Tänä viikonloppuna annoimme aikaa vanhemmilleni. Äiti
oli toivonut äitienpäivälahjaksi mökkilaiturin vesillelaskuapua. Saamansa piti,
ja ajelimme heidän avukseen. Samalla pieni mökkeily antoi mahdollisuuden
nauttia kevään merkeistä. Kai sitä voisi sanoa, että viikonlopun mindfulness
harjoitukset tehtiin ihan vahingossa katsomalla luontoa kaikilla aisteilla.
Teimme muutaman
kävelyretken kevään merkkejä etsien. Pienet olivat koiran kanssa innolla
matkassa.
Minua ihastuttivat erityisesti jo hienosti vihertävät koivut, joiden
sävy on erityinen aina näin ensimmäisellä lehtien ilmaantumisviikolla.
Ketunleipien
maistaminen oli eritystä hupia pienille. Ne maistuivat suolaiselle ja makealle
samaan aikaan. Maa pukkaa ihanaa syötävää nyt koko ajan kaikille ketkä viitsivät
kerätä.
Näimme kävelyllä naapurin isännän, joka kertoi käen jo kukkuvan. Ja
niin tosiaan kukkui, kunhan vaan maltoimme hiljentyä kuuntelemaan. Muutkin
linnut lauloivat aikaisesta aamusta myöhään yöhön. Aika kesäistä jo!
Mökkijärven
timantit ovat kauniita ja tarjoavat täydellisen taustan kauniille vähän
vihertäville oksille.
Isot valkovuokkomättäät
houkuttelivat pienet keräämään mummolle äitienpäiväkimpun.
Ilta-aurinko
valaisi iltasaunan aikaan kevään heräämiseltä tuoksuva metsän. Hyvät yöunet
olivat kaikilla taatut.
Luonnossa oli hyvä
ja helppo olla vaan tässä ja nyt ja ihmetellä kevään merkkien kauneutta. Oletko
jo kokeillut?
Lue lisää edellisten keväiden juttuja:
