Tämä
on varmaan blogihistorian hitaimmin etenevä kirjoitussarja. Tässä vielä
läsnäolon hajatuksia Täysii seminaarista, joka pidettiin jo viime marraskuun
lopussa. Nyt on kuitenkin vuorossa jo viimeinen läsnäolon inspiraatio annos Petri
Hiissalta ja Ilkka Koppelomäeltä.
Petri
Hiissa on ollut puhujana molemmissa edellisissäkin Täysii seminaareissa,
hänen päivän otsikkonsa oli: Vapaudu täydellisyyden ansasta läsnäolon avulla.
Meissä kaikissa on perfektionismin vikaa, jolloin moni, Petri mukaan lukien on ainakin
lähellä palaa loppuun.
Tähän hänkin oli herännyt ja huomannut, että aika on
oikeastaan perfektionistin ymmärrettävä paremmin kuin kenenkään muun.
Mennyt
•
Ei ole enää olemassa
•
Muistoja, ajatuksia
•
Emme pysty muuttamaan
Tulevaisuus
• Ei
pysty hallitsemaan,
• Vain
ajatus, projektio
• Ei
vielä ole olemassa
Nyt
• Menneessä
ja tulevassa ei ole läsnä tässä hetkessä
• Tulevaisuuteen
voi vaikuttaa vain nykyhetken kautta
Perfektionismi käyttää nykyhetkeä ponnistuslautana.
Perfektionistit ovat riippuvaisia menestyksestä ja saavutuksista, tavoitteiden
saavuttamisesta.
Ongelmaksi Petri oli huomannut ja oppinut
havainnoimaan kuinka perfektionismi haittaa aloittamista. Usein on vaikea aloittaa,
koska epäonnistumiset kaihertaa ja aiheuttaa vitkastelua ja pettymyksiä.
Toisaalta taas tekeminen on vaikeaa, kun on niin monenlaisia uskomuksia
itsestään ja tekemisestään.
Hänen neuvonsa oli: keskity prosessiin, vaiva ei mene
hukkaan, kun tehtävä itsessään on palkinto. Eli ole tässä ja nyt! Keskity siihen
miten haluat saavuttaa tavoitteesi? Miten haluaa elää jokaisen päivän.
Biopark Mandala by Sharon Sperry Bloom, on Flickr |
Petrin jälkeen viimeisenä puhujana oli IlkkaKoppelomäki, joka on myös puhunut molemmissa edellisissä Täysiissä. Hänen
otsikkonsa oli: Miten tehdä elämä, jossa haluat olla läsnä enemmän?
Ilkka kyllä puhui paljon siitä miten erilaista
läsnäoloa on olemassa ja ehkä ydinviesti oli että kannattaa opetella miten on
erilaisia tapoja olla läsnä. Ilkka juoksee paikasta toiseen. Hän on omasta
mielestään koko ajan läsnä juoksemisessaan. Kysymys kuuluukin, että missä?
Ilkka käski miettimään Onko oikeaa ja väärää
läsnäoloa?
Jos juoksee
paikasta toiseen, huomaako kaiken? Onko pakko joka pieni kivi huomata? Mikä
on sinulle läsnäoloa?
Hän puhuu myös mielellään parisuhteesta ja siitä mikä
saisi haluamaan olla siinä läsnä? Jos läsnäolo puuttuu parisuhteessa, vaihda
tai jää ja halua olla läsnä. Mitä on tapahtunut? Muutos ei ole tapahtunut
samassa tahdissa? Millaista läsnäoloa toinen kaipaa? Se voi olla erilaista kuin
oma läsnäolo.
Ilkan hyvä neuvo oli myös olla sellaisessa
ympäristössä, jossa halutaan olla läsnä samalla tavalla.
Tässä kaikki Täysii postaukset. Jäikö jotain mieleen
tai opitko ehkä jotain?
Lue edelliset osat:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti