Normipäivä

Tänään tarjoilen katsauksen oman elämän ihan normipäivään viime viikolla. Erityisteemana on läsnäolo. Just joo. Miten mindfulness näkyy arjessani? Kuinka tietoisuustaidot palauttavat minut tähän hetkeen koko ajan? Just joo.

7:00 Kello soi. Torkutan kerran, mutta koska työasiat alkavat kiertää päässä nousen ylös.

7:10 Aamupesun jälkeen herätän talouden metrinmittaisen ja siirrymme yhdessä alakertaan hampaiden pesulle ja pukemaan.

7:26 Meillä on aamiainen edessä ja syömme hitaasti nettiä tuijottaen.

7:50 Menen meikkaamaan. Tähän kuluu tuhottomasti aikaa, koska olen puoliunissani. Alhaalla puoliso ja kääpiö syövät valmiiksi.

8:15 Puolisoni pukee pienen ja lähdemme pyörällä päiväkotia kohti.

8:35 Saan päiväkodilla lapsen itsestäni irti ja jatkan työpaikalle.

9:00 Vaatteet vaihdettu, leimaan itseni sisään ja käynnistän koneen

9-17:00 Töissä säätöä ja palavereita toisensa perään. Syön evääni jossain välissä. Ehdin juuri ja juuri noutamaan lapsen ajoissa.

17:20 Kotona, pientä välipalaa ja lähden jumppaan.

18-19 Tehokasta hikitreeniä

19-20:00 Pyöräilen kotiin, käyn suihkussa syön ja keskustelemme loppuviikon suunnitelmista. Roikun netissä.

20-21:00 Pelaamme lapsen kanssa, rakennamme legoilla ja laitan seuraavan päivän eväät ja tavarat valmiiksi. Puhun ystävän kanssa puhelimessa.

21-21.30 Lapsen iltapalaa ja iltapesu.

21.30 Lapsen iltasatu ja puolisoni jää hänen kanssaan sänkyyn jo.

21.30-21:45 Järjestelen pyykkivuorta kesän mökkitavaroita on vielä jäljellä ja niiden pyykkäämisessä menee hyvä tovi. Luovutan niiden kanssa.

21:45-23:30  Roikun koneella, kirjoitan blogia, surffailen halloween juttuja, teen kauppalistaa ja suunnittelen Halloweenjuhlien valmistelun aikataulua.

Missä vaiheessa olin läsnä? Totta puhuen monessakin, mutta aina voisi vielä useammin olla. Harjoittaminen jatkuu.

Tässä joitain päivän kohokohtia, joissa tietoisuustaidoista oli hyötyä. Ne ovat tulleet ihan pysyviksi osiksi normiarkeani.

• ·         Muistan kuulostella omaa oloani nykyään vähän väliä. Jos en oikein tiedä miltä tuntuu, otan yhden syvän hengityksen.
• ·         Ankkurit toimivat tietyissä päivän vaiheissa kuten portaita kulkiessa, liikennevaloissa ja palaverista toiseen siirtyessä.
• ·         Jos minua väsyttää tai harmittaa tai kypsyn kanssaihmisten toilailuihin, otan ne tilanteen mahdollisuuksina tarkkailla kuinka ajatukset tulevat ja menevät.
• ·         Jos olen lapsen tai toisen ihmisen kanssa, en koske puhelimeen tai muihin digitaalisiin laitteisiin.
• ·         Treenatessa keskityn liikeratoihin ja lihasten tuntemuksiin.

Aina voisin parantaa seuraavia kohtia:

• ·         Voisin keskittyä paremmin yhteen asiaan kerrallaan. Multitaskaaminen pois.
• ·         Voisin aloittaa koneella olemisen kirjoittamalla kiitollisuuspäiväkirjaa ja sen jälkeen muuta tajunnanvirtaa surffailun sijaan.
• ·         Missä päivän istuminen? No ei missään tänä normipäivänä.

Seuraavalla kerralla: Wellness viikonloppu. Just. Joo.

Olipa kerran Halloween

Blogihiljaisuudesta tässä lokakuun lopulla voi syyttää Halloween juhlia. Valmistelemme tämän viikon aikana lauantaille spektaakkelia isolle joukolle ystäviä ja heidän lapsiaan. Juhlat järjestetään jo kolmannen kerran. Se tuo valmisteluihin rutiinia ja siihen ei enää mene niin paljon aikaa kun ensimmäisenä vuonna. Silloin aikaa meni melkein kuukauden päivät lähes joka päivä jotain pientä askarrellen.

Juhlissa on tietysti naamiaisteema ja suht karmaisevaa porukkaa yleensä lappaa ovista sisään. Tässä hieman kuvia edellisvuosien juhlien koristeista. Tarjoilen inspiraatiota Halloween juhliin. Ehkä innostut järjestelmään omat Halloween juhlat? Suomessa voi toki juhlia kekriä, jos amerikkalaisuus ei miellytä.

Tunnelmakuvia.

 

Isojen juhlien järjestäminen on valinta. Haluan tavata ystäviä ja järjestää juhlat. Olen valmis tekemään töitä, suunnittelemaan ja toteuttamaan kaikki vuoden aikana kertyneet haaveet, jotta lopputulos olisi mahdollisimman hieno. Siitä saa iloa pitkäksi aikaa. Joudun luopumaan hieman yöunistani ja priorisoimaan juhlajärjestelyitä vapaa-ajan kustannuksella. Telkkaria ei juuri katsota muutenkaan, mutta viimeisellä viikolla saattaa jäädä myös joku jumppatunti ja ratsastuskerta väliin. Juhlat ovat sen arvoiset!

Minulla on ajatus, että juhlat lisäävät merkityksellisyyttä elämään ja ennen kaikkea iloa tähän pimeyden keskelle.

Mukavaa loppuviikkoa!

Meditaatio – Punnerruksia aivoille

Sain Facebookissa vinkkiä Meditaatiota käsittelevästä dokumentista melko pian sen esittämisen jälkeen. Prisman Meditaatiojakso on vielä Yle Areenassa katsottavissa vielä 6.11.2014 asti. Dokumentti oli kiinnostava, koska meditaation kokeilijana oli tiukassa kunnossa oleva Crossfit urheilija Tomi Kaaria. Oli ilo seurata miten hän huomasi yhtäläisyyksiä kovaan suoritukseen keskittymisessä ja jalat ristissä istuessa. Sama flow tuppaa päälle ja treenissä keskittyminen on meditaatiota.

Dokumentti alkaa hauskasti yhden toimittajan sulkemisella aistideprivaatiohuoneeseen. Hän toteaa siellä olleen todellakin liian hiljaista, viihtyäkseen oli laskettava ja lauleskeltava.

Parasta antia oli kevyt pohdinta aiheesta, josta olen blogannut ennenkin, että onko oikein ottaa yksi suoritus: Ole ja elä tietoisena, muutenkin monen niin suorittamisen täyteen elämään. Onko oikein vaatia harjoittamaan tietoisuustaitoja, jotta olisi entistä tehokkaampi töissä? Moni iso korporaatio kuten Yhdysvaltain merijalkaväki, Google, Facebook, Apple, IBM ja Carslberg ovat ottaneet mindfulnessin ohjelmaansa. Ilmari Kortelainen kysyy voivatko tässä buumissa kaikki voittaa? Vai olisiko oikeasti näissä tietoisuustaitomenetelmistä rakenteiden kyseenalaistajaksi? Ehkä harjoittajat oppisivat olemaan alistumatta olosuhteisiin?

Huomionarvoista on myös se, että meditaatio ja mindfulness käsitellään samana käsitteenä. Minulla on ajatus, että kuitenkin on parempi, että aiheesta puhutaan, vaikka termit eivät ole ihan oikein.

Ohjelmassa crossfittaaja Tomi kokeilee istumista Ari Tikan opastuksella. Ari puhuu mm. onnellisuus appsista, jota olen aiemmin referoinut. Läsnäoleva, keskittyvä ja yhteen asiaan tarkkaavaisuutensa suuntaava ihminen on tämän Harvard tutkimuksen mukaan onnellinen. Tomin tulos on tyypillinen, ensimmäisellä istumisella ajatukset on vaikea pitää tässä hetkessä. Hengitysten laskeminen onnistuu vartin aikana vain kaksi kertaa kymmeneen saakka. Tomi toteaa harjoituksen olleen kokeilluista kaikkein tiukin.

Kuva: YLE

Studiossa meditaation aivo- ja terveysvaikutuksista keskustelevat Tiina Parviainen Jyväskylän yliopiston aivotutkimuskeskuksesta ja mindfulnessin harrastaja Pekka Torkko. Tiina puhuu selkeästi stressin hallinnan vaikutuksista, psykoterapiakäytöstä ja siitä miten menetelmillä on mahdollista oppia uudenlaista tarkkaavaisuutta. Pekka on menestyvä talouspäällikkö, joka harjoittaa ennalta ehkäisemään uupumusta ja hallitsemaan ajatusten kehää.

Dokumentissa Tomille Mindfulnessia opettaa vielä aiheen Suomen tunnetuin opettaja Leena Pennanen. Hän kertoo mindfulnessin auttavan laajentamaan kykyä toimia arjessa haastavissa tilanteissa ja viittaa siihen kuinka moni meistä katsoo 50-100 kertaa päivässä sähköpostia ja 150 kertaa päivässä puhelinta. Keskittyminen tulee opetella.

Dokumentissa myös Antti-Juhani Wiskari pääsee sanomaan muutaman sanan. Hän määrittää Mindfulnessin auttavan parantamaan kykyä johtaa omaa mieltä ja oppimaan priorisointiin.

Kannattaa katsoa!

Lue myös:

Blogista

McMindfulness

Tietoisena johtaminen

Yle Areenasta:

Harjoituksia -  kolme erilaista

Oppia vai poisoppia?

Hyvästi jäi mökki

Seuraa ihan visusti viimeinen mökkiraportti tänä vuonna. Takana on ihana, ihana viikonloppu mökillä. Syksy on nyt niin pitkällä, että mökille sanottiin hyvästit. 

Viikonlopun aikana kaikki pihakalusteet laitettiin varastoon. vene kunnolla maihin ja grilli sisätiloihin. Mökille oli kertynyt kaikenlaista vaatetta ja tekstiiliä kesän aikana ja nyt ne täytyi sulloa kotiin ja pyykkiin. Ihan koko ruokavarastoakaan ei oltu saatu kulutettua, joten auto oli aivan umpitäynnä paluumatkalla.

Koko viikonloppua ei raadettu. Auringonlasku oli taianomaisen kaunis molempina iltoina. 

Pikkutytötkin istuivat sitä hiljaa yllättävän pitkään ihailemassa.

Lauantain keli oli mitä ihastuttavin. Aurinkoinen ilma herätti meidät ja oli ilo istua järvimaiseman äärellä mökissä lämpimässä. Yö oli ollut kylmä, hirsi ei niin nopeasti lämpiä. Takka sain meidät huurteesta sulamaan ja pian jo tuntui sille, että haluaa lähteä ulos pienelle kävelylle. 

Seurasimme jälleen kerran tuttua järven rantaa kauniille kallioille saakka. 

Koko seurue nautti huurteisen maiseman ihailusta ja auringon viimeisestä lämmityksestä.

Meillä ei ollut kiire mihinkään, haistelimme ja imimme maiseman kauneutta muistiin koko talven varalle. Maisema on jo kovin riisuttu, mutta silti tunsin taas kiitollisuutta kaikista vuodenajoistamme. Se auttaa huomaamaan kaiken kauneuden.

Syksy on toinen kevät, jolloin jokainen lehti on kukka.

