Minulla
on tänään ollut täydellinen päivä. Se oli täyttä yksinkertaista arkea, mutta
silti niin hyvää, ihan pelkkää lettuja ja mansikkasosetta. Tänään minulla on
ajatus, että olen saanut muovattua arjen sellaiseksi kuin mitä haluan sen
olevan. Ei paljon mitään, mutta kuitenkin, tai ehkä juuri siksi, toimivaa.
Yläkerrasta kuuluu vielä hiljaista iltasadusta
juttelua. Lisään takkaan hetkeksi rätisemään puita. Se luo tunnelmaa,
mutta koska oletan yöstä tulevan kylmän, lämpö on myös tarpeen. Kaadan kuuman
pakuriteen kuppiin ja palaan koneelle.
Seisoni tätä kirjoittaessa työpisteen ääressä, reisilihaksiani kolottaa ja ne ovat ihan kuumat.
Taitaa olla niin, että päivän pyöräilytreeni on mennyt perille juuri sinne
minne pitääkin. Olen kiitollinen siitä, että olen terve ja, että pääsen
harrastamaan liikuntaa. Se on mielelleni ja keholleni tärkeää.
Mukavaa tänään oli myös herätä ajoissa. Nukkumiskampanjani
tuottaa tulosta. En olisi ikinä uskonut herääväni ennen kellon soittoa,
virkeänä. Noin kahdeksan tunnin yöunet näköjään riittävät hyvin. Kyllä se
Siperia ja väsymys näköjään opettavat. Sitten kun tästä tuntemuksesta saa
kiinni, niin siitä ei halua luopua. Kierre on positiivinen, vai mitä?
Aamun alkajaisiksi tänään puolisoni vei lapsen tarhaan
ja ehdin töissä valmistella hieman paremmin päivän palavereja. Muuten päivä
toimistolla tuli vastaan ihan normaalilla määrällä vastoinkäymisiä, mutta ei
mitään sen kummempaa.
Yksi lisää arkeani kannattava asia on ollut tänään
työpäivän pituus. Pieni on vähän kipeä ja ennätin ajoissa töihin ja myös sieltä
pois, jolloin nuhainen lapsi pääsi kotiin ajoissa. Työaikani on suhteellisen
vapaa, kunhan vain olen tarvittaessa tavoitettaessa.
Ehdimme käymään kotona ennen treenejä. Siivoilin ja
valmistelin seuraavan päivän eväitä. Pienen kanssa tarinoimme kerrankin ilman
digitaalisia laitteita syödessä. Olen kiitollinen, että meillä on mahdollista
laittaa ruokia etukäteen ja sitten viikon aikana lämmittää niitä vähitellen.
Treenien jälkeen päivän kruunasi koko perheen yhteinen
sauna, jossa hiki pestiin pois. Lauteilla viihdyttiin pienen heittämissä
löylyissä pitkään ja hartaasti kynttilänvalossa. Jotta kaikki olisi aivan
täydellistä, söimme iltapalaksi kuvan mukaisia kookosbanaanilettuja takan ääressä
matolla piknikillä. Niiden päällä oli mustikoita ja mansikkasosetta.
Täydellistä!
Tänään päivä tuntui kiireettömältä ja monesta kohtaa
ihan luksukselta!
Nyt oli näin, huomenna taas jotain muuta.
Oletko miettinyt asiaa? Mitä kohtia omassa arjessasi voisit muokata tietoisesti
enemmän toivomiksesi? Mitä tietoisia valintoja tarvitaan, jotta tasapaino löytyy joka päivä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti