Oppia vai poisoppia?

Hyvästi jäi mökki

Seuraa ihan visusti viimeinen mökkiraportti tänä vuonna. Takana on ihana, ihana viikonloppu mökillä. Syksy on nyt niin pitkällä, että mökille sanottiin hyvästit. 

Viikonlopun aikana kaikki pihakalusteet laitettiin varastoon. vene kunnolla maihin ja grilli sisätiloihin. Mökille oli kertynyt kaikenlaista vaatetta ja tekstiiliä kesän aikana ja nyt ne täytyi sulloa kotiin ja pyykkiin. Ihan koko ruokavarastoakaan ei oltu saatu kulutettua, joten auto oli aivan umpitäynnä paluumatkalla.

Koko viikonloppua ei raadettu. Auringonlasku oli taianomaisen kaunis molempina iltoina. 

Pikkutytötkin istuivat sitä hiljaa yllättävän pitkään ihailemassa.

Lauantain keli oli mitä ihastuttavin. Aurinkoinen ilma herätti meidät ja oli ilo istua järvimaiseman äärellä mökissä lämpimässä. Yö oli ollut kylmä, hirsi ei niin nopeasti lämpiä. Takka sain meidät huurteesta sulamaan ja pian jo tuntui sille, että haluaa lähteä ulos pienelle kävelylle. 

Seurasimme jälleen kerran tuttua järven rantaa kauniille kallioille saakka. 

Koko seurue nautti huurteisen maiseman ihailusta ja auringon viimeisestä lämmityksestä.

Meillä ei ollut kiire mihinkään, haistelimme ja imimme maiseman kauneutta muistiin koko talven varalle. Maisema on jo kovin riisuttu, mutta silti tunsin taas kiitollisuutta kaikista vuodenajoistamme. Se auttaa huomaamaan kaiken kauneuden.

Syksy on toinen kevät, jolloin jokainen lehti on kukka.

~ Albert Camus

Illan pimetessä lämmitimme saunan ja olihan se ihan pakko pulahtaa vielä järveen jatkamaan pääsiäisenä alkanutta uimakautta. Jääkylmä vesi ja sauna yhdistelmä saivat veren kiertämään ja ensimmäistä kertaa koko viikkona ei paleltanut. Eli pieni dippaus todellakin kannatti!

Sunnuntai valkeni sateisena, mutta ei kovin kylmänä. Oli mitä erinomaisin hetki laittaa kaikki kuntoon ensi kesää odottamaan. Näin on hyvä nyt.

Mitä omaan viikonloppuusi kuului?

Elämän syysaamu

Polkaisen pyöräni kotipihasta liikkeelle. Kotikatu kiiltää yön sateen jäljiltä, huolestun hetkeksi, eihän vielä ole liukasta? En pysy näillä renkailla mitenkään jäällä pystyssä. Ihailen keltaisia puita kurvatessani isommalle tielle, se on nyt maisemaan hallitseva väri vielä hetken.

Pieni koulupoika katsoo huolellisesti opetetun mukaisesti vasemmalle ja oikealle ennen kuin ylittää edessäni tien. Hän pomppii iloisesti koulua kohti kovin aikaisessa. Muita ei ole vielä liikkeellä. Muutama auto saastuttaa pakokaasuillaan hengitysilmaani ja poljen niiltä karkuun risteyksessä. Siinä palaa aina suojatielle vihreä valo. Tunnen iloa pyöräilystä. Olen etuoikeutettu ja kiitollinen kun saan pyöräillä työmatkani. Useina päivinä matkaa kertyy reilu 10 kilometriä, kodin, päiväkodin ja jumppasalin väliä muutamaan kertaan polkiessa. Se on ihan sopiva matka.

Sukellan aamumetsääni. Siellä kaikki puut ovat aivan kirkkaan keltaisia ja tuoksu on raikas. Vaahteran, koivun ja leppien lehtiä on huonokuntoinen pyörätie täynnä. Hieman taas pelko nostaa päätään, olen muutaman kerran liukunut lehtipedillä hallitsemattomasti pyörällä. Ajan vähän varovaisemmin ja tulen pian radan varteen.

Ilma on raikas, laitoin lopulta riittävästi gore texin alle vaatekerroksia ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla ei palella. Poljen hyvillä mielillä eteenpäin. Pitäjänmäen aseman kello on aina jäljessä ja saa minut ohittamaan varmuuden vuoksi muutaman pyöräilijän. Oikeasti ei ole kiire, mutta aamun pyöräilynautintoihin kuuluu tukkoisten reisilihasten avaamista ja se vaatii muutaman kipakamman polkaisun.

Radan toisella puolella ABB tehtaalla ollaan jo työn touhussa. Tuttu metallin leikkausjätteen kilinä kierrätyslavalle kantautuu sieltä korviini. Juna ohittaa kovaa vauhtia ja sen ilmavirta pistää taas polkemaan tarmokkaammin. Tehtaan ruokalasta tulee puuron tuoksu, paitsi että, mietin, että taitaa olla jo puurot syöty aamuvuorolaisilla ja lounas jo on tekeillä. Aamu on jo pitkällä.

Poljen viimeiset sadat metrit ja olen reippaana työpaikan portailla valmiina päivän koitoksiin.

Millainen aamu sinulla oli?

Mitä havaitsit?

Juurtuneena olemiseen

Elämän syksy

Syksyssä on mukavaa

©      Kynttilöiden polttelu

©      Kotiviikonloput vailla mitään erityistä ohjelmaa

©      Arjen sujuminen niin hyvin, ettei koko ajan väsytä

©      Pyöräilysäiden jatkuminen

©      Kauniit värit puissa

©      Kaikki kivat villapaidan ja villatakit joihin voi kääriytyä

©      Suunnitelmat ja monet tapahtumat joihin pääsemme

©      Lähestyvät Halloween juhlat

©      Itse viljeltyjen vihannesten ja omenien käyttäminen ruuanlaitossa

©      Hyvin sujuva sokeriton ruokavalio

©      Nuhattomuus

©      Tasainen tahti elämässä.

Mistä sinä pidät syksyssä?

Laatuajasta läsnäoloon

Aamulla on kiire töihin ja hoitopaikkaan. Illalla on kiire harrastuksiin tai sitten ollaan koko perhe aivan rättiväsyineitä. Telkkari ja netti ovat helpoin viihdyke ja vievät helposti kaiken jäljellä olevan huomiokyvyn ja ottavat sijaa keskusteluilta. Kaikki meistä tunnistavat tilanteen, jossa lauseet katkeilevat, kun aikuisten omien ruutujen takaa yritetään käydä yhteistä keskustelua huomispäivän ohjelmasta. Ei onnistu. Tiedätkö mihin tällainen johtaa?

”Meillä on tätä arkirumbaa.”

”Kunhan saadaan arki rullaamaan.”

” Näin pienten lasten kanssa on koko ajan jotain hässäkkää.”

Kyllä, näin on, mutta se on arkea ja se on jonkun lapsuus.

Jari Sinkkonen kertoo Ylen artikkelissa, että mikään todella huolella läsnä oleva laatuaika ei korvaa arjessa lapseen tutustumista kaikissa tilanteissa. Normaalien arjessa tulevien vastoinkäymisten kautta syntyy itsetunto ja vanhemman tehtävä on tukea lasta, ei vain sanoin, vaan myös katseella ja kosketuksella.

Läsnäolosta syntyy lapsen tunteminen, oikeasti kuulemisesta, oikeasti yhdessä elämisestä. Miltä lapsesta perimmäisesti tuntuu? Pieni usein sanoo vihaavansa housuja. Viha johtuu siitä, että nappi on vaikea laittaa kiinni. Jos yhdessä harjoittelemme sen, viha ainakin lientyy tai muuttuu. Tästä itsetunnon kehittymisessä on perimmiltään mielestäni kysymys. Kenenkään ei tarvitse ensimmäisellä kerralla osata kaikkea, eikä selvitä mistään ilman apua.

silence by Arild Storaas, on Flickr

En usko, että kukaan vanhempi tahallaan on kiinnostumatta omasta lapsestaan. Se vaan vaatii vähän vaivaa päästä pienen pään sisään. Väsyneenä ei aina jaksa, työasiat painavat koko ajan ajatuksissa ja toisaalta vanhat tavat ovat tiukassa.

Nelivuotiaan äitinä tunnistan tilanteet, joissa lapsi ei kerro, miksi on surullinen. Ei niin, vaikka mitä yrität. Oma huoli saattaa olla valtava, mutta mitään ei asialle oikein voi. Silloin täytyy vaan todeta, että olet surullinen. Se ei haittaa, kaikki ovat surullisia välillä. Äitikin on ollut surullinen siitä ja tästä ja tuosta.

Tietoisuustaitojen avulla voi olla läsnä ja opetella kuuntelemaan ja sanoittamaan pienen tunteita, niitä arvostelematta. Sinkkonen sanoo, että lasta tulee kunnioittaa oikealla tavalla. Siihen riittää, että kiinnostuu ja harjoittaa läsnä olevaa kuuntelemista. Muuten ei voi mitenkään tietää mikä lasta oikeasti vaivaa.

Antaa olla, ja antaa tilaa. On yhdessä ja lapsen käytettävissä parhaansa mukaan, kaikissa tilanteissa. Yhteys kantaa itsetunnon rakentamisen läpi ja tekee yhdessä värähtelystä palkitsevan tilan koko eliniäksi.

Artikkelin lopussa on hyvä kysymys: Miten sinä pidät itsesi tietoisena lapsesi tilanteesta ja ajatuksista?

Lue lisää:

Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa II

Elämän ydin

Let silence take you to
The core of Life .

~ Rumi 

Fairytale River by Paul Harris, on Flickr

Kotona tasapainossa

Olen ratkaissut sen miten elämänsä saa tasapainoon. Tässä tulee yksi tämän blogin historian suurimmista oivalluksista.

Tämä pieni värssy on mielestäni Thich Nat Hahnin miete. Sen sanomaa kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään.

Onko omassa elämässä kaikki niin, että tuntee itsensä vapaaksi? Minulla on lähiaikoina ollut usein ajatus, että näin on hyvä. Sanoin sen tänään puolisolleni ihan ääneenkin. Kai se on sitä, että elää oman näköistä elämää, ilman mitään ylimääräistä. Silloin on yllin kyllin aikaa. Se kuluu siihen mihin itse haluaa. Kai sitä voisi sitten sanoa, että elämässä on tasapaino.

Elämän tasapainosta jankutetaan joka naistenlehdessä ja elämäntaito-oppaassa. Sitä tavoitellaan ja silti se on aina niin kaukana ja saavuttamattomissa. Hommassa on jotain mätää. Miten se voi olla niin vaikeaa? Kuinka kukaan ei tiedä miten saan tasapainoon elämäni?

Kunnes sitten opin ihan pienen jutun jokin aika sitten muistaakseni Brian Tracyn Eat that Frog- tehokkuusvalmennuskirjasta. Se menee jotenkin näin:

Mieti miten nuorallatanssija pysyy nuoralla?

Vastaus on, että tasapainottamalla joka ikisen askeleen, miettimällä miten asettaa seuraavaksi jalkansa ja miten sijoittaa painonsa. Nuorallatanssija tekee koko ajan pieniä päätöksiä, joiden avulla hän pysyy tasapainossa nuoralla.

Ihan samalla tavalla jokainen tekee omassa elämässään joka päivä monta päätöstä, jotka vaikuttavat tasapainoon. Mihin aikaan herään? Kuka vie lapsen hoitoon? Monta harrastusta meillä  perheessä on? Jäänkö ylitöihin? Jaksanko tehdä ruokaa? Onko viikonloppu tupattava täyteen ohjelmaa?

Näistä päätöksistä huomaa helposti, että tasapaino ei ole mikään pysyvä tila. Se tavoitetaan joka hetki uudestaan tai sitten päätökset vievät kauemmas pois tasapainosta. Omat paatöksentekokohtansa olisi hyvä huomata. Usein arjessakin on vaihtoehtoja. Sitten kun huomaa, että tässä on mahdollisuus siirtää päivän kurssia, tiedostaa sen ja valitsee viisaasti. Joka kerta, joka ikinen päätös voi viedä lähemmäs tasapainoa tai kauemmas tasapainosta. Näin se vaan on. 



Mitä mieltä olet? Ollaanko ytimessä?




Lue lisää:

Tietoinen valinta

Harjoituksia levottomalle mielelle

Vapaudu tapojesi vallasta
Ei ikinä aikaa

Matrix

You have arrived

Saa tehdä

Vapaan tahdon harha

Tykättävää

Siitä on kohta kahdeksan vuotta kun tein Facebook tilini. Siitä on ajat suuresti muuttuneet ja naamakirja on osa jokaista päivää. Sinne saa hukattua kaikki pienetkin hetkensä ja se vie usein ihan liikaa huomiota. Mutta jos ei jotain huonoa, niin ei jotain tai oikeastaan aika paljon hyvääkin. Mitä?

Oltiin sitten Facebookista mitä mieltä hyvänsä, itse pidän siitä. Facebookin avulla saa pidettyä yhteyttä ihmisiin, joista ei muuten kuulisi mitään. Toki tiedostan, että kuulen heistä tasan sen minkä he haluavat itse Facebookiin laittaa. Elämän Flow blogissa oli hyvä kirjoitus siitä miten somen ajatteleminen ohjaa jopa kuvien ottamista. Mielestäni se on ihan ok, kunhan sen vaan tiedostaa.

Mutta niin, se hyvä puoli.

Facebookissa on myös yhteisöjen ja yksityisten eri aihepiirien ympärille perustamia sivuja. Olen liittynyt muutamiin blogin aihepiiriä sivuaviin sivuihin tai siis ”tykännyt” niistä. Pidän siitä, että näitä läsnäolon muistutuksia voi saada uutisvirtaansa joka päivä. Tyhjät sanat eivät aina ole tyhjiä tai ne voivat saada aikaan positiivisia ajatuksia tai pysäyttää.

Tässä lista tykkäämistäni sivuista:

Suomeksi

Mindfulness: opas tietoiseen läsnäoloon

Tietoisuuden taito

Mindfulness Suomi

Ihminen tavattavissa

Englanniksi

Mindful.org

Learn Mindfulness

Eckhart Tolle

Elisha Goldstein

Rumi

Ruotsiksi

Mindfulnesscenter

Ehkä löydät näistä jonkun sivun, josta tykätä!

Pitää ja päästää menemään