”Ei ole laatuaikaa, on vain aikaa.
Yhdessäolon määrä ratkaisee. Lapset
haluavat elää yhteistä elämää ja kokea kaikkea, mitä se sisältää. Tarjoa
toistenkin lapsille aikaa ja tukea aina kun voit. Älä silti unohda omaa
lastasi.
Ulkoilkaa ja tehkää sitä, mikä kiinnostaa
teitä kaikkia”
”Ihminen ehdollistuu helposti – hyvään ja
vähemmän hyvään.”
Sain kunnian kuunnella eilen Ihan
tavallisia asioita hankkeen vetäjää Marko Kulmalaa. Täytyy myöntää, että
olen ollut hieman pihalla, siitä mistä tässä nyt on oikein kysymys.
Syyskuussa kampanjan julkistuksen jälkeen lehdissä olevia juttuja oli vaikea
uskoa todeksi. Kuten sanottua, meillä kaikilla on omat todellisuutemme.
Lainaan hankkeen nettisivuja:
” Mistä on kyse?
Ei ole vain yhtä syytä siihen, miksi elämän tapahtumat
joskus karkaavat käsistä. Vain harvoin edes jälkikäteen tiedämme, miksi on
käynyt niin kuin on käynyt.
Jotain tiedämme: apua ja tukea tarvitseva voi olla
sinun lapsesi, lapsenlapsesi, sisaresi, veljesi, naapurisi tai ystäväsi. Me
kaikki olemme osallisia.
Ihan tavallisten asioiden, arkikeinojen, avulla me
aikuiset voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta turvallisempaa.
Kaikki ei sovi kaikille. Jokin ehdotus voi olla
yhdelle tärkeä, toiselle itsestään selvä tai kolmannelle mahdoton toteuttaa
käytännössä. Tässä esiteltävät arkikeinot ovat alku. Nyt täytyy ottaa edes
pieni askel eteenpäin. Yksikin teko voi joskus olla ratkaiseva.
Mitä voimme tehdä yhdessä? Mihin sinä voit tarttua?
Millaista tukea odotat naapureiltasi ja lähipiiriltäsi? Miten voit itse tukea?
Voimme yhdessä tehdä lasten ja nuorten arjesta hieman
parempaa.
Ihan tavallisilla asioilla. Ihan heti.”
Tässä on siis kyse väliintulosta ennen
kuin autopilotti vie ihmisen, eikä vaihtoehtoja enää muka ole. Marko kertoi,
että tässä hankkeessa tavoitteena on tavoittaa syrjäytymisvaarassa olevat, ei
auttaa jo syrjäytyneitä, joiden hyväksi valtio, kaupungit ja kunnat jo tekevät
työtä. Tämä on ainakin minulle jäänyt epäselväksi kaikessa tässä mediamyllytyksessä.
Olen jo kauan sitten oppinut, ettei voi uskoa sitä mitä media kirjoittaa.
Kannattaa tehdä aina omat johtopäätökset ilman ennakkoluuloja. Jokainen voi
auttaa syrjäytymisvaarassa olevaa kanssaihmistä, jos niin valitsee.
Marko korosti, että tarkoituksena on saada
takaisin yhteisöllisyys. Meidän on elettävä osana perhettä, kylää, omaa
organisaatiotamme ja koko maailmaa. Ei ole mahdollista ajatella omaa
yksilönvapauttaan. Omat teot vaikuttavat toisiin. Kaikki vaikuttaa kaikkeen,
olemme riippuvaisia toisistamme, koska olemme yhteydessä toisiimme. Voimme tehdä muutoksen yksi ihminen kerrallaan, yksinkertaisilla, ihan tavallisill asioilla.
Kaikki
hankkeen keinot ovat kehotuksia: ”voit tai voimme” .
“Voimme ottaa asioita puheeksi, aluksi
vaikka varovasti jutellen. Voimme opetella ja opettaa ottamaan apua vastaan ja
osoittamaan kiitollisuutta.”
” Voimme tavaroiden sijaan antaa
toinen toisillemme lahjaksi aikaa; lastenhoitoapua, siivousapua, talkoovoimaa,
läksyjentekoapua, ruoanlaittoa. Halpaa, hyödyllistä ja kiitollista.”
” Voit paijata lasta vaikka joka
päivä. Käsi ei siitä kulu.”
” Voimme kertoa tarinoita menneestä
ja suvun vaiheista: kuinka ennen töppäiltiin, selvittiin ja onnistuttiin.”
” Voimme sulkea kännykkämme, kun
leikimme lasten kanssa tai keskustelemme nuorelle.”
” Voimme
vähentää tai kokonaan lopettaa yhteydenpidon sellaisiin ihmisiin, joiden
seurassa alamme voida huonosti.”
” Voitte
tutkia vaikka lintu-, kasvi- tai karttakirjaa ja ihmetellä yhdessä havaintoja.”
Näillä sanamuodoilla kehottaen, vastuu jää
kuulijalle. Aiotko reagoida vai olla kuin et olisi kehotusta kuullutkaan?
Valinta on sinun. Aina voi valita, tee se kuitenkin mielellään tietoisesti.
Marko kärjisti, että syyllistämisessä ei ole mitään vikaa. Jokainen saa siitä
oikean kokoisen piston sydämeensä. Jokainen voi valita miten siihen suhtautuu.
Mikä on oma asenne. Mielestäni on mahtavaa, jos tämä hanke laittaa jokaisen
selkä seinää vasten. Mitä voisit tehdä haasteellisessa elämäntilanteessa
olevien eteen?
” Kuuntele, mitä toisella on
kerrottavana. Tartu hetkeen, kun hän valittaa väsymystä ja uupumusta. Toimi
tukihenkilönä arjen pulmakohdissa. Pienetkin teot auttavat.”
Hanke on vasta lähdössä vauhtiin. Pieniä
asioita kerätään lisää, jatkossa myös nuorilta nuorille ja nuorilta aikuisille.
Vapaaehtoisia etsitään puhumaan säännöllisen unen ja ruokailujen merkityksestä
vanhempainiltoihin. Pörssiyhtiöitäkin on kiinnostunut auttamisesta osana
yhteiskuntavastuutaan, paikallisesti omana ”lähiapunaan”. Marko lupasi, että
tämä ei jää tähän!
Kiitos kun luit tämän. Lue lisää ja kerro viestiä eteenpäin!
Mitä sinä voisit tehdä tänään lähimmäisesi
hyväksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti