Paikan ottaminen

Mom can I change the channel ? by gmayster01 on Flickr

Kun puhumme muodollisesta istumameditaatiosta. on syytä ymmärtää mitä istumisella tarkoitetaan. Sillä ei tarkoiteta vain istuma-asennossa olemista. Istumameditaatio tarkoittaa asettumista aloilleen tässä hetkessä ja suhteessa tähän hetkeen. Se tarkoittaa paikan ottamista elämässä. Tästä johtuen arvokkuutta kuvastavan asennon ylläpitäminen – mitä tahansa arvokkuus sinulle merkitseekään – on istumameditaation perusolemus.

 ~ Jon Kabat-Zinn kirjasta: Kehon ja mielen viisaus

Huurremetsä

Sunnuntai oli tosi tosi kylmä päivä, tai ainakin siltä tuntuu, kun pitkään on ollut lämpötila melkein plussalla. Nyt ei enää ole. Kylmä ei haittaa. Olimme koko perhe yhdessä pienellä kävelyllä, tavoitteena löytää edes yksi geokätkö. Meillä ei kovin montaa ole kävelyetäisyydellä, mitä ei olisi haettu. Ei ollut ihan helppo kätkö, löytyi jopa yksi kuollut rotta ennen kuin kätkö antautui esille piilostaan. Joo, meillä oli ihan kivaa, uskokaa pois.

Pienelle oli pulkka mukana, ja sen kyydissä oli mieluista olla. Mutta hieman harmittaa se, että joka kävelytiellä on niin paljon hiekkaa. Olisi paljon kivempi, jos joka paikassa voisi mennä pulkalla. Välillä pieni siis pistettiin jalkapatikkaan. Hän ei todellakaan kulje tietä pitkin. Hanki kantoi paikoin aikuista, mutta pientä ihan joka paikassa. Pienelle mikään reitti ei ole liian vaikea ja isojen lumipallojen päällä on ilo kiipeillä. Kepit on nyt suosiossa, aina pitää etsiä joku koirankusema keppi, josta ei luovuta millään edes sisään tullessa. Mikähän ihmeen juttu sekin on?

Maisema oli hieno, puissa on paljon kuuraa ja ne piirtyvät hienoina taivasta vasten. Paljaat puut olivat kauniita ja niiden rivistöt tekivät maisemasta epätodellisen tuntuisen. Huurremetsän takana taivas oli kauniin vaalean liilan ja vaalean sinisen sävyinen. Tosi kaunista. Aurinko ei ollut tänään ollenkaan näkyvillä. Ilma tuoksui pakkaselta ja puhtaalta ilmalta.

Kävitkö ulkoilemassa, mitä näit?

Mikä?

Kun kerran mieli

ei loppujen lopuksi

ole mieli, niin

oivaltaminen – mikä

se on joka oivaltaa?

 

~ Ikkyuu 1400-luvulla



Momentum by Roozbeh Rokni, on Flickr

Tolle: Läsnäolon voima – 14. Irti

Tollen kirjan Läsnäolon voima päivän teksti kertoo siitä miten voi olla rauha. Hyväksymällä. Tarvitseeko sanoa muuta?

Henkisestä näkökulmasta katsottuna olosuhteet ovat aina myönteisiä. Tai oikeammin sanottuna ne eivät ole sen paremmin myönteisiä kuin kielteisiäkään. Ne ovat sellaisia kuin ovat. Kun hyväksyt täydellisesti sen mikä on – mikä on ainoa mielekäs tapa elää – elämässäsi ei ole enää mitään ”hyvää” tai ”pahaa”.

.:Onnen ja surun tuolla puolen:.

Sinulla voi olla sisäinen rauha. Voit olla surullinen, voit itkeä, mutta jos olet luopunut vastustamisesta, tunnet surun alla syvää mielenrauhaa, tyyneyttä, pyhää läsnäoloa. Tämä on Olemisen säteilyä, tämä on sisäistä rauhaa: hyvää vailla vastakohtaa.

Tee mitä sinun on tehtävä. Samalla hyväksy se, mikä on. Hyväksyminen vapauttaa sinut välittömästi mielen vallasta ja yhdistää sinut Olemiseen.

Kun olet täysin tietoinen, elämääsi ei tule enää draamaa. Suurin osa ihmisille sattuvista niin kutsutuista pahoista asioista johtuu tiedostamattomuudesta. Ne ovat itse aiheutettuja, tai oikeammin egon aikaansaamia.

Useimmat ihmiset rakastavat omaa erityistä draamaansa. Heidän tarinansa merkitsee heille heidän persoonaansa. Ego johtaa heidän elämäänsä. Eniten he pelkäävät ja vastustavat elämän draamansa päättymistä. Niin kauan kuin he ovat mielensä, he pelkäävät ja vastustavat eniten omaa heräämistään.

Täysin tietoisena voit esittää näkemyksesi selkeästi ja lujasti, mutta siihen ei sisälly minkäänlaista vastustavaa voimaa – ei puolustautumista, ei hyökkäämistä.

the brighter side of suffering by notsogoodphotography, on Flickr

.:Katoavaisuus ja elämä:.

Ei ole totta, että ylöspäin vievä vaihe on hyvä ja alas painuva paha. Näin on vain mielen arvion mukaan. Häviäminen on välttämätöntä, jotta uutta voi kasvaa. Toista ei voi olla ilman toista.

Sinun on täytynyt epäonnistua perusteellisesti jollakin tasolla li kärsiä katkera menetys tai kovaa tuskaa, jotta henkinen ulottuvuus on alkanut vetää sinua puoleensa. Tai ehkä juuri menestyksesi osoittautui tyhjäksi ja merkityksettömäksi ja kääntyi siten epäonnistumiseksi. Joessa onnistumisessa piilee epäonnistuminen, ja jokaiseen epäonnistumiseen kätkeytyy onnistuminen.

Niin kauan kuin mielesi pitää jotakin ”hyvänä” – oli kyseessä sitten suhde, kunniallinen asema, jokin paikka tai fyysinen kehosi – mielesi kiintyy ja samastuu siihen.

Buddha opetti, että jopa onnellisuus on dukkha, harha. Onnellisuutta ei voi erottaa vastakohdastaan. Näin ollen vastakohtapari onnellinen ja onneton ovat itse asiassa yhtä. Vain ajan harha erottaa ne toisistaan.

Tämä ei ole kielteistä ajattelua. Siinä on vain yksinkertaisesti kyse kaiken olemassa olevan luonteen tunnistamisesta, n iin ettei sinun tarvitse lopun elämääsi ajaa takaa tuulentupia.

Tollen mukaan tärkein oppi on: Kaikki mikä saa alkunsa, myös häviää. Hän sanoo kuulleensa rauhaan päässeen munkin sanoneen:

”Olen oppinut olemaan vastustamatta sitä, mikä on. Olen oppinut sallimaan nykyhetken olla ja hyväksymään, että kaikki olemassa oleva muuttuu. Täten olen löytänyt rauhan. ”

Tolle: Läsnäolon voima – 1. Johdanto

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa...

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Tolle: Läsnäolon voima – 9. Opettele
Tolle: Läsnäolon voima – 10. Satori

Tolle: Läsnäolon voima – 11. Kehon avulla olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 12. Ilmentymätön

Tolle: Läsnäolon voima – 13. Ihmissuhteet

Uudenvuodenlupaus?

Lähde: HS 5.1.2013

Pyydän miettimään kuitenkin: Tämä on se ainoa lupaus, joka tarvitaan.

Kannattaisiko se tehdä?

Minä olen niin luvannut.

Kaikki mikä saa alkunsa, myös häviää.

Buddha Quote 3 by h.koppdelaney, on Flickr

Tolle: Läsnäolon voima – 13. Ihmissuhteet

Ihan lyhyt Tollen kirjan Läsnäolon voima teksti ihmissuhteista tänään. Hänellä on innoittava sanansa sanottavana myös tästä. Meillä on jokaisella vaikeita ihmisiä elämässämme. Yksin ei ole kenenkään pidemmän päälle hyvä olla, mutta miten sitä toista oikein jaksaa? Miten on mahdollista olla yhdessä saman puolison kanssa vuodesta toiseen?

Voimmeko muuttaa riippuvuussuhteen aidoksi ihmissuhteeksi? Yllättäen se tapahtuu olemalla läsnä ja voimistamalla läsnäoloa. Tämä tapahtuu suuntaamalla huomio aina vain syvemmälle nykyhetkeen.

.:Hyväksy:.

Heti kun arvostelu loppuu ja hyväksyt sen mikä on, vapaudut mielestä. Olet tehnyt tilaa rakkaudelle, ilolle ja rauhalle. Lopeta ensin itsesi arvosteleminen ja lakkaa sitten arvostelemasta kumppaniasi. Aito yhteys on yhteisyyttä, ykseyden toteuttamista.

Kriisi ei kuitenkaan merkitse ainoastaan vaaraa, vaan myös mahdollisuutta. Jos parisuhde voimistaa ja lisää mielen itsekeskeisyyttä ja ärsyttää kärsimyskehon toimimaan – niin kuin nykyisin tapahtuu – miksei sitten hyväksytä tätä tosiasiaa sen sijaan, että yritetään paeta sitä?

Tunnustamalla ja hyväksymällä tosiasiat vapaudut niistä jossain määrin. Kun esimerkiksi tiedät, että vallitsee ristiriitaa ja pidät yllä tätä tietoa, tämän tietämisen myötä tilanteeseen on tullut mukaan uusi tekijä. eikä ristiriita voi pysyä muuttumattomana.

Kun tiedät, ettei sisimmässäsi ole rauhaa, tämä tieto luo tyyneyden, joka ympäröi rauhattomuutesi rakastavan ja hellän syleilyn lailla ja muuttaa siten rauhattomuutesi rauhaksi.

Sisäisen muuttumisen hyväksi et voi tehdä mitään. Et voi muuttaa. itseäsi etkä etenkään kumppaniasi sen enempää kuin ketään muutakaan. Ainoa mitä voit tehdä on luoda tila, jossa muutos voi tapahtua ja armo ja rakkaus voivat astua sisään.

The big one by angela7dreams, on Flickr

.:Harjoita:.

Parisuhteesta tulee sinulle sadhana, henkinen harjoitus. Jos huomaat kumppanissasi tiedostamatonta käyttäytymistä, sulje se tiedostamisen rakastavaan syleilyyn, jotta vältyt reagoimasta. Tiedostaminen luo selkeän ja rakastavan ilmapiirin, joka sallii jokaisen ihmisen ja kaiken olla juuri sellainen kuin on. Tätä voimakkaampaa muutoksen aikaansaajaa ei ole. Jos toimit näin, kumppanisi ei voi olla kanssasi ja pysyä tiedostamattomana.

Lopuksi Tolle sanoo: ”Oppikaa ilmaisemaan tuntemuksianne moittimatta. Oppikaa kuuntelemaan kumppanianne avoimesti ja puolustelematta itseänne. Antakaa kumppanillenne tilaa ilmaista itseään. Olkaa läsnä.”

Lue edellisetkin osat:

Tolle: Läsnäolon voima – 1. Johdanto

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa...

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Tolle: Läsnäolon voima – 9. Opettele

Tolle: Läsnäolon voima – 10. Satori

Tolle: Läsnäolon voima – 11. Kehon avulla olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 12. Ilmentymätön

Olen olemassa, ei muuta

Tänään analyysiä blogihiljaisuudesta.

Oli ihanan aurinkoinen päivä. Aurinko oli näkyvillä kerrankin kokonaan ja valaisi maisemaa. Kävin aamusta reippaalla ratsastuslenkillä intoa puhkuilevan hevosen kanssa. Maisema on outo, ihan kuin olisi kevät jo pitkällä. Tuntuu kylmältä ja odottavalta. Tietäisi vaan, mitä luonto odottaa?

Naapurien ladon kupeesta rinteessä on sulanut lumi ja kivet ovat paljaana. Tällaiselta kuuluisi näyttää vasta maaliskuussa! Työmatkapyöräilijä toki kiittää, mutta miettii samalla, että on aika lohdutonta, jos on kolme kuukautta näin loskaista ja liukasta. Aika vaikeaa nähdä kauneutta sen takaa.

Olen kirjoitellut useimpina päivinä jotain, mutta mikään ei tunnu julkaisukelpoiselta, eikä ole oikein mitään sanottavaa. Joulu meni ja Vuosi vaihtui perinteisesti. Mistään ei ole kummempaa raportoitavaa. Teen tietysti tietoisia valintoja siitä, mistä blogissa kirjoitan. Marja-Leena pohti jokin aika sitten samaa ongelmaa ja puki sanoiksi sen mitä en ollut vielä ymmärtänyt. Jaan hänen ajatuskulkunsa.

Mike Luckovich, Pulitzer-Winning Political Cartoonist by Tony Fischer Photography, on Flickr

Kirjoittamista ei oikein tunnu olevan. Olen valinnut, etten kirjoita perheestäni ja suvustani, ne asiat eivät vain kuulu blogiin. Ehkä korkeintaan niitä sivutaan, jos olen oppinut jotain läsnäoloon liittyvään heidän kauttaan. Minä en ole sukuni ja perheeni.

Työ on toinen asia, mistä en voi kirjoittaa. Töissä sattuu ja tapahtuu, mutta tarinat eivät oikein edes kuulu blogin aihepiiriin. Minä en ole myöskään työni.

Ystävistäkään ei ole sopivaa kirjoittaa ilman lupaa. En tosin edes kovin usein tapaa ketään. Olen myös vakuuttunut, että puolisoni ei arvosta, jos kerron hänestä jatkuvasti. Minä en ole ystäväni ja ihmissuhteeni.

Tietoinen läsnäolo opettaa elämään tässä ja nyt. Siksi pyrin olemaan vellomatta menneisyydessä. Minä en sitä paitsi ole historiani.

Pohdinnalle on vuoden vaihteessa ollut paljon tilaa. Mutta monet negatiiviset asiat ovat sellaisia, etten halua velloa niissä ja siksi jätän myös usein niistä syntyvät tekstit muokkaamatta bloggauksiksi. Päässäni ei liiku mitään ”hienoja”, jakamisen arvoisia ajatuksia. Mutta minä en ole ajatukseni.

Ajatukset usein synnyttävät tunteita. Niistäkin kirjoittaminen on turhaa. Tunteita tulee ja menee, niin kuuluukin olla. Minä en ole tunteeni.

Kehon kolotukset ja krempat, sekä jatkuva treenissä aiheutettu lihassärky ovat todellisia. Niistä valittaminen ei kuulu tapoihini, olen ne tavallaan itse valinnut. Aiheutan keholle sen kaiken, joko treenaamalla tai jättämällä hoitamatta.  Pysyn kehossani ja katson kauneutta, kuten tämänkin kirjoituksen alussa. Toistaiseksi on nyt näin ja blogissa on pääasiassa lainattuja ajatuksia .

Olen olemassa, mutta siitä ei paljon ole kirjoitettavaa. Nyt on näin.

Ego pois.

Ratsastajan on haluttava oppia, oikeasti ja rehellisesti, keksimättä tekosyitä, syyttämättä hevosta, satulaa, kuolainta, alustoja, suojia, ratsastushousuja, kengittäjää, eläinlääkäriä tai mitä tahansa muuta. Oppimisen halun pitää olla suurempi kuin minkään muun: ylpeyden. turhamaisuuden, egon, minkä tahansa. Perimmiltään ratkaisevinta on se, kuinka tärkeää ratsastajalle on ratsastuksen oppiminen ja kuinka pitkälle hän haluaa siinä päästä.

~ Thomas Ritter

Prancer by cmaccubbin, on Flickr

Pätee muuhunkin kuin ratsastuksen oppimiseen. Ego pois.

Tolle: Läsnäolon voima – 12. Ilmentymätön

Mistä Tolle puhuu kirjassa Läsnäolon voima, kun hän puhuu ilmentymättömästä? Kehossa ollaan edelleen. Alkaa olla aika vaikeasti aukeavaa, mutta yritetään ymmärtää.

Muotojen tuolle puolen pääseminen on todella vapauttavaa. Se vapauttaa sinut muodon orjuudesta ja muotoon samastumisesta. Se on elämän sirpaloitumista ja moninaistumista edeltävä ykseydentila. Kutsumme sitä Ilmentymättömäksi, joka on kaiken näkymättömän alkulähde, kaikkien olentojen sisin Oleminen.

Ei pidä luulla, että Ilmentymätön olisi erillään ilmiömaailmasta. Miten se voisikaan? Se on kaikkia muotoja kannattava elämä, kaiken olevan sisäinen olemus. Se on tässä maailmassa kaikessa ja kaikkialla. Selitän tätä seuraavaksi.

.:Ovia ilmentymättömään:.

Uneton uni -  Joka yö vaipuessasi syvän unen unettomaan vaiheeseen teet matkan Ilmentymättömään. Vaikka keho on yhä toimintakykyinen, sinua’ ei e siinä tilassa. Voitko kuvitella, millaista olisi vaipua syvään uneen täyin tietoisena? Sitä on mahdoton kuvitella, sillä siinä tilassa ei ole mitään sisältöä.

Hetki -  Läsnä olevaa hetkeä voidaan pitää pääovena. Yksi ovi Ilmentymättömään avautuu ajattelun lopettamisella. Vetämällä yhden tietoisen hengenvedon tai katsomalla valppaan keskittyneesti kukkaa – ilman, että mieli tekee samanaikaisesti huomautuksiaan. Ollessasi voimakkaasti läsnä sinun ei tietystikään tarvitse olla huolissasi ajattelun lopettamisesta. Mieli pysähtyy silloin automaattisesti. Antautuminen – luopuminen vastustamasta mielen ja tunteen tasolla siitä, mikä on – on myös ovi Ilmentymättömään.

Hiljaisuus -  Etsikää sitä siitä hiljaisuudesta, josta äänet nousevat a johon ne jälleen palaavat. Kiinnittäkää enemmän huomiota hiljaisuuteen kuin ääniin. Huomion kiinnittäminen ulkoiseen hiljaisuuteen synnyttää sisäistä hiljaisuutta: mieli vaikenee. Ovi avautuu.

”Muoto on tyhjyyttä, tyhjyys on muotoa”, sanotaan Sydänsutrassa.

Avaruus - ” Kaiken olemassa olevan sisin olemus on tyhjyys. Kun tulet tietoiseksi tyhjästä tilasta, avaruudesta ympärilläsi, tulet samanaikaisesti tietoiseksi ei-mielen avaruudesta, puhtaasi tietoisuudesta: Ilmentymättömästä. Näin avaruuteen syventymisestä voi tulla sinulle ovi.

Battleship Grey by - Dave Morrow -, on Flickr

.:Mitä sitten?:.

Jos sinulla on tietoinen yhteys Ilmentymättömään, arvostat, rakastat kunnioitat syvästi kaikkea ilmentynyttä ja kaikkia elämän muotoja muotojen tuolla puolen olevan Elämän ilmentyminä. Tiedät myös, että jokainen muoto on tuomittu häviämään jälleen ja että perimmältään mikään ei tässä ulkoisessa maailmassa merkitse kovinkaan paljon.

Ellei olisi mitään muuta kuin hiljaisuus, et kokisi sen alemassaoloa. Et tietäisi, mitä se on. Vasta kun ääni ilmaantuu, hiljaisuus mahdollistuu. Ja vastaavasti, jos olisi vain avaruus ilman avaruudessa olevia esineitä, et kokisi sen olemassaoloa.

Suurin ihme on se, että hiljaisuus ja avaruus, jotka mahdollistavat maailmankaikkeuden olemassaolon, ovat läsnä myös sinussa. Kun olet täydellisesti ja kokonaan läsnä, kohtaat sen ei-mielen tyynenä sisäiseni avaruutena. Sisimmässäsi sen syvyys on huikea, mutta se ei ole kooltaan laaja.

”Ellei olisi harhaa, ei olisi valaistumista.”

~ buddhalaisen sanonta  

Lue myös edelliset osat:

Tolle: Läsnäolon voima – 1. Johdanto

Tolle: Läsnäolon voima – 2. Olemisesta

Tolle: Läsnäolon voima – 3. Ajattelusta olemiseen

Tolle: Läsnäolon voima – 4. Älä kärsi - vapaudu

Tolle: Läsnäolon voima – 5. Pelko

Tolle: Läsnäolon voima – 6. Aika

Tolle: Läsnäolon voima – 7. Elämisestä ilman aikaa...

Tolle: Läsnäolon voima – 8. Läsnäoloon

Tolle: Läsnäolon voima – 9. Opettele

Tolle: Läsnäolon voima – 10. Satori

Tolle: Läsnäolon voima – 11. Kehon avulla olemiseen