En vain osaa antaa olla. Asioilla on tapana järjestyä
aina. Niin on käynyt ja niin tulee jatkossakin käymään. Silti en saa filmiä
poikki. Ajatukset kiertävät kehää aina vaan.
Tässä lähipäivinä aivot ovat ylikuumentuneet
hiiltymiseen saakka siitä, että yritän miettiä sitä millaiseksi elämä muuttuu ensi
keväänä, kun molemmat puolisoni kanssa olemme töissä ja pieni menee hoitoon. En
ole edes uskalla heille paljastaa kaikkia suunnitelmia, mitä olen paperille
kirjoittanut. Niiden aika ei ole vielä, vaan vasta syksymmällä.
Suunnitelmien kirjoittaminen oli nyt yksi tapa saada ”kaikki
muuttuu kiireiseksi”, ”enää ei ehdi olemaan”, ”mistä sitten saa aikaa
kirjoittaa?” - ajatukset pois päästä pyörimästä.
 |
| Patterns in the surf by kern.justin, on Flickr |
Tarvitsen vielä paljon harjoittamista. Koskaan ei ole
liian myöhäistä, eikä turhaa. Aina voi oppia, ja huomata uudestaan ja uudestaan,
ettei ole ajatustensa herra. Nyt on vain hyväksyttävä se tosiasia, että näin on
ja tyytyä siihen, että olen ainakin huomannut ajatusten kieppuvan loputtomana
spiraalina sinne, tänne ja tuonne.
Tiedostamisesta alkaa siihen havahtuminen
miten paljon tuhraantuu kapasiteettia murehtimiseen ja suunnitteluun. Tulevaisuutta
ei voi tietää ja siksi siihen ennalta varautuminen on turhaa.
Mitä sinä olet vatvonut? Miten
sait sen loppumaan?
2 kommenttia:
Niin, sitä tietää että asiat aina järjestyvät mutta aina väliin sitä ei malta rauhoittua. Ajatukset rullaa tulevassa josta ei tiedä, ja omiin unelmiin uskominen hiipuu. Mutta silti asiat järjestyy :)
Se on hyvä, että aina riittää opeteltavaa, meillä kaikilla.
Lähetä kommentti