Kuuletko nykyhetken äänen?

Kaikki on kirjoitettu ääniin. Ihmisen menneisyys,

nykyisyys ja tulevaisuus. Ihminen jolla ei ole

kuuntelemisen lahjaa ei kuule elämän meille joka

hetki antamia ohjeita.

Vain se joka kuulee nykyhetken äänen

osaa tehdä oikean päätöksen.

~ Paulo Coelho: Pyhiinvaellus

Untitled by *m22, on Flickr

Ollaan kaikki tässä

Automatkalla takapenkiltä kuuluu iloinen ääni: ”Ollaan kaikki autossa.”

Odotetaan ruokaa ravintolassa: ”Ollaan kaikki tässä.”

Alalauteelta kuuluu toisinaan: ”Ollaan kaikki saunassa.” Suihkun puolelle siirryttyä: ”Nyt on kaikki suihkussa.”

Iltapalaa pöytään kovalla kiireellä, mutta kaikki hiljenevät sitä puputtamaan: ”Kaikki syö”.

Illalla tapahtuu toisinaan vähän vähemmän hallittu alasajo. Pieni toteaa välissämme onnellisena: ”Ollaan kaikki menty nukkumaan.”

Rock in hand by Leefotos, on Flickr

Pieni tuntuu tulevan iloiseksi ja arvostavan hetkiä jolloin kaikki olemme yhdessä kaikessa rauhassa.

Tässä ja nyt.

Kiitollisena.

Syytä ottaa opiksi!

Läsnäolo

”Mistä minun tulee etsiä valaistumista?”

”Täältä.”

”Milloin se tapahtuu?”

”Se tapahtuu parhaillaan.”

”Miksi en sitten koe sitä?”

”Koska et katso.”

”Mitä minun pitäisi katsoa?”

”Ei mitään. Katso ainoastaan.”

”Mitä?”

”Mitä tahansa, mikä osuu silmiisi.”

”Täytyykö minun katsoa jollakin erityisellä tavalla?”

”Ei tavallinen tapa riittää.”

”Enkö sitten aina katso tavallisella tavalla?”

”Et.

”Kuinka niin: en?”

”Katsoaksesi sinun on oltava läsnä. Yleensä olet jossakin muualla.”

  ~ Anthony de Mello: Viisauden välähdyksiä

Lands End Light by midlander1231, on Flickr

Usko omaan mieleen

The Great Way is not difficult

for those who have no preferences.

 
When love and hate are both absent
everything becomes clear and undisguised.
Make the smallest distinction, however,
and heaven and earth are set infinitely apart.

If you wish to see the truth

then hold no opinions for or against anything.
To set up what you like against what you dislike
is the disease of the mind.

When the deep meaning of things is not understood

the mind's essential peace is disturbed to no avail.
The Way is perfect like vast space
where nothing is lacking and nothing is in excess.

Indeed, it is due to our choosing to accept or reject

that we do not see the true nature of things.
Be serene in the oneness of things
and such erroneous views will disappear by themselves.
 
When you try to stop activity to achieve passivity
your very effort fills you with activity.
As long as you remain in one extreme or the other,
you will never know Oneness.

Those who do not live in the single Way

fail in both activity and passivity,
assertion and denial.
To deny the reality of things is to miss their reality;
to assert the emptiness of things
is to miss their reality.
 
The more you talk and think about it,
the further astray you wander from the truth.
Stop talking and thinking
and there is nothing you will not be able to know.

To return to the root is to find the meaning,

but to pursue appearances is to miss the source.
At the moment of inner enlightenment,
there is a going beyond appearance and emptiness.
The changes that appear to occur in the empty world
we call real only because of our ignorance.



Zen by flickrolf, on Flickr

Do not search for the truth;

only cease to cherish opinions.
Do not remain in the dualistic state;
avoid such pursuits carefully.
If there is even a trace
of this and that, of right and wrong,
the Mind-essence will be lost in confusion.
Although all dualities come from the One,
do not be attached even to this One.
 
When the mind exists undisturbed in the Way,
nothing in the world can offend,
and when a thing can no longer offend,
it ceases to exist in the old way.
 
When no discriminating thoughts arise,
the old mind ceases to exist.
When thought objects vanish,
the thinking-subject vanishes,
and when the mind vanishes, objects vanish.
 
Things are objects because there is a subject or mind;
and the mind is a subject because there are objects.
Understand the relativity of these two
and the basic reality: the unity of emptiness.
In this Emptiness the two are indistinguishable
and each contains in itself the whole world.

If you do not discriminate between coarse and fine

you will not be tempted to prejudice and opinion.
 
To live in the Great Way
is neither easy nor difficult.
But those with limited views
are fearful and irresolute;
the faster they hurry, the slower they go.
 
Clinging cannot be limited;
even to be attached to the idea of enlightenment
is to go astray.
Just let things be in their own way
and there will be neither coming nor going.
 
Obey the nature of things
and you will walk freely and undisturbed.
When thought is in bondage the truth is hidden,
for everything is murky and unclear.
The burdensome practice of judging
brings annoyance and weariness.
What benefit can be derived
from distinctions and separations?

If you wish to move in the One Way
do not dislike even the world of senses and ideas.
Indeed, to accept them fully
is identical with true Enlightenment.
 
The wise man strives to no goals
but the foolish man fetters himself.
There is one Dharma, not many;
distinctions arise from the clinging needs of the ignorant.
 
To seek Mind with discriminating mind
is the greatest of all mistakes.

Rest and unrest derive from illusion;

with enlightenment there is no liking and disliking.
All dualities come from ignorant inference.
They are like dreams of flowers in air:
foolish to try to grasp them.
Gain and loss, right and wrong;
such thoughts must finally be abolished at once.

If the eye never sleeps,

all dreams will naturally cease.
If the mind makes no discriminations,
the ten thousand things
are as they are, of single essence.

To understand the mystery of this One-essence

is to be released from all entanglements.
When all things are seen equally
the timeless Self-essence is reached.
No comparisons or analogies are possible
in this causeless, relationless state.
Consider motion in stillness
and stillness in motion;
both movement and stillness disappear.
When such dualities cease to exist
Oneness itself cannot exist.
To this ultimate finality
no law or description applies.

For the unified mind in accord with the Way

all self-centered striving ceases.
Doubts and irresolutions vanish
and life in true faith is possible.
 
With a single stroke we are freed from bondage;
nothing clings to us and we hold to nothing.
All is empty, clear, self-illuminating,
with no exertion of the mind's power.
Here thought, feeling, knowledge, and imagination are of no value.
In this world of Suchness
there is neither self nor other-than-self.

To come directly into harmony with this reality

just simply say when doubt arises, "Not two."
In this "not two" nothing is separate,
nothing is excluded.
No matter when or where,
enlightenment means entering this truth.
And this truth is beyond extension or diminution in time or space;
in it a single thought is ten thousand years.

Emptiness here, Emptiness there,
but the infinite universe stands always before your eyes.

Infinitely large and infinitely small;

no difference, for definitions have vanished
and no boundaries are seen.
So too with Being and non-Being.
Waste no time in doubts and arguments
that have nothing to do with this.

One thing, all things;
move among and intermingle,
without distinction.
To live in this realization
is to be without anxiety about non-perfection.
To live in this faith is the road to non-duality,
because the non-dual is one with the trusting mind.
 
Words!
The Way is beyond language,
for in it there is
no yesterday
no tomorrow
no today.

~Sengcan: Verses on the faith in mind

 

Tämä opetusteksti on selityksineen täältä. Menen istumaan sen kanssa...

Ilmavirtaa

On kesä ja kärpäsiä. Minulla ei ole paljon mitään asiaa. Pieni on ollut vähän nuhainen jo pidempään, siksi olemme olleet vähän enemmän kotona. Mutta ei se haittaa, se on elämää. Sain tavallisella päiväkävelyllä vahvistusta siitä miksi tässä ja nyt on oikea paikka.

Pieni saattaa olla jättämässä päiväunia pois. Niille nukuttamiseen menee nykyään ilman nuhaakin aika pitkään. Pieni huuhtelee, eikä oikein rauhoitu. Jos pieni taas ei nuku päikkäreitä, niin ilta ei ole kovin helppo. Jokainen taaperon vanhempi varmaan tunnistaa ongelman. Teitä muita en kyllä oleta kiinnostavan, älä huoli.

Päivänä muutamana syödessämme lounasta pyöräretken päätteeksi, huomasin, että taivaalta ripsui hieman vettä. Onneksi se ei kauaa tälläkään kertaa kestänyt. Pääsin, kuin pääsinkin paljain jaloin pienelle kävelylle. Miksi en ottaisi vaivalloisesta nukuttamisesta iloa irti. Sen verran kun nyt siitä voi saada.

Mietin mistä kaikesta olisin jäänyt paitsi, jos en olisi mennyt paljain jaloin korttelin ympäri pienelle kävelylle.

Raikkaasta ilmasta sadepisaroiden jälkeen.

Lumiauran tärväämän asfaltin karheudesta jalkapohjissani.

Auringon lämpimistä säteistä.

Rehevästä vihreydestä.

Kauniina kukoistavasta naapurin perennapuutarhasta.

Kauniista hymystä ja kumarruksesta, jonka sain suunnan neuvomisesta palkaksi.

Kukkivien pensaiden tuoksusta.

Lanatusta soratiestä, jonka kivet olivat haastavia tottumattomille jaloilleni.

Kiireettömyyden tunnusta.

Ilmavirtauksen viileydestä.

Ajatusten tulvasta, kun niillä oli täysi valta temmeltää.

Oivalluksesta.

Sand Path, Wellfleet Ma. by BOBXNC, on Flickr

Päivän havainto olkoon se, miten minulla oli suunnattoman toivoton ajatus kun katsoin soratietä ja sen pikkukiviä. Hetken päästä kuitenkin huomasin käveleväni suhteellisen vaivatta niillä kivillä. Katseeni oli suunnattu eteenpäin, enkä enää tuijottanut paniikissa teräväkivistä tietä.

Ei voi tietää ennen kuin kokeilee. Ei kannata olla kuin tässä hetkessä.

Huomaatko?

Ennen kuin myrsky puhkeaa takapihallamme.

se lähettää pieniä viestejä.

jotka sivuutamme pelkkää laiskuuttamme.

~ Paulo Coelho

The (un)Perfect Storm by gogoloopie, on Flickr

Tie vie

Päämäärää kohti kuljettaessa on erittäin tärkeää

kiinnittää huomiota tiehen jota kulkee.

Tie opettaa meille oikean tavan päästä perille

ja rikastuttaa meitä matkallamme.

~ Paulo Coelho: PYHIINVAELLUS

Lake Michigan from New Buffalo Harbor by kevin dooley, on Flickr

Metsämansikoita

Neulaspolulla on ihana kävellä paljain jaloin. Voisi kuvitella, että neulaset pistelevät. Se on sama ajatus kuin kotitien kivienkin kanssa ja yhtä lailla harhaluulo. Neulaspolku on oikeasti jalan alla pehmeämpi kuin hiekka. Nautin mökin pihapoluilla paljasjalkaisena kävelemisestä. Astun hieman huolimattomasti sammalkivelle ja liukastun! Jalkapohjat ovat kuluneet jo sileiksi ja liukkaiksi.

Mökkiviikonlopusta piti tulla oikea helleviikonloppu. Noh, ei tainnut tullakaan, jäimme odottamaan ukkosmyrskyä yöksi, mutta sitäkään ei tullut. Nukuin hyvin, en erinomaisesti. En oikein tiedä miksi. Mökillä on yleensä ihana nukkua. Ehkä sänky ei ole niin hyvä mihin olen tottunut.

Aikaa on. Olemme käyneet pienillä kävelyretkillä. En ole milloinkaan nähnyt niin paljon metsämansikoita, kuin tänä vuonna. Niitä on tienvarsissa punaisiksi mättäiksi asti. Osa niistä on valtavia, pikkurillin kokoisia. Maku on kohdillaan, lähipäivinä on ollut sen verran lämmintä, että mollukat ovat kypsyneet tumman punaisiksi ja makeiksi. Onko parempaa makua kuin metsämansikka? Lapset olivat sitä mieltä, että pikkumarjat hakkaavat karkin maun mennen tullen!

Toisena aamuna pieni sanoi heti aamiaisen jälkeen, ”Minä ottaisin mansikoita.” Mietin, että eihän meillä ole mansikoita mukana! Olin jo unohtanut, että tien varresta niitä saa. Lähdimme uudelle kävelyretkelle isän ja kaikkien lasten kanssa. Isä opetti lapsia pujottamaan punaiset herkut timoteihin. Se ei onnistu oikein muihin heiniin. Viemme yhden mansikkaheinän varovasti äidille herkuteltavaksi.

Olen kiitollinen lämmöstä. Olen kiitollinen kesäpaikasta ja sen kaikista mukavuuksista. Olen kiitollinen pienestä, joka kömpi aamulla viereeni ja halusi maitoa. Pötköttelimme pitkään rauhassa ja sain ihania hymyjä. Voi tätä kesää ja vapautta!

Luovuta jo

Ensimmäinen merkki siitä, että

tapamme unelmiamme, on ajanpuute.

Toinen merkki unelmiemme kuolemasta on se,

että pelaamme varman päälle.

Kolmas merkki unelmiemme kuolemasta on rauha.

~ Paelo Coelho: PYHIINVAELLUS

Taking flight by Mrs eNil, on Flickr

Sinne, tänne ja tuonne

En vain osaa antaa olla. Asioilla on tapana järjestyä aina. Niin on käynyt ja niin tulee jatkossakin käymään. Silti en saa filmiä poikki. Ajatukset kiertävät kehää aina vaan.

Tässä lähipäivinä aivot ovat ylikuumentuneet hiiltymiseen saakka siitä, että yritän miettiä sitä millaiseksi elämä muuttuu ensi keväänä, kun molemmat puolisoni kanssa olemme töissä ja pieni menee hoitoon. En ole edes uskalla heille paljastaa kaikkia suunnitelmia, mitä olen paperille kirjoittanut. Niiden aika ei ole vielä, vaan vasta syksymmällä.

Suunnitelmien kirjoittaminen oli nyt yksi tapa saada ”kaikki muuttuu kiireiseksi”, ”enää ei ehdi olemaan”, ”mistä sitten saa aikaa kirjoittaa?” - ajatukset pois päästä pyörimästä.

Patterns in the surf by kern.justin, on Flickr

Tarvitsen vielä paljon harjoittamista. Koskaan ei ole liian myöhäistä, eikä turhaa. Aina voi oppia, ja huomata uudestaan ja uudestaan, ettei ole ajatustensa herra. Nyt on vain hyväksyttävä se tosiasia, että näin on ja tyytyä siihen, että olen ainakin huomannut ajatusten kieppuvan loputtomana spiraalina sinne, tänne ja tuonne.

Tiedostamisesta alkaa siihen havahtuminen miten paljon tuhraantuu kapasiteettia murehtimiseen ja suunnitteluun. Tulevaisuutta ei voi tietää ja siksi siihen ennalta varautuminen on turhaa.

Mitä sinä olet vatvonut? Miten sait sen loppumaan?