~ Albert Camus

Illan pimetessä lämmitimme saunan ja olihan se ihan pakko pulahtaa vielä järveen jatkamaan pääsiäisenä alkanutta uimakautta. Jääkylmä vesi ja sauna yhdistelmä saivat veren kiertämään ja ensimmäistä kertaa koko viikkona ei paleltanut. Eli pieni dippaus todellakin kannatti!

Sunnuntai valkeni sateisena, mutta ei kovin kylmänä. Oli mitä erinomaisin hetki laittaa kaikki kuntoon ensi kesää odottamaan. Näin on hyvä nyt.

Mitä omaan viikonloppuusi kuului?

Elämän syysaamu

Polkaisen pyöräni kotipihasta liikkeelle. Kotikatu kiiltää yön sateen jäljiltä, huolestun hetkeksi, eihän vielä ole liukasta? En pysy näillä renkailla mitenkään jäällä pystyssä. Ihailen keltaisia puita kurvatessani isommalle tielle, se on nyt maisemaan hallitseva väri vielä hetken.

Pieni koulupoika katsoo huolellisesti opetetun mukaisesti vasemmalle ja oikealle ennen kuin ylittää edessäni tien. Hän pomppii iloisesti koulua kohti kovin aikaisessa. Muita ei ole vielä liikkeellä. Muutama auto saastuttaa pakokaasuillaan hengitysilmaani ja poljen niiltä karkuun risteyksessä. Siinä palaa aina suojatielle vihreä valo. Tunnen iloa pyöräilystä. Olen etuoikeutettu ja kiitollinen kun saan pyöräillä työmatkani. Useina päivinä matkaa kertyy reilu 10 kilometriä, kodin, päiväkodin ja jumppasalin väliä muutamaan kertaan polkiessa. Se on ihan sopiva matka.

Sukellan aamumetsääni. Siellä kaikki puut ovat aivan kirkkaan keltaisia ja tuoksu on raikas. Vaahteran, koivun ja leppien lehtiä on huonokuntoinen pyörätie täynnä. Hieman taas pelko nostaa päätään, olen muutaman kerran liukunut lehtipedillä hallitsemattomasti pyörällä. Ajan vähän varovaisemmin ja tulen pian radan varteen.

Ilma on raikas, laitoin lopulta riittävästi gore texin alle vaatekerroksia ja ensimmäistä kertaa tällä viikolla ei palella. Poljen hyvillä mielillä eteenpäin. Pitäjänmäen aseman kello on aina jäljessä ja saa minut ohittamaan varmuuden vuoksi muutaman pyöräilijän. Oikeasti ei ole kiire, mutta aamun pyöräilynautintoihin kuuluu tukkoisten reisilihasten avaamista ja se vaatii muutaman kipakamman polkaisun.

Radan toisella puolella ABB tehtaalla ollaan jo työn touhussa. Tuttu metallin leikkausjätteen kilinä kierrätyslavalle kantautuu sieltä korviini. Juna ohittaa kovaa vauhtia ja sen ilmavirta pistää taas polkemaan tarmokkaammin. Tehtaan ruokalasta tulee puuron tuoksu, paitsi että, mietin, että taitaa olla jo puurot syöty aamuvuorolaisilla ja lounas jo on tekeillä. Aamu on jo pitkällä.

Poljen viimeiset sadat metrit ja olen reippaana työpaikan portailla valmiina päivän koitoksiin.

Millainen aamu sinulla oli?

Mitä havaitsit?

Juurtuneena olemiseen

Elämän syksy

Syksyssä on mukavaa

©      Kynttilöiden polttelu

©      Kotiviikonloput vailla mitään erityistä ohjelmaa

©      Arjen sujuminen niin hyvin, ettei koko ajan väsytä

©      Pyöräilysäiden jatkuminen

©      Kauniit värit puissa

©      Kaikki kivat villapaidan ja villatakit joihin voi kääriytyä

©      Suunnitelmat ja monet tapahtumat joihin pääsemme

©      Lähestyvät Halloween juhlat

©      Itse viljeltyjen vihannesten ja omenien käyttäminen ruuanlaitossa

©      Hyvin sujuva sokeriton ruokavalio

©      Nuhattomuus

©      Tasainen tahti elämässä.

Mistä sinä pidät syksyssä?

Laatuajasta läsnäoloon

Aamulla on kiire töihin ja hoitopaikkaan. Illalla on kiire harrastuksiin tai sitten ollaan koko perhe aivan rättiväsyineitä. Telkkari ja netti ovat helpoin viihdyke ja vievät helposti kaiken jäljellä olevan huomiokyvyn ja ottavat sijaa keskusteluilta. Kaikki meistä tunnistavat tilanteen, jossa lauseet katkeilevat, kun aikuisten omien ruutujen takaa yritetään käydä yhteistä keskustelua huomispäivän ohjelmasta. Ei onnistu. Tiedätkö mihin tällainen johtaa?

”Meillä on tätä arkirumbaa.”

”Kunhan saadaan arki rullaamaan.”

” Näin pienten lasten kanssa on koko ajan jotain hässäkkää.”

Kyllä, näin on, mutta se on arkea ja se on jonkun lapsuus.

Jari Sinkkonen kertoo Ylen artikkelissa, että mikään todella huolella läsnä oleva laatuaika ei korvaa arjessa lapseen tutustumista kaikissa tilanteissa. Normaalien arjessa tulevien vastoinkäymisten kautta syntyy itsetunto ja vanhemman tehtävä on tukea lasta, ei vain sanoin, vaan myös katseella ja kosketuksella.

Läsnäolosta syntyy lapsen tunteminen, oikeasti kuulemisesta, oikeasti yhdessä elämisestä. Miltä lapsesta perimmäisesti tuntuu? Pieni usein sanoo vihaavansa housuja. Viha johtuu siitä, että nappi on vaikea laittaa kiinni. Jos yhdessä harjoittelemme sen, viha ainakin lientyy tai muuttuu. Tästä itsetunnon kehittymisessä on perimmiltään mielestäni kysymys. Kenenkään ei tarvitse ensimmäisellä kerralla osata kaikkea, eikä selvitä mistään ilman apua.

silence by Arild Storaas, on Flickr

En usko, että kukaan vanhempi tahallaan on kiinnostumatta omasta lapsestaan. Se vaan vaatii vähän vaivaa päästä pienen pään sisään. Väsyneenä ei aina jaksa, työasiat painavat koko ajan ajatuksissa ja toisaalta vanhat tavat ovat tiukassa.

Nelivuotiaan äitinä tunnistan tilanteet, joissa lapsi ei kerro, miksi on surullinen. Ei niin, vaikka mitä yrität. Oma huoli saattaa olla valtava, mutta mitään ei asialle oikein voi. Silloin täytyy vaan todeta, että olet surullinen. Se ei haittaa, kaikki ovat surullisia välillä. Äitikin on ollut surullinen siitä ja tästä ja tuosta.

Tietoisuustaitojen avulla voi olla läsnä ja opetella kuuntelemaan ja sanoittamaan pienen tunteita, niitä arvostelematta. Sinkkonen sanoo, että lasta tulee kunnioittaa oikealla tavalla. Siihen riittää, että kiinnostuu ja harjoittaa läsnä olevaa kuuntelemista. Muuten ei voi mitenkään tietää mikä lasta oikeasti vaivaa.

Antaa olla, ja antaa tilaa. On yhdessä ja lapsen käytettävissä parhaansa mukaan, kaikissa tilanteissa. Yhteys kantaa itsetunnon rakentamisen läpi ja tekee yhdessä värähtelystä palkitsevan tilan koko eliniäksi.

Artikkelin lopussa on hyvä kysymys: Miten sinä pidät itsesi tietoisena lapsesi tilanteesta ja ajatuksista?

Lue lisää:

Mielen taito, osa 3. Tietoisesti hyvää elämää

Lapsen hyväksyminen sellaisena kuin hän on, osa II