pitkä, mutta tärkeä kohta kirjaa.

Olet poissa Olemisesta niin kauan kuin kohdistat kaiken huomion mieleesi. Kun näin on – ja niin on useimpien kohdalla jatkuvasti – et ole kehossasi. Kehon kautta voit päästä Olemiseen. Asettuminen kehoon merkitsee, että tunnet kehosi sisältä käsin, koet sen sisäisen elämän ja sen myötä oivallat, että olet jotakin ulkoisen muodon ylittävää.

.:Sisäinen keho:.

Tolle neuvoo: Ohjaa huomiosi kehoon. Koe se sisältä käsin. Onko siinä elämää? Tunnetko elämän käsissäsi, käsivarsissasi, säärissäsi, jalkaterissäsi – vatsassasi, rinnassasi. Voitko tuntea vaikeasti määriteltävän, koko kehon täyttävän energiakentän, joka saa elämän sykkimään jokaisessa elimessä, jokaisessa solussa? Älä ajattele sitä. Tunne se.

Tuntemus sisäisestä kehosta on muotoa vailla, rajaton ja ymmärryksen ylittävä. Voit aina paneutua siihen yhä syvemmälle. Ellet tässä vaiheessa voi tuntea kovinkaan paljon, kohdista huomiosi mihin tahansa, minkä voit tuntea.

Muutos tapahtuu kehon avulla, ei sen ulkopuolella. Kaikki henkiset opetukset ovat peräisin samasta alkulähteestä. Siinä mielessä on ja on aina ollut vain yksi, tosin monissa erilaisissa muodoissa esiintyvä mestari. Minä olen mestari, sanoin sinä, heti kun saat yhteyden sisäiseen alkulähteeseen. Ja se tapahtuu sisäisen kehosi kautta.

Älä suuntaa huomiotasi mihinkään muualle totuutta etsiessäsi, sillä et voi löytää sitä mistään muualta kuin kehostasi. Älä taistele kehoasi vastaan, sillä niin tehdessäsi taistelet omaa todellista olemassaoloasi vastaan. Sinä olet kehosi. Jos keskität huomiosi kehoon mahdollisimman tiiviisti, kiinnityt lujasti tähän hetkeen. Et hukkaa itseäsi ulkopuoliseen maailmaan, etkä joudu mielesi pauloihin. Ajatuksia, emootioita, pelkoja ja haluja saattaa ilmetä vielä jossakin määrin, mutta ne eivät saa sinua valtoihinsa.

sunset at peggy's cove by paul bica, on Flickr

.:Harjoitus:.

Koe koko kehosi sisältä käsin ikään kuin yhtenä energiakenttänä. On kuin kuuntelisit tai lukisit koko kehollasi. Olkoon tämä harjoituksesi tulevina päivinä ja viikkoina. Älä kiinnitä koko huomiota mieleen ja ulkopuoliseen maailmaan. Keskity kaikin mokomin siihen, mitä olet tekemässä. mutta tunne sisäinen keho samanaikaisesti aina kun mahdollista. Pysyttele juurtuneena sisimpääsi. Huomaa, miten se muuttaa tietoisuutesi tilaa ja työskentelysi laatua.

Sen sijaan että siirtyisit pois nykyhetkestä. poraudu siihen syvemmälle uppoutumalla kehoon. Taito olla tietoinen sisäisestä kehosta voi johtaa elämässäsi kokonaan uudenlaiseen tilaan, pysyvään ykseyteen Olemisen kanssa. Ja se tulee antamaan elämällesi ennen kokemattoman syvyyden.

Ankkuroiduttuasi syvälle kehoon sinun on helppo pysyä mielesi läsnä olevana tarkkailijana. Tapahtuipa mitä tahansa, mikään ei voi enää järkyttää sinua. Kun sellaisia haasteita tulee, ja sellaisia tulee aina, ota tavaksesi kääntyä heti sisäänpäin ja keskittyä niin paljon kuin mahdollista kehosi sisäiseen energiakenttään.

Sen ei tarvitse viedä paljon aikaa, vain muutama sekunti riittää, mutta sinun täytyy tehdä se sinä hetkenä, jolloin haaste ilmaantuu. Pienikin viive sallii ehdollistuneen psyykkis-emotionaalisen reaktion herätä ja saada vallan sinussa. Kun keskityt sisimpääsi, saat tunnun sisäisestä kehostasi, koet välittömästi rauhaa ja olet läsnä, vedät tietoisuutesi pois mielestä. Jos tuossa tilanteessa edellytetään palautetta, se tulee tältä syvemmältä tasolta.

Kun olet tietoinen sisäisestä kehostasi, tietoisuus muistaa oman alkuperänsä ja palaa kaiken alkulähteeseen.

Mitä enemmän kehität tietoisuutta kehoosi, sitä enemmän jopa vastustuskykysi kasvaa. Sairaudet saavat alkunsa suurelta osin silloin, kun et ole läsnä kehossasi. Kun talon herra on poissa, kaikenlaiset hämäräheikit asettuvat sinne taloksi. Silloin kun olet kehossasi, ei-toivottujen vieraiden on vaikea päästä sisään. 

Valoa

Muutama päivä sitten oltiin lähimetsässä etsimässä aurinkoa ja erilaisia lumipatsaita. Löytyi vähän molempia.

Päivä pitenee! Pimeyden on jälleen aika väistyä. Talvipäiväntasaus oli jo. Aurinko ei kyllä vielä kiipeä kovin korkealle ja metsässä auringonsäteet saavat aikaan vain hentoja varjoja. Niiden bongaamisessa saa olla taitava.

Polkuja on paljon tallattu. On ilo, että niillä löytyy kulkijoita ja ne pysyvät auki koko talven. Kulkemamme reitti olisi tien vartta paljon tylsempi.

Sininen taivas ilahdutti minua suuresti. Se antaa uskoa kesän tuloon! Tässä ja nyt nautin kuitenkin lumisista puista.

Niin kaunista. Iloa ja kiitollisuutta tuottaa myös pieni, joka jaksaa jo kävellä itsekin osan matkaa. Välillä pääsee pulkkaan kyytiin.

Uskomatonta, mutta viime talvena ei ollut tähän aikaan vielä yhtään lunta ja me olimme geokätköilemässä! 

Kirpeitä pakkaspäiviä, menkäähän metsään!

Irti.

Tolle: Läsnäolon voima – 10. Satori

Tollen tekstin jatkuvat blogissa. Tollen kirja Läsnäolon voima jankuttaa aika paljon samaa asiaa, mutta se on hyvää perusasiaa. Skippaan kuitenkin jonkin verran ja keskityn kirjoittamaan näitä minua puhuttelevia kohtia tänne. Ei ole mitään ymmärrettävää. Kuunnellaan sanoja.

Ulkoiseen matkaasi saattaa sisältyä miljoona askelta. Sisäisessä matkassasi niitä on vain yksi askel, jonka otat juuri nyt. Tullessasi syvemmin tietoiseksi tästä yhdestä askelesta oivallat, että siihen sisältyvät niin kaikki muut askelet kuin myös määränpää.

Tämä yksi askel muuttuu mestarillisuuden ilmaukseksi, ylevän kauniiksi ja korkeatasoiseksi. Se on tuonut sinut Olemiseen ja Olemisen valo loistaa sen lävitse.

On myös mahdollista, että epäonnistut täydellisesti ulkoisen päämääräsi kohdalla, ja samanaikaisesti sisäinen päämääräsi toteutuu täydellisesti. Tai toisin päin, mikä on todellisuudessa paljon tavallisempaa: olet ulkoisesti rikas mutta sisäisesti köyhä. 

0926 by kindagetmego, on Flickr

.:Läsnäolon tila, Satori:.

Et voi ajatella läsnäoloa, eikä mieli voi sitä ymmärtää. Läsnäolo on nykyhetkessä olemista.

Niin kauan kuin olet voimakkaan läsnäolon tilassa, olet vailla ajatuksia. Olet hiljaa ja samalla hyvin valpas. mutta kun tietoinen tarkkaavaisuutesi laskee tietyn tason alapuolelle, ajatus syöksyy välittömästi esiin. Mielen meluaminen alkaa jälleen, hiljaisuus on poissa. Olet palannut ajan piiriin.

Arkielämässä läsnä oleminen auttaa sinua pysyttelemään syvällä sisimmässäsi. Muussa tapauksessa mieli, jolla on mahtava liikkeellä pitävä voima, imaisee sinut mukaansa kuin raju virta. Et enää ole kehossasi täydellisesti.

Satori- sana kuvaa hetkeä, jolloin mieli on poissa ja olet täydellisesti läsnä. Sen voi kokea helpoiten luonnossa ihaillessaan maisemaa. Satori oli todellinen, muuten et olisi kokenut kauneutta. Mieli ei kykene tunnistamaan tai luomaan kauneutta. Vain muutaman hetken ajan, ollessasi täysin läsnä, tuo kauneus ja pyhyys näyttäytyivät.

Kun tulet tietoiseksi Olemisesta, Oleminen tulee tietoiseksi itsestään. Koska Oleminen, tietoisuus ja elämä merkitsevät samaa, voidaan sanoa, että läsnäolo nerkitsee sitä, että tietoisuus tulee tietoiseksi itsestään tai sitä, että elämä saavuttaa itsetietoisuuden.

Mutta älä takerru sanoihin äläkä pyri ymmärtämään tätä. Ei ole mitään sellaista, mitä sinun pitäisi ymmärtää voidaksesi olla läsnä.

Lue myös edelliset osat:

Tolle: Läsnäolon voima – 1. Johdanto

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa...

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Tolle: Läsnäolon voima – 9. Opettele

Joulumieli

Joulumieli on talossa. Koristeet on vähitellen lisätty. Niitä ei ole paljon, lähes kaikki on saatu lahjaksi ja niillä on tarinoita. Kuusta ei edes ole tänä vuonna. Sen virkaa tekee joulupallot lasivaasissa.

Talo on täyttynyt kauniista kukista. Niiden värit loistavat.

Myönnetään, meillä on vähän mopo keulinut noiden jouluvalojen kanssa. Jälleen kerran. Tässä yhden kaikkien kauniiden joulutervehdysten vieressä.

Meillä on tänä vuonna luksus mennä täysin valmiiseen pöytään vanhempieni luo. Ei tarvitse kerrassaan tehdä yhtään mitään! Olemme varanneet kotiin muita kuin jouluruokia, joita valmistamme ja nautimme yhdessä takan ja kynttilöiden valossa.

Kynttilöitä poltetaan paljon, niin sisällä kuin pihallakin.

Lue edellisten joulujen kirjoituksia:

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Joulu. Voi sentään.

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Ihanaa joulua kaikille lukijoille!

Tiedostamisen kohde

Omaksuttuamme istuma-asennon antaudumme tälle hetkelle. Voimme asettaa tietoisuutemme keskiöön minkä tahansa osan kokemustamme, mutta kehosta on hyvä aloittaa. Erityisesti tunteesta istuvasta ja hengittävästä kehosta.

~ Jon Kabat-Zinn kirjasta Kehon ja mielen viisaus

Bring me to life by R'eyes, on Flickr

Ei tajua.

Tässä katkelma P. Koskimiehen kolumnista Päiväperho (Latu ja Polku lehti 5/12), joista olen ennenkin nauttinut. Se opettaa nauttimaan luonnosta ja hetkestä. Kauneudesta, joka pysäyttää ja tuo helposti tähän hetkeen.

Ei modernia päiväperhoihmistä kiinnosta kokonaisuus eikä tulevaisuus, ei syy eikä seuraus, ei vastuu eikä velvollisuus. Hänelle työ ja vapaa-aika, tieto ja kulttuuri, arki ja pyhä, yhteiskunta ja ihmissuhteet, koko elämänpiiri on yhtä sirpaletta, sattumasälää ja pikkunippeliä, jolla hän turruttaa aivonsa siinä kuin muillakin huumeilla ja näkee maailman murrosikäisen mittakaavassa.

Winter bird in the snow by blmiers2, on Flickr

Luontoakin hän suorittaa senteissä ja sekunneissa, laji- ja yksilömäärissä, ennätyksissä ja erikoisuuksissa, tässä hetkessä huomisesta huoleksimatta.

Sääli. Kun hiki sumentaa silmät, huohotus tukkii korvat, reppu repeilee rakkinekuormasta ja mieli surkastuu suorituskiimaksi, ei ihminen näe tiiransiiven piirtoa pilvessä, ei kuule untuvikon itkua, ei haista luhdan leveää lemua, eikä elä yhteenkuuluvuutta elämän virrassa.

En minä sääli ihmistä, joka ei itse tajua tilaansa ja tulevaisuuttaan, vaan kaikkea kaunista, joka on hänen armoillaan.

Lähde:  P. Koskimiehen kolumni Päiväperho, Latu ja Polku lehti 5/12

Tolle: Läsnäolon voima – 9. Opettele

Tämän päivän teksti Tollen kirjasta Läsnäolon voima toteaa mielen välttelevän läsnä olevaa hetkeä monin eri tavoin. On helppo elää autopilotilla, sen sijaan, että tiedostaisi omat tuntemuksensa ja ajatuksensa. Olemme itse vastuussa omista valinnoistamme. Tolle käskee lopettamaan itsepetoksen.

Kun olet saanut ensimmäiset välähdykset ajattomasta tietoisuudentilasta, alat liikkua edestakaisin ajattomuuden ja ajan ulottuvuuksien väillä. Ensin tulet tietoiseksi siitä, miten harvoin huomiosi todella on läsnä olevassa hetkessä. Mutta jo sen tietäminen, että et ole läsnä tässä hetkessä, on suuri edistysaskel. Tuo tietäminen on läsnä olemista, vaikka se aluksi kestää kellolla mitattuna vain muutamia sekunteja kadotakseen jälleen. Sitten yhä useammin sinä valitset, kohdistatko tietoisuutesi nykyhetkeen mieluummin kuin menneeseen tai tulevaan.

.:Miten pääsee irti tiedostamattomuudesta?:.

Suuntaa huomiosi sisäänpäin. Tarkastele sisintäsi. Millaisia ajatuksia mielesi tuottaa? Mitä tunnet? Suuntaa huomiosi kehoon. Oletko jännittynyt? Tiedosta se. Tarkkaile, miten monella tapaa rauhattomuus, tyytymättömyys ja kireys syntyvät sinussa, kun arvostelet ja tuomitset tarpeettomasti, kun vastustat sitä mikä on ja kiellät läsnä olevan hetken.

On hyvä kysyä itseltään toistuvasti: ”Olenko levollinen tällä hetkellä?” Tai voit kysyä: ”Mitä minussa tapahtuu tällä hetkellä?” Ole ainakin enemmän kiinnostunut siitä, mitä sinussa itsessäsi tapahtuu kuin siitä, mitä tapahtuu ulkopuolellasi.

Älä vastusta sitä mikä on. Muuten teet nykyhetkestä vihollisen. Synnytät mielipahaa, ristiriidan sisäisen ja ulkoisen välille. Saastutatko sinä maailmaa vai puhdistatko sotkua? Sinä olet vastuussa omasta sisäisestä tilastasi, myös kanssakäymisessä toisten kanssa – ei kukaan muu.

A celebration of nature by alles-schlumpf, on Flickr

.:Irti:.

Kehotat luopumaan kielteisyydestä. Miten se onnistuu? Sysäämällä sen syrjään. Miten heität kuuman hiilen pois kädestäsi? Miten vapaudut jostakin raskaasta ja hyödyttömästä taakasta, jota olet raahannut? Tajuamalla, ettet halua enää kärsiä kipua tai kestää taakkaa pitempään. Ja sitten päästät irti.

Sinulla on valinnan vapaus etkä ole vain joukko ehdollistuneita refleksejä. Kaikki tämä edellyttää, että kykenet käyttämään läsnä olevan hetken voimaa. Ilman sitä sinulla ei ole valinnan mahdollisuutta.

On varmasti totta, että jos hyväksyt kaunasi, mielipahasi tai vihasi, sinun ei ole enää pakko purkaa niitä sokeasti, etkä kohdista niitä niin herkästi muihin. Mutta etkö kuitenkin vain petä itseäsi? Kun olet jonkin aikaa opetellut hyväksymistä, tulee vaihe, jolloin sinun on noustava seuraavalle tasolle, jossa noita kielteisiä emootioita ei enää synny.

Lue myös edelliset osat:

Tolle: Läsnäolon voima 1. Johdanto

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa...

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Parhaat kaverit

Tänään olin pitkästä aikaa tallilla. Karvakorvia ei pakkanen haittaa ja lumessa on kiva leikkiä. En ymmärrä miten yksi loimi oli leikin melskeessä riisuttu avaamatta yhtään kuudesta kiinnitysremmistä. Issikka on viisas! Karvakorvakaverinelikko viihtyy hyvin keskenään ja niillä on paljon seuraa toisistaan.

Lähdimme pienelle lenkille metsätielle. Viiden asteen pakkanen ei vielä ole liian kylmä, tosin tuuli kylmensi jonkin verran. Metsässä oli ihanan hiljaista ja rauhallista. Joku talven lintu hieman luritteli. Kavioista ei kuulu lumessa paljon mitään ääntä.

 

Lisäsimme vauhtia ja se sai tuulen viuhumaan korvissa. On ihana mukautua hevosen liikkeisiin ja antaa vaan mennä. Menohalut vain kasvoivat pienten laukkapätkien jälkeen. Onneksi moottorikelkka meni etäältä ohi.

 

Ihailimme erilaisia lumikinoksia puiden oksilla. Näytti ihan kuin lumipallo olisi jäänyt puuhun. Toisaalla taas oli puiden oksilla niin korkea lumikerros, että en yhtään tiedä miten se siellä pysyy.

Valoa oli vielä, vaikka päivät ovat lyhimmillään. Pellon takana se lymysi, se aurinko.

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Tolle on kirjassa Läsnäolon voima sitä mieltä, että olemme murtamassa ihmiselämää muinaisista ajoista alkaen hallinneita, suunnatonta kärsimystä tuottaneita mielen kuvioita. Tolle lupaa, että tietämättömyys on kohta ohi.

Luodessasi ongelman luot kärsimystä. Ei tarvita muuta kuin yksinkertainen valinta: tapahtukoon mitä tahansa, en tule enää aiheuttamaan itselleni lisää kärsimystä. Tällaista ratkaisua et tee, ellet ole lopen kyllästynyt kärsimyksiin. Et myöskään kykene toteuttamaan sitä, ellei käytössäsi ole läsnä olevan hetken voimaa. 

.:Muutos:.

Havaitaksesi, oletko antanut psykologisen ajan ottaa ohjat itselleen, voit käyttää hyvin yksinkertaista arviointiperustetta. Kysy itseltäsi: teenkö sen. mitä teen iloiten, keveästi ja tuntuuko tekeminen hyvältä. Ellei näin ole, aika varjostaa läsnä olevaa hetkeä ja koet elämän taakkana tai taisteluna.

Jos työstäsi puuttuu ilo, keveys ja mielihyvä, sen ei tarvitse merkitä. että sinun pitäisi vaihtaa se, mitä teet. Keskity täydellisesti siihen, mitä mikin hetki tarjoaa. Tämä merkitsee samalla sitä, että hyväksyt täydellisesti sen mitä on, sillä et voi kohdistaa koko huomiotasi johonkin ja samanaikaisesti vastustaa sitä.

Aurora Borealis, the colored lights seen in the skies around the North Pole, the Northern Lights, from Bear Lake, Alaska by Beverly & Pack, on Flickr

Kun nykyhetken pakonomainen välttely päättyy, kaikkeen toimintaasi tulvii Olemisen ilo. Tunnet heti läsnäolon, tyyneyttä ja rauhaa, kun keskityt tähän hetkeen. Et odota enää tulevaisuuden huomassa olevaa täyttymystä ja tyydytystä. Et odota vapautusta. Siksi et ole kiinnostunut tuloksista.

Kun syvempi minätuntosi perustuu Olemiseen ja kun sinulla ei ole enää psykologista tarvetta ”tulla” joksikin, onnesi sen paremmin kuin minuutesikaan ei ole tulosten varassa. Siksi myös pelko on poissa. Et etsi pysyvyyttä sieltä, mistä sitä ei voi löytää: muodon, saamisen ja menettämisen, syntymän ja kuoleman maailmasta.

Et vaadi, että tilanteiden, olosuhteiden, paikkojen tai ihmisten pitäisi tehdä sinut onnelliseksi. Et kärsi siitä, etteivät ne ehkä toteuta toiveitasi. Kunnioitat kaikkea, mutta mikään ei ole tärkeää.

Rauhaan

Lähde: HS

Tyhjää

Bloginpitäjällä ei ole sanottavaa tänään. Siksi vain sananen viikonvaihteeksi Fight Clubin kirjoittajalta.

Lähde: Simply Mysterious

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa

Jatketaan teemalla aika. Miten on mahdollista vapautua sen kahleesta? Tämän päivän teksti Tollen kirjasta Läsnäolon voima tekee selväksi, että elämä menee ohi, jos ei kiinnitä huomiota juuri siihen mitä tekee juuri nyt. Ongelmatkin löytävät silloin ratkaisunsa, lupaa Tolle.

Moni arjen askareista vaatii kellon katsomista. Käytännön asiat hoidettuasi palaa välittömästi tämän hetken tietoisuuteen. Näin et kasaa psykologista aikaa, joka merkitsee menneeseen samastumista ja jatkuvaa pakonomaista tulevaisuuden suunnittelua.

Käsillä oleva hetki pysyy kuitenkin perustekijänä jopa käytännön elämässä, jossa emme voi toimia ilman menneen ja tulevan viitekehystä. Kaikki menneisyydessä opit löytää paikkansa ja saa merkityksensä tässä ja nyt. Kaikki tulevaisuuden suunnitteleminen, kaikki työskentely päämäärän saavuttamiseksi tapahtuu tässä ja nyt.

firey night by renwest, on Flickr

.:Askel askeleelta:.

Valaistuneen ihmisen huomion keskipisteenä on aina läsnä oleva hetki, mutta hän on samalla toissijaisesti tietoinen ajasta. Hän käyttää siis kellon aikaa psykologisesta ajasta vapautuneena.

Asettaessasi päämäärän ja työskennellessäsi sen hyväksi käytät kellon aikaa. Olet tietoinen siitä, mihin haluat mennä, mutta kunnioitat jokaista ottamaasi askelta ja suuntaat koko huomiosi juuri siihen askeleeseen, jonka tänä hetkenä otat. Jos kuitenkin keskityt voimakkaasti päämäärään siksi, että odotat siltä ehkä onnea, täyttymystä tai eheytymistä, et enää arvosta läsnä olevaa hetkeä. Siitä tulee vain astinlauta tulevaisuuteen, vailla maa arvoa. Kellon aika muuttuu psykologiseksi ajaksi.

Viime kädessä on kuitenkin vain yksi ongelma: itse aikaan sidottu mieli. En voi uskoa, että voisin koskaan saavuttaa sellaista tilaa, ettei minulla olisi enää lainkaan ongelmia. Olet oikeassa: et voi koskaan saavuttaa tuota tilaa. Olet siinä nyt. Et voi olla samanaikaisesti tyytymätön ja täysin läsnä tässä hetkessä.

Unohda elämäntilanteesi hetkeksi ja kiinnitä huomio elämääsi.

Mitä eroa niillä on?

Elämäntilanteesi tapahtuu ajassa.

Elämäsi on nyt.

Elämäntilanteesi on pelkkää mielen aikaansaannosta.

Elämäsi on todellista.

Löydä se ”ahdas portti, joka johtaa elämään”. Sitä nimitetään läsnä olevaksi hetkeksi. Supista elämäsi tähän hetkeen. Elämäntilanteesi saattaa olla ongelmia täynnä, suurin osa elämäntilanteista on. Mutta yritä ratkaista, onko sinulla tällä hetkellä ongelmia. Ei huomenna tai kymmenen minuutin kuluttua, vaan nyt. Onko sinulla nyt jokin ongelma?

Kun olet täynnä ongelmia, ei ole tilaa minkään uuden astua sisään, ei ole tilaa ratkaisulle. Aina kun suinkin mahdollista, luo siis tilaa. Suo itsellesi mahdollisuus löytää elämäntilanteeseesi kätkeytyvä elämä.

Tässä ei loppujen lopuksi ole kyse ongelmien ratkaisemisesta. On kyse sen oivaltamisesta, ettei ongelmia ole. On vain tilanteita, jotka joko käsitellään nyt tai niiden annetaan olla ja ne hyväksytään osana läsnä olevaa hetkeä, kunnes ne muuttuvat tai kunnes niitä voidaan käsitellä.

Tuleen tuijottelijoiden sukua.

Meillä oli viime viikolla takassa ensimmäistä kertaa tuli koko syksynä. Makailin hyvän tovin matolla tulta tuijottamassa.

Hypnoottinen tuli on kaunis. Sitä voi tuijottaa ikuisuuden. Siihen ei kyllästy, tuleen tuijottaessa on tunne, ettei ole mitään mikä voisi olla toisin.

Ihmiset ovat tuijottaneet tulta kauan. Se on ollut ennen meille elinehto. Leirituli, ruokatuli, teollisuuden tuli, saunan tuli ja tunnelman tuli. Nykyään tuli on ylellisyyttä ja erikoisuutta, se ei välttämättä kuulu jokaisen arkeen.

Flames by wwarby, on Flickr

Ihana tuli, muuttuu, kasvaa ja kutistuu. Siinä on kaikki punaisen värit.

Tuli rätisee kodikkaan turvallisesti. Aina välillä joku pölli kaatuu ja tuleen tuijottaja melkein pelästyy. Palava puu tuoksuu vähän kun se on kuivaa. Puu on kaunis hiiltyessään tuhkaksi. Siihen muodostuu kaikenlaisia kuvioita ja tuli nuolee puun haavoja. Puu hehkuu niin kauan kunnes mustuu hiileksi.

Tuleen tuijottaminen palauttaa tähän hetkeen ja saa vain olemaan tässä ja nyt.

Etsin runoa tuleen tuijottamisesta, mutten löytänyt. Täytyyhän sellainen olla. Tiedätkö sellaisen?

Kokeile tuijottamista! Kynttiläkin riittää.

Sydän soittaa lapselleni

Olen tosi paljon miettinyt lapsen kasvamista ja sitä miten sitä ei koskaan lakkaa olemasta äiti. Lapsi kasvattaa enemmän minua, kuin minä häntä. Eppu Nuotion runo sanoo siitä kaiken.



Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Kertoo, ettet itseksesi
joudu suureen maailmaan.

Äiti on kanssasi tässä,
ystävät yhdessä ympyrässä.
Ajatuslinnut lennähtää,
huoneen hetkessä lämmittää.

Kohta kotiin lähdetään,
kuljetaan pitkin katuja.
Laulut mukaan kerätään,
kuunnellaan kaupungin satuja.

Sydän soittaa lapselleni
hiljaisilla rummuillaan.
Soittaa: tu tum, tu tum, tu tum.
Saa kasvamaan
unenniityn kaivatun.

~ Eppu Nuotion runo kirjasta Silkkipaperitaivas, rakastamisrunoja vauvoille

3 december ~ a tomtenisse by Per Ola Wiberg ~ mostly away, on Flickr

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Kellään ei koskaan tunnu olevan aikaa. Miksi? Onko aika oikeasti arvokasta? Ei ole, valaisee Tolle kirjassa Läsnäolon voima. Se riittää, että käsittää tämän hetken voima – ja aina kun huomaa olevansa muualla, voi palata siihen. Uudestaan ja uudestaan.

Aika ei ole lainkaan arvokasta, koska se on pelkkä väärinkäsitys. Et koe arvokkaaksi aikaa, vaan sen ulkopuolella olevan pisteen, läsnä olevan hetken. Se on todella kallisarvoinen.  Mitä enemmän keskityt aikaan – menneeseen ja tulevaan – sitä täydellisemmin menetät läsnä olevan hetken. Eikä ole mitään tuota hetkeä arvokkaampaa.

Mitään ei koskaan tapahtunut menneisyydessä. Se tapahtui läsnä olevassa hetkessä. Mitään ei koskaan tapahdu tulevaisuudessa. Se tapahtuu läsnä olevassa hetkessä.

Zenin ytimenä on läsnä olevan hetken veitsenterällä kulkeminen. On siis oltava niin kertakaikkisen täydellisesti läsnä, ettei yksikään ongelma, ei mikään kärsimys, ei mikään, mikä ei ole sisin olemuksesi, voi pesiytyä sinuun.

Rinzai Zenissä kysytään: ”Mitä tänä hetkenä puuttuu?” 

Zen-perinteessä toinen vastaava kysymys kuuluu: ”Ellei nyt, niin koska?”

Something is hiding in the grass by Mighty!Dread, on Flickr

.:Hetken voima:.

Joskus luonnossa pysähtyy kun näkee kauniin puun. Hetkeä myöhemmin kun katsoo puuta, tuosta tietoisuudesta on vielä vähän jäljellä, mutta tunnen sen lipuvan pois. Olit tuokion irti ajasta. Siirryit läsnä olevaan hetkeen eikä mielesi enää peittänyt puuta, vaan näit sen sellaisena kuin se todellisuudessa on. Olemisen tietoisuus sulautui havaintoosi.

Olet nähnyt välähdyksen siitä, miten ajaton voi muuttaa havaintosi. Mutta yksi kokemus ei riitä, olipa se kuinka kaunis ja syvä tahansa. Tarvitaan enemmän, tarvitaan tietoisuudentilan pysyvä muutos. Ja siitä tässä on kysymys.

Pysyttele arkipäivän elämässäsi mahdollisimman paljon poissa ajan ulottuvuudesta. Jos sinun on vaikea päästä suoraan läsnä olevaan hetkeen, aloita tarkkailemalla mieleesi piintynyttä taipumusta paeta läsnäoloa.

Tulet huomaamaan, että kuvittelet usein tulevaisuuden tätä hetkeä paremmaksi tai huonommaksi. Mikäli tulevaisuuden kuvitelma on parempi, se herättää toivoa tai miellyttävää odotusta. Mikäli se on huonompi, se synnyttää pelkoa. Kumpikin on pelkkää kuvittelua. Itsetarkkailu tuo elämääsi automaattisesti lisää läsnäoloa. Heti huomatessasi, ettet ole läsnä, olet läsnä.