Täysii 4: Tunteiden johtamista ja paranemisen avain

Pienen tauon jälkeen ajatuksia Täysii seminaarista marraskuulta. Siellä oli tämän vuoden aiheena  läsnäolo. Aihetta lähestyttiin monelta kannalta.

Seuraavana lauteille astui ratkaisuvalmentaja Heikki Harju. Hän herätteli meitä miettimään milloin olet ollut läsnä omille tunteille? Heikin aiheena oli ”Johda tunteitasi ja nauti jokaisesta hetkestä”.

.:Tunteiden johtaiminen jokaisessa hetkessä:.

Heikki vakuutti, että voimme rakentaa kaikki omat tunteemme. Niitä on mahdollista ohjata ja viedä siihen suuntaan mihin haluaa viedä. Tunteita olen käsitellyt paljon blogissa, mutta Heikin aihe oli konkreettisesti niitä lähestyvä.

Tunteita voi käsitellä neljällä tavalla.

1. Vältteleminen, pakeneminen,
2. Kestäminen, vellominen
3. Tunteilla kilpailu, ajatteleminen, mitä toiset ajattelee tunteista
4. Ymmärrä ja johda tunteistasi

Viimeiseksi mainittu olisi kaikkein tunteita tiedostavin ja suositeltavin. Heikki neuvoi: Kuuntele tunnetta, sen sijaan, että vältät sitä. Pysähdy tunteen äärelle, mitä se yrittää kertoa? Tunne on voimakas, se kertoo usein suunnan. Negatiiviset tunteet lähtevät usein pois ja positiiviset tunteet nousevat tilalle. Positiiviset tunteet pitävät liikkeessä, ja negatiiviset tunteet pysäyttää tai ainakin yrittää pysäyttää.

Tunteet rakentuvat

• Kehonkielestä
• Sanoista, niiden merkityksestä kehomielessä, mitä merkitystä annat asioille
• Fokuksesta, keskittymisestä, ne tunteet vahvistuvat

Näiden avulla tunteita voi johtaa. Hyvänä esimerkkinä on bloginpitäjän ainakin säännöllisesti tiedostama ohje:

Älä jankuta olevasi väsynyt!

Tunteiden johtamisen keinot:

1. Kysy, mitä tunnet, tunnista se, pysähdy sen äärelle, ole läsnä niille, älä lähde kilpailemaan
2. Kysy, mitä se yrittää auttaa huomaamaan, mitä pyytää muuttamaan, se on objekti, jota tarkkailla.
3. Kun saat viestin, ala johtaa sitä tunnetta, mitä haluan tuntea juuri nyt? 
4. Kysy, mitä minun tulee tehdä kehollani, mihin keskittää ajatukseni
5. Toimi täysin kohdan neljä ideoiden mukaan!!!

Ole kokonaisuutena läsnä, ota ajatukset ja tunteet sisälle, ota ja käännä ne vahvuuksiksi. Se kääntää oman elämän suunnan ja myös muitten.

Lopuksi Heikki neuvoi harjoituksen:

Jos saisit päättä nyt oman tunteesi, mitä haluaisit tuntea juuri nyt?

Mistä voisit tunte ko tunnetta juuri nyt? Joku tilanne menneisyydestä? Mikä tekee sen tunteen oikeaksi? Kenestä ihmisestä saisit sen tunteen?mistä olisit kiitollinen?

sand mandala detail by Ginny, on Flickr

.:Paranemisen avain:

Heikin jälkeen kuulimme lavalla Miia Huittia aiheesta Stressistä Rauhaan. Hän on http://paranemisenavain.fi/ sivuston takana ja opettaa itsehoitotyökalua jolla voi vapautua stressistä. Menetelmä perustuu sormenpäillä tehtäviin pään alueiden aktivointeihin. Teimme Miian ohjauksessa noin vartin harjoituksen. Aiheesta voi lukea lisää Aleksander Lloydin kirjasta Paranemisen avain.

Miian suoritus stressielämän oli pysäyttänyt kaksosten äiteys. Hän on menetelmän avulla opetellut mitä läsnäolo tarkoittaa ja miten voi vapautua rajoittavista uskomuksista.

Mielestäni koskettavinta oli, kun hän kertoi olosuhteiden pysyneen ennallaan, ja vain oman ajattelutapansa muuttuneen. Miia harjoittaa menetelmää, koska se auttaa häntä olemaan läsnäolossa ja rauhassa.

Lue edelliset osat:

Täysii 1: Läsnäolon ihmeellisyys arjessa

Täysii 2: Koe kaikki mitä elämä antaa

Täysii 3: Kehossa nytku

 

Hallinnan tunne ei ole todellinen

Olen yötä sairaan lapsen vuoteen äärellä sairaalassa. Valitettavasti kerran aikaisemminkin on ollut sama tilanne blogin kirjoittamisen aikana. Pieni on ollut pitkään flunssassa ja nyt sitten keuhkokuume veti kuumeen ja tulehdusarvot ylös, että suonensisäisiltä antibiooteilta ei voitu välttyä.

Sängyn vieressä lattialla on patja. Se on vanhemman yöpaikka. Onneksi yöksi saa jäädä. Yksin ei voisi pientä jättää. Ainakaan ei saisi poissa ollessaan nukuttua kovin hyvin.

Sometimes... by Irmeli Aro, on Flickr

Täällä meillä sairastuvalla jatketaan. Siksi blogi on kovin hiljainen. Pieni on ollut flunssassa nyt kaksi viikkoa, itse olen ehkä ollut viikon terveempi ja puolisoni alkaa vähitellen olla terve. Pienellä on kova kuume koko ajan ja olimme alkuviikosta pari päivää saamassa sairaalassa antibioottia suoneen. Tunnen kiitollisuutta kaikista hyvistä hoidoista ja avusta.

Meistä on pidetty sairaalassa ja päivystyksessä niin hyvää huolta. Alimiehitys ja kiire ei näy mitenkään hoitajien töissä. Ei ainakaan näinä päivinä. Kaikki ovat uskomattoman ihania ja välittäviä ihmisiä. Pieni ei voisi saada parempaa hoitoa. Ja kaupan päälle saimme myös väritettäviä kuvia, leluautoja ja parkkitalon. Täällä on oma leikkitäti sitäkin varten. 

Hyvästä hoidosta huolimatta olen huolissani, kun kuumeelle ei löydy enää syytä.

Sairastaminen on taas ollut hyvä tilaisuus harjoittaa. Kaikissa kriisitilanteissa vanhat käytösmallit nousevat pintaan. Omalla kohdallani pelko tekee minusta ilkeän ja keskittymiskyvyttömän. Palaan hetkeen ja olemaan pienelle läsnä uudestaan ja uudestaan. Yritän olla huolimatta huomisesta, mutta se on vaikeaa.

Rankkaa? Kyllä varmaan, mutta tässä on ihan hyvä olla. Paljon huonomminkin voisi olla ja meillä ei ole mitään isoa vikaa. Osaan olla tässä ja nyt. Muuta ei paljon edes voisi.

Hengitä, hymyile ja etene hitaasti

Minulla on ajatus ekologisten valintojen tärkeydestä. Jokainen voi itse miettiä mitä ne sinulle ovat? Usein itse mietin millainen planeetta on 50 ja 500 vuoden päästä. Onko meillä toivoa? Päivän iloksi ja muistutukseksi Thich Nhat Hahnin ajatuksia aiheesta Elephant journal sivulta.

Oma elämäntapamme on viestimme.

©       

Myötätuntoinen kuunteleminen auttaa toisia kärsimään vähemmän. Jos ymmärrämme toisten olevan samanlaisia kuin mekin, emme ole enää vihaisia heille.

©       

Tarvitsemme valaistumista, ei vain yksilöinä vaan yhteisöinä, pelastaaksemme maailman. Meidän pitää herättää itsemme. Meidän on harjoitettava tietoisuustaitoja, jos haluamme, että meillä on tulevaisuus, jos haluamme pelastaa itsemme ja planeetan.

Mother Earth by Abundance Thinkers, on Flickr

Monet ihmiset ovat elossa, ilman, että tiedostavat elossa olemisen ihmettä.

©       

Kannat äiti maata sisälläsi. Hän ei ole ulkopuolellasi. Äiti maa ei ole vain ympäristösi. Sisäistämällä kaiken toisistaan olemisen, on mahdollista päästä maan kanssa yhteyteen, mikä on korkein rukouksen muoto.

©       

Kun joku laittaa sinut kärsimään, se on siksi, että hän kärsii syvällä itsessään, ja kärsimys kiehuu yli. Hän ei tarvitse rangaistusta, hän tarvitsee apua. Tätä hän yrittää viestittää.

©       

Tietoisia valintoja tällekin päivälle!

Näkemisestä

Stop, open up, surrender the beloved blind silence. Stay there until you see you're looking at the light with infinite eyes.

~ Rumi

silence by petros asimomytis, on Flickr

Syy muuttua

Aina väsyttää, koskaan ei jaksa tehdä ruokaa, jumppaan ei ehdi, töissä on kamala stressi... Kuulostaako tutulta? Onkohan sinulla syy muuttua? Sen kun löytää, saattaa olla, että kehitys nopeutuu.

Minni Myllyoja kirjoitti kolumnissaan uusimmassa Fakta-lehdessä siitä miten mikään ei muutu, jos sen eteen ei tee töitä. 

Parannukseen ei tarvittu muuta kuin harjoittelua. Sitä, että tiedostin puutteeni, työstin asiaa, minulla oli tavoite ja yritin parantaa suoritustani pikkuhiljaa. Kun jotakin asiaa jaksaa tehdä pitkään ja päämäärätietoisesti, saattaa kokea eräänlaisen nopeutuvan kehityksen: se mikä oli alussa raskasta, muuttuu helpommaksi.

Näin se on, ikävä vaan, että sitä ei usko ennen kuin kokeilee. Minulle on ainakin tietoisuustaitojen kanssa käynyt niin, että harjoittaminen säteilee kaikille elämän alueille. Muutos tapahtuu niin halutessani nopeasti.

Kolumnissa siteerataan Erik Bertrand Larssenin kirjaa Paras seuraavasti:

Parhaat erottaa vähemmän parhaista ei suinkaan uskomaton määrä lahjakkuutta vaan kärsivällisyys. Monen kärsivällisyys pettää juuri siinä vaiheessa, kun on siirtymässä seuraavalle tasolle

Olen samaa mieltä siitä, että on todella tärkeää tiedostaa tekevänsä jatkuvalla syötöllä valintoja.

Menestyvät ihmiset osaavat kiinnittää huomiota yksityiskohtiin. He ovat taitavia tekemään pieniä, oikeita valintoja arjessaan. Lahjakkuus ei ratkaise vaan valinnat. Valintojen summa ei välttämättä ole suuri, mutta ero kasvaa aikojen kuluessa. Kaikilla ihmisillä on sama mahdollisuus. Yleensä vain "kaikki" valitsevat helpoimman reitin - eli eivät tee mitään.

Larssen väittää myös, että se miten ajattelet, vaikuttaa siihen, miten elät. Pieneen näpertelyyn menee yhtä kauan kuin suuriin töihin. On oma valinta, käyttääkö aikaansa piipertämiseen vai merkitykselliseen tekemiseen.

Mitä sinä haluaisit muuttaa elämässäsi? Mitä valintoja teet sen tavoitteen eteen joka päivä?

Lue lisää:

Ketjuissa

Kotona tasapainossa

Poissaolo
Matrix
Harjoituksia levottomalle mielelle
Vapaudu tapojesi vallasta
Ei ikinä aikaa

Stressistä ja lapsen hakemisesta hoidosta

Olen ymmärtänyt, että työasiat tulisi jättää jälkeensä töihin ennen kuin menee hakemaan lasta hoidosta. Tekemättömät työt stressaavat ja painavat kuitenkin usein siinä tilanteessa mielessä. Vanhemman läsnäolo olisi lapselle parasta. Töistä lähteminen ja hoitopaikalle siirtymä on siis mitä parhain käytännön harjoitus. Mutta kun, sitä paskamyrskyä aina välillä pukkaa. Mitä silloin voisi tehdä?

Olkoon lapsen haku miten tärkeä, blogin pitäjä ei ole aina siinä hetkessä kovin hyvin onnistunut olemaan. Töistä siirtymä ei aina riitä pistämään poikki työkelaa. Sen lisäksi ainakin omaan työhöni kuuluvat ongelmatilanteet saattavat välillä jatkua useita päiviä. Työn päivystävästä luonteesta johtuen, pieni aina kuulee välillä työhön liittyviä keskusteluja. Yritän parhaani mukaan hänellekin kertoa mistä on kyse. Sanan- ja äänenpainot vaan voisi valita hieman paremmin. Pieni on nimittäin oppinut tulkitsemaan puhinaani ja kysyykin usein, onko taas töissä paskamyrsky. Ei niin kaunis sanavalinta, mutta kuvaa usein miten tilannetta. 

Stressaantuneen vanhemman huono tuuli tarttuu lapseen. Moni lapsi huomaa pienetkin mieliharmit ja ihmettelee vanhemman käytöstä, joku saattaa jopa huolestua. 

Minulla on ajatus, että tunteiden tukahduttamisesta harvoin mitään hyvää seuraa. Siksi usein pyrin olemaan oma itseni ja päästämään höyryjä ulos myös pienen läsnä ollessa. Keskustelemme tilanteesta ja usein itsekin rauhoitun siinä jutellessamme. 

Olen oppinut, että työasioiden kehä on vaan saatava poikki, koska stressi on jatkuvaa. Siinä pieni on ollut hyvä opettaja. En halua hukata yhteisiä hetkiämme menneen murehtimiseen tai tulevaisuuden suremiseen. Olemme jokaisessa tilanteessa sellaisena kuin olemme ja otamme sen sellaisena kuin se on.

Untitled by Nicolas Alejandro, on Flickr

Miten sitten voisi stressata vähemmän? Miten pyrin olemaan lapselle läsnä hoidosta hakiessa? Tässä muutama hyväksi havaittu tapa.

1. Aloita aamu ja työt niistä tehtävistä, jotka ovat päivän tärkeimpiä
2. Tiedosta ajan kuluminen päivän aikana. Stressi ei tule työtehtävistä, se tulee siitä, että on niin paljon tekemätöntä työtä. Keskity töistä tärkeimpiin.
3. Tee työ loppuun, anna itsellesi siitä hyvää palautetta. 
4. Kirjoita aina ennen lähtöä lista seuraavan päivän töistä, mukaan lukien se tärkein tehtävä, josta aloitat seuraavana päivänä.
5. Ja sitten vasta lähde töistä.
6. Ota rutiiniksi keskittyä siihen siirtymään töistä lapsen hoitopaikalle. Mieti siirtymän aikana miten ihanaa on nähdä oma pieni pian. Muutama syvä hengitys ja ympäristön tarkkaileminen auttavat ainakin itselläni. Liikennevalot ja muut ankkurit voivat luoda sinulle oman rutiinin.
7. Ole iloinen ja ystävällinen lasta hoitaville ihmisille lasta noutaessa. Tee selväksi miten paljon arvostat heitä. Muista olla kiitollinen Suomen hyvästä suhteellisen edullisesta päivähoidosta.
8. Kohtaa lapsi sellaisena kuin hän on. Kuuntele ja keskity lapsen höpöttämiseen kotimatkalla. Ota väsymys, kiukku ja suunnaton pulppuava ilo vastaan osana jokapäiväistä elämää.
9. Jos omat työasiat kuitenkin pyörivät mielessä, sano se lapselle ja pyydä anteeksi, että et ole läsnä.
   

Kaikista ohjeista huolimatta, muista, että teet vain parhaasi joka päivä. Jos ja kun puhelin vielä soi, hoida asia mahdollisimman pian, jotta se ei häiritse tätä tärkeää vapaalle siirtymisen vaihetta.

Olen huomannut, että lapsen täytyy saada huomiota ja purkaa päivän tapahtuman oman vanhemman kanssa. Se mahdollistaa kaikille omat puuhat kotona, kun läsnäoloa on hieman tankattu. Riittävä läsnäolo on kaikille elinehto.

Mieti millaista haluaisit arkesi olevan? Miten haluat kohdata lapsesi? Mitä pitäisi muuttaa, jotta hoidosta hakeminen olisi edes välillä hyvä ja iloinen kohtaaminen?

Tässä uusi artikkeli aiheesta:

Työstressi ei kuulu lapsen kannettavaksi

Muutama vanhempi:

Miten vanhemman työ vaikuttaa lapseen?

Päiväkoti stressaa vanhempia

Päiväkodin eteisessä kaikuvan kiukun
Mikset ole sellainen vanhempi kuin haluaisit olla?

Lapsen pitää saada tuntea olevansa tärkeintä maailmassa

Näkytömän

My place is placeless, my trace is traceless,
no body, no soul, I am from the soul of souls.
I have chased out duality, lived the two worlds as one.
One I seek, one I know, one I see, one I call.
He is the first, he is the last, he is the outer, he is the inner.
Beyond He and He is I know no other.

~ Rumi

Summer Snowflake Mandala/1 by DawnsRays, on Flickr

Pieni sanoo asioista, joita ei voi koskettaa tai ehkä heti ymmärtää, että ne ovat näkytömiä, näkymättömiä. Niitä on paljon. Ihan näin aikuisenkin elämässä.


Havainnoidaan tänään yhdessä kaikkea sitä mitä ei nää. Sovittu?

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta

Nyt on niin, että Thich Nhat Hahnilla ei ole vieläkään Nobelin rauhanpalkintoa. Toivottavasti tämä vuosi sen hänelle tuo.

Kuuntele täältä vanha haastattelu otsikon aiheista:

Mindfulnessista, kärsimyksestä ja buddhalaisuuden harjoittamisesta

Onko epäilystäkään, että hänelle ei kuuluisi palkintoa?

Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa

Otsikko sunnuntain Hesarissa pysähdytti:

Aivoissamme on juuri nyt ruuhkaa

Työelämässä pitää nykyisin tehdä monta asiaa yhtaikaa. Yllättäen se ei teekään meistä tehokkaampia, vaan tyhmempiä.

Multitaskauksen vaarat ovat jälleen päässet vähän ainakin minulta unohtumaan. Töitä oli koko syksyn huomattavasti enemmän kuin ehdin päivän aikana tehdä. Sitten sitä alkaa sohia joka suuntaan ja kuvittelee olevansa tehokas. Ei. Tärkeintä olisi ottaa yksi asia kerrallaan työn alle. Keskittyä siihen ja sitten siirtyä seuraavaan. Ihan kuin olisi liukuhihnan äärellä ja asioita tulisi tasaista tahtia eteen. Yhden tehtävän kerrallaan tekeminen on paljon palkitsevampaa ja sitä paitsi tehokkaampaa.

Tietoisuustaidot ovat keskittymisen ytimessä. Mitä muuta keskittyminen on, kuin olemista tässä ja nyt? Kaikki huomio on käsillä olevassa tehtävässä ja sen tekemisessä.

Hesarin artikkelissa siteerataan The Guardiania:

Vaik­ka luu­lem­me saa­vam­me pal­jon ai­kaan, ny­ky­ryt­mi te­kee­kin meis­tä te­hot­to­mam­pia. P­sy­ko­lo­gian pro­fes­so­rin Glenn Wilsonin tut­ki­mus osoit­ti, et­tä mul­ti­tas­king eli usei­den asioi­den sa­man­ai­kai­nen te­ke­mi­nen tai nii­den vä­lil­lä hyp­pe­ly voi las­kea älyk­kyy­so­sa­mää­rää. Sii­tä on enem­män hait­taa kuin pil­ven­polt­te­lus­ta".

Ruuhka ei tee aivoillemme hyvää. Hesarin artikkeli jatkuu:

Vaik­ka kuin­ka ha­luai­sim­me mo­nia­jaa ai­vo­jam­me, ne ei­vät toi­mi kuin tie­to­ko­neet. Sel­viäm­me kah­des­ta sa­ma­nai­kai­ses­ta, tark­kaa­vai­suut­ta vaa­ti­vas­ta teh­tä­väs­tä, mut­ta kol­mas on jo lii­kaa. Tä­mä käy il­mi rans­ka­lai­sen tut­ki­mus­ins­ti­tuu­tin In­ser­min tut­ki­muk­ses­ta. Kun teh­tä­viä li­sät­tiin, osal­lis­tu­jat jo­ko unoh­ti­vat, mi­tä pi­ti teh­dä, tai te­ki­vät tu­hot­to­mas­ti vir­hei­tä.

Toi­sin kuin tie­to­ko­neet, jot­ka pro­ses­soi­vat tie­toa sa­ma­nai­kai­ses­ti, me vain siir­te­lem­me huo­mio­ta asias­ta toi­seen. Se mak­saa. Jo­ka ker­ta kun hyp­pääm­me toi­mes­ta toi­seen, työ­muis­tia ja kes­kit­ty­mis­tä sää­te­le­vä etu­ot­sa­loh­kon kuo­ri ja ty­vi­tu­mak­keet polt­ta­vat hap­pea ja so­ke­ria, joi­ta tar­vit­tai­siin aja­tus­ten uu­del­leen kes­kit­tä­mi­seen. Hi­das­tum­me. Yh­dys­val­ta­lai­nen neu­ro­tie­tei­li­jä ja psy­ko­lo­gi David Meyeron las­ke­nut, et­tä mul­ti­tas­king las­kee tuot­ta­vuut­tam­me jo­pa 40 pro­sent­tia.

Em­me myös­kään omak­su uut­ta tie­toa yh­tä hy­vin, sil­lä se va­ras­toi­tuu vää­rään osaan ai­vois­ta. Tä­mä käy il­mi Stan­for­din yli­opis­ton neu­ro­tie­tei­li­jän Russell Poldrackin tut­ki­muk­ses­ta. Op­pi­mi­ses­ta tu­lee pin­ta­puo­lis­ta, huo­miom­me vain yk­si­tyis­koh­tia. Mo­ni­aja­jil­la on myös on­gel­mia suo­dat­taa epä­olen­nais­ta tie­toa ja jär­jes­tää aja­tuk­sia.

Pit­kään luul­tiin, et­tä vai­ku­tuk­set ovat ly­hyt­kes­toi­sia, mut­ta Stan­for­dis­sa teh­ty ver­tai­lu­tut­ki­mus ker­too muu­ta. Sii­nä yli­opis­to-opis­ke­li­joil­le an­net­tiin työ­muis­tin käyt­töä ja huo­mion siir­te­lyä vaa­ti­via teh­tä­viä. Kä­vi il­mi, et­tä ru­ti­noi­tu­nei­den mo­ni­aja­jien lä­hi­muis­ti oli hei­kom­pi kuin muil­la. Li­säk­si he oli­vat kai­kis­sa teh­tä­vis­sä, myös mul­ti­tas­kin­gia vaa­ti­vis­sa, huo­nom­pia.

Tä­tä se­lit­tää stres­si. Kun ajam­me mo­nil­la rat­tail­la, kor­ti­so­lin tuo­tan­to ai­vois­sa li­sään­tyy. Aja­tuk­set al­ka­vat har­hail­la. Jos jat­kam­me tä­tä pit­kään, ah­dis­tum­me. Hur­jin­ta on, et­tä en­nen pit­kää myös ai­vo­jem­me ra­ken­ne muut­tuu.

Meditation by Hartwig HKD, on Flickr

EllenLanger sanoo: ”Melkein mistään ei voi olla täysin varma. Sen huomaaminen auttaa meitä ymmärtämään, että on elettävä yhteydessä omaan itseen ja liikkeeseen ja huomioitava kaikki ympärillä oleva. Vain silloin olemme läsnä.” Hän neuvoo opettelemaan kiinnittämään ympäristön ja ihmisten uusiin piirteisiin aktiivisesti huomiota edes hetkittäin. Se on helppo harjoitus multitaskausta vastaan.

Otan tämän alkavan viikon harjoitukseksi. Mitä sinä olet mieltä?

Aiheesta olen kirjoittanut paljonkin. Lue lisää:

Miksi läsnäolo parantaa suoritusta?

Missä mun avaimet on?

Miten mindfulness muuttaa?

Haluumisesta keskittymiseen

Tietoisen oppimisen voima, osa II.

Hämmästytän itseänikin

Olen pirteä, suuremmin ei väsytä. Olen makaillut sohvalla. Olen ollut kärsivällinen ja puuhaillut pienen kanssa. Mistä ihmeestä nyt tuulee? Rauhallinen viikonloppu on näköjään mahdollista viettää.

Meillä ei ole kauhean siistiä, puolivaiheessa olevia kasojen raivausurakoita on muutamia ja keskeneräisissä leikeissä muuten löytyy. Teen parhaani. Annan olla. Sunnuntai iltapäivä ja päivä etenevät verkkaisesti.

Kuva on tietysti lavastettu. Ei minulla mitään kameraa ole sohvalla, se piti hakea. Mutta olen sohvalla kyllä pötköttänyt sunnuntain kunniaksi.

  

Lauantaina ulkoilimme pitkään mäkeä laskien ystävien kanssa Paloheinässä. Lunta saisi olla enemmän! Painavat aikuiset ja heiveröiset laskuvälineet ovat varsinkin kovalla alustalla hieman pelottava yhdistelmä. 

Vauhdit olivat huikeat, mutta onneksi mäessä ei iltapäivällä ollut kovin paljon laskijoita.

Pieni olisi jaksanut vaikka kuinka kauan. Jouduimme muutaman tunnin laskemisen jälkeen lähinnä hoitokoiran takia luovuttamaan ja poistumaan Paloheinän majalle kahville.

Ilta nautittiin ystävien saunasta ja valmiista ruokapöydästä. Juhlimme vielä vähän pienen syntymäpäiviä. Muuten meillä aikuisilla oli ajatukset jo ensi kesän seikkailuiden suunnittelussa.

Olen muuten käyttänyt aikaa viikkoon valmistautumiseen. Vietä suurimman osan viikosta kahden pienen kanssa, koska puolisoni on työmatkalla. Yksinhuoltajan elämän on ajatukseni mukaan oltava vielä paremmin suunniteltua kuin tavallisen arkemme. Mihin mennään minäkin päivänä, mitä syödään ja mitä vaatteita on hyvä olla puhtaana. Arki rullaa, kun edes osan näistä asioista on miettinyt valmiiksi ja jopa valmistellut viikonloppuna. Kalenteri on nyt ojennuksena, osa ruuista tehty, lopuille suunnitelma ja ainekset valmiina ja pyykit pesty. On kätevän emännän olo ja ihan hämmästytän itseänikin.

Olen kiitollinen

©      Hieman inhimillisemmästä työmäärästä töissä

©      Bodybalance treenistä, joka irroitti selkä- ja lonkkalihaksia mukavasti.

©      Ihanasta ratsastustunnista keskiviikkona

©      Ulkoilusta ja ystävien seurasta

©      Pienen ilosta ja kaikista eriskummallisista leikeistä

©      Oivalluksista hyvien kirjojen parissa.

Suuntaan tänään vielä polkemaan paikallaan olevalla pyörällä kunnon hikitreenin. Sitten se olisi taas siinä tämä viikonloppu.

Toivon viikonloppusi olleen leppoisa!