Kuta pienempi olet itse, sitä joulumpi tulee

Tänään on varmaan viimeinen päivä kun kehtaa tuutata eetteriin asiaa joulun vietosta. Toivon joulunaikasi olleen pehmoista ja oman näköistäsi!

Minulle meinasi pukata pientä joulustressiä pari viikkoa ennen joulua. Kaikki joululahjat olivat ostamatta ja osa niistä oli jopa vailla ihan ilman minkäänlaista ideaa. Olimme varanneet muutaman illan jouluostoksille aikaa ja sitä ennen oli joululahjaideoiden tarkoitus ilmaantua mieleeni ja päätyä ostoslistalle. 

Puolisollani oli paljon töitä, eikä oma työtilanteeni oikein ollut sen parempi. Huomasin, että joulu alkoi stressata. Mitä tein? Pysähdyin, tiedostin mitä tunsin ja hyväksyin sen. Myönnän, että muutaman päivän oli paha mieli ja jouluasiat kiersivät mielessä enemmän negatiivisina kuin positiivisina. Annoin niiden olla. 

Samalla pieniä askelia sain kuitenkin otettua joulua kohti ja joitain valmisteluita tuli tehtyä. Vähitellen paha mieli jäi enemmän taka-alalle, kun en vaan kuunnellut sitä.

Saimme kuin saimmekin suurimman osan valmisteluista tehtyä riittävän hyvin. Tekemättä jääneet asiat eivät varmaan olleet niin tärkeitä. Koristeita oli paikoillaan, lahjat saajillaan ja ruuat valmiina. 

Jouluaatosta tuli mukava läheisten kanssa vietetty ilta. Söimme hyvin ja nautimme tunnelmasta. Lapset olivat iloisia ja tyytyväisiä lahjoistaan. Pukkikin nähtiin vilaukselta.

Joulu hyvin, kaikki hyvin! Menenkin tästä koneelta jatkamaan sohvalla pötköttämistä kirjojen kanssa. 

Kuta pienempi olet itse, 

sitä joulumpi tulee. 

~ Tove Jansson

Lue lisää:

Joulu. Voi sentään.

Täydellinen joulu?

Joulutarina

Onko Mindfulness buumista joulun hallinnassa apua?...

Hidastaa

Miten vietät joulua?

Joulumieli

Juhlamielellä

Joulukalenterisuositus

Mahtuisiko joulukuun päiviisi pala tunnelmaa ja rauhaa? Huomasin posetiivareilla ihan mahtavan joulukalenterin. Sen ääreen voi hiljentyä joka päivä pieneksi hetkeksi.


Löydät joulukalenterin tästä osoitteesta: Posetiivareiden joulukalenteri.

Itsenäisyyspäivän oloa

Sunnuntaisin on aina aika miettiä mennyttä viikkoa ja viikonloppua. Onko saatu lepoa ja onko meillä ollut riittävästi aikaa vain olla? Se on tähän viikonloppuna suhteellinen totuus. Sanoisin, että kohtuullisen hyvin tämä suunnitelma on toteutunut.

Perjantaina poljin jälleen pidemmän spinningharjoituksen, se meni ilman ikävää jälkipäänsärkyä, eli taitaa tuossa kahdessa tunnissa mennä se raja. Palauduin syömällä ja menemällä nukkumaan aikaisin. Nukkuminen on niin parasta!

Odotamme jo kaikki joulua kovasti. Pienellä on monta joulukalenteria ja niistä riittää joka aamu iloa. Kummasti se ihan mustaan aamuun herääminen helpottuu, kun muistuttaa joulukalenterista. Lauantaiaamuna yritti vähän sataa lunta.

Viikon aikana ei ole paljon ulkoiltu ja lauantaiaamun valjettua - siinä puolen päivän tienoilla - lähdimme pienen kanssa pitkälle metsäkävelylle. Ihan retken aluksi kävimme läheisellä sankarihaudalla katsomassa sinne aamulla tuotuja kunniaseppeleitä ja kynttilöitä. Siellä oli kaunista ja rauhaisaa. Pienen kanssa keskustelu sodasta ja kuolleista oli tietysti haastavaa, mutta juttelimme aiheesta kuitenkin metsän mäelle kiivetessämme.

  

Metsässä oli tosi kosteaa ja satoikin vähän. Meitä ei haitannut, kiipeilimme mäkiä ja katselimme joulukuista luontoa. 

Pieni otti itsekin kuvia.

Minulle on iso ilo se miten hyvin pieni jaksaa kävellä. Olimme reilusti yli tunnin lähimetsissä ja kertaakaan ei ollut ongelmaa jatkaa matkaa! Pieni etsi hirvien jälkiä ja mielikuvituskettua. Keräsimme vähän varpuja ja pihlajanmarjoja kotiin koristeeksi.

Bongasimme muutaman siniristilipun.

Meillä oli mukavaa ja palasimme ruokapöytään posket punaisina. Illalla pieni meni mummin hoitoon ja me kävimme ystävien tupari- ja hääjuhlissa. Uni maistui jälleen juhlien jälkeen paremmin kuin hyvin.

Tein mustikkaraakakakun, jonka piti olla itsenäisyyspäivän kakku, mutta sitä syötiin vasta tänään sunnuntaina. 

Iso osa joulukoristeita löysi jo paikoilleen. Jouluun on enää reilu kaksi viikkoa!

 

Totuus lapsen suusta: Valostunut

Eräänä iltana kehotin pientä mennä etsimään taskulamppua yläkerrasta. Suosittelin laittamaan valot portaisiin, ettei käy hassusti. Pieni vastusteli ja sanoi, ettei tarvitse valoja. 

Hänellä oli jo yksi taskulamppu kädessä. Pieni sanoi:

”Tää valostaa.”

Selvä pyy.

Snowflakes for Sandy Hook by Nica Wolf (on and off), on Flickr

Tuli vaan mieleeni, että sitä luulee olevansa itsekin ihan valostunut, kun kaikkia viisauksia tänne blogiin kirjoittaa.

Lue lisää:

Pitkä tie valaistumiseen

Hardcore Zen IX. Valaistuminen

Zeniä I: Zazenia elämässä selviämiseksi

Valaistuminen

Arkiluksusta

Minulla on tänään ollut täydellinen päivä. Se oli täyttä yksinkertaista arkea, mutta silti niin hyvää, ihan pelkkää lettuja ja mansikkasosetta. Tänään minulla on ajatus, että olen saanut muovattua arjen sellaiseksi kuin mitä haluan sen olevan. Ei paljon mitään, mutta kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, toimivaa.

Yläkerrasta kuuluu vielä hiljaista iltasadusta juttelua. Lisään takkaan hetkeksi rätisemään puita. Se luo tunnelmaa, mutta koska oletan yöstä tulevan kylmän, lämpö on myös tarpeen. Kaadan kuuman pakuriteen kuppiin ja palaan koneelle.

Seisoni tätä kirjoittaessa työpisteen ääressä, reisilihaksiani kolottaa ja ne ovat ihan kuumat. Taitaa olla niin, että päivän pyöräilytreeni on mennyt perille juuri sinne minne pitääkin. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja, että pääsen harrastamaan liikuntaa. Se on mielelleni ja keholleni tärkeää.

Mukavaa tänään oli myös herätä ajoissa. Nukkumiskampanjani tuottaa tulosta. En olisi ikinä uskonut herääväni ennen kellon soittoa, virkeänä. Noin kahdeksan tunnin yöunet näköjään riittävät hyvin. Kyllä se Siperia ja väsymys näköjään opettavat. Sitten kun tästä tuntemuksesta saa kiinni, niin siitä ei halua luopua. Kierre on positiivinen, vai mitä?

Aamun alkajaisiksi tänään puolisoni vei lapsen tarhaan ja ehdin töissä valmistella hieman paremmin päivän palavereja. Muuten päivä toimistolla tuli vastaan ihan normaalilla määrällä vastoinkäymisiä, mutta ei mitään sen kummempaa.

Yksi lisää arkeani kannattava asia on ollut tänään työpäivän pituus. Pieni on vähän kipeä ja ennätin ajoissa töihin ja myös sieltä pois, jolloin nuhainen lapsi pääsi kotiin ajoissa. Työaikani on suhteellisen vapaa, kunhan vain olen tarvittaessa tavoitettaessa.

Ehdimme käymään kotona ennen treenejä. Siivoilin ja valmistelin seuraavan päivän eväitä. Pienen kanssa tarinoimme kerrankin ilman digitaalisia laitteita syödessä. Olen kiitollinen, että meillä on mahdollista laittaa ruokia etukäteen ja sitten viikon aikana lämmittää niitä vähitellen.

Treenien jälkeen päivän kruunasi koko perheen yhteinen sauna, jossa hiki pestiin pois. Lauteilla viihdyttiin pienen heittämissä löylyissä pitkään ja hartaasti kynttilänvalossa. Jotta kaikki olisi aivan täydellistä, söimme iltapalaksi kuvan mukaisia kookosbanaanilettuja takan ääressä matolla piknikillä. Niiden päällä oli mustikoita ja mansikkasosetta.

Täydellistä!

Tänään päivä tuntui kiireettömältä ja monesta kohtaa ihan luksukselta!

Nyt oli näin, huomenna taas jotain muuta.

Oletko miettinyt asiaa? Mitä kohtia omassa arjessasi voisit muokata tietoisesti enemmän toivomiksesi? Mitä tietoisia valintoja tarvitaan, jotta tasapaino löytyy joka päivä?