Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Laatuajasta läsnäoloon

7.10.2014

Laatuajasta läsnäoloon




Aamulla on kiire töihin ja hoitopaikkaan. Illalla on kiire harrastuksiin tai sitten ollaan koko perhe aivan rättiväsyineitä. Telkkari ja netti ovat helpoin viihdyke ja vievät helposti kaiken jäljellä olevan huomiokyvyn ja ottavat sijaa keskusteluilta. Kaikki meistä tunnistavat tilanteen, jossa lauseet katkeilevat, kun aikuisten omien ruutujen takaa yritetään käydä yhteistä keskustelua huomispäivän ohjelmasta. Ei onnistu. Tiedätkö mihin tällainen johtaa?




”Meillä on tätä arkirumbaa.”
”Kunhan saadaan arki rullaamaan.”
” Näin pienten lasten kanssa on koko ajan jotain hässäkkää.”
Kyllä, näin on, mutta se on arkea ja se on jonkun lapsuus.


Jari Sinkkonen kertoo Ylen artikkelissa, että mikään todella huolella läsnä oleva laatuaika ei korvaa arjessa lapseen tutustumista kaikissa tilanteissa. Normaalien arjessa tulevien vastoinkäymisten kautta syntyy itsetunto ja vanhemman tehtävä on tukea lasta, ei vain sanoin, vaan myös katseella ja kosketuksella.

Läsnäolosta syntyy lapsen tunteminen, oikeasti kuulemisesta, oikeasti yhdessä elämisestä. Miltä lapsesta perimmäisesti tuntuu? Pieni usein sanoo vihaavansa housuja. Viha johtuu siitä, että nappi on vaikea laittaa kiinni. Jos yhdessä harjoittelemme sen, viha ainakin lientyy tai muuttuu. Tästä itsetunnon kehittymisessä on perimmiltään mielestäni kysymys. Kenenkään ei tarvitse ensimmäisellä kerralla osata kaikkea, eikä selvitä mistään ilman apua.

silence by Arild Storaas, on Flickr


En usko, että kukaan vanhempi tahallaan on kiinnostumatta omasta lapsestaan. Se vaan vaatii vähän vaivaa päästä pienen pään sisään. Väsyneenä ei aina jaksa, työasiat painavat koko ajan ajatuksissa ja toisaalta vanhat tavat ovat tiukassa.

Nelivuotiaan äitinä tunnistan tilanteet, joissa lapsi ei kerro, miksi on surullinen. Ei niin, vaikka mitä yrität. Oma huoli saattaa olla valtava, mutta mitään ei asialle oikein voi. Silloin täytyy vaan todeta, että olet surullinen. Se ei haittaa, kaikki ovat surullisia välillä. Äitikin on ollut surullinen siitä ja tästä ja tuosta.

Tietoisuustaitojen avulla voi olla läsnä ja opetella kuuntelemaan ja sanoittamaan pienen tunteita, niitä arvostelematta. Sinkkonen sanoo, että lasta tulee kunnioittaa oikealla tavalla. Siihen riittää, että kiinnostuu ja harjoittaa läsnä olevaa kuuntelemista. Muuten ei voi mitenkään tietää mikä lasta oikeasti vaivaa.


Antaa olla, ja antaa tilaa. On yhdessä ja lapsen käytettävissä parhaansa mukaan, kaikissa tilanteissa. Yhteys kantaa itsetunnon rakentamisen läpi ja tekee yhdessä värähtelystä palkitsevan tilan koko eliniäksi.




Artikkelin lopussa on hyvä kysymys: Miten sinä pidät itsesi tietoisena lapsesi tilanteesta ja ajatuksista?




Lue lisää:

Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää




Ei kommentteja: