Follow my blog with Bloglovin Tietoinen läsnäolo: Palautumisen kaava

7.9.2014

Palautumisen kaava





Tämän alkusyksyn trendi tuntuu olevan väsyneenä mökille ajelu viikonloppuisin. Varmaan työviikon rasitusten lisäksi syksyn ensimmäinen flunssa ei ole vielä kellään meistä kokonaan ohi.




Tällä viikolla meillä on luksus päästä perille jo torstaina. Pienelle ostettiin matkalla muutama uusi puuha ja värityskirja ja hamahelmia, jotta saisimme tehtyä etätöitä perjantain. Keli oli luvattu kauniiksi ja torstai oli jo tosi lämmin. Väsyneinä, mutta aivan ylionnellisina nautimme hitaasta mökki-illasta takkatulen loimussa ja menimme ajoissa nukkumaan. Puolikuntoista nukuttaa tosi paljon. Mökin aitassa on ihan pimeydessä ihana nukkua.


Perjantai valkeni kauniina, hiiviskelin mökkiin tekemään takkatulet ja käynnistelin työkoneeni. Kauniin maiseman äärellä ja etäyhteyksien hyvin toimiessa työpäivä meni hyvin ja tuntui ihan tuottavalta näin etänäkin. Työt tehtyäni menin laiturille pienen kanssa nauttimaan viimeisistä auringonsäteistä. Illalla ei sitten paljon muuta tehtykään kun ruokaa ja saunottiin. Illan kruunasi kuutamouinti. Oli taas aivan ihanaa mennä aikaisin nukkumaan. Varsinainen kaava meillä on tässä meidän mökkeilyssä.


Nukuin kun tukki, 11 tuntia tuli todella tarpeeseen. Aurinko houkutti meitä ulos ja nautimme pitkän hitaan aamiaisen. Meno ei ollut mitenkään kovin energistä ja siirryimme vaan jossain aamupäivän kohdassa laiturille nuokkumaan. Pieni oli reipas, otti vaatteet pois ja mulasi paljon rantavedessä leluineen. Aina välillä jääkalikkavarpaat kiipesivät syliin lämmittelemään.


Laiturin viereisen kiven kupeessa kyyhötti pieni lepakko unillaan. Kävimme monta kertaa tarkastamassa, että vieläkö se on siellä. En ole ennen nähnyt lepakkoa niin läheltä. Se oli ylösalaisin ja sen selkää peitti pehmoisen näköinen hieno tumman ruskea, kiiltävä karva. Pieni oli siitä kanssa ihan täpinöissään.


Kehoni on tuntunut väsyneeltä ja vaatinut vaan makailua. Sain kuitenkin itseni pienelle melontakierrokselle. Järvellä oli tuulista, mutta melominen kuntokajakilla ei ollut raskasta. Maisemat olivat kauniita ja pilvien mukana oli ihana liikkua.


Palasin lounaspöytään syömään lettuja ja sen jälkeen jatkoin laiturilla torkkumista pitkälle iltapäivään. Illan suussa repäisimme kasaamalla roskakuormaa ja siivoamalla varastoa. Suunnattoman tyytyväisinä aikaansaannoksiimme, söimme ja saunoimme jälleen jo kolmatta iltaa. Tunsimme valtaisaa kiitollisuutta tästä onnestamme.

Viimeinen yö meni jälleen pitkillä unilla ja sikeästi kuorsaten. Heräsimme hienoon sumuaamuun. 


Sen ihastelemiseen meni ensimmäinen aamuhetki. Pikkulepakko oli taas torkkupaikallaan ja hämähäkit tehneet seittejään koko pihan täyteen. Ne näkyivät kasteessa selkeinä.


Nautimme nyt sunnuntaista. Nauti sinäkin!



Ei kommentteja: