Zeniä päivään

Kasvukipuja

Uhmaikää ei ole

Pieni sanoo aina välillä, että jalat ovat väsyneet tai kipeät. Lohdutan, että nyt ne vaan kasvavat. Kasvat niin isoksi, juuri niin kuin haluat.

Lapsilla esiintyy usein iltaisin alaraajojen kipuja, joita kutsutaan kasvukivuksi. Niitä ilmenee jopa puolella lapsista. Kipuja todetaan 3–12 vuotiailla lapsilla, erityisesti 5–8 vuoden ikäisillä. Tyypillisesti kivut ilmaantuvat nukkumaanmenon yhteydessä tai nukahtamisen jälkeen. 

Kolotus tuntuu molemmissa alaraajoissa lähinnä säären etupuolella, polvitaipeissa tai jalkaterissä, harvemmin myös reisissä. Kivun paikka voi vaihdella illasta toiseen. Kivut esiintyvät usein jaksottaisesti niin, että tuntemuksia on useampana iltana peräkkäin, jota seuraa kivuton jakso. Kipukohtaus saattaa kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin. Kipualueella ei ole kosketusarkuutta, tuntopuutoksia tai kyhmyjä. Kivun syytä ei varmuudella tiedetä, mutta ilmeisesti se liittyy enemmän päiväaikaiseen rasitukseen (ylirasitustila) kuin kasvamiseen.

Lähde: Terveyskirjasto

Jalkojen ja jäsenten kipu on pientä ja ohimenevää. Henkinen kasvu on usein paljon konkreettisempaa ja aiheuttaa enemmän murhetta. Siinä on pakko äidinkin kasvaa. Ei siltä pysty välttymään, koska pienen kanssa elo muuttaa koko ajan muotoaan. Aikuisen on opittava kommunikoimaan selkeämmin, selittämään asioita siten, että ne ovat ymmärrettäviä, perustelemaan ja toisaalta taas kyseenalaistamaan koko ajan esiintyvää ”minä-minä-minä-haluan” asioiden tulvaa.

Pieni 4,5-vuotiaani saa tällä hetkellä aina välillä isompia raivareita kun koskaan. Silti olen edelleen sitä mieltä, että uhmaa ei ole olemassa. Uhmaikää ei ole. Pieni opettelee olemaan ja elämään kaikissa tilanteissa. Väsyneenä ja nälkäisenä tai muuten jo pettyneenä, ei vaan voi pieneltä vaatia osaamista ja kykenemistä. Se olisi yksinkertaisesti liikaa pyydetty. Pienen on hyvä saada rauhassa opetella elämää, ilman että niitä yrityksiä leimataan uhmaamiseksi.

Kasvamisen prosessi korvien välissä on kaiken ikäisillä paljon haasteellisempi kuin vaikka jalkojen kasvu. Ensin mainittu sattuu enemmän.

Lue lisää:

Uhmakin on vain ajatus

Tahmaa

Leijuntaa ja leijoja

Lomaa on jo paljon takana ja vielä jonkin verran edessäkin. Ensimmäisellä viikolla otimme rauhallisesti. Se oli hyvä, koska sittemmin vauhti on hieman kiihtynyt. Alussa oli aivan ihanaa vaan olla ja oleilla paljon tekemättä yhtään mitään. Huomasin kyllä, että osaan näköjään nauttia enemmän ohjelmaa sisältävistä päivistäkin. Ihan tässä vaan ja nyt. Mutta palataan ihan loman alkutunnelmiin.

Loma alkoi muutamalla päivällä kotioloissa. Aamuihin kuului aina kiireetön aamiainen ja Hesarin luku. Smoothieta ja mustikkajugurttia. Chiansiemeniä ja kookoshiutaleita.

Pienten kanssa oli paras päivä käydä pyöräretkellä. Sen päätepisteenä kiivettiin täyttömäelle katsomaan tuulipusseja ja lennättämään leijoja.

Sieltä näki kauas.

Aurinko porotti.

Meillä oli eväänä pähkinöitä ja mehua.

Lennätimme leijaa. Tai siis ainakin yritimme.

Kotona tehtiin popcornia itse koristeltuihin paperitötteröihin ja katsottiin Rölli elokuva omassa elokuvateatterissa.

Päivällä saatiin paljon aurinkoa, olkapäät hieman punottivat. Siitä se kesä lähti!

Lähipäivinä vähitellen kokoan kaikenlaisia kesäjuttuja tännekin.