Tässä kirjoituksessa on kirjan Intohimoinen läsnäolo : havahtuneen tietoisuuden seitsemän ominaisuutta kolmannen ominaisuuden kehollisuuden käsittely.
Havahtuneessa, intohimoisessa läsnäolossa olemme yhteydessä aisteihimme ja kehoomme. Näemme enemmän ja selvemmin, kuulemme, maistamme, haistamme ja tunnemme…
.:Tunteminen syvästi tuo myötätunnon ja muutoksen:.
Jotta voimme elää ihmisyytemme täydessä kehollisuudessa, intohimoisessa läsnäolossa, meidän on tarkasteltava uskomuksia, jotka rajoittavat tätä kokonaisvaltaisuutta ja sitä miten turvaudumme uskomuksiin välttyäksemme tuntemasta syvästi. Kaikki uskonnot, uskomukset ja maailmankuvat peittävät sydämen pelkuruutta, suojelevat meitä sääliltä ja pelkuruudelta.
Myötätunto tarkoittaa ”kärsimistä toisen kanssa”. Todella myötätuntoinen ihminen tuntee toisen kärsimyksen. Havahtuneessa tietoisuudessa meillä ei ole lohduttavaa tarinaa, joka auttaisi ylläpitämään etäisyyttä kärsivään. Kärsimys on osa elämää. Sen ymmärrys on selkeä ja riittävän avara, mutta tarpeeksi täsmällinen ja herkkä vaistotakseen myös surun.
Vastustelemisen sijaan annamme kärsimyksen vapautua ja nousta pintaan, vaatimatta sitä pysähtymään. Se kiertyy auki omalla painollaan tietoisuuden selkeässä, avoimessa tilassa ja katoaa omalla vauhdillaan. Toisen kanssa sureminen ja elämän kiertokulun sanaton ymmärtäminen riittää. Näin asiat ovat täällä, tämä on elämää kaikessa kauhistuttavuudessaan ja kauneudessaan.
Parhaatkin ajatukset saavat vähän aikaan, ellei muutos tapahdu sydämessämme, ellei meissä herää todellinen myötätunto. Ongelmien osoittaminen tietämättömille tai uhrausten pyytäminen tietoisilta ei vie muutokseen. Ensimmäinen askel on rakkauden löytäminen sydämestä ja sen tuominen mukaan kaikkiin neuvotteluihin. Sydän vaatii meitä noudattamaan arvojamme ja estää meitä luistamasta rehellisyydestä. Tekojen ja sanojen on oltava yhtenäisiä.
 |
| senses by joaoloureiro, on Flickr |
.:Keho on yhteydessä kaikkeen:.
Hiljaisesti tiedostavassa läsnäolossa todella tunnemme oman kehollisuutemme, joka on yhteydessä ilmakehään. Hengitys kulkee sisään ja ulos, vaihtaa atomeita toisiin. Aurinko ruuissamme ravitsee meitä ja vesi pitää kaiken elossa. Miten voimme tämän tiedostamisen jälkeen suhtautua kevyesti ympäristöömme? Kaikki on sinun omaa itseäsi. Sen oivaltaminen vie välittämään riippumatta aatteesta, vain rakkaudesta.
Tietoisuutta ei rasita pakonomainen ajattelu ja se on siksi vapaa kokemaan kehollisten ja tunneperäisten ärsykkeiden koko asteikon. Ajatukset eivät jähmetä meitä, huomiomme on vapaa suuntautumaan siihen rikkaaseen vaikutteiden kirjoon, jonka elämä tarjoaa. Aistimusten arvostus voimistuu ja samalla hienostuu. Samalla aistien vivahteet ja asioiden arvostus korostuvat. Kun on hyvä olla ja olemme hiljaa, kyky aistinautintoihin lisääntyy ja tunteeseen vaadittavien ärsykkeiden määrä laskee. Myös suhteemme toisiin ihmisiin hienostuu, kuten retriiteillä voi huomata. Kaikki ovat sopusoinnussa.
Sopusointu lisää halua antaa ja jakaa omastaan. Buddha kertoo kolmenlaisesta antamisesta:
- Kerjäläismäisestä antamisesta – annamme arvotonta, jonka olisimme muutenkin heittäneet pois
- Ystävän antamista – annamme pois sellaista mitä käytämme ja mistä pidämme, sellaista mihin meillä on varaa ja mitä ottaisimme mielihyvin myös vastaan
- Kuninkaallista antamisesta – annamme parasta, enemmän kuin meillä on varaa, vastalahjaa odottamatta
Havahtuneessa tietoisuudessa annamme siksi, että anteliaisuuden ilo ylittää omaisuuden haalimisen ja esittelemisen vähäpätöisen tyydytyksen. Annamme koska elämä on lahja, joka ansaitsee tulla kokonaan käytetyksi.
Lue Intohimoisesta läsnäolosta lisää:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti