Zen ja melonta: Kajakkiretkellä Kolovedellä

Kesäkuun alkupuolella olimme Kolovedellä kahden yön retkellä ystävien kanssa. Lue tästä kertomuksesta oliko kaikki yhtä herkkua ja menikö kaikki ihan putkeen? Reissu ei ollut täysin zen, mutta melkein.

Automatka oli pitkä ja hidas asuntoautolla, joka veti kajakkeja. Seura oli onneksi hyvää ja taukoja riittävästi. Se vaan ihmetyttää aina, miten huonoa ruoka voi tienvarsipaikoissa olla. Ihan uskomatonta kuraa… Mennessä yövyimme ystävien kesäpaikassa Juvalla ja aamulla ajoimme kaupan kautta Enonkoskelle. Vesillelaskupaikassa oli pakkaamisessa paljon hommaa ja söimme vielä lounastakin, jottei heti tarvitsisi pysähtyä kaivamaan ruokaa kajakeista ja leiriytymään lounaan keittoon.

Harvalla on kajakkien valvontakamera koko matkan...

 
Vesille päästyä kävimme ensin ihailemassa kalliomaalauksia. Ennakko-odotuksista huolimatta mielestämme jopa näimme ne. Paikka oli hieno ja ajatus esi-isistä suorittamassa rituaalimenoja kovin kiehtova. 

Toi punanen pilkku tossa...

Muutoin meillä oli leppoisa melontamatka Pitkäsaareen yöpymispaikalle. 

Ensimmäisen päivän matka oli ihan riittävän pitkä, jokaiseen lihakseen sattui ja melominen tuntui pahalle. Pidemmälle ei paljon olisi voitu päästä. Hieno kalliosaari oli hyvin varusteltu. Uimme ja nautimme auringosta. Iltaruuan laitossa istuimme grillauspaikalla hyvän aikaa. Ruokien kanssa ei tosiaan tarvinnut miettiä painoa ja iänikuisen kuivamuonan sijaan meillä oli tuoreita evästarpeita mukana. Tämä nosti retken tasoa huomattavasti! Suhteellisen nautinnollista kaiken lisäksi.

Telttayö on aina yhtä helvettiä. Ensimmäisenä yönä terävä puun juuri oli posken kohdalla ja kuhmuroita ympäriinsä makuualustasta huolimati. Aamulla olo oli melomisesta ja heikosta nukkumisesta johtuen ihan kamala. Jossain vaiheessa päivää huomasimme kuitenkin, ettei väsyttänyt. Aprikoin sen johtuvan yksinkertaisesta tekemisestä: sen kun meloo ja ärsykkeiden vähyydestä järvellä: joka puolella puita ja kalliota, ei muuta.

Ja eikun aamutoimien jälkeen kajakkiin. Melominen tuntui toisena päivänä hyvälle ehkä ensimmäiset kymmenen vetoa, sen jälkeen taas sattui ihan joka paikkaan. Miten ihmeessä melotaan 25+ km:n päivämatkoja? No, kaikki mikä ei tapa vahvistaa. Totesimme monesti, että rinkan kantaminen ja vaeltaminen on paljon raskaampaa. Siksi melonnasta varmaan tulee pysyvä etenemismuoto.

Toisena päivä oli kuitenkin jo hyvää rutiinia melomisessa, vaikka vastatuulta piisasikin. Matkanteko oli nopeaa, koska koko ajan  vähän pelottavasti ukkonen kiersi meitä. Kävimme Pilpan kanavalla ihastelemassa koskea ja muut kokeilivat kajakkien pystyssä pysymistä sulussa. Hyvin meni.

Päivän suurin ihme oli kuitenkin, ettemme kastuneet. Pelätylle kanto-osuudelle emme myöskään joutuneet, koska vettä oli kannaksella tarpeeksi. Se teki iloiseksi, koska täysissä kajakeissa oli työ ne laiturillekin punnertaa aina ylös. Toisten kalliomaalausten lisäksi näimme matkalla muutaman majavan pesän ja yhden majavankin. Valtava linnunpesä kiinnitti huomiomme suuren puun latvassa, mutta älkää kysykö mikä lintu sitä asutti. Suuri ja ruskea. Saimaannorppia sen sijaan emme nähneet lainkaan ja se oli pettymys.

Toinen yö vietettiin muutamaan muun seurueen kera kauniissa Syväniemen leirisaaressa. Uimme ja kuivattelimme auringossa. Kuvassa on myös toisen seurueen inkkarikanootti. 

Sää todella suosi meitä. Iltakokkailujen jälkeen saimme nauttia kauniista auringonlaskusta. 

Toisena yönä makuupussille löytyi jopa yksi kolo, jossa sai oltua mukavasti, kunhan ei liikkunut. Tämäkään yö ei todellakaan ollut siis herkkua, mutta pieni hinta tulee maksaa kaikesta kauneudesta.

Harvoin sitä on ollut niin lähellä luontoa, niin yhtä veden ja maiseman kanssa kuin meloessa. Hiljaisuus oli kauneutta, soljuvasta kajakista ei tule ääntä ja kaiken huomion voi käyttää havainnointiin. 

Koloveden maisemat ovat todella jylhiä ja erikoisia. Maihin ei pääse, eikä edes saa nousta joka paikassa.

Lisää kalliomaalauksia kun katsoo tarkkaan...

Viimeinen melontapäivä oli vaihtelevaa ja kiinnostavaa reittiä. Navigoimme todelle menestyksekkäästi merikartalla ja gps:llä pahassa kivikossa ilman, että kukaan kosketti ainoatakaan pinnan alaista kiveä! 

Melominen alkoi siis sujua. Kajakki oli tuttu ja melominen jo suhteellisen miellyttävää. Kroppa alkoi oppia liikeradat, pakon edessä. Tunsin hetkellisesti rauhaa ja iloa tässä ja nyt. Meloessa on aikaa katsoa tarkkaan ja järvillä näki kauas ja selkeästi. Puhdas zen olo siis.

Matkaa kertyi vähän päälle 40 km, päivämatkojen ollessa 13,3 km, 16,5km ja 11 km. Reittimme oli Enonkoskentien Kirkkorannan vesillelaskupaikka- Ukonvuori-Pitkäsaari perjantaina. Pitkäsaari-Pilpan kanava-Syväniemi melottiin lauantaina. Sunnuntaille jäi Syväniemi-Kirkkoranta.

Eikun kotivajaa kohti.

Juhli elämälläsi

Kotiinpaluu



Tulee aika

jolloin innoissasi

tervehdit itseäsi saapumassa

kotiovellesi, omassa peilissäsi

kumpikin hymyilee toisen tervetulotoivotuksille

ja sanoo, käy istumaan. Syö.

Rahastat uudelleen muukalaista, joka oli oma minäsi.

Tarjoa viiniä. Tarjoa leipää. Tarjoa sydämesi

takaisin itselleen, muukalaiselle joka on sinua rakastanut

koko elämäsi, jota laiminlöit

toisen vuohi ja joka tuntee sisimpäsi.

Ota rakkauskirjeet pois kirjahyllystä.

valokuvat ja epätoivoiset viestit.

kuori pois peilistä oma kuvasi.

Käy istumaan. Juhli elämälläsi.

~ Derek Walcott, Love after Love (kirjasta Kotiinpaluu, Kabat-Zinn)

5_dsc1037_3872_x_2592 by foxgrrl, on Flickr

Ihmepuutarha

Ilahduin suuresti Rautatieasemaa koristavasta ihmepuutarhasta keskustassa käydessäni. Kauniita istutuksia, pieniä suihkulähteitä, hyötykasveja, puuta ja penkkejä oli laituri pullollaan! Vihreys oli vallannut tilan. Vihreää luonnollista taidetta oli tehty eri puolille asemaa, jopa junien pysähtymisesteiden taakse.

Kuva: Rantapallo.fi

Luonto ei ole milloinkaan taidetta huonompi.

~ Marcus Aurelius

Kuva: Ess.fi

Olin hetken ihan hiljaa, epätavallinen näky mykisti. Mielestäni tänä vuonna on onnistuttu vielä paremmin kuin viime vuonna. Koko tila oli rauhallisempi kuin koskaan. Ihan kuin kasvit suodattaisivat ääntäkin. Minulla on ajatus, että kun ympärillä on kaunista, se pistää rauhoittumaan. Etenkin vihreys saa mielestäni mielen tyyntymään. Sen olivat muutkin huomanneet. Ihmiset olivat ottaneet penkit omakseen ja ne olivat kaikki kansoitettuja.

Lue siitä kun viimeksi ilahduin samassa paikassa: Sometimes I think, I can see you

Käy katsomassa ihmepuutarhaa!

Luumukylän opetuspuhe

Maailman "parhaiden" retriittien joukkoon nyt luettava Luumukylä on avoinna vieraille jälleen tänä kesänä. Minulla on ajatus, että joskus olen siellä istumassa muiden joukossa.

Kuuntele Thich Nhat Hahnin aloitus Dharma puhe tästä. Hän puhuu kärsimyksestä ja paljon muustakin. Kärsimyksen hyväksyminen johtaa myötätuntoon itseä kohtaan. Kuuntele!

"It is mindfulness of breathing.


                             It is mindfulness of walking.

                                                       
                                                      It is mindfulness of eating.


It is mindfulness of suffering."

Missä olet?

Unicorn Creek by *~Dawn~*, on Flickr

Do not look back,

No one knows how the world ever began.

Do not fear the future, Nothing lasts forever.

If you dwell on the past or future,

You will miss the moment.



~ Rumi

Symbioosissa

Wikipedia määrittää symbioosin seuraavasti: Symbioosi - (kreikan kielestä: syn = kanssa, yhdessä, bios = elämä) merkitsee biologiassa kahden tai useamman eliölajin edustajien läheistä yhteiseloa. Tiukimmin määriteltynä symbioosi tarkoittaa lajien välistä vuorovaikutussuhdetta, josta molemmat osapuolet hyötyvät.

fire in an open hearth by sciain, on Flickr

Vietin osan menneestä viikosta mökillä kahdestaan pienen kanssa. Vaikka olemme samaa eliölajia, minulla on ajatus, että elimme hyvin läheisessä symbioosissa. Meillä oli kaikki niin kovin hyvin, vietimme ihania päiviä yhdessä laiturilla.

Nukuimme aamuisin ihan tosi pitkään pienen kanssa. Pieni on jo oppinut sanomaan, että nukkuminen on ihanaa. Ja sitä se on, palauttavaa ja voimistavaa.

Aloitimme aamut aina terassiaamiaisella. Sen jälkeen meni hetki, että saimme kaikki uimatarvikkeet, muut lelut, kirjat ja pehmusteet laiturille päivän leiriä varten. Suojasin pienen UV-vaatteilla ja eikun nauttimaan!

Minulle laiturilla makaaminen on parasta terapiaa ja voimien tankkaamista niin pimeää talvea kuin työelämää varten. Auringon ottaminen oli vuosia ainoa itseni ”hyväksymä” tapa vain olla tekemättä mitään. Siksi sitä niin paljon rakastan. Nykyään onneksi osaan olla muutenkin tekemättä yhtään mitään, mutta toki mielelläni olen auringossa edelleen.

Joka päivä seurasimme pilvien liikettä tarkkaan, aina välillä niiden liike oli arvaamatonta. Toisinaan ne muuttivat miten sattuu suuntaa ja peittivät odottamatta auringon.

Ilonamme oli kuikkien lentoharjoitukset. Siitä tulee kova ääni kun kuikka starttaa lentoon. Veden kiitorata on sille pitkä.

Laituripäivän aikana uitimme myös varpaita laiturilta vedessä, teimme raspilla jalkahoitoja ja luimme kirjoja yhdessä ja erikseen. Pieni oli iloinen uudesta haavista ja kalasti sillä roskia ja käpyjä vedestä. Nopeasti hän oppi myös onkimaan pudonneet uimakellukkeet ja lelut haavilla. Samoin pieneltä alkoi onnistua mehun hakeminen jääkaapista, mikä oli erittäin kätevää, koska äiti voi rauhassa lojua aurinkotuolissa häiriintymättä.

Toki pari kertaa piti käydä puskapissalla. Ruokaa syötiin välillä terassilla ja jälkiruuaksi otettiin sipsejä. Kävelin paljain jaloin edestakaisin ja se tuntuu niin maan läheiseltä ja hyvältä, suorastaan meditatiiviselta, jos nyt sitä sanaa haluaa käyttää. Sain jopa pienen ollessa hetken nukkumassa istuttua rakkaalla kivelläni. Tuuli teki järven aalloista äänekkäät ja vedestä timanttisen. Istuin hetken ihan keskenäni rauhassa.

Pääasiassa päivät kuluivat pilviä taivastellessa. Kohokohta oli ison suihkukoneen vana, jonka katoamista hiljalleen seurasimme. Pieni suihkukone lensi ihan sen jäljissä. Iso ja pieni, niin kuin mekin symbioosissa.

Älä vastusta

Nyt seuraa yksinkertainen elämänohje:

ÄLÄ VASTUSTA.

Mitään.

Koskaan.



Otetaan esimerkki:


Jotain ikävää tapahtuu. 

Sinulla on kaksi vaihtoehtoa:

1. Vastatustat tapahtunutta vihaisena, turhautuneena tai kadut tai mitä hyvänsä negatiivista.

2. Hyväksyt tapahtuneen (se tapahtui jo) ja jatkat päivääsi. 


Helpommin sanottu kuin tehty. 

I'm waiting for my man... by onkel_wart (thomas lieser), on Flickr

Oletko valmis hallitsemaan elämääsi vai ajattelitko jatkaa valittamista?


Jos olet valmis ottamaan haasteen vastaan, paina mieleesi seuraavat asiat:

1. Vastustamalla tapahtunutta pidennät vain kokemaasi kurjuutta tai vääryyttä.

2. Opi nauramaan elämän eriskummallisuudelle.

3. Opi ajattelemaan, että suurinkin vastoinkäyminen voi olla portti johonkin elämäsi parhaimpaan asiaan.









Lähde: HigherExistence

Sinä olet elämä

Eckhard Tollen sivuilla on paljon hyvää ilmaistakin materiaalia heinäkuun ratoksi. Kokeile.

Zeniä VI: Miten elää?

Viimeisenä loppukaneetit, jotka Brad Warnerin kolmannen kirjasta, Zeniä karmalla ja suklaakastikkeella todella kolahtivat minuun. Tiedätkö miten haluat elää? Ja miksi? Entä, jos se muuttuukin? Pystykö luopumaan siitä? Onko silläkään niin väliä?

Meillä kaikilla on rajallisesti aikaa tässä paikassa tehdä mitä on tarpeen tehdä. Joten minun oli parasta saada itseni järjestykseen ja tehdä ainakin joitakin niistä asioista, joita minut pantiin tänne tekemään ennen kuin heittäisin lusikkani nurkkaan.

Paras tapa elää on elää niin kuin haluaa. Mutta elää todella haluamaansa elämää on eri asia kuin elää elämää, jota ajattelee haluavansa elää. Jos et käsitä näiden eroa, voi olla että sinun on sittenkin parasta elää juuri niin kuin kaikki muut haluavat sinun elävän.

Surfer Catching the Early Morning Wave by Captain Kimo, on Flickr

Usein kuulee ihmisten valittavan, että he ovat syntyneet maailmaan, jota eivät ole tehneet. Se on harhaa. Sinä olet todellinen syyn ja seurauksen lain jatkuvan toiminnan ilmentymä. Maailma jossa elät on maailma, jonka olet tehnyt itsellesi. Yhteiskunnalliset säännöt ja normit, joita vastustat, ovat sinun itsellesi pystyttämiä.

Ennen kuin voit elää todella haluamaasi elämää sinun on selvitettävä, mitä todella haluat. Se kysyy kärsivällisyyttä. Sinun on katsottava suoraan omaan mieleesi ja eroteltava todelliset halusi vääristä, jotka olet kehittänyt ajattelulla. 

Minä tiedän ainakin yhden tavan tehdä se, ja sinun pitäisi jo tietää mistä puhun. Jep. Tajusit oikein. Paljon zazenia.

Lue edelliset osat:

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi

Zeniä II: Muoto on muoto

Zeniä III: Todellisuudesta

Zeniä IV: Pitkistä istumisista

Zeniä V: Pelon ja retriitin tarkoitus

Koskaan ei voi tietää...

Miltä tuntuu nousta pois autosta ehjänä kolarin jälkeen?

Miltä tuntuu hakea veljen uurna vieraasta maasta?

Miltä tuntuu, jos ei koskaan nuku yli kolmen tunnin pätkää?

Miltä tuntuu, kun oma lapsi kuolee aivokasvaimeen?

Miltä tuntuu, kun keho alkaa reagoimaan allergiaoireilla lähes kaikkiin ruokiin?

Miltä tuntuu hoitaa omaa äitiään, joka ei tunnista enää?

Miltä tuntuu olla masentunut?

Miltä tuntuu, kun sädehoidon tahosta ei ole takeita?

Daydream. by Colton Witt, on Flickr

Ei voi tietää.

Ennen, kuin sattuu kohdalle.

Elämä.

Olen miettinyt paljon lähiaikoina sitä, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin. Kohtaamisissa ei tarvita kuin läsnäoloa. Siihen tuppaa vaan tunkemaan paljon vähättelyä, arvostelua, tietämistä ja neuvomista. Niin.

Toisinaan se pää kannattaa pitää kiinni ja olla vaan läsnä.