Mindfulness - patenttiratkaisu vai villitys?

BBC:n radio-ohjelma ruotii Mindfulnessin historiaa ja sen monia muotoja. Kannattaa kuunnella vaikka kauniin täydellisen englannin kielen takia.


Linkki ohjelmaan.

Opitko jotain uutta?

Mielestäni parasta antia on metodien kritiikki. Mindfulnessia käytetään ihmisten mielen "laastarina", sen sijaan, että puututtaisiin 12 tunnin työpäiviin tai muihin isoihin yhteiskunnan epäkohtiin. Metodeilla on isompi potentiaali ja itse asiassa uhka, koska ihmiset heräävät todellisuuteen. Jäin vakuuttuneeksi, että näin maailma tulee muuttumaan.



Tämä sivusto mainittiin:
http://mindfulnessinschools.org/ 


Lue lisää blogista ohjelmassa mainituista aiheista:

Milloin viimeksi olit 10 minuuttia tekemättä mitään?

Hengitetään ulos
Hengitetään sisään 
Zazen iskee jälleen
1. Retriitti – Löylynheiton MM?
Meditaatio – Punnerruksia aivoille

Jon Kabat-Zinn

Mindfulness bell 

Mandala

Pienen kanssa piirretään, askarrellaan ja väritetään paljon. Mandalat ovat lähiaikoina kiehtoneet mieltä ja printtasin niitä valmiiksi päiväna eräänä meille värityshetkeä varten. Luin samalla netistä mandaloista.

Mandala on ympyrän muotoon tehty kuvio, joka kuvaa kosmosta symbolisesti tai metafyysisesti. Sana mandala on sanskritin kieltä ja tarkoittaa ympyrää, keskusta tai yhteyttä.

Olimme LUX Helsingissä ja sielläkin törmäsi kierrätetyistä laboratoriotarvikkeista tehtyihin Mandaloihin. Kansallismuseon piha oli viimeinen kohteemme ja olimme jo ihan jäässä, mutta kauniit mandalat laittoivat katsomaan läheltä. Niiden osat eivät olleet kovin kauniita tai erikoisia, mutta yhdessä ne muodostivat täydellisiä kuvioita. Niiden tekijä Ishmail Sandstroem uskoo, että mandalan – sanskriitin kielellä ympyrän, keskuksen tai yhteyden – avulla on mahdollista nähdä kauhistuttava kauniina ja pelottava pelastavana. 

Edellinen ja allaoleva kuvio ovat hänen teoksiaan Lux Helsingistä. 

Niin se vaan taas kerran on, kun jotain ajattelee enemmän tai kun johonkin kiinnittää huomiota niin se lisääntyy. Ajatusten kanssa tulee olla tarkkana.

Kotona väritimme mandaloita. Se piti otteessaan ja jostain olin lukenut, että kuvio kertoo värin, jolla se väritetään. Ihmeellistä kyllä, mutta siltä värittäessä tuntui! Pieni väritti ja jopa puolisoni väritti. Rytmi ja symmetria ovat kiehtovia, ne näkyvät meissä jokaisessa solussa ja kaikkialla luonnossa. 

Meillä oli mukava värityshetki. Oma hengentuotokseni taitaa päätyä muistikirjaani. Ehkä niitä tulee lisää?

Oletko tutustunut mandaloihin? Mitä ne sinulle merkitsevät?

Lue lisää Mandaloista netistä:

Wikipedia

Mommumystic

Ajatusten viljelemisestä blogista:

Ajatukset ovat susia jo syntyessään

Tietoisen läsnäolon opas vanhemmille, osa 3: Ajatukset eivät ole tosiasioita

Onnellinen nyt: 7. Ajatusten viljelystä

Onnellinen nyt: 6. Tunteiden viljelystä 

Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää

 

Lasten kanssa talviretkellä Nuuksiossa Sorlammilla

Kirjoitan blogissa ulkoilusta ja retkeilystä melko paljon ihan jo siitä yksinkertaisesta syystä, että uskon, että lasten kanssa on hyvä olla ulkona useita tunteja joka päivä. Kesäisin pääasiassa asummekin ulkona, niin kotipihalla kuin mökilläkin. Näin talvella saa käyttää vähän enemmän kekseliäisyyttä ja viitseliäisyyttä jotta kaikki saavat tarpeeksi ulkoilmaa ja liikuntaa. Pimeässä lähipuistossa ja kotipihassa ei vaan jaksa räntäsateessa joka päivä kökkiä.

Koko joululoman ajan olemme saaneet kaikenlaista säätä niskaan. Melkein joka päivä pukeuduimme sään mukaisesti ja painuimme ulos. Minulla oli jo ennen joulun pyhiä muutama päivä lomaa ja olimme kesäretkikavereiden kanssa sopineet Nuuksion retkestä. Katsoin edellisenä päivä Sorlammin luontopolun olevan parin kilometrin pituinen, sopiva lenkki 11, 7, 4 ja 5-vuotiaiden kanssa taivallettavaksi. Reitiltä piti löytymän näillä keleillä pakollinen tulikatos. Eväitä on turha kuvitella kannon nokassa ainakaan nauttivan. Matkassa meitä oli kaksi aikuista.

Pääsimme matkaan hyvissä ajoin ennen puoltapäivää Nuuksion majalta Pitkäjärven päästä. Metsässä oli aivan taivaallinen rauha. Pieni lumipeite oli kaunis, mutta metsässä oli paljon paljon vihreää. 

Pienten mielestä metsä oli ihan sadunomainen. Taikaa siellä olikin, tai sitten reitin suunnittelijalla oli tullut laskuvirhe. Mukaan otetun Nuuksion kartan mukaan kierros olisi 5,5 km.

Kun kerran ollaan reitillä, niin sitä ei auta kun jatkaa. Matkassa oli mukana myös maasto GPS, joka helpottaa suunnistusta aikana, jolloin pieni lumipeite haittaa polkujen bongaamista. 

Kuljimme siis pääosin Sorlammin luontopolkua. Totesimme sen olevan huonosti merkityn, vaikka puissa oli nauhoja välistä tieheästikin, ne oli vaikea huomata. Polku kiemurtelee sen lisäksi jonkin verran ja se sotii suuntavaistoa vastaan. Siksi seurueemme nautti pari pätkää ihan umpipöpelikköä.

Suunnistusvirheet lisäsivät muutenkin jo vähän liian pitkän retken pituutta ja saivat pimeän laskeutumaan ennen kuin olimme takaisin autolla.

Retken kohokohdat olivat geokätkön etsiminen pienestä luolasta ja luonnollisesti eväiden syöminen keittokodalla Sorlammen rannalla. 

Eväänä tällä kertaa oli soijanakkeja ja kasvisjuustopasteijoita. Evästauon aikana alkoi hiljalleen sataa lunta.

Reitti oli vaihteleva, näimme kolme lampea, Lajalammen, Sorlammen ja Pikku Sorlammen. 

Luontopolulla oli haastellisia osuuksia muutama mäki ja se, että polku ei ollut missään kohdassa hyväkuntoinen ja helposti edettävä tähän vuodenaikaan. Muutama pitkospuuylitys oli varsin jännittävä pienten lasten kanssa. Huomioitavaa on, että mukana olleet ovat kokeneita metsänkävijöitä ja oppineet kuuntelemaan ohjeita. Niin hienosti yhteispelillä selvittiin kuvan mukaisista tulvapaikoistakin.

Viimeinen kilometri autolle meni taskulamppujen valossa. Pienet jalat olivat kovin väsyneet, mutta hienosti jokaisen askeleen itse jaksaneet. Kaikesta tarpomisesta huolimatta meillä oli todella kiva retki!

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Jo kauan kauan sitten kerroin, että tarkoitus oli muutamia kirjoituksia tehdä Täysii seminaarista, jossa olimme marraskuun puolella. Tämän vuoden aiheena oli läsnäolo. Näkökulmia on monta kuten harjoittajiakin. Kirjoitan tässä ja lähiaikoina mieleen jääneitä ajatuksia muidenkin iloksi.

Seminaarilattian avasi ihana Jaakko Halmetoja, jota kuuntelee ja katselee aina inspiroituneena. Jaakolla oli tarina Kalastajasta ja liikemiehestä heti alkuun. Kannattaa käydä se lukemassa Hidasta elämää sivustolta, jos se ei ole ennestään tuttu. Jokaisen olisi hyvä miettiä onko tässä elämässä ja kaiken maailman tavoittelussa mitään järkeä?

Jaakon puheen pointti ole ehkä, että demystifioidaan tämä koko mindfulness buumi tai tietoinen läsnäolo. Sitä parhaani mukaan yritän tässäkin blogissa tehdä. Nämä tietoisuustaidot ovat kaikilla olemassa, mutta välillä aina unohduksissa. Siitä Jaakko esitti todisteeksi artikkelin:

Suomalainen meditoi vahingossa – hiihtäessä ja saunassa

Ohjeiksi Jaakko sanoi kuitenkin, että harjoittamista tarvitsee tehdä. Niin muodollisesti, kuin fyysisen harjoituksen kuin arkiaskareidenkin kautta. Toisaalta taas Jaakko kehotti menemään ja olemaan luontoon. Perspektiivin vaihtaminenkaan ei kuulemma toisinaan tee pahaa.

Green space by Harry Koopman, on Flickr

Toisena Täysii seminaarin puhujana tänä vuonna oli NLP-valmentaja Esa Ikonen, jolla oli hyviä pointteja kiireestä ja stressaamisesta. Mietimme yhdessä, että miten se mihin elämässä keskittyy, sitä enemmän sitä kokee. Ihan kuten Jaakko, Esa oli sitä mieltä, että koko ajan on mahdollista kokeilla omassa kuplassaan läsnäoloa ja vaikuttaa siihen miten maailmaa kokee.

Kiintoisaa, eikö?

Kaikki uutta, hienoo

Mihin minä tämän blogini kanssa oikein menisin? Mennyt vuosi oli ennätyshiljainen täällä blogissa. Silti saman voin todeta kuin 2013: Yhteenvetona voisi todeta, että ei pöllömpi vuosi! Ihan oman näköiseni, ihan itse olen kaiken sen puoleeni vetänyt, mitä olen saanut. Ja ihan itse olen siitä vastuussa miltä kaikki on tuntunut ja miten kaikkeen olen reagoinut.

Näin se tulee jatkumaankin. Siksi kovin usein tuntuu, ettei ole sanottavaa. Oma elämä on muokkautunut tasaisen tavalliseksi ja hiljaiseksi. Olen päättänyt elää läsnä ollen. Piste. Siihen pyrin joka hetki parhaani mukaan. Olen hyvin tietoinen omista valinnoistani ja muuta niitä tarpeen mukaan, kun huomaan parempia vaihtoehtoja olevan olemassa. Silti haluaisin välttää omista jutuistani saarnaamista ja avata vain kiinnostusta vaihtoehtoisiin elämäntapoihin.

2014 oli suurten muutosten vuosi. Olen nyt ollut 95% ajasta ilman sokeria pääsiäisestä saakka. Minun on tarkoitus kirjoittaa sokerittomuudesta joskus lisää, mutta pääperiaatteeni on, että lomia lukuun ottamatta vältän kaikkia herkkuja ja kaikkia elintarvikkeita joissa on sokeria. Olen saanut tilalle enemmän energiaa ja selkeämmät ajatukset.

Toinen muutos on entistä liikkuvampaan suuntaan. Päätin jo edellisen vuoden puolella alkaa seistä töissä kaikki omalla työpisteelläni vietetyt hetket. Kotiin meille tuli kesällä seisomatyöpiste. Enää ei siis rötväillä koneella huonossa asennossa tässä talossa.

Vietän seisten huomattavasti vähemmän aikaa koneella surffailemassa ja sitä myöten myös kirjoittamassa kuin aikaisemmin. Se näkyy ilman muuta tekstien määrässä. Rakastan kirjoittamista, se ei ole muuttunut mihinkään. Minulla on myös paljon inspiraatiopätkiä Evernotessa. Aiheista ei ole pulaa.

Ennemmin se taitaa olla, että usein tuntuu, ettei ole mitään tarpeeksi jännittävää tai tärkeää sanottavaa. En kerro totuuksia, koska en tiedä niitä. 

Minulla on kuitenkin seuraava ajatus blogille vuodelle 2015:

Ei tartte olla täydellinen. Tavoite on kertoa siitä miten toimin oman epätäydellisyyteni kanssa.

New Year's fireworks in Helsinki by Niklas Sjöblom, on Flickr

Opettelen tällä hetkellä hyväksymään elämää ja itseäni epätäydellisenä. Vähempikin riittää. Teen aina parhaani ja se saa riittää.

Tietysti olen miettinyt nyt lomalla paljon sitä, miten vuoden 2015 haluaisin viettää. Taidan nyt päätyä siihen, että entistä rennommin, itselleni armollisemmin ja yhä vähemmän suorittaen. Opettelen elämään ihan vaan tässä ja nyt. Siinä sitä sarkaa aina vaan riittää. Ja ehkä siitä muutama tarina tänne blogiinkin päätyy, ehkä jotain uutta ja hienoo?

Tietoista uutta vuotta 2015 kaikille!

Uus vuosi, kaikki uutta, hienoo.

Kaikki muuttuu jos jaksaa uskoo.

Ens vuonna pistän pyörät pyöriin.

Mä aion nauttii.

Aion elää täysii.

Vuosi vaihtuu, meil on syytä juhlii.

~ Lord Est: Vuosi vaihtuu

Sana on vapaa. Kommentoi rohkeasti. Mitä haluaisitte lukea? Mikä saa teidät palaamaan blogiin?

Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Tänään on varmaan viimeinen päivä kun kehtaa tuutata eetteriin asiaa joulun vietosta. Toivon joulunaikasi olleen pehmoista ja oman näköistäsi!

Minulle meinasi pukata pientä joulustressiä pari viikkoa ennen joulua. Kaikki joululahjat olivat ostamatta ja osa niistä oli jopa vailla ihan ilman minkäänlaista ideaa. Olimme varanneet muutaman illan jouluostoksille aikaa ja sitä ennen oli joululahjaideoiden tarkoitus ilmaantua mieleeni ja päätyä ostoslistalle. 

Puolisollani oli paljon töitä, eikä oma työtilanteeni oikein ollut sen parempi. Huomasin, että joulu alkoi stressata. Mitä tein? Pysähdyin, tiedostin mitä tunsin ja hyväksyin sen. Myönnän, että muutaman päivän oli paha mieli ja jouluasiat kiersivät mielessä enemmän negatiivisina kuin positiivisina. Annoin niiden olla. 

Samalla pieniä askelia sain kuitenkin otettua joulua kohti ja joitain valmisteluita tuli tehtyä. Vähitellen paha mieli jäi enemmän taka-alalle, kun en vaan kuunnellut sitä.

Saimme kuin saimmekin suurimman osan valmisteluista tehtyä riittävän hyvin. Tekemättä jääneet asiat eivät varmaan olleet niin tärkeitä. Koristeita oli paikoillaan, lahjat saajillaan ja ruuat valmiina. 

Jouluaatosta tuli mukava läheisten kanssa vietetty ilta. Söimme hyvin ja nautimme tunnelmasta. Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoistaan. Pukkikin nähtiin vilaukselta.

Joulu hyvin, kaikki hyvin! Menenkin tästä koneelta jatkamaan sohvalla pötköttämistä kirjojen kanssa. 

Kuta pienempi olet itse, 

sitä joulumpi tulee. 

~ Tove Jansson

Lue lisää:

Joulu. Voi sentään.

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä

Joulukalenterisuositus

Mahtuisiko joulukuun päiviisi pala tunnelmaa ja rauhaa? Huomasin posetiivareilla ihan mahtavan joulukalenterin. Sen ääreen voi hiljentyä joka päivä pieneksi hetkeksi.


Löydät joulukalenterin tästä osoitteesta: Posetiivareiden joulukalenteri.

Itsenäisyyspäivän oloa

Sunnuntaisin on aina aika miettiä mennyttä viikkoa ja viikonloppua. Onko saatu lepoa ja onko meillä ollut riittävästi aikaa vain olla? Se on tähän viikonloppuna suhteellinen totuus. Sanoisin, että kohtuullisen hyvin tämä suunnitelma on toteutunut.

Perjantaina poljin jälleen pidemmän spinningharjoituksen, se meni ilman ikävää jälkipäänsärkyä, eli taitaa tuossa kahdessa tunnissa mennä se raja. Palauduin syömällä ja menemällä nukkumaan aikaisin. Nukkuminen on niin parasta!

Odotamme jo kaikki joulua kovasti. Pienellä on monta joulukalenteria ja niistä riittää joka aamu iloa. Kummasti se ihan mustaan aamuun herääminen helpottuu, kun muistuttaa joulukalenterista. Lauantaiaamuna yritti vähän sataa lunta.

Viikon aikana ei ole paljon ulkoiltu ja lauantaiaamun valjettua - siinä puolen päivän tienoilla - lähdimme pienen kanssa pitkälle metsäkävelylle. Ihan retken aluksi kävimme läheisellä sankarihaudalla katsomassa sinne aamulla tuotuja kunniaseppeleitä ja kynttilöitä. Siellä oli kaunista ja rauhaisaa. Pienen kanssa keskustelu sodasta ja kuolleista oli tietysti haastavaa, mutta juttelimme aiheesta kuitenkin metsän mäelle kiivetessämme.

  

Metsässä oli tosi kosteaa ja satoikin vähän. Meitä ei haitannut, kiipeilimme mäkiä ja katselimme joulukuista luontoa. 

Pieni otti itsekin kuvia.

Minulle on iso ilo se miten hyvin pieni jaksaa kävellä. Olimme reilusti yli tunnin lähimetsissä ja kertaakaan ei ollut ongelmaa jatkaa matkaa! Pieni etsi hirvien jälkiä ja mielikuvituskettua. Keräsimme vähän varpuja ja pihlajanmarjoja kotiin koristeeksi.

Bongasimme muutaman siniristilipun.

Meillä oli mukavaa ja palasimme ruokapöytään posket punaisina. Illalla pieni meni mummin hoitoon ja me kävimme ystävien tupari- ja hääjuhlissa. Uni maistui jälleen juhlien jälkeen paremmin kuin hyvin.

Tein mustikkaraakakakun, jonka piti olla itsenäisyyspäivän kakku, mutta sitä syötiin vasta tänään sunnuntaina. 

Iso osa joulukoristeita löysi jo paikoilleen. Jouluun on enää reilu kaksi viikkoa!

 

Totuus lapsen suusta: Valostunut

Eräänä iltana kehotin pientä mennä etsimään taskulamppua yläkerrasta. Suosittelin laittamaan valot portaisiin, ettei käy hassusti. Pieni vastusteli ja sanoi, ettei tarvitse valoja. 

Hänellä oli jo yksi taskulamppu kädessä. Pieni sanoi:

”Tää valostaa.”

Selvä pyy.

Snowflakes for Sandy Hook by Nica Wolf (on and off), on Flickr

Tuli vaan mieleeni, että sitä luulee olevansa itsekin ihan valostunut, kun kaikkia viisauksia tänne blogiin kirjoittaa.

Lue lisää:

Pitkä tie valaistumiseen

Hardcore Zen IX. Valaistuminen

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi

Valaistuminen

Arkiluksusta

Minulla on tänään ollut täydellinen päivä. Se oli täyttä yksinkertaista arkea, mutta silti niin hyvää, ihan pelkkää lettuja ja mansikkasosetta. Tänään minulla on ajatus, että olen saanut muovattua arjen sellaiseksi kuin mitä haluan sen olevan. Ei paljon mitään, mutta kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, toimivaa.

Yläkerrasta kuuluu vielä hiljaista iltasadusta juttelua. Lisään takkaan hetkeksi rätisemään puita. Se luo tunnelmaa, mutta koska oletan yöstä tulevan kylmän, lämpö on myös tarpeen. Kaadan kuuman pakuriteen kuppiin ja palaan koneelle.

Seisoni tätä kirjoittaessa työpisteen ääressä, reisilihaksiani kolottaa ja ne ovat ihan kuumat. Taitaa olla niin, että päivän pyöräilytreeni on mennyt perille juuri sinne minne pitääkin. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja, että pääsen harrastamaan liikuntaa. Se on mielelleni ja keholleni tärkeää.

Mukavaa tänään oli myös herätä ajoissa. Nukkumiskampanjani tuottaa tulosta. En olisi ikinä uskonut herääväni ennen kellon soittoa, virkeänä. Noin kahdeksan tunnin yöunet näköjään riittävät hyvin. Kyllä se Siperia ja väsymys näköjään opettavat. Sitten kun tästä tuntemuksesta saa kiinni, niin siitä ei halua luopua. Kierre on positiivinen, vai mitä?

Aamun alkajaisiksi tänään puolisoni vei lapsen tarhaan ja ehdin töissä valmistella hieman paremmin päivän palavereja. Muuten päivä toimistolla tuli vastaan ihan normaalilla määrällä vastoinkäymisiä, mutta ei mitään sen kummempaa.

Yksi lisää arkeani kannattava asia on ollut tänään työpäivän pituus. Pieni on vähän kipeä ja ennätin ajoissa töihin ja myös sieltä pois, jolloin nuhainen lapsi pääsi kotiin ajoissa. Työaikani on suhteellisen vapaa, kunhan vain olen tarvittaessa tavoitettaessa.

Ehdimme käymään kotona ennen treenejä. Siivoilin ja valmistelin seuraavan päivän eväitä. Pienen kanssa tarinoimme kerrankin ilman digitaalisia laitteita syödessä. Olen kiitollinen, että meillä on mahdollista laittaa ruokia etukäteen ja sitten viikon aikana lämmittää niitä vähitellen.

Treenien jälkeen päivän kruunasi koko perheen yhteinen sauna, jossa hiki pestiin pois. Lauteilla viihdyttiin pienen heittämissä löylyissä pitkään ja hartaasti kynttilänvalossa. Jotta kaikki olisi aivan täydellistä, söimme iltapalaksi kuvan mukaisia kookosbanaanilettuja takan ääressä matolla piknikillä. Niiden päällä oli mustikoita ja mansikkasosetta.

Täydellistä!

Tänään päivä tuntui kiireettömältä ja monesta kohtaa ihan luksukselta!

Nyt oli näin, huomenna taas jotain muuta.

Oletko miettinyt asiaa? Mitä kohtia omassa arjessasi voisit muokata tietoisesti enemmän toivomiksesi? Mitä tietoisia valintoja tarvitaan, jotta tasapaino löytyy joka päivä?