Rakkaudesta ja parisuhteellisuudesta

Facebook-feedissä on vilahdellut usein niin suuria odotuksia aiheuttavien kesälomien kunniaksi eri lehtien onnellisuusvinkkejä parisuhteeseen. Niissä on usein sama aihe: läsnäolo toiselle. Mietin, että kenelle sitten on läsnä jos ei omalle puolisolleen? Kuka ansaitsee enemmän huomiota? Eikö kesällä ole tämäkin helppoa? Tänään tässä tulee vähän hempeilyä aiheesta.

Useimmat meistä jakavat päivänsä toisen ihmisen, puolisonsa kanssa. Silti yhdessä oleminen ei aina suju niin läsnä olevissa merkeissä. Puhelimen räplääminen on varmaan usein syy olla ”kuulematta” toista ja kuinka usein mietit kaupassa mitä toinen pyysi sieltä tuomaan? Huomio vaan hajaantuu koko ajan joka suuntaan, jos sitä ei aktiivisesti suuntaa kuuntelemaan omaan puolisoaan kunnolla. Tärkeää? Kyllä. Sitä kannattaisi harjoitella.

Minulla on ajatus, että lomalla, jos koskaan, on aikaa oikeasti kuulla omaa puolisoaan. Silloin on aikaa katsoa, miltä toinen oikeasti näyttää. Lomalla on aikaa tuntea toinen kiireettöminä aamuina vieressään ja toisen käsi kädessä pitkillä ajomatkoilla. Silloin on aikaa miettiä mitä lomapäiviltä haluaa ja myös tehdä molemmille mieluisia asioita. Lomalla voi puhua yhteisestä menneisyydestä, nykyhetkestä ja tulevaisuudesta, mutta ennen kaikkea vaan olla yhdessä läsnä toisille tässä ja nyt. Toiselle läsnä olon voi aloittaa heti tänään.

Loppuun vielä sitaatti juuri lukemastani kirjasta siihen arkeen joka kohta kaikille koittaa:

Parisuhde on kahden aikuisen molemminpuolista elämän jakamista. Se muuttuu rankaksi, jos toinen ei kanna vastuutaan, sillä toisen on silloin kannettava kaksinkertainen vastuu. Joskus rakkaus on sitä, että pesee vessan vain siksi, ettei toisen tarvitse sitä tehdä. Rakastaminen on oman osuutensa hoitamista joka päivä.

~ Minttu Hapuli, Selibaattipäiväkirjat

Ollaan nyt lomalla toisillemme vielä läsnä. Milloin siihen on paremmin aikaa?