Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Äiti

6.8.2013

Äiti



Äiti, pieni sanoo – Pieni katsoo DVDtä

Äiti – Kävelemme käsi kädessä

Äiti – Olen ylälauteella saunassa, pieni on alalauteella

Äiti – ajamme autolla yhdessä.


A Mother's Touch by eclectic echoes, on Flickr


Pieni sanoo sata kertaa päivässä äiti. Vaikka istumme vierekkäin tai olemme samassa huoneessa, pieni sanoo äiti. Jos en heti vastaa niin hän toistaa äiti, niin monta kertaa, että vastaan. Ja toki periaatteenani on joka tapauksessa aina vastata. Mutta voin kertoa, että hermo kiristyy aina välillä. Otan sen tilaisuutena harjoittaa. Tunnustelen oloani ja kehoani. Missä ärtymys tuntuu? Annan sen tulla ja mennä.

Tämä alkoi muutama viikko sitten. En osaa sanoa, onko kyseessä se, että olimme muutaman päivän silloin erossa vai joku kehitysvaihe jälleen. Joinain päivinä äidin jankuttamista tapahtuu enemmän, joinain vähän vähemmän. Mielestäni sitä tapahtuu joka tapauksessa tosi paljon.

Välillä tuntuu, että pieni haluaa tarkastaa, että olen olemassa ja lähellä. Välillä taas pienellä saattaa olla jotain asiaa, mutta hän ei osaa sitä sanoiksi pukea. Välillä hän vain hakee huomiota tekemisilleen. Joka tapauksessa, pieni sanoo sata kertaa päivässä äiti.



Näin on nyt. Tämäkin menee ohi.


Sinä olet jousi josta sinun lapsesi lähtevät kuin elävät nuolet.
kun taivut jousimiehen käden voimasta
taivu riemulla.
~ Kahlil Gibran




4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Heh heh... meillä ihan sama. Kerran vastasin vaan joo ja heti tuli kommentti että et voi vastata vain joo.. eli huomasi etten ollut läsnä :) Sari

Annina kirjoitti...

Kiva tietää, ettei olla ainoita! Kääpiöt osaa vaati läsnäoloa.

Sari P. kirjoitti...

Meidän kolmeveellä on vahvasti roolileikit päällä – jos se sanoo "äiti", niin mun pitää yrittää muistaa, että olinko mä nyt äitipupu vai äitikarhu vai äitipossu. Hauskaa siinä on se, että jos mä vastaan oikein ("No mitä, pikkupupu?"), niin lapsi menee ihan onnesta mykkyrälle että mä olin hänen leikissään mukana. :D Ja sitten jos vastaan väärin, niin sieltä tulee kyllä vastapalloa heti, että "en minä ole pikkupupu, minä olen [nimi]-karhu."

Annina kirjoitti...

Voiettä! Noin se menee. Ei auta, on oltava vaan siinä lapsen kanssa mukana kaikessa.