Poljimme
maanantaiaamuna tavalliseen tapaan töihin. Juttelemme matkalla melkein aina
raittiista ilmasta ja siitä miten paljon nopeampia olemme pyörällä kuin
autoilijat. Aika usein puhumme myös kohtaamistamme söpöistä koirista. Vaihtuva
maisema näin syksyllä kirvoittaa monta kysymystä pienen mielessä. Taivas on
aina välillä erityisen hieno. Tänä kertomuksen aamuna näimme kaksi risteävää
suihkukoneen vanaa ja kuun niiden välissä. Se oli molempien mielestä hieno!
Lapsille ei YLE:n
uutisen mukaan puhuta tarpeeksi ja siksi he eivät opi puhumaan.
Vuorovaikutus on välttämätöntä puheen kehittymiselle. Siihen ei ruutujen takaa
elettävässä elämässä ole mahdollisuutta. Oma pieni on välillä myös ihan hiilenä
kun käytän autossa aikaa puheluihin, eikä hänen kanssaan keskusteluun. Hän
haluaa osansa huomiostani ja jutella kaikesta kokemastaan.
Äiti. Äiti. Äiti. Sata
kertaa päivässä pienellä on jotain asiaa. Jos en heti reagoi, ääni nousee ja
muuttuu vaativammaksi. Tunnistan artikkelista kohdan, jossa some nousee
keskustelua tärkeämmäksi. Oma helmasyntini on kuunnella podcasteja samalla kun
teen kotitöitä. Tiedostan, että silläkin ajalla voisi kuunnella lasta ja
keskustella lapsen kanssa. Mutta milloin minä sitten tuon Mindfulness Summitin
kuuntelisin?
Summitin Joseph Goldsteinin
podcastista (muistaakseni) poimin hyvän harjoituksen tähän puhumiseen. Kommunikaatio,
se miten ilmaisee itseään ja miten on vuorovaikutuksessa, on mitä parhain
harjoitus. Sen hallinta mitä päästää suustaan on erittäin kasvattavaa. Itse
asiassa Goldstein taisi sanoa kommunikaation olevan paras mahdollinen
harjoitus. Sitä meistä jokainen harjoittaa joka päivä ja lapselliset meistä
voivat tehdä sitä entistä enemmän omien lasten kanssa. Kokeile vaikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti