Kiitollisten väitetään olevan onnellisia

Mistä voi olla kiitollinen? Siitä, mikä on tässä hetkessä hyvin. Se tekee hetkestä samalla merkityksellisen. Jos oikein ajattelee, jokainen askel on kiitos. Sitä voi harjoitella. Kaikki on mahdollisuus kiittämiseen. Jokainen sisäänhengitys ja uloshengitys on kiitos. Aina kun sen unohtaa, voi aloittaa alusta uudelleen.

Sosiaalisen viikonlopun jäljiltä niin pää kuin keho ovat kaikkensa antaneita. Tunnen kiitollisuutta:

©      Pienestä joka viihtyy hyvin mummilassa

©      Kaikista ihanista ystävien kanssa käydyistä keskusteluista

©      Maanantai-illan rauhoittavan ihanasta Bodybalance tunnista

©      Kevätsateesta joka vähentää tie- ja siitepölyjä ilmasta

©      Herkullisesta iltasmoothiesta

©      Pienistä kevään merkeistä melkein kaikissa puskissa

©      Puhtaista lakanoista joihin kohta saan pötkähtää nukkumaan hyvät unet

©      Nelipäiväisestä viikosta jonka kruunuksi pääsee viettämään aikaa jälleen ystävien kanssa.

Miten sinun viikkosi alkoi?

Mitä vielä on?

Tässä sananen viikonvaihteeksi  Jeff Fosterin kirjasta Ihmeellinen poissaolo - Vapautuminen keskellä hyvin tavallista elämää. Suosittelen kirjaa, siitä sai paljon ajateltavaa ja ajattelematta jätettävää.

Ja kun poissaolo ja läsnäolo kohtaavat toisensa ja luhistuvat sisäkkäin, kun tyhjyydestä tulee muotoja muodosta tyhjyys ja ne katoavat. kun näkijästä tulee näkemisen kohde, kun subjektista ja objektista tulee kiihkeät rakastavaiset ja ne katoavat kuin tuhka tuuleen, mitä jää jäljelle?

Silence by Marina del Castell, on Flickr 

Kun kaikki maailman käsitykset ymmärretään vain käsityksiksi, kun ajatus palaa takaisin luonnolliseen rytmiinsä. Kun ”apinamielen” hyödytön etsintä viimein lakkaa. Mitä vielä on?

Heräämisenkin takana, valaistumisenkin takana, kaiken todellisen ja epätodellisen takana. olemisen ja olemattomuuden takana, kaiken sen takana, mikä on ja mikä ei ole, itsen ja itsettömyyden takana, dualismin ja ei-dualismin takana. elämän ja kuoleman takana. kaiken takana olevan takana, mikä siellä loistaa?

Lue edellinen ote samasta kirjasta:

Tienviitta

Lisää vain linnunlaulu

Näissä tunnelmissa oli hyvä aloittaa viikonloppu. Ja ajatus tästä maisemasta on kantanut myös maanantain läpi.

Lisää vain linnunlaulu!

Heräsimme lauantaiaamuna mökillä auringon pilkahdukseen ja lintujen lauluun. Kiireisen viikon jälkeen mikään ei ole parempaa kuin kunnon yöunet. Viikonloppuna muutoin jatkui työsiirtola mökillä, mutta oli se rentouttavaa yhtä kaikki!

Muistaakohan kukaan, kun julistin alkaneen blogivuoden 2015 itselleni armolliseksi vuodeksi? Itse en muista, mutta koska tietoisena elämisen hyviin puoliin kuuluu se, että voi ihan joka päivä aloittaa alusta ja elää valitsemansa periaatteen mukaan. Näin siis päätin tänään mennä Bodybalance-jumppaan ja tein sen päälle smoothien mansikoista, päärynöistä, sitruunamelissasta, banaanista ja kookosöljystä. Olkoon se tänään itselleni hyvää tekevä teko ja muistuttakoon armollisuudesta itseäni kohtaan.

Tavallinen päivä, tavalliset askareet, rutiinit ja työt, mutta silti mahdollisuus valita edes jossain asiassa niin kuin haluaa elää.

Miten viikkosi lähti käyntiin?

Retkellä Nuuksion Vääräjärvellä

Kellonjensiirtopäivänä retkeilimme muutama viikko sitten jälleen muutaman ystävän kanssa Nuuksion Vääräjärvellä. Tällä kertaa mukana oli neljä aikuista ja vain yksi lapsi. Kerron tänään vähän enemmän retken valmisteluista ja varusteista. Ilokseni mukana on myös uuden M400 Polarin sykemittarin GPS:n piirtämä kartta reitistämme.

Retkivalmisteluihin edellisenä päivänä kuuluu reitin valinta. Geokätköilysivusto antaa usein vinkkejä hienoihin maisemiin ja reitteihin. Retkemme taroituksena ei ollut löytää montaa kätköä, vaan kävellä raittiissa ulkoilmassa ja nähdä paljon kauniita maisemia, sekä tietysti nauttia hyvistä eväistä ja seurasta. 

Tällaiselle retkityypille soveltuu hyvin geokätkötyypeistä multikätkö. Löysimme yhden Nuuksion Kilpilammelta, joka vaikutti siltä, että sen ympärillä on hienoa nähtävää. Myös Retkipaikka sivustolta löytyi viime syksyinen kertomus Nuuksion Velskolan Lippukallioretkestä. Tähän vuodenaikaan on myös olennaista, että eväiden valmistamiseen ja syömiseen on jokin katos. Makkaroiden käristäminen nuotiolla on aina retken tunnelmaa kohottavaa. Siksi pyrimme pääsemään jollekin tulentekopaikalle, jos se vain suinkin sopii retken suunnitelmaan. Päätimme siis suunnata Lippukallioiden suuntaan ja evästää Vääräjärven telttailupaikalla.

Tähän vuodenaikaan retkelle lähtee aina mukaan seuraava varustus:

·         Alueen kartta

·         Istuinaluset

·         Kamerat, sykemittarit, kännykät jne. tekninen turha härpäikkeistö

·         Geokätköilytarvikeet: MaastoGPS, vaihtotavaraa, kyniä, työkaluja jne.

·         Ensiapulaukku, jossa mm. Kyypakkaus.

·         Grillisakset, foliota soijanakkien alle nuotiopaikalle

·         Mukit, veitsi, paperia

·         Juomaa: mehua, kahvia ja limsaa

·         Evästä: esim. suolatikkuja makkaroita, ketsuppia ja sinappia ja juustosämpylöitä. Lisäksi mukana on aina pähkinöitä varaeväänä.

·         Järlkiruuaksi macaron leivoksia ja raakasuklaata

Päivä oli poutainen, mutta pilvinen. Lähdimme muiden päivän puuhien jälkeen matkaan vasta iltapäivän puolella. Auto jäi Velskolan toimintakeskuksen pihaan, jossa tietääksemme saa parkkerata ihan luvalla. Pihasta pieni poimi yhden geokätkön jo aikamoisella rutiinilla.

Lähdimme siitä sitten tietä pitkin Velskolan pitkäjärven rantaan. Multigeokätkö jäi löytymättä kun ensimmäinen piste ei antautunut.

Meitä lohdutti hieno jääputous vähän matkan päässä rantapolulta metsään poiketessa. Huomasin sen ihan sattumalta maastoa tähystellessä.

Järvet olivat vielä jäässä, mutta metsässä lunta oli vain paikoitellen. 

Seurasimme Velskolan pitkäjärven rannan polkua hetken aikaa ennen kuin kuljimme kalliota pitkin Vääräjärven rantaan. Lippukalliot olivat hienot ja maisema ihan erämainen. Kuljimme kallioharjua pitkin hyvän tovin, ihastellen näkymiä.

Aurinko pilkahti päivän ainoan kerran kuin tilauksesta.  

Retkellä kuljettu matka oli yhteensä noin 4,5 kilometriä. Siitä oli osa tietä ja osan etenimme ihan polutonta metsää. Emme löytäneet kaikkia Lippukallioretken pisteitä tai jaksaneet suunnistaa niiden perässä. Etenimme enemmän fiiliksen mukaan. 

Poluilla oli paikoitellen hienoja puroja, jotka lirisivät kevättä lupaillen.

Sää oli aika tuulinen ja olimme kiitollisia, että taukopaikalle pystyi tekemään nuotion.  Vääräjärvellä on katokseton tulipaikka telttapaikan yhteydessä. 

Juttelimme pitkään paikallisen pariskunnan kanssa häiriten heidän makkaranpaistorauhaansa. Huomasimme siinä nuotiolla hämärän jo vähän laskeutuvan ja totesimme parhaaksi patikoida parin tunnin evästelyn jälkeen peltoja pitkin autolle.

Retkueemme suosittaa Lippukallioilla käymistä, ne ovat hienot. Retki oli sunnuntaille leppoisaa ulkoilua. Alueella ei ole mitään merkittyjä polkuja, eli kartta ja kompassi tai GPS ovat tarpeen suunnan ottamiseksi. Pieni ei oikein jaksa teitä pitkin kävelyä, mutta poluille pääsy auttaa aina jaksamaan. Pääosin etenimme kaikki iloisena joukkona. Itse en muuta kaipaa sunnuntailta!

Oletko jo suunnitellut viikon retket?

Onks pakko olla läsnä?

Onko läsnäolo taakka? Sehän on lisäsuoritusvaatimus tässä kiireisessä elämässä. Pitää ehtiä olemaan lapsilleen läsnä, ottamaan laatuaikaa puolison kanssa ja meditoimaan ja opettelemaan läsnäoloa kaikkialla kaikkien kanssa kaiken aikaa. Jokainen uraihminen meditoi ja joogaa ja kaikkien äitien on syytä harjoittaa kärsivällisyyttään mindfulnessin avulla. Mutta onko tämä ihan pakko olla läsnä?

Täysii seminaarissa Ilkka Koppelonmäki herätteli aiheeseen puhumalla siitä millaisessa elämässä olisi mukavampaa olla läsnä. Hän kokee olevansa läsnä omassa kiireessäänkin. Miksei niin voisi olla? Tai miksei voisi valita, että miten on läsnä.

Anna Perho kirjoitti Helmikuun Me Naisten kolumnissaan:

Olen saanut carpe diem -fundamentalismista tarpeekseni. Haluan antaa poissaolevuudelle kasvot. Olen kotona/poissa - kytkin, joka on kotona kovin harvoin.

Läsnäolo on samanlainen termi kuin voimaruoka tai sote-uudistus. Kivoja sanoja, jotka eivät todellisuudessa tarkoita yhtään mitään. Paitsi sitä, että läsnäolo on hyvää bisnestä.

Ymmärrän toki, mitä läsnäölolänkytyksellä ajetaan takaa. Pitää kuunnella, mitä muilla on sanottavana, eikä saa olla tulevaisuuspakoinen, koska jo iltapäivällä saattaa maata ruumishuoneella. Menneisyyteen ei saa jäädä kiinni, eikä varsinkaan miettiä sitä, mitä muut mahtavat minusta ajatella.

Presence by Ben Seidelman, on Flickr

Olen ihan samaa mieltä Annan kanssa, Mindfulnessia ja läsnäolopakkoa tulee joka tuutista. Bloginpitäjällekin esitetään usein kysymys, että mitä se tarkoittaa. Vastauksena kerron puhtaan havainnoinnin harjoittamisesta ja valppaana elämisestä tunteilleen ja keholleen. Se usein yllättää, koska mindfulnessia ja läsnäoloa myydään suorituskyvyn parantamiseen ja mielen hallintaan.

Minulla on ajatus, että tätä henkistä kasvua ei voi suorittaa. Se turhauttaa monet, kun vanhat keinot ei toimi. Harjoitteluun ei voi tehdä suunnitelmaa, joka aikataulutetaan kalenteriin. Sitä paitsi on opittava olemaan ja sitä ei opi suorittamalla.

Ja ei, en osaa vain olla, en osaa sitä edelleenkään. Pysähtyminen on vaikeaa, mutta kauneutta olen oppinut katsomaan. Arkea olen oppinut havainnoimaan ja löytämään tavallisista asioista ihmettelyn aiheita.

Minulla oli vuosia täysi vauhti päällä. Kalenterista tosin vieläkin saattaa saada sen kuvan, että on nykyään ihan sama juttu. Tosiasiassa lapsi ja tietoisuustaitojen harjoittamisen vapaaehtoinen priorisointi ovat hidastaneet elämää paljon. Olen vapaaehtoisesti enemmän läsnä mielestäni kaikessa.

Olen kirjoittanut aiheesta monta kertaa. Minulla on ajatus, että harjoittaminen on osa elämää. Sitä voi tehdä kaikissa askareissa ja se ruokkii itseään. Se ei ole velvollisuus, eikä pakko. Läsnäolon voi valita ja sitä tukevan elämäntavan voi valita vaikka joka päivä uudestaan. Se on vapaaehtoista ja kaikki me voimme valita mihin oman energiamme suuntaamme. Minä olen päättänyt elää läsnä olevampaa elämää, välillä onnistuen, välillä en. Kaikesta voi aina kuitenkin oppia. Silloin läsnäolo ei ole pakko.

Lue lisää:

Ei ikinä aikaa

Oman itsen hyvyys ja vastuu omasta elämästä

Sattumanvaraisesti

Miten viikonloppusi käynnistyy? vanutko sängyssä pitkään vai heräätkö ihan kesken uniesi kun lapset heräävät? Miltä tuntuu? Onko ihana aamu? Miten viikonloppu jatkuu? Sattumanvaraisesti vai suunnitellusti? Täynnä puuhaa vai leppoisasti?

Meillä vähän riippuu viikonlopusta miten se sujuu. Kiireettömyys on kuitenkin koko perheen yleisin toive viikonlopuille. Siihen sitten pyrimme ja mielestäni se helpoiten onnistuu, kun suunniteltuna on muutama puuha, joille ei ole tarkkaa aikataulua.

Tänä viikonloppuna nousimme lauantaiaamuna vahain pienen kanssa yhdessä ylös. Muistin, että olin valmistellut herkkuaamiaista jo edellisenä iltana ja säästänyt aamujogurttiin jopa muutaman mansikan. Laitoin myslin tai trendikkäästi kutsuen granolan uuniin ja otin yön yli muhineen leipätaikinan pöydälle nousemaan. Puristin tuoremehua ja tein jugurttiannokset valmiiksi odottamaan mysliä. Nautimme pienen kanssa herkuista kaikessa rauhassa leivän paistuessa.

Aurinko kutsui meidät pian ulos tekemään vähän pihahommia. Keli oli mitä ihanin. Aurinko helotti ja taivas oli upean värinen. Ihastelimme pensaiden silmuja ja esiin puskevia tulppaaneita. Pienen krookuksetkin avasivat auringossa kukkansa. Sama kuva esiintyy joka vuosi blogissa.

Laitoimme yläpihan pressun paremmin paikoilleen. Tarkoitus on köyhdyttää maaperää, jotta saamme sinne kylvettyä luonnontilaisen niityn niittykukkineen. Tarkastimme kasvimaan kunnon ja huomasimme iloksemme jo raparperin ja ruohosipulin sieltä nostelevan versojaan. Teimme kasvimaan lannoitussuunnittelua ja koko pihan haravointisuunnitelmaa. Saimme myös loput jouluvalot, anteeksi vuodenaikavalot, korjattua talteen. Lipuksi siivosimme etupihaa ja siirsin pääsiäissipulikukat pääovelle lasikuistilta. Uskon, että ne eivät enää palellu. Saa nähdä kuinka käy!

Istuin hetken auringossa torkkuen. Se ja pölyjen siivoaminen saivat posket helottamaan. Ihanat vuodenajat! Uskoa kevääseen vahvistaa myös villasukkapyykille uskaltautuminen.

Harjoitamme tarkkaavaisuutta niin valikoivasti ja sattumanvaraisesti, ettemme monesti huomaa asioita, jotka ovat aivan silmiemme edessä tai kuule ääniä, vaikka ne kantautuisivat korviimme selkeinä. Sama pätee myös muihin aisteihimme. Ehkä olet jo huomannut tämän.

~ Jon Kabat-Zinn, Kotiinpaluu, kirjasta Kehon ja mielen viisaus

Mitä sinä olet havainnut tänä viikonloppuna?

Tietoisesti taitava ratsastaja

Keskiviikkoiseen tapaan ajelin töiden jälkeen tallille rentoutumaan. Keli oli tänään tuulesta huolimatta mitä aurinkoisin, eikä kovin kylmä. Ihana issikka odotti karsinassaan rouskuttamassa heinää. Moikkasimme hengittämällä toistemme sieraimiin. Silitin tuttua, pehmeäkarvaista kaulaa ja harjasin suurimmat kurat pois koko hevosesta ja puhdistin kaviot. Toistin suitsinnan ja satuloinnin tutut liikkeet hevostani kuunnellen. Lähdimme kentälle ratsastamaan.

Minulla oli ilo kuulla Anna Andersenia Go Expon Horse messuilla maaliskuun alussa. Anna on urheilupsykologi ja tietoisuustaitokouluttaja, jolta sisareni on hankkinut kauan sitten laumamme vanhimman ja viisaimman hevosen.

Anna kouluttaa ratsastajia ja puhuu teemalla tietoisesti taitava ratsastaja ja lähestyi aihetta kolmesta eri näkökulmasta

·         kilpailuhermojen hallinta

·         ratsastuspelon käsittely

·         ratsastajan kokonaisvaltainen hyvinvointi

Näistä viimeinen etenkin yhdistettynä hevosen hyvinvointiin vaikutti olevan Annan sydäntä lähellä.

Herättelevä kysymys oli, että voisimmeko tehdä jo ennen hevosen luo menoa jo jotain omalle läsnäolollemme? On hyvä tiedostaa oma mielentilansa ja reaktionsa ennen kuin käsittelee hevosta.

Hyvä harjoitus Annan mukaan on ottaa tallille saapuessa 3 min aikaa, jolloin keskittyy kokonaan hevosen tietoiseen silittämiseen tai harjaamiseen.

Anna tekee tietoisuustaitolähtöistä psyykkistä valmennusta, jossa

·         uusin tieto sovellettu psyykkiseen valmennukseen

·         opetellaan tarkoituksellista huomion suuntaamista ja hyväksyvää läsnäoloa tässä hetkessä

·         harjoitetaan läsnäolotaitoja muodollisesti ja epämuodollisesti

.:Millainen sitten on tietoinen ratsastaja?:.

Tietoiselle ratsastajalle on tyypillistä

·         läsnäolo hetkessä

·         kehotietoisuus ja luottamus omaan kehon taitoihin

·         tietoisuus automaattisista ajatuksista ja niiden eriyttäminen toiminnasta

·         haastavien tunteiden hyväksyminen ja säätely. Tunteet lievenevät, kun ne hyväksyy.

·         huomion pitäminen aistinvaraisessa informaatiossa, mikä mahdollistaa nopeat reaktiot

·         keskittyminen - flow

Minulle hevosten kanssa saman ilman hengittäminen ja yhdessä luonnossa liikkuminen on tärkeimpiä elämääni tasapainottavia tekijöitä. Se on kantanut elämän eri vaiheissa monenlaisten vaiheiden yli jo kauan ennen kuin tiesin mitään tietoisuustaidoista tai mindfulnessista. Koska kaikki liittyy kaikkeen, näin kiinnostuksen ja opiskelun kohteeni tietysti ja luonnollisesti tukevat toisiaan.

Onko teissä lukijoissa paljon hevosihmisiä?

Lue lisää

Annan sivuilta:

Tietoinen mieli

Tietoisesti taitava ratsastaja

Muita hevosaiheisia juttujani:

Minä olen sukua hevosille

Toteemi

Hevosseura tekee kaltaisekseen

Go with the Flow IV: Ratsastamisen riemua

Yksin tai no hevosen kanssa

Huippuvire!

Lähtökitkasta pääsiäisfiilistelyyn

Pääsiäisterveiset mökiltä!

Alkuviikosta meinasi hieman usko loppua siihen lumentuloon ihan niin kuin kaikilla muillakin. Mietimme tarkkaan, että viitsiikö räntäsateeseen lähteä. Kotona kökkiminen ei kuitenkaan tuntunut myöskään kovin hyvältä idealta. Matkaan ja säähän varustautumiseen ei silti oikein millään olisi ollut tarmoa.

Lähtöpäätöksen teossa auttoivat jo ostetut ruuat ja lainaan ruinattu peräkärry. Päätös oli tietysti täysin oikea. Miten niin usein sitä ei jaksa vaan lähteä. Tavaran pakkaamisessa on vaivaa, väsyttää ja olisi muuta tekemistä. Sitä sanotaan lähtökitkaksi. Vaivaakohan se ketään muuta kun meitä?

 Prioriteetit olivat heti mökillä selvät. Siivous ja lämmitys piti aloittaa, jotta pääsisimme illalla nukkumaankin. Mökkiremontti on vailla muutamaa kalustetta, jotka toimme. Niiden kokoamisessa on mennyt tähän asti osa pyhistä. Varsinaista puuhastelua mökkeily on ollut muutenkin. Emme ole oikein hyviä olleet vaan olemaan. Järjestelimme paikkoja ja uusia kaappeja.

Pienen kanssa olemme siivonneet pihaa haravoimalla oksia ja lehtiä. Purojen teko on tuonut siihen kivaa vaihtelua. Vesi seisoo paikka paikoin ja olemme ohjanneet sen lirinää oikeisiin uomiin. Olin unohtanut miten addiktoivaa purojen tekeminen on.

Järvi on vielä paksussa jäässä. Pieni on leikkinyt jääpaloilla ja teimme meille pienet avannot. Tuossa se toinen on, meditointikiven vieressä. Siellä on saunasta käyty dippaamassa.

Joutsenet lensivät kovaan ääneen ylitsemme. Ne ovat lentäessään suuria ja mahtavan kauniita. Muuten linnunlaulua ei ole juuri vielä kuulunut. Sää on ollut mukavan tyyni ja sade ei ole haitannut yhtään ulkoilua. Pieni ei ole edes tarvinnut sadevarusteita. Olemme siis tyytyväisiä oloomme!

Aikaansaadut puuhat ovat tuottaneet meille iloa. Hyvä ruoka ja sauna ovat kruunanneet pyhänviettomme. Olo on avannossa käynnin jälkeen saunan lauteilla ollut aivan täydellinen. Jälkiruuaksi syöty raakasuklaamoussekakku mansikoilla ja kuohuviinillä on maistunut todella ansaitulta herkulta.

Vielä meillä on muutama päivä aikaa vaan olla. Puuhastelut on melkein puuhasteltu, niin että keskitymme olemiseen. 

Iloista pääsiäisenjatkoa!