Ajan ihan samalla tavalla aamumetsän
läpi harva se aamu. Nyt siellä on paljon pientä metsämansikan kukkaa mättäillä.
Ne ovat kauniita. Aamut
ovat ihania, täynnä mahdollisuuksia. Elän omien aikataulujeni mukaan ja
olen aina myöhässä.
Pieni ei halua mennä tarhaan hoitoon ja siellä
vedellään alimiehityksellä viimeisiä viikkoja. Huutavan lapsen jättäminen ottaa
sydämestä. Ihan joka päivä. Pieni on niin iso, mutta kuitenkin niin
pieni. Sanoo edelleen sata kertaa päivässä Äiti.
Töissä on ihan samaa
härdelliä kun aina. Koko maailma pitää saada juhannukseksi valmiiksi niin
kuin aina. Kotiin päästyä pyrin pötköttämään
sohvalla. Käyn jumpassa ja iloitsen siitä, että salilla on väljää.
Mökkiremppa edistyy ja saattaa jopa olla juhannukseksi
valmis. Sen tuloksista voi nauttia heinäkuun lomalla.
Sitä odotellessa, elämää ihmetellessä.
Mitä sinulle kuuluu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti