Hengitetään sisään

.:Hengityksen havainnoinnista:.

Timo Klemolan Taidon Filosofia – Filosofin taito kirjassa mennään syvälle hengittämisen filosofiaan. Hengittäminen on useissa aasialaisissa ajattelun perinteissä pidetty tärkeänä ja ymmärretty tärkeäksi harjoittamisen kohteeksi, lännessä ei niinkään. Idässä tietyt kehon kokemustavat ovat tavallisia, esimerkiksi budo-lajeissa.

Kirjassa kiteytetään hengityksen havainnointi ja harjoittaminen lyhyesti seuraavasti:

1. Hengitys ilmentää elämän perusrytmiä. Tietoisena ja ”avattuna” se herkistää ja lisää elinvoimaamme. Se viittaa (kehon)tietoisuuden avautumiseen ja siinä koettuun elinvoimaan.
2. Tietoinen hengitys on perustava tekniikka tietoisuuden virran saattamiseksi yhteen kohteeseen ja sen pysäyttämiseksi. Kun hengitys pysähtyy, ajatus pysähtyy. Eli hengitystä kontrolloimalla voidaan kontrolloida mielentiloja ja tyhjentää mieli.
3. Voimakas, avattu ja tietoinen hengitys on myös ”sisäisen voiman” perusmoottori. Hengitys kantaa kaikkea liikettä ja avaa koko kehon voimaa.
4. Voimakas, avattu ja tietoinen hengitys tuottaa tietoisuuden kehon ”keskustasta”. Kehon kokemuksellinen keskipiste on samalla hengitysliikkeen kokemuksellinen keskipiste.

Mitä hengitystä havainnoimalla tavoitellaan? Hyvä esimerkki on havainnoida sitä ajattelun tai kokemuksen kohtaa, jota ei ole vielä käännetty käsitteiksi. Se on se kohta jossa käsite eli ajatus vasta nousee, ajatuksen alku. Tämän kohdan huomaaminen vaatii paljon harjoitusta – siis hengityksen havainnointia.

Freedom_Tunnel_10 by Pro-Zak, on Flickr

.:Harjoitukset:.

Kirjassa Taidon Filosofia – Filosofin taito kuvataan tyypillinen ensimmäinen harjoitus. Siinä lasketaan hengitysliikettä yhdestä kymmeneen yhä uudelleen ja uudelleen. Uloshengityksellä lausutaan numeron ensimmäinen tavu ja sisään hengityksessä toinen. Toistamalla tätä harjoitusta joka päivä kuukauden ajan 10-20 minuuttia oppii huomaamaan mitä tietoisuudessa tapahtuu:

1. Ajatusten virta ei ole hallittavissa kuin heikosti tai ei lainkaan.
2. Emme ole vapaita ajattelemaan mitä haluamme vaikka yritämme
3. Ajatuksen muodostuvat jostain ja menevät ikään kuin ylitsemme
4. Ajatukset muodostuvat käsitteiksi, muistikuviksi tai tunteiksi joiden alkuperä ei ole näkyvissä
5. Voi löytää kokemuksen, jossa ”minussa ajatellaan” eikä ”minä ajattelen” – ego löytyy

Tämä hyvin yksinkertainen harjoitus on tottumattomalle melkein mahdoton tehtävä. Jos sitä kuitenkin jaksaa tehdä, se käy helpommaksi. Jos haluaa ajatella taitavasti, vaikka filosofisesti, niin on harjoitettava ajattelun taitoa eli opittava ylläkuvatusti yksinkertaisella esimerkillä kuvattua ajattelun hallintaa.

Seuraavaksi harjoitusta vaikeutetaan ja lasketaan vain uloshengitykset. Sisään hengitysvaiheessa siis mielen tulee pysyä tyhjänä. Mikään ajatus eikä mielikuva ei nouse. Nyt voi huomata:

1. Ajatuksen virta on kuin onkin hallittavissa ainakin osittain ja harjoittelu tekee tässäkin mestarin.
2. Jos haluaa sisään hengittäessä pitää mielen tyhjänä, pitää vain ”kuunnella” tai ”odottaa”. Aivan kuin kuuntelisi todella kaukaista ääntä, jolloin ei voi ajatella koska se häiritsee.
3. Voimme tulla tietoiseksi kohdasta tietoisuudessa jossa ajatus nousee. Kun mieli on välillä tyhjä, laskemillamme numeroilla on alku ja loppu. Sana nousee tietoisuuteen ja katoaa tietoisuudesta ja pystymme katsomaan läheltä tätä kohtaa. Tällöin olemme jo pitkällä ajattelun taidossa. Pystymme tulemaan tietoisiksi millä käsitteellä kulloinkin merkitsemme maailmaa ympärillämme.
4. Tärkein kokemus on, että kun käsite nousee, samalla nousee ”minä”, ”ego” ja samalla kun käsite katoaa tämä ”minä” katoaa. Alamme ymmärtää nyt tietoisuutemme, minämme ja ajattelumme luonnetta ja rakennetta syvemmin.

Kolmas harjoitus on jäädä tarkkailemaan hengitystä mieli tyhjänä; ajatellaan ei ajattelua. Tässä harjoituksessa tätä tilaa syvennetään, hengityksen laskemisesta luovutaan ja säilytettään puhdas tietoisuuden tila. Tässä ei ole ajatuksia, ei tule, eikä mene. Kehon kuuntelu on mahdollista ilman, että ajatusten assosiaatiovirta vie mielen pois tehtävästään. Tämä harjoitus opettaa sen, että:

1. Tilaa ei voi saavuttaa yrittämällä tai tahtomalla koska ne molemmat ovat jo sinänsä ajatuksia.
2. Kun jäädään odottamaan ja kohta jossa ajatus nousee jätetään silleen, mikään ei liikahda, ajatus ei nouse. Jäljellä pysyy pelkkä tietoisuus, joka on hartauden ja ilon lähde.
3. Kun mitään minääkään (ego) ei nouse, on pelkkä oleminen ja tietoisuus tästä.
4. Kun olemme kokeneet tämän tilan, on mahdollista tarkkailla aivan uudella tavalla ajatusten ja minän nousemista sekä niiden suhdetta maailmaan.
5. Kun me ymmärrämme nämä puitteet, voimme vapautua niistä ja keskittyä asioihin ennakkokäsityksiemme sijaan.
6. Näin vapaudumme ennakkokäsityksistämme ja opimme palaamaan aina ajattelun alkulähteille.
7. Kun lepäämme pelkän olemisen virrassa huomaamme sen olevan hyvin ”kehollinen”. Emme tunne kehoa ja mieltä erillisinä, vaan yhtenä.
8. Lisäksi vielä tämä läsnäolo on elämän virran läsnäoloa.

Crazy Bridge by Sprengben [why not get a friend], on Flickr

Huomion arvoista on, että kolmas harjoitus vaatii vuosien harjoittelun. Ja että nämä kuvaukset ovat yksinkertaistuksia. Harjoittaminen on jokaisen tehtävä itse.

Kommentit asiaa paremmin ymmärtäviltä ja muilta todella tervetulleita!