Kasvukipuja

Uhmaikää ei ole

Pieni sanoo aina välillä, että jalat ovat väsyneet tai kipeät. Lohdutan, että nyt ne vaan kasvavat. Kasvat niin isoksi, juuri niin kuin haluat.

Lapsilla esiintyy usein iltaisin alaraajojen kipuja, joita kutsutaan kasvukivuksi. Niitä ilmenee jopa puolella lapsista. Kipuja todetaan 3–12 vuotiailla lapsilla, erityisesti 5–8 vuoden ikäisillä. Tyypillisesti kivut ilmaantuvat nukkumaanmenon yhteydessä tai nukahtamisen jälkeen. 

Kolotus tuntuu molemmissa alaraajoissa lähinnä säären etupuolella, polvitaipeissa tai jalkaterissä, harvemmin myös reisissä. Kivun paikka voi vaihdella illasta toiseen. Kivut esiintyvät usein jaksottaisesti niin, että tuntemuksia on useampana iltana peräkkäin, jota seuraa kivuton jakso. Kipukohtaus saattaa kestää muutamasta minuutista useaan tuntiin. Kipualueella ei ole kosketusarkuutta, tuntopuutoksia tai kyhmyjä. Kivun syytä ei varmuudella tiedetä, mutta ilmeisesti se liittyy enemmän päiväaikaiseen rasitukseen (ylirasitustila) kuin kasvamiseen.

Lähde: Terveyskirjasto

Jalkojen ja jäsenten kipu on pientä ja ohimenevää. Henkinen kasvu on usein paljon konkreettisempaa ja aiheuttaa enemmän murhetta. Siinä on pakko äidinkin kasvaa. Ei siltä pysty välttymään, koska pienen kanssa elo muuttaa koko ajan muotoaan. Aikuisen on opittava kommunikoimaan selkeämmin, selittämään asioita siten, että ne ovat ymmärrettäviä, perustelemaan ja toisaalta taas kyseenalaistamaan koko ajan esiintyvää ”minä-minä-minä-haluan” asioiden tulvaa.

Pieni 4,5-vuotiaani saa tällä hetkellä aina välillä isompia raivareita kun koskaan. Silti olen edelleen sitä mieltä, että uhmaa ei ole olemassa. Uhmaikää ei ole. Pieni opettelee olemaan ja elämään kaikissa tilanteissa. Väsyneenä ja nälkäisenä tai muuten jo pettyneenä, ei vaan voi pieneltä vaatia osaamista ja kykenemistä. Se olisi yksinkertaisesti liikaa pyydetty. Pienen on hyvä saada rauhassa opetella elämää, ilman että niitä yrityksiä leimataan uhmaamiseksi.

Kasvamisen prosessi korvien välissä on kaiken ikäisillä paljon haasteellisempi kuin vaikka jalkojen kasvu. Ensin mainittu sattuu enemmän.

Lue lisää:

Uhmakin on vain ajatus

Tahmaa

Leijuntaa ja leijoja

Lomaa on jo paljon takana ja vielä jonkin verran edessäkin. Ensimmäisellä viikolla otimme rauhallisesti. Se oli hyvä, koska sittemmin vauhti on hieman kiihtynyt. Alussa oli aivan ihanaa vaan olla ja oleilla paljon tekemättä yhtään mitään. Huomasin kyllä, että osaan näköjään nauttia enemmän ohjelmaa sisältävistä päivistäkin. Ihan tässä vaan ja nyt. Mutta palataan ihan loman alkutunnelmiin.

Loma alkoi muutamalla päivällä kotioloissa. Aamuihin kuului aina kiireetön aamiainen ja Hesarin luku. Smoothieta ja mustikkajugurttia. Chiansiemeniä ja kookoshiutaleita.

Pienten kanssa oli paras päivä käydä pyöräretkellä. Sen päätepisteenä kiivettiin täyttömäelle katsomaan tuulipusseja ja lennättämään leijoja.

Sieltä näki kauas.

Aurinko porotti.

Meillä oli eväänä pähkinöitä ja mehua.

Lennätimme leijaa. Tai siis ainakin yritimme.

Kotona tehtiin popcornia itse koristeltuihin paperitötteröihin ja katsottiin Rölli elokuva omassa elokuvateatterissa.

Päivällä saatiin paljon aurinkoa, olkapäät hieman punottivat. Siitä se kesä lähti!

Lähipäivinä vähitellen kokoan kaikenlaisia kesäjuttuja tännekin. 

Liikaa kysymyksiä

Kuva: http://www.buddhistbootcamp.com/

Palaan pian. 

Huomaavaisuuden taso

Ajatus tälle päivälle on yhteisöllisen johtajuuden määritelmä:

Johtajuus on sitä, että oma läsnäolo tekee muistakin parempia ihmisiä, ja sen vaikutus säilyy myös silloin, kun ei itse ole paikalla.

~ Sheryl Sandberg,  Kirjasta Lean In

Mikään ei ole muuttunut ja kaikki on muuttunut.

Ajan ihan samalla tavalla aamumetsän läpi harva se aamu. Nyt siellä on paljon pientä metsämansikan kukkaa mättäillä. Ne ovat kauniita. Aamut ovat ihania, täynnä mahdollisuuksia. Elän omien aikataulujeni mukaan ja olen aina myöhässä.

Pieni ei halua mennä tarhaan hoitoon ja siellä vedellään alimiehityksellä viimeisiä viikkoja. Huutavan lapsen jättäminen ottaa sydämestä. Ihan joka päivä. Pieni on niin iso, mutta kuitenkin niin pieni. Sanoo edelleen sata kertaa päivässä Äiti.

Töissä on ihan samaa härdelliä kun aina. Koko maailma pitää saada juhannukseksi valmiiksi niin kuin aina. Kotiin päästyä pyrin pötköttämään sohvalla. Käyn jumpassa ja iloitsen siitä, että salilla on väljää.

Mökkiremppa edistyy ja saattaa jopa olla juhannukseksi valmis. Sen tuloksista voi nauttia heinäkuun lomalla.

Sitä odotellessa, elämää ihmetellessä.

Mitä sinulle kuuluu?

Ideoista ja ajattelemisesta

Muistan, kuinka muutama vuosi sitten aloittaessani harjoittamaan aktiivisemmin tietoisuustaitoja, ideoita vaan pursusi koko ajan. Yksi niistä oli tämän, nyt kovin hiljaisen, blogin kirjoittaminen. Tietoisuustaidot myös auttavat suodattamaan ideatulvasta ne tärkeimmät. Sitten niille tuntuu myös löytävän aikaa. Näinä kesän alusviikkoina kaikki työltä jäävä keskittymiseni suuntautuu mökin remontoimiseen ja kylvöpuuhiin. Molemmissa hyödynnetään vanhaa ja ideoidaan olemassa olevasta uutta.

Tuntuu kuitenkin, että ideoita saisi olla enemmänkin. Ehkä suoni on hieman ehtynyt? Siksi luin Kuinka ideat syntyvät: luovan ajattelun käsikirjaa aivan innoissani. Tässä on kirjasta hieman hyviä neuvoja iloksenne.

---

.:Suunnittele ajankäyttöäsi:.

Kun ajattelet enemmän, sinun tarvitsee tehdä vähemmän. Kun teet vähemmän, saat aikaan enemmän.

Mitä enemmän ajattelet,

sitä enemmän aikaa sinulla on.

~ Henry Ford

.:Mieti eri näkökulmasta. Mieti rohkeammin.:.

Onko tosiaan, että mitään ei voisi tehdä toisin. Aina on olemassa ainakin pieni parannusmahdollisuus. Joku keksii sen ennemmin tai myöhemmin. Se voit olla sinä. Jos se et ole sinä, toivo että se on joku läheisesi. Etene askel askeleelta. Muuta arkeasi ja työtäsi pala palalta.

Chillin' in Mono Lake by Dawn Ellner, on Flickr

.:Kirjaa ajatteluaika kalenteriisi:.

Usein sanotaan, ettei ajattelua voi kirjata kalenteriin. Tämä ajatus on murrettava. Luovuutta ja ajattelua voi ja pitää ohjata.

Moni toteaa ajattelevansa automaattisesti kaiken aikaa ilman erityistä päätöstä. Näin varmasti onkin. Mutta mistä tällaisessa ajattelussa on aidosti kysymys? Me puhumme ajattelusta, joka haastaa olemassa olevan, etsii uutta. Kirjaa se kalenteriin. Kun se lukee kalenterissa, se on muuttunut työksi, joka pitää tehdä.

Ellet voi asialle mitään, et ehdi ajatella.

Hyvä mutta harvinaiseksi käynyt tapa harrastaa ajattelemista on keskustella. Yritä esimerkiksi tavata kerran kuussa lounaalla tai aamiaisella ihminen, jonka mielipiteitä arvostat. Keskustele asioista joiden kanssa mielesi askartelee.

Idea voi tulla. 

Mutta loppujen lopuksi: Idea on vain idea ilman onnistunutta toteutusta.

Kehitä; kehitä ja kehitä?

Älä liioittele kiireen merkitystä

Kun saat hyvän idean, pysy sen kimpussa niin pitkään, että se on toteutettu oikein.

~ Liikemies Walt Disney  

.:Mitä sitten?:.

Valmistaudu tylsään prosessiin

Luova prosessi voidaan pelkistää seuraavasti:

l) Määrittele ongelma

2) Keksi ideoita

3) Valitse paras

4) Hio

s) Toteuta

---

Muista siis ajatella. Mutta älä usko kaikkia ajatuksia. Ne ovat kuitenkin vaan ajatuksia.

Rikon omia sääntöjäni.

Keikun koneella liian pitkään iltaisin. Opettelen kuitenkin olemaan surffaamatta päämäärättömästi, teen sen mikä on tarpeen ja mihin olen netissä suunnitellut päätyväni. Silti nukun ihan liian vähän.

Hermostun hieman tavallista herkemmin milloin kenellekin. Teen liikaa töitä.

Istun täysin satunnaisesti. Olen siitä kiitollinen, mutta koko ajan kalvaa mieltä, että pitäisi ja pitäisi, enemmän, useammin…

Pitäisi niin paljon muutakin.

Miten oikein pääsisin tasapainoon? Tai mikä se tasapaino on? En taida tietää edes. Voisi vaikka hetkeksi taas hellittää ja antaa kaiken olla. Päästää irti suunnitelmista. Tai tehdä fiiliksen mukaan sen mitä voi.  

Tietoista elämää?

Kevättilastoa tekemisistäni

Ihan vähän vaan elämää elettävänä.

Vajaita työviikkoja.

Projekteja.

Pihan siivousta.

Mökkirempan hankintoja ja suunnittelua.

Kevätkylvöjä.

Lukuhetkiä.

Pienen kanssa elämän opettelua.

Sokerin karsimista ruokavaliosta ja gluteenittoman leivonnan opettelua.

Ystävien tapaamisia ja riemukkaita juhlia.

Ja kaiken, myös bloggaamisen, katkaisi ihana vappuloma Pariisissa kahden puolison kanssa. Nyt olemme taas kotona. Hyvä niin.

Niin paljon mielenkiintoista tekemistä ja niin vähän aikaa. Se on vaan elämää. Olen kiitollinen kaikesta.

Pistän rahaa pankkiin nukkumalla. Siksi täällä on sen ja muun elämän kustannuksella vähän hiljaista. Tosin olen lukenut mielettömän hyviä kirjoja ja ajatuksia ja kirjoitettavaa pyörii päässä. Pysy linjoilla!

Aamuhetki

Joka aamu, kun heräämme,

meillä on 24 täysin uutta tuntia edessämme elämää.

Mikä arvokas lahja!

Meidän on mahdollista elää niin että nämä 24 tuntia

tuovat rauhaa, iloa ja onnea itsellemme ja muille.

~ Thich Nhat Hahn

Sunnuntaiaamuna heräsin itsekseni jo klo 7. Unta oli jokseenkin 8 tuntia takana, toki kahdella herätyksellä, mutta olo oli suhteellisen virkeä. Kampesin ylös, koska kirjoittaminen houkutteli.

Päätin ensin mennä istumaan pieneksi hetkeksi. Kaipaan niitä pieniä hetkiä vain olla hyvässä asennossa. Rauhoitun ja olen siinä ja nyt valkoisen seinän kanssa. Ei tunnu miltään, eikä ajatusten vaeltelulla ole mitään väliä. On vaan.

Päätän taas ottaa istumishetkiä enemmän. Leikin jopa ajatuksella herätä arkiaamuisin hieman aiemmin. Nyt kun valoa, nyt kun on energiaa ja hieman vähemmällä unella tuntuu tulevan toimeen. Saas nähdä.

Lähde: http://www.inspirationalquoteslog.com/

Istumisen jälkeen vaellan alakertaan, otan appelsiinimehua ja ihailen ikkunoista siistiä pihaa. Aurinko on jo korkealla ja ulkona on tosi kaunista. Lintujen laulu kuuluu sisälle asti. Minulla ei ole yhtään nälkä ja tulen iloisena omasta hetkestä tähän koneelle mehuni kanssa kirjoittamaan.

Pieni ja puolisoni jatkoivat vielä uniaan. Hiljaisuus.

Päivän opetus

Tässä ja nyt. Ei missään muualla.

Takertumatta. 

Tietäen kaiken muuttuvan. Koko ajan.

Nauttimatta siitä.

Pelkäämättä sitä.


Itsestään selvyyksiä?


Kaiken takana on tietoisuustaidot.