Hengitetään ulos

.:Mitä istuessa tehdään tai siis ei tehdä?:.

Kirjoitan nyt aiheesta, josta jokainen tietää kaiken, mutta ei kuitenkaan mitään. Aiheesta josta opin joka päivä lisää, hengittämisestä. Muodollinen harjoittaminen on istumista ja hengittämistä. Aiemmassa kirjoituksessa olen kertonut istumisesta tai lähinnä istuma-asennon tekniikasta. Lopulta rohkaisen mieleni kirjoittaakseni tämän hetkisen ymmärrykseni hengittämisestä. Mielestäni muodolliseen harjoittamiseen on hyvä saada ohjausta. Minulla on jonkin verran kokemusta ”meditointi” ohjauksesta, mutta hyvän ”vain istumisen ja hengittämisen” ohjauksen sain Timo Klemolan Tietoisuustaidot kurssilla. Taito on kuitenkin itse opeteltava ja sitä ei voi kuin harjoittamalla oppia. Kurssin aikaisista ohjeista ja tunnelmista löydät tietoa blogistani tunnisteella koulutus.

Ajatusten tarkkailemisesta olen aiemmin kirjoittanut. Se ehkä hieman selventää ideaa, mutta olennaista on, että harjoittamisessa ei ole mitään päämäärää. Mieli saa tuottaa mitä se tahtoo, seuraa mitä se tekee ja anna ajatusten tulla ja mennä. Kirjoitan jatkossa ei- tekemisestä lisää. Tämä kirjoitus on pyrkii keskittymään muodollisen harjoittamisen ja hengityksen yksityiskohtiin.



A (not so) distant storm by maistora, on Flickr

.:Muodollinen harjoittaminen:.

Kirjassa Johtamisen nyt : tietoinen läsnäolo johtajuuden kivijalkana Seija Mauro määrittelee meditaation harjoittamisen (istuminen ja hengittäminen) ja retriitteihin osallistumisen tietoisen läsnäolon muodolliseksi harjoittamiseksi. Se tapahtuu erityisessä, sille varatussa paikassa ja säännöllisesti tiettynä aikana. Harjoittamiseen kuuluu hiljaisuus. Tällainen harjoittaminen on tietoisuutta siitä, mitä kehossa, tunteissamme ja ajatuksissamme tapahtuu juuri tällä hetkellä. Se on oman mielen seurailua. Omaa mielentilaa, sen rakennetta, energiaa ja vauhtia katsellaan. Ei yritetä muuttaa, vaan enemmänkin annetaan olla. Sanotaan, että harjoittamista tulee jatkaa neljä-viisi vuotta ennen kuin mieli alkaa hiljentyä. Tärkeää on huomioida, että on parempi on istua joka päivä vaikka kymmenen minuuttia kuin pitkiä rupeamia silloin tällöin.

Mieltä voi hiljentää myös kävellen, hiihtäen, juosten, sauvakävellen, meloen, eri tavoilla liikkuen. Ja sen voi tehdä luonnossa. Menetelmiä on monia, mutta yhteistä kaikille on säännöllisyys ja pitkäjänteisyyden korostaminen. Yleensä korostetaan myös luonnollisuutta, vapautta pakoista. Kaiken pitää antaa tapahtua ihan itsestään. Jos keskittyminen häiriintyy, palautetaan mieli vain lempeästi harjoituksen kohteeseen.

Hiljaisuuden retriitit luovat aikaa ja suotuiset olosuhteet mielen selkeyttämiseen ja sisäisen rauhan selkiyttämiseen. Hiljaisuus ja yksinäisyys on aika ajoin tärkeää. Voi mennä mökille tai pyöräretkelle. Retriitti tarkoittaa vetäytymistä, sen säännöllinen päivärytmi luo raamin ja auttaa keskittymään. Koko retriitti voidaan viettää hiljaisuudessa tai sitten on virikepuheenvuoroja ja keskusteluja ohjaajan kanssa.

Harjoittamiseen liitettyjä ominaisuuksia ovat arvostelemattomuus, kärsivällisyys, aloittelijan mieli, luottamus, pyrkimättömyys, hyväksyminen ja irti päästäminen.

1.       Arvostelemattomuus on kokemustemme todistajan oloa, ei tuomarina oloa. Tietoisen läsnäolon harjoittaminen tekee tämän näkyväksi. Kun sitkeästi havainnoi omia arviointejaan, nimeää ja hyväksyy niitä, ne vähitellen häviävät.

2.       Kärsivällisyys opettaa huomaamaan, että kaikella on aikansa. Oma kehittymisemme tietoisesti läsnä olevaksi alkaa siitä kohdasta, missä juuri nyt olemme.

3.       Aloittelijan mieli huomaa kauneuden arkipäivässä. Jokainen hetki on uusi ja uniikki. Olemme itse jotain sellaista jota emme koskaan aikaisemmin ole olleet. Olemme jossain missä emme ole koskaan olleet, vaikka olisimme tutussa paikassa. Aikaulottuvuus tekee siitä uuden.

4.       Luottamus itseen auttaa valitsemaan oman harjoittamismuodon. Opettajat ja kirjat voivat antaa ainoastaan vihjeitä, mutta tietoisen läsnäolon harjoittamisessa on opittava kuuntelemaan itseään. Opettajan tärkeimpiä tehtäviä on tehdä itsensä tarpeettomaksi ohjaamalla oppilas olemaan itse itsensä opettaja.

5.       Pyrkimättömyys on mielen hiljentämisen perusedellytys. Olemme jo hiljaisuudessa, sinne ei tarvitse pyrkiä. Riittää kun havainnoimme mitä tapahtuu nyt. Onko minulla kipuja? Kritisoiko mieleni?

6.       Hyväksyminen tarkoittaa asioiden näkemistä sellaisina kuin ne ovat tällä hetkellä.

7.       Irti päästäminen on kokemusten katsomista ja arvostelemisesta luopumista. Aivan kuten uneen vaipuminen.

The Loneliest Road (Rte 50) by jeroen020, on Flickr

.:Zazen – vain istuminen:.

Kirjassa Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää kuvataan Zazenia, ”vain istumista”. Istuessa toki ei voi lopettaa hengittämistä, eikä ajattelua. Harjoittamiseen voi liittyä paljon kivuliaita tunteita, ajatuksia ja kehon tuntemuksia. Tarkoitus on opetella panemaan merkille kuinka nämä tulevat ja menevät. Istuminen pitkän aikaa, ja ainoastaan sen tarkkaileminen, mitä mielesi ja kehosi tuottaa on erinomainen tapa harjoittaa hyväksyntää ja läsnä olemista tässä hetkessä uskomatta siihen mitä mielesi sinulle kertoo. Tarkoituksena on päästä kosketuksiin havainnoivan minäsi kanssa ja yksinkertaisesti vain nähdä, mitä on nähtävissä. Kirja antaa seuraavia yksityiskohtaisia ohjeita:

·         Etsi säännöllinen harjoitusaika päivääsi

·         Harjoittele säännöllisesi, hyvä aloitus olisi vaikka kolme kertaa viikossa 15 min.

·         Jos tulee ajatuksia jotka yrittävät estää harjoittelun, selvitä mitä ne ovat ja harjoittele siihen aikaan kun olet päättänyt harjoitella

·         Etsi itsellesi häiriötön paikka, sen ei tarvitse olla hiljainen, tärkeää on oppia havaitsemaan ettei anna ympärillä olevien asioiden viedä mukanaan.

·         Kertaharjoitukseen käytettävää aikaa voi pidentää muutamalla minuutilla edistyessäsi. Harva länsimaalainen kuitenkaan harjoittaa yli 30 min päivässä.

·         Keho oppii tuntemaan ajan kulun, mutta siihen asti voi käyttää herätyskelloa tai puhelinta ottamaan harjoitukseen kuluvaa aikaa

·         Tavoite on olla liikkumatta siinä määrin kuin se vain on mahdollista

·         Harjoittelussa ei ole mitään päämäärää. Mieli saa tuottaa mitä se tahtoo, seuraa mitä se tekee ja anna ajatusten tulla ja mennä.

·         Jos jäät kiinni mihin tahansa ajatukseen, pane se vain merkille ja koita palata takaisin tähän hetkeen.

·         Ajatuksia voi tarpeen mukaan nimetä, etenkin niitä jotka ovat vieneet pois siitä kuluvasta hetkestä.

·         Hengitystä voi seurata istuessaan, sitä voi laskea, tärkeää on että sen antaa kulkea luonnollisesti.

·         Kokiessasi fyysistä kipua, yritä istua sen kanssa niin kauan kuin mahdollista. Jos on pakko liikkua, liiku ainoastaan sen verran että saat korjattua asentoasi ja palaa sitten istuma-asentoon takaisin.

[Jatkuu sisään hengityksellä…]