Heräsimme kauneuteen

Meillä oli ilo päästä metsäkämpälle yhdeksi yöksi Nuuksioon. Illan suussa satoi jo vähän lunta, mutta emme odottaneet maan olevan valkoinen kun heräsimme lauantaiaamuna. 

Kaunis tykkylumi oli peittänyt märät puut ja maan kevyeen lumipeittoon. Lasten riemulla ei ollut rajaa! Puiden oksat notkuivat paikoitellen lumesta. 

Varvut olivat kauniimpia kuin koskaan. 

Valon väri oli muuttunut maisemassa. Kävimme sitä ihaillen pienellä metsäretkellä, jonka kruunasi kämpille palatessa auringon pilkistys. Se oli niin matalalta, mutta oli kuitenkin aurinko.

Olen kiitollinen:

©      Kauniista maiseman muutoksesta

©      Siitä, että pimenevää syksyä on enää kuukausi jäljellä

©      Kynttilöiden polttamisesta, koska niiden valo on niin kaunis

©      Hienon kämpän lainaamismahdollisuudesta

©      Omasta perheestä ja vanhoista, hyvistä ystävistä

©      Levosta ja flunssan taittumisesta

©      Tasapainon tunnusta tässä ja nyt

Mikä omassa viikonlopussasi oli läsnä olevin hetki?

Talviteloille

Meidän isäinpäiväviikonloppu vietettiin mökillä viimeistä kertaa tänä vuonna. Päivä on jo niin lyhyt ja yöt kylmiä. Rakas mökkimme ei ole talviolosuhteisiin tarkoitettu. Nyt on luovutettava mökkeilystä noin puoleksi vuodeksi.

Takassa täytyi polttaa koko ajan tulta, mutta se ei haittaa, luo vaan tunnelmaa kilpaa kynttilöiden kanssa.

Viikonloppu meni muuten palautumisen merkeissä. Olemme nukkuneet kuin tukit ja pitkään. Meillä ei ole kiire mihinkään. Päivä on niin lyhyt, että löysäillessä ehti tulla pimeäkin ennen kuin ehdimme kovin paljon haravoida. Kävimme lyhyillä kävelyillä, jotka päättyivät ihan pimeyteen. Pieni juoksi taskulampun kanssa edellä pelottomana.

Saunoimme pitkään molempina iltoina. Järvi oli varmaan korkeintaan kuusiasteinen, mutta silti sinne oli pulahdettava. Jalat kangistuivat ja veri alkoi kiertää.  Saunassa sai istua kauan, jotta suli kunnolla. Oloa on vaikea kuvailla, mutta kihelmöivän hyvä se oli.

Maisema on marraskuun harmaa, tihkusateinen ja sumuinen. Se houkuttelee pysymään sisällä, polttamaan kynttilöitä ja käpertymään kylki kylkeen sohvalle kirjojen kanssa. Totta puhuen, sitä pystyy tekemään kotonakin, vähän lämpimimmissä oloissa. Laitoimme siksi mökin talviteloille loppujen lopuksi hyvillä mielin.

Versomeditaatio

Elävä ravinto on jäänyt kesän hyvien kokemusten jälkeen tavaksi sen verran, että kasvatan ituja ja versoja edelleen lounasruuakseni. Olo on energinen ja hyvä. Selkeästi se kokeilujeni mukaan sopii minulle. Versojen kasvatus on myös sopiva käytännön harjoitus tavalliseen viikkooni.

Kuvassa on jokaviikkoinen traditio. Valmiiksi kasvaneet auringonkukanversot puhdistetaan nyppimällä siemenet pois ja pussitetaan viikon evässalaattien tekoa varten. Siemeniä on aika paljon, ne näkyvät kuvassa mustina. Harjoittamiseen on paljon materiaalia siis.

Ympäristö ei ihan ole sama kuin mökillä kesällä laiturilla auringossa. Mutta tästäkin hetkestä pyrin tekemään mahdollisimman miellyttävän. Olen valinnut terveellisen ruokavalion ja se sopii minulle. Teen tietoisia valintoja ja käytän aikaa versojen ja itujen kasvattamiseen. Totta puhuen minulla menisi enemmän aikaa viikossa niiden hankkimiseen muualta. 

Otan puhdistushetken verran aikaa itselleni ja ajatuksilleni. Joku voisi kutsua sitä meditaatioksi. Pyrin olemaan läsnä ja  ajattelen aktiivisesti korkeintaan kiitollisuutta ruokaani kohtaan. Muita ajatuksia tulee ja menee, mutta niin se on aina. Mindfulness summitissa puhutiin paljon siitä, miten tärkeää on huomata mielensä vaeltavan ja palauttaa se sitten lempeästi kohteeseen. Se on jo edistymistä, kun huomaa, ettei koko ajan ole läsnä sille mitä tekee.

Keskityn arvostamaan vihreää ruokaani, se ravitsee minut ja antaa minulle vitamiineja ja hivenaineita helposti imeytyvässä muodossa. Kiitän siemeniä ja multaa, kiitän valoa ja vettä, jotka minulle ruuan tekevät.

Olisiko sinulla arjessa vastaavanlaisia hetkiä otettavaksi harjoitukseksi?