Elämän ydin

Let silence take you to
The core of Life .

~ Rumi 

Fairytale River by Paul Harris, on Flickr

Kotona tasapainossa

Olen ratkaissut sen miten elämänsä saa tasapainoon. Tässä tulee yksi tämän blogin historian suurimmista oivalluksista.

Tämä pieni värssy on mielestäni Thich Nat Hahnin miete. Sen sanomaa kannattaa pysähtyä hetkeksi miettimään.

Onko omassa elämässä kaikki niin, että tuntee itsensä vapaaksi? Minulla on lähiaikoina ollut usein ajatus, että näin on hyvä. Sanoin sen tänään puolisolleni ihan ääneenkin. Kai se on sitä, että elää oman näköistä elämää, ilman mitään ylimääräistä. Silloin on yllin kyllin aikaa. Se kuluu siihen mihin itse haluaa. Kai sitä voisi sitten sanoa, että elämässä on tasapaino.

Elämän tasapainosta jankutetaan joka naistenlehdessä ja elämäntaito-oppaassa. Sitä tavoitellaan ja silti se on aina niin kaukana ja saavuttamattomissa. Hommassa on jotain mätää. Miten se voi olla niin vaikeaa? Kuinka kukaan ei tiedä miten saan tasapainoon elämäni?

Kunnes sitten opin ihan pienen jutun jokin aika sitten muistaakseni Brian Tracyn Eat that Frog- tehokkuusvalmennuskirjasta. Se menee jotenkin näin:

Mieti miten nuorallatanssija pysyy nuoralla?

Vastaus on, että tasapainottamalla joka ikisen askeleen, miettimällä miten asettaa seuraavaksi jalkansa ja miten sijoittaa painonsa. Nuorallatanssija tekee koko ajan pieniä päätöksiä, joiden avulla hän pysyy tasapainossa nuoralla.

Ihan samalla tavalla jokainen tekee omassa elämässään joka päivä monta päätöstä, jotka vaikuttavat tasapainoon. Mihin aikaan herään? Kuka vie lapsen hoitoon? Monta harrastusta meillä  perheessä on? Jäänkö ylitöihin? Jaksanko tehdä ruokaa? Onko viikonloppu tupattava täyteen ohjelmaa?

Näistä päätöksistä huomaa helposti, että tasapaino ei ole mikään pysyvä tila. Se tavoitetaan joka hetki uudestaan tai sitten päätökset vievät kauemmas pois tasapainosta. Omat paatöksentekokohtansa olisi hyvä huomata. Usein arjessakin on vaihtoehtoja. Sitten kun huomaa, että tässä on mahdollisuus siirtää päivän kurssia, tiedostaa sen ja valitsee viisaasti. Joka kerta, joka ikinen päätös voi viedä lähemmäs tasapainoa tai kauemmas tasapainosta. Näin se vaan on. 



Mitä mieltä olet? Ollaanko ytimessä?




Lue lisää:

Tietoinen valinta

Harjoituksia levottomalle mielelle

Vapaudu tapojesi vallasta
Ei ikinä aikaa

Matrix

You have arrived

Saa tehdä

Vapaan tahdon harha

Tykättävää

Siitä on kohta kahdeksan vuotta kun tein Facebook tilini. Siitä on ajat suuresti muuttuneet ja naamakirja on osa jokaista päivää. Sinne saa hukattua kaikki pienetkin hetkensä ja se vie usein ihan liikaa huomiota. Mutta jos ei jotain huonoa, niin ei jotain tai oikeastaan aika paljon hyvääkin. Mitä?

Oltiin sitten Facebookista mitä mieltä hyvänsä, itse pidän siitä. Facebookin avulla saa pidettyä yhteyttä ihmisiin, joista ei muuten kuulisi mitään. Toki tiedostan, että kuulen heistä tasan sen minkä he haluavat itse Facebookiin laittaa. Elämän Flow blogissa oli hyvä kirjoitus siitä miten somen ajatteleminen ohjaa jopa kuvien ottamista. Mielestäni se on ihan ok, kunhan sen vaan tiedostaa.

Mutta niin, se hyvä puoli.

Facebookissa on myös yhteisöjen ja yksityisten eri aihepiirien ympärille perustamia sivuja. Olen liittynyt muutamiin blogin aihepiiriä sivuaviin sivuihin tai siis ”tykännyt” niistä. Pidän siitä, että näitä läsnäolon muistutuksia voi saada uutisvirtaansa joka päivä. Tyhjät sanat eivät aina ole tyhjiä tai ne voivat saada aikaan positiivisia ajatuksia tai pysäyttää.

Tässä lista tykkäämistäni sivuista:

Suomeksi

Mindfulness: opas tietoiseen läsnäoloon

Tietoisuuden taito

Mindfulness Suomi

Ihminen tavattavissa

Englanniksi

Mindful.org

Learn Mindfulness

Eckhart Tolle

Elisha Goldstein

Rumi

Ruotsiksi

Mindfulnesscenter

Ehkä löydät näistä jonkun sivun, josta tykätä!

Pitää ja päästää menemään

Spinningmaratonille valmistautumisesta

Ihan sama, jos sattuu, polkimet eivät pysähdy. Tottelen ohjaajan ääntä kuin kone. Nousen ylös vaikka kuinka tekee kipeää. Jalat ovat tönköt maitohapoista ja kampea on pakko pyörittää, jotta saisi lihakset edes jotenkin jatkamaan. Liike saa maitohapot huuhtoutumaan. Musiikki soi täysillä. Huudan kun kysytään ymmärsinkö ohjeet. Huudan, kun pyydetään, ilosta, tuskasta tai ihan vaan siksi kun käsketään. Poljen kolme tuntia paikallaan olevaa pyörää.

Viime lauantain spinningmaraton oli järjestysnumeroltaan minulle noin 45. Lasken vain kolmen tunnin tai sen yli olevia repäisyitä. Totesin ennen aloittamista, että pelottaa kipu ja se, etten jaksa, ja silti olen aivan innoissani. Palaan aina pyörän selkään. Tänään ajattelin kertoa siitä miten mielestäni tällaiseen suoritukseen kannattaa valmistautua.

Syy huolelliseen valmistautumiseen on, että pelkään oikeasti tosi paljon sitä oloa, joka minulla on ollut aika usein spinningmaratonin jälkeen. En jaksa tehdä mitään, väsyttää ja kolottaa. Pää särkee ja siihen ei auta mikään lääke. En saa nukutuksi ja olen ylikierroksilla. Huolimatta kaikista oireista, kuulostaa tosi tyhmältä toiminnalta aina uudestaan mennä maratonille. Hommassahan ei ole mitään järkeä! Olen oppinut ainakin valmistautumaan.

.:Edeltävällä viikolla:.

Spinning Maratonia edeltävällä viikolla teen valmistautumisen huolella, jotta välttäisin sen olon, jota en halua, mutta joka silti on minulle niin tuttu. Tarkin olen siitä, että yksikään ruoka ei jää väliin. Syön aina kokonaisen aterian, en korvaa missään tilanteessa sitä vain leivällä ja huolehdin, etteivät ruokailuvälit ole yhtään liian pitkiä. Juon koko viikon noin puoli litraa vettä tavallista  enemmän päivässä, jos vaan suinkin muistan.

Alkuviikosta käyn tekemässä tyhjentävän vähän rankemman harjoituksen. Sen jälkeen oletan hiilihydraattien imeytyvän paremmin. Tästä minulla ei kyllä ole tarkempaa tietoa. Kaksi tai kolme viimeistä päivää syön varmuudeksi vielä muutaman palan leipää päivässä, mitä yleensä en syö ollenkaan.

.:Suorituspäivänä:.

Maratonpäivänä herään pari tuntia aikaisemmin, jotta ehdin syödä kunnon ison aamiaisen tai jos suoritus alkaa myöhemmin syön noin kolme tuntia sitä ennen kunnon lounaan. Tärkeää on syödä jotain kuitupitoista, jotta neste saa ”tarttumatavaraa”. Vielä tuntia ennen syön banaania. Juon varastoon koko aamun ja aamupäivän. En aina pysty sykkeiden ollessa kovin korkealla juomaan tunnin aikana, niin siksi on tärkeä juoda tankkaamalla vielä samana päivänä. Tunnilta pääsee vessaan, siitä ei tarvitse huolehtia.

Vedän vielä adrenaliinin nostamiseksi vähän energiajuomaa ja soitan täysillä muutaman biisin. Parhaassa tapauksessa olen näillä toimilla ihan valmis suoritukseen. Muuta en voi.

Kuva: Sats.fi 

.:Spinningmaratonin aikana:.

Maratonin aikana juon kookosvettä ja tavallista vettä yhteensä noin 600 ml tunnissa. Se on paljon, mutta jos valmistelut ovat menneet hyvin, se pysyy sisällä ja tulee vain hikenä ulos. Jos ei niin käyn vessassa tunnin välein. Juomien lisäksi teen chiansiemenistä ja sitruunavedestä geeliä. Sitä alan reilun tunnin jälkeen pureskella noin vartin välein. Tarkkaa, eikö?

Minulla on yksi erittäin huono kokemus, jossa legendaarinen 10023 sairaanhoitopalveluiden neuvonta epäili minulla olevan niin nestehukan kuin lämpöhalvauksen. Keinotekoiset urheilujuomat eivät ole minua varten, tuntuu, että ne eivät imeydy. Olen kaksi viimeistä maratonia mennyt kookosvedellä ja koskaan ei ole ollut niin vähän pää kipeä suorituksen jälkeen. Kokoosveden paremmuuden voit tarkastaa Jaakko Halmetojan kokoamasta taulukosta.

Viime lauantain suoritus meni todella nappiin. Tankkaus oli ollut riittävää ja voimat eivät ehtyneet edes siinä vaiheessa kun kohdassa 2:25 lähdettiin repimään 20 minuutin HIIT osuus. Hymy ei hyytynyt ja illalla olo oli pienen välikuoleman (lue: päikkärit) jälkeen oikein hyvä. Sunnuntai meni lievässä koomassa, pitkin päivää vähän pyörryttikin. Ihmiskokeet siis jatkuvat! Tavoite on optimoida suoritusta edelleen, jotta pääsen kokonaan eroon pahasta olosta.

Onko omassa liikuntaohjelmassasi pitkiä suorituksia? Miten valmistaudut niihin? 

Suloinen sunnuntai

Meillä oli tänään hidas päivä. Aurinkoinen, kaunis ja kiireetön tunnelma valtasi olemisen. Sunnuntai tuntui suloiselta, koska ei ollut pakollista tai sovittua ohjelmaa. Voimme pitkästä aikaa vain olla kotona. Toki pesukone käy tauotta ja teen ruokaa koko ajan, jotta sitä riittäisi myös viikolle, mutta silti tuntuu suloiselta aika paljon vaan olla. Pieni käytti suuren osan päivästä askarteluun.

Tähän tilaan pääsemiseksi vaadittiin varmaan eilinen kolmen tunnin spinningmaraton. Kun keho on ihan lopussa, se pakottaa mielen vain olemaan. Palaan aiheeseen myöhemmin, tänään ei jaksa.

Koska oli aikaa, haaveilin tänään

©      ajasta istua enemmän

©      pyykkien silittämisestä, jotta joka työpäivälle olisi fiksu ja käytännöllinen asu

©      seuraavista liikuntakerroista

©      hyvän ystävän näkemisestä piiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa

©      elokuviin menemisestä

©      ulkoiluretkistä

©      syksyn ja talven juhlista

©      ajasta kirjoittaa enemmän

Monta asiaa tuntuu jälleen liittyvän siihen, että arki sujuisi. Niin pieniä asioita, mutta niillä on suuri merkitys.

Niin ja vielä yksi haave minulla olisi, osallistua ihminen tavattavissa, Lindnäs dialogiin edes kerran tänä syksynä. Oletko kuullut Tommy Hellstenin Lindnäs dialogeista? Loppusyksyn aiheet: Mitä vähemmän teet, sitä enemmän saat aikaan ja Leading by being kiinnostaisivat minua. Saa nähdä, onnistunko hankkiutumaan paikalle.

Mitä sunnuntaihaaveita sinulla oli?

Elämän juonia?

On kohtalokasta tietää liikaa lopputuloksesta:

koko reitin etukäteen tunteva matkailija kyllästyy

yhtä pian kuin kirjailija, joka tietää kirjansa 

juonen vuorenvarmasti etukäteen.

~ PAUL THEROUX, To the Ends of the Earth

Plot Preview by David Goehring, on Flickr

Seisomatyön aloittamisesta

Olen seissyt töissä nyt viime marraskuusta asti. Siksi voisin ehkä asiasta nyt jo muutaman sanan mainita. Syy miksi kirjoitan siitä blogissani, on tietoiset valinnat ja tietoisesti eläminen. Niihin minusta kuuluu se, että kuuntelee kehoaan ja oppii toisten virheistä. Jos jokin ei toimi, kannattaa tiedostaa siitä tulevat, yleensä fyysiset oireet, ja tehdä asialle jotain.

Tiedotusvälineissä on ollut useita tutkimustuloksia ja juttuja, joissa tehdään selväksi, että istuminen on epäterveellistä, se jopa tappaa.

No miten minulla on sitten mennyt?

Sain seisomapöydän töihin ensimmäisen kerran jo joskus alkusyksyllä 2012, muistaakseni. Työnantajani on tehnyt viisaan päätöksen, että kaikki hankittavat uudet pöydät ovat säädettäviä. Meillä oli tarve saada useita henkilöitä samaan huoneeseen ja siksi tilan käytön muuttuessa vanhoista pöydistä ei ollut mihinkään. Seisoin aluksi vain satunnaisesti noin vuoden ajan. Sitten istumisvastaisia kirjoituksia alkoi tulla ja vaihdoin töissä huonetta nykyiseen kahden hengen huoneeseen. Sitten vaan päätin, että nyt seistään. Ihan samalla tavalla kun joskus päätin elää tietoisena läsnä ollen ja sittemmin olla syömättä sokeria.

Seisomapäätöksen tehdessäni taisi olla marraskuu 2013. Aluksi tuntui, että tästä ei tule yhtään mitään. Ajatus ei kulkenut, enkä oikein tuntunut osaavan kirjoittaa seisaalleen. Istuin välillä puoleksi tunniksi tai tunniksi. Noin kolmen viikon jälkeen huomasin, ettei enää ollut eroa seisoinko vai istuinko. Sen verran siihen meni, että työ alkoi sujua seisten. Suosittelen olemaan sitkeä ja seisomaan vaan.

Projektin jatkuessa huomasin jonkin ajan kuluttua lantion sivussa olevien lihasten kipeytyvän. Kehoni kertoi, että painon tulee jakautua tasaisesti molemmille jaloille, muuten sattuu. Opettelin seisomaan tasapainossa ja vaiva poistui. Huomaan nyt usein kotona ruokaa laittaessa seisovani samalla tavalla, oikein. Tämän jälkeen minulla oli joitain viikkoja tosi kipeä alaselkä. Se on tyypillisesti heikoin kohta kehossamme. Minulla on toisinaan ollut ihan osteopaatin apua vaativat alaselkäkipu. Tiedostin kipuni ja annoin sen tulla ja mennä. Tiesin selkäni vahvistuvan. Seistessä on tietoisesti muistettava koko ajan hieman tukea korsetilla vatsaa vähän jännittämällä selkää.

Tosi hauskaa on ollut seurata näillä ihmiskokeilla kehon muutosta ja palautumista luonnolliseen tilaan. Nyt heikoin paikkani taitaa olla polven kiinnitys reisilihakseen. Se ei kestä askelkyykkyjä jumpassa kovin hyvin ja on selkeästi ärsyyntynyt töissä seisomisesta. Tiedän senkin olevan ohi menevää.  

Keho vahvistuu ja sopeutuu kaikkeen. Iso ilonaihe oli toukokuun Pariisin matkamme. Vaikka kävelimme kaikki päivät kaupungilla, ei ollut mitään ongelmaa jaksaa ja jalat eivät olleet yhtään väsyneet!

Osan työpäivästä nojaan nykyään enemmän pöytään, seison yhdellä jalalla, annan painon olla toisella tai muuten vaan liikun vähän sähköpostia lukiessani. Se on kai tärkein asia mikä tässä seisomisessa tulee automaattisesti, eli että liikkuu vähän koko ajan. Tosin palavereita on niin paljon, että harvana päivänä sitä koko 8 tuntia tulee seistyä, vaan palaverit keskeyttää hyvän seisomaputken. Nyt ollaan siinä, että alaselkä kipeytyy enemmän kun istuu. Se pakottaa katkaisemaan pitkät palaverit nousemalla seisomaan. Jos jotain tarvitsisi parantaa, olisi se jonkinlainen kumimatto, joka hieman pehmentää kovaa kivilattiaa, koska seison työpisteelläni aina ilman kenkiä.

Seisominen tarttuu. Meitä on työyhteisössä noin 30 henkeä. Suurin osa seisoo ainakin välillä. Osa meistä seisoo aina kun ei ole palaverissa. Tekee todella hyvää. Näyttäisi siltä, että negatiivisia vaikutuksia ei omassa työyhteisössämme ole ollut. Amerikkalaisen verkkojulkaisun mukaan seisominen on terveysterrorismia ja aiheuttaa kateutta. Mutta ainakin itse olen 20 vuoden kasvissyönteineni ja jumppaamisieni kanssa jo muutenkin terroristin maineessa. En sitä paitsi ole ollut ainoa, joka seisoo, niin että siksikin muutos on mennyt hyvin.

Suosittelen kokeilemaan! Tapojen muuttaminen ei ole koskaan helppoa, eikä tässä tapauksessa ollut ihan kivutontakaan. Seisomatyön ehdottomat hyödyt ovat mielestäni:

©      ajatus kulkee paremmin

©      selkä- ja hartiakivut, ne vähäisetkin ovat hävinneet

©      jalat ovat vahvistuneet

©      jaksan kävellä paremmin pitkiä matkoja

©      liikun automaattisesti päivän aikana enemmän

©      ryhtini on parantunut ja keskivartalo vahvistunut

©      seisominen tarttuu

Niin ja tämän projektin tuloksena meille tuli kotiin uusi perheenjäsen, arvaatte varmaan, seisomapöytäpä hyvinkin! Jutun kuvituksesta voi sitä ihailla.

Palautumisen kaava

Tämän alkusyksyn trendi tuntuu olevan väsyneenä mökille ajelu viikonloppuisin. Varmaan työviikon rasitusten lisäksi syksyn ensimmäinen flunssa ei ole vielä kellään meistä kokonaan ohi.

Tällä viikolla meillä on luksus päästä perille jo torstaina. Pienelle ostettiin matkalla muutama uusi puuha ja värityskirja ja hamahelmia, jotta saisimme tehtyä etätöitä perjantain. Keli oli luvattu kauniiksi ja torstai oli jo tosi lämmin. Väsyneinä, mutta aivan ylionnellisina nautimme hitaasta mökki-illasta takkatulen loimussa ja menimme ajoissa nukkumaan. Puolikuntoista nukuttaa tosi paljon. Mökin aitassa on ihan pimeydessä ihana nukkua.

Perjantai valkeni kauniina, hiiviskelin mökkiin tekemään takkatulet ja käynnistelin työkoneeni. Kauniin maiseman äärellä ja etäyhteyksien hyvin toimiessa työpäivä meni hyvin ja tuntui ihan tuottavalta näin etänäkin. Työt tehtyäni menin laiturille pienen kanssa nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Illalla ei sitten paljon muuta tehtykään kun ruokaa ja saunottiin. Illan kruunasi kuutamouinti. Oli taas aivan ihanaa mennä aikaisin nukkumaan. Varsinainen kaava meillä on tässä meidän mökkeilyssä.

Nukuin kun tukki, 11 tuntia tuli todella tarpeeseen. Aurinko houkutti meitä ulos ja nautimme pitkän hitaan aamiaisen. Meno ei ollut mitenkään kovin energistä ja siirryimme vaan jossain aamupäivän kohdassa laiturille nuokkumaan. Pieni oli reipas, otti vaatteet pois ja mulasi paljon rantavedessä leluineen. Aina välillä jääkalikkavarpaat kiipesivät syliin lämmittelemään.

Laiturin viereisen kiven kupeessa kyyhötti pieni lepakko unillaan. Kävimme monta kertaa tarkastamassa, että vieläkö se on siellä. En ole ennen nähnyt lepakkoa niin läheltä. Se oli ylösalaisin ja sen selkää peitti pehmoisen näköinen hieno tumman ruskea, kiiltävä karva. Pieni oli siitä kanssa ihan täpinöissään.

Kehoni on tuntunut väsyneeltä ja vaatinut vaan makailua. Sain kuitenkin itseni pienelle melontakierrokselle. Järvellä oli tuulista, mutta melominen kuntokajakilla ei ollut raskasta. Maisemat olivat kauniita ja pilvien mukana oli ihana liikkua.

Palasin lounaspöytään syömään lettuja ja sen jälkeen jatkoin laiturilla torkkumista pitkälle iltapäivään. Illan suussa repäisimme kasaamalla roskakuormaa ja siivoamalla varastoa. Suunnattoman tyytyväisinä aikaansaannoksiimme, söimme ja saunoimme jälleen jo kolmatta iltaa. Tunsimme valtaisaa kiitollisuutta tästä onnestamme.

Viimeinen yö meni jälleen pitkillä unilla ja sikeästi kuorsaten. Heräsimme hienoon sumuaamuun. 

Sen ihastelemiseen meni ensimmäinen aamuhetki. Pikkulepakko oli taas torkkupaikallaan ja hämähäkit tehneet seittejään koko pihan täyteen. Ne näkyivät kasteessa selkeinä.

Nautimme nyt sunnuntaista. Nauti sinäkin!