Facebook-feedissä on vilahdellut usein niin suuria
odotuksia aiheuttavien kesälomien kunniaksi eri lehtien onnellisuusvinkkejä
parisuhteeseen. Niissä on usein sama aihe: läsnäolo toiselle. Mietin, että
kenelle sitten on läsnä jos ei omalle puolisolleen? Kuka ansaitsee enemmän
huomiota? Eikö kesällä ole tämäkin helppoa? Tänään tässä tulee vähän hempeilyä
aiheesta.
Useimmat meistä
jakavat päivänsä toisen ihmisen, puolisonsa kanssa. Silti yhdessä oleminen ei
aina suju niin läsnä olevissa merkeissä. Puhelimen räplääminen on varmaan usein
syy olla ”kuulematta” toista ja kuinka usein mietit kaupassa mitä toinen pyysi
sieltä tuomaan? Huomio vaan hajaantuu koko ajan joka suuntaan, jos sitä ei
aktiivisesti suuntaa kuuntelemaan omaan puolisoaan kunnolla. Tärkeää? Kyllä.
Sitä kannattaisi harjoitella.
Minulla on ajatus,
että lomalla, jos koskaan, on aikaa oikeasti kuulla omaa puolisoaan. Silloin on
aikaa katsoa, miltä toinen oikeasti näyttää. Lomalla on aikaa tuntea toinen
kiireettöminä aamuina vieressään ja toisen käsi kädessä pitkillä ajomatkoilla.
Silloin on aikaa miettiä mitä lomapäiviltä haluaa ja myös tehdä molemmille
mieluisia asioita. Lomalla voi puhua yhteisestä menneisyydestä, nykyhetkestä ja
tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea vaan olla yhdessä läsnä toisille tässä ja
nyt. Toiselle läsnä olon voi aloittaa heti tänään.
Loppuun vielä sitaatti
juuri lukemastani kirjasta siihen arkeen joka kohta kaikille koittaa:
Parisuhde on kahden aikuisen molemminpuolista elämän
jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen ei kanna vastuutaan, sillä toisen on
silloin kannettava kaksinkertainen vastuu. Joskus rakkaus on sitä, että pesee vessan
vain siksi, ettei toisen tarvitse sitä tehdä. Rakastaminen on oman osuutensa
hoitamista joka päivä.
~ Minttu Hapuli,
Selibaattipäiväkirjat
Ollaan nyt lomalla
toisillemme vielä läsnä. Milloin siihen on paremmin aikaa?
