Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Ihan tavallisia asioita

11.10.2012

Ihan tavallisia asioita





”Ei ole laatuaikaa, on vain aikaa.
Yhdessäolon määrä ratkaisee. Lapset haluavat elää yhteistä elämää ja kokea kaikkea, mitä se sisältää. Tarjoa toistenkin lapsille aikaa ja tukea aina kun voit. Älä silti unohda omaa lastasi.
Ulkoilkaa ja tehkää sitä, mikä kiinnostaa teitä kaikkia”


”Ihminen ehdollistuu helposti – hyvään ja vähemmän hyvään.”


Sain kunnian kuunnella eilen Ihan tavallisia asioita hankkeen vetäjää Marko Kulmalaa. Täytyy myöntää, että olen ollut hieman pihalla, siitä mistä tässä nyt on oikein kysymys. Syyskuussa kampanjan julkistuksen jälkeen lehdissä olevia juttuja oli vaikea uskoa todeksi. Kuten sanottua, meillä kaikilla on omat todellisuutemme. Lainaan hankkeen nettisivuja:

” Mistä on kyse?
Ei ole vain yhtä syytä siihen, miksi elämän tapahtumat joskus karkaavat käsistä. Vain harvoin edes jälkikäteen tiedämme, miksi on käynyt niin kuin on käynyt.

Jotain tiedämme: apua ja tukea tarvitseva voi olla sinun lapsesi, lapsenlapsesi, sisaresi, veljesi, naapurisi tai ystäväsi. Me kaikki olemme osallisia.

Ihan tavallisten asioiden, arkikeinojen, avulla me aikuiset voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa.

Kaikki ei sovi kaikille. Jokin ehdotus voi olla yhdelle tärkeä, toiselle itsestään selvä tai kolmannelle mahdoton toteuttaa käytännössä. Tässä esiteltävät arkikeinot ovat alku. Nyt täytyy ottaa edes pieni askel eteenpäin. Yksikin teko voi joskus olla ratkaiseva.

Mitä voimme tehdä yhdessä? Mihin sinä voit tarttua? Millaista tukea odotat naapureiltasi ja lähipiiriltäsi? Miten voit itse tukea?

Voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta hieman parempaa.
Ihan tavallisilla asioilla. Ihan heti.”

Tässä on siis kyse väliintulosta ennen kuin autopilotti vie ihmisen, eikä vaihtoehtoja enää muka ole. Marko kertoi, että tässä hankkeessa tavoitteena on tavoittaa syrjäytymisvaarassa olevat, ei auttaa jo syrjäytyneitä, joiden hyväksi valtio, kaupungit ja kunnat jo tekevät työtä. Tämä on ainakin minulle jäänyt epäselväksi kaikessa tässä mediamyllytyksessä. Olen jo kauan sitten oppinut, ettei voi uskoa sitä mitä media kirjoittaa. Kannattaa tehdä aina omat johtopäätökset ilman ennakkoluuloja. Jokainen voi auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa kanssaihmistä, jos niin valitsee.



Marko korosti, että tarkoituksena on saada takaisin yhteisöllisyys. Meidän on elettävä osana perhettä, kylää, omaa organisaatiotamme ja koko maailmaa. Ei ole mahdollista ajatella omaa yksilönvapauttaan. Omat teot vaikuttavat toisiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, olemme riippuvaisia toisistamme, koska olemme yhteydessä toisiimme. Voimme tehdä muutoksen yksi ihminen kerrallaan, yksinkertaisilla, ihan tavallisill asioilla.

Kaikki hankkeen keinot ovat kehotuksia: ”voit tai voimme” .

“Voimme ottaa asioita puheeksi, aluksi vaikka varovasti jutellen. Voimme opetella ja opettaa ottamaan apua vastaan ja osoittamaan kiitollisuutta.”
” Voimme tavaroiden sijaan antaa toinen toisillemme lahjaksi aikaa; lastenhoitoapua, siivousapua, talkoovoimaa, läksyjentekoapua, ruoanlaittoa. Halpaa, hyödyllistä ja kiitollista.”
” Voit paijata lasta vaikka joka päivä. Käsi ei siitä kulu.”
” Voimme kertoa tarinoita menneestä ja suvun vaiheista: kuinka ennen töppäiltiin, selvittiin ja onnistuttiin.”
” Voimme sulkea kännykkämme, kun leikimme lasten kanssa tai keskustelemme nuorelle.”
 Voimme vähentää tai kokonaan lopettaa yhteydenpidon sellaisiin ihmisiin, joiden seurassa alamme voida huonosti.”
 Voitte tutkia vaikka lintu-, kasvi- tai karttakirjaa ja ihmetellä yhdessä havaintoja.”


Näillä sanamuodoilla kehottaen, vastuu jää kuulijalle. Aiotko reagoida vai olla kuin et olisi kehotusta kuullutkaan? Valinta on sinun. Aina voi valita, tee se kuitenkin mielellään tietoisesti. Marko kärjisti, että syyllistämisessä ei ole mitään vikaa. Jokainen saa siitä oikean kokoisen piston sydämeensä. Jokainen voi valita miten siihen suhtautuu. Mikä on oma asenne. Mielestäni on mahtavaa, jos tämä hanke laittaa jokaisen selkä seinää vasten. Mitä voisit tehdä haasteellisessa elämäntilanteessa olevien eteen?


” Kuuntele, mitä toisella on kerrottavana. Tartu hetkeen, kun hän valittaa väsymystä ja uupumusta. Toimi tukihenkilönä arjen pulmakohdissa. Pienetkin teot auttavat.”


Hanke on vasta lähdössä vauhtiin. Pieniä asioita kerätään lisää, jatkossa myös nuorilta nuorille ja nuorilta aikuisille. Vapaaehtoisia etsitään puhumaan säännöllisen unen ja ruokailujen merkityksestä vanhempainiltoihin. Pörssiyhtiöitäkin on kiinnostunut auttamisesta osana yhteiskuntavastuutaan, paikallisesti omana ”lähiapunaan”. Marko lupasi, että tämä ei jää tähän!



Kiitos kun luit tämän. Lue lisää ja kerro viestiä eteenpäin!



Mitä sinä voisit tehdä tänään lähimmäisesi hyväksi?


Ei kommentteja